50 vuotiaat. Onko teidän lapset jo aikuisia?

Vierailija kirjoitti:

Näitä vanhoja vanhempia häpeäviä on nähty maailman saatossa. 

Mutta parempi se vanha mutsi kuin ei mutsia ollenkaan. Ja ei hyvä äitiys ikää katso. Yhtä lailla voi hävetä ihan muista syistä. 

Äitini on saanut minut, kuopuksensa 42-vuotiaana ja arvostan ja rakastan häntä. Fiksu ja kaunis ihminen. Jaksaa auttaa ja tukea nytkin lastenhoidossa. 

Jos jotkut täysin ulkopuoliset ihmiset yrittävät lietsoa ns. asianosaisissa ,heidät tuntemaan häpeää pelkästään vanhempiensa syntymäajan johdosta ja sen vuoksi  ,niin omapahan on sitten  häpeänsä,kun paljastuvat sillä idiooteiksi (....huom. ja siis niitä  oikeasti  syntymäidiootteja ilman muuta pahemmiksi idiooteiksi) ,joiden kanssa nyt ei kannattaisi oikeasti keskustella mistään muustakaan , kun luonteeltaan kerran  tuollaisia ovat.

Heidän seuraansa kannattaisi siis välttää MUUTENKIN, koska noin alhainen luonteenpiirre ja taipumus ja halu muiden mollaamiseen ei näet voi olla heijastumatta kaikessa muussakin sihen syyllistyvän henkilön osalta.

Olen 56-v. Vanhin 32 ja nuorin 26. Eli ollessani viisikymppinen kaikki kolme olivat aikuisia ja asuivat omillaan.

Tapaamme säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta kerran parissa vuodessa teemme pitkän yhteisen ulkomaanmatkan, n. 3 viikkoa.

Ei ole vielä moneen vuoteen lapset aikuisia, pikkukoululaisia vasta. 

Mies on 50v, minä 48v. Osa on aikuisia, osa ei.

26v on amk-tutkinto, on naimisissa ja vakitöissä, yksi taaperoikäinen lapsi. Asuu n 15km päässä meiltä, nähdään viikottain. Lämpimät välit.

23v on lukio ja ammattikoulu käytynä. On pitkähkö parisuhde, tällä hetkellä töissä ulkomailla. Tehnyt suomessakin pätkätöitä alallaan. Soitellaan kerran viikossa nyt kun hän on ulkomailla. Tuetaan myös taloudellisesti välillä kun on töitä vähemmän. Hän yleensä asuu meillä kevättalvella pari kuukautta.

Nuorimmat on 16v ja 12v, asuvat molemmat kotona, vanhempi on lukion ekalla ja haaveilee nyt ainakin yliopistosta, nuorempi haluaa maalariksi. Lukiolainen lähtee ensi syksynä vaihtoon.

Kesällä olemme kaikki menossa lomalle toisiksi vanhimman kanssa samaan maahan. Tehdn muutenkin yleensä yhteisreissuja kerran vuodessa/puolessatoista vuodessa.

Aikuisia ovat, minä olen 51-vuotias. Tapaamme vaihtelevasti, välillä viikottain, välillä harvemmin. Välit ovat arvostavat ja lämpimät molempiin suuntiin. Olen iloinen siitä, millaisia nuoria aikuisia heistä on tullut, välittäviä, aikaansaavia, ystävällisiä ihmisiä. 

Olen 51v. Minulla on kaksi lasta 15v. ja 17v. Käyvät vielä yläastetta ja lukiota. Molempien koulu sujuu ja harrastavat tanssia. Vaihdoin itse alaa muutama vuosi sitten ja mieheni tekee kovasti töitä.

Elämä on kaikenkaikkiaan ihan mukavaa. Nautin lapsista, mutta toisaalta olen antanut itseni jo hieman miettiä tulevaa, kun he lentävät pesästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhin lapsi on 13v, kuopus 7v. Eli kaukana aikuisesta ovat.

Sairasta!

Saat lapsenlapsia joskus 70-vuotiaana (jos saat). Sukupolvien ketju on nykyään tosi häiriintynyttä. Kuuskymppinen mutsi lyyran kanssa ylioppilasjuhlissa. 

Kamallaa lapselle. 

Meillä pojat 18 ja 22, itse täytän seuraavaksi 55. Näin "vanhana äitinä" vähän hymyilyttää tuo kommentisi.

Vanhin pojista meni yliopistoon ilman ylioppilas- tai ammattitutkintoa (Helsingin yliopistoon matemattis-luonnontieteeliseen avoimen väylän kautta). Opintojen ohella tekee palkkatöitä (devaajana) ja yritystoimintaakin aloittelevat opiskelukavereidensa kanssa. Nuorempi suoritti Helsingissä kaksoistutkinnon, valmistuu ammattiin ja saa ylioppilaspaperitkin tänä keväänä. Kevät meni työssäoppimisessa, lukulomaa kirjoituksiin piti viikon. Kevään aikana suoritti myös HY:n ohjelmoinnin MOOC kurssin (http://mooc.fi/courses/2016/ohjelmoinnin-mooc/opinto-oikeus.html) kiitettävästi, sai kutsun näyttökokeeseen ja ennen varsinaista pääsykoetta oli opiskelupaikka varmistettu. 

Työharjoittelupaikassa jatkaa töitä armeijan aloitukseen asti ja opinnot aloittaa sitten HY:llä sitten syksyllä 2018. Jos pääse takaisin jo jouluna niin töissä jatkaa tässä samassa työharjoittelu firmassa siihen asti kun opinnot alkaa..

Ei nyt niin kamalan huonosti vanhan äidin lapsilta. Ai niin vanhempi on ostamassa Helsingistä tänä syksynä  omaa asuntoa, parkkipaikat vaan tuottaa ongelmia..on pari urheilu autoa hankkinut tuossa asuntoa säästellessään ja ovat severan hintavia, että ainakin toista mielellään talven säilyttäisi tallissa. Huonosti menee, lapsi parat....:)

48v. Yksi on aikuinen, täyttää 23v. Pari teiniä ja yksi tuleva ekaluokkalainen.

Tuossa iässä yleensä jo lapset aikuisia. Ystävälläni 5-vuotias. Jokainen valitsee , miten elämässään kortit pelaa.

Olen 57-v. ja neljä vanhinta lasta on aikuisia, nuorin 14-v. Yksi aikuisista lapsista valmistui hiljattain ammattiin ja muutti takaisin kotiin, kunnes löytää sopivan mukavan asunnon. Ihan tervetullut hän oli tänne meidän kanssamme asumaan. Vanhin ja toiseksi nuorin ovat työelämässä, yksi on graduvaiheen opiskelija. Lapsenlapsia ei ole. Oikein mukava ja helppo elämänvaihe mulla nyt.

Kaksi lasta, ovat jo yli 20v. Opiskelut ovat loppusuoralla. Kummallakin on jo työpaikat valmiina. Ovat olleet opiskelun lomassa välillä töissä. Nyt pääsevät vakituiseksi entisiin, tuttuihin paikkoihin.

Saan olla tyytyvänen, että asiat ovat nyt näin hyvällä mallilla. Vaikka kyllä tässä on välillä joutunut huolestumaan ja stressaamaan. Olemme miehen kanssa yrittäneet pakottaa heille järkeä päähän, joskus hyvällää, joskus huonolla menestyksellä. Kai sekin kuuluu asiaan ja nuorten raivopäiseen itsenäistymiseen. Silloin se tuntui kovin turhauttavalta, nyt kuitenkin ajattelen, että kaikki oli sittenkin sen pyörityksen arvoista.

Voin hyvillä mielin lähettää kaksi voimakastahtoista lasta maailmaan, etsimään omia polkujaan. (Jään toistaiseksi takavasemmalle tarkkailemaan tilannetta).  :)

Tytär täyttää 15 kun olen 50.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhin lapsi on 13v, kuopus 7v. Eli kaukana aikuisesta ovat.

Sairasta!

Saat lapsenlapsia joskus 70-vuotiaana (jos saat). Sukupolvien ketju on nykyään tosi häiriintynyttä. Kuuskymppinen mutsi lyyran kanssa ylioppilasjuhlissa. 

Kamallaa lapselle. 

Ja: 'so what'? Kyllä se kuuskymppinenkin äiti osaa iloita lapsensa ylioppilaaksi pääsystä ihan  siinä missä se  nelikymppinenkin (vai meinasitko että ylioppilaiden äidit ja isät ovat alle kolmekymppisiä?)

Hei, se juhla ei ole mikään muiden vanhempien katselmus,eikä se muuten ole suljettu isovanhemmiltakaan.

Kaikki vanhemmat ovat tietenkin kiinnostuneet siellä ensisijaisesti ja oikeastaan ainoastaan vain  OMASTA jälkikasvustaan,eivätkä he sinne muuten tulisi ollenkaan.

Ketä kiinnostaa onko jonkun vieraan  ' Matin tai 'Maijan 'lakkiaisiin tullut mummo vai äiti.

Ei siellä kukaan kierrä sellaisia asioita johonkin vihkoon merkkaamassa.

Vai aioitko sinä tehdä niin  ?