Lue keskustelun säännöt.
Millaisia olivat ylä-asteenne kympin tytöt?
20.05.2017 |
Ne tytöt, jotka saivat kokeista vain kymppejä. Itse kävin ylä-asteen 90-luvun lopulla, pikku kylässä Etelä-Savossa.
Nuo kympin tytöt tulivat hyvistä perheistä, niillä oli luonnollisen väriset hiukset, hillitysti meikkiä, vähän koruja, ei hajuvettä. Ei paljastavia vaatteita. He viettivät aikaansa vain muiden hyvien perheiden lasten kanssa. Eivät tupakoineet, heitä ei ikinä nähnyt missään ryyppäämässä, eivät käyneet discossa. Heillä oli reippaita harrastuksia, kuten 4h kerho.
Ovatkohan nykyajan kympin tytöt vielä samanlaisia?
Kommentit (52)
No sinä et ainakaan ollut yksi niistä, kun et osaa edes yläastetta oikein kirjoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No sinä et ainakaan ollut yksi niistä, kun et osaa edes yläastetta oikein kirjoittaa.
En ollutkaan. Minä olin wt-perheestä ja jäin melkein luokalle.
Ap
En tiedä oliko yhtään "kympin tyttöä", mutta oli yksi, jota sanottiin lipojaksi syystä, että pyrki mielistelemään opettajia.
"Lipoja" sairastui psyykkisesti myöhemmin. On keski-ikäisenä sillä tavalla turvonneen näköinen, että syö edelleen jotain mielialalääkitystä.
Säälittää vähän. Oli kuulemma kovat paineet asetettu kotoa. Ei niin pidä tehdä.
Olin kympin tyttö.
Kävimme alaikäisinä yökerhossa, hankimme jostain edullista viiniä, mutta myös urheilin ja harrastin pianonsoittoa.
Nyt tuntemani kympin tytöt johtavat kaupunkia, ovat toimitusjohtajia tai vähintään johtavat osastoja tai organisaatioita teollisuudessa.
80 -luvulla yhteiskuntaluokat vaihtelivat. Duunarin tyttökin sai vielä kymppejä. Yhteistä oli ehjä koti ei yksinhuoltajia tai uusperheitä. Kaikista tuli akateemisia. Hassua muuten, että oman luokkani kympin tytöt ovat kaikki naimisissa ulkomaalaisen kanssa, useimmat eivät asu Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, minä olin kympin tyttö koulumenestykseltäni, mutta sitä ei olisi ulkonäöstäni uskonut. Olin oikea pissisblondi, en tupakoinut mutta siideri maistui ja poikaystävät vaihtuivat. Harrastin lähinnä lukemista ja hevimetallin kuuntelemista. Lukiossa rauhoituin, muutin omilleni ja kävin koko lukioajan töissä. Myöhemmin valmistuin yliopistosta luokanopettajaksi. Että stereotypiat rulettaa.
Eipä kovin kummoisia, se oli vielä markka-aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden muistan hyvin. Hieman ujo ja hiljainen oli. Muita pidempi, ihan mallin näköinen. Ei silti ollut kovin suosittu kaveriporukoissa tai poikien keskuudessa. Sai munaa ensimmäisen kerran vasta joskus parikymppisenä. Nykyään hyvässä työssä ja taatusti tosi haluttu kumppani miesten mielestä.
Luokan pienin ja laihoin hissukka, muistutti piipittävää hiirtää olemukseltaan. Näytti kasvoistaankin hiireltä. Harrasti telinevoimistelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari tyttöä oli rinnakkaisluokilla. Ihan tavallisia tyttöjä olivat, seurallisia, harrastivat vaikka mitä. Lukiossa oltiin enemmän yhteyksissä. Kumpikin väitteli tohtoriksi alle kolmekymppisenä. Itse pärjäsin ihan kivasti koulussa, mutta olin ujo nyhverö.
Oma tyttöni on juuri tuollainen kympintyttö kuin kuvailet. Tosin enemmän sellainen 9,5 tyttö. Kaikki kaverit ovat samanlaisia, kohteliaita ja mukavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän yläasteen kympin tytöt olivat tunnollisia, hiljaisia, vähän lapsellisia, moni heistä oli uskovaisesta perheestä.
Yksi kympin tyttö kuului "koviksiin", suosittuihin, hän oli varakkaasta perheestä, meikkasi paljon ja pukeutui aina kalliisiin vaatteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sinä et ainakaan ollut yksi niistä, kun et osaa edes yläastetta oikein kirjoittaa.
En ollutkaan. Minä olin wt-perheestä ja jäin melkein luokalle.
Ap
Voi sinua. Sait kuitenkin perintönä hyväsydämmisyyden ja nöyryyden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin yläasteen ap:n tavoin eteläsavolaisella pienehköllä paikkakunnalla. Kympin tytöt luokallani olivat hiljaisia, osa aivan todella hiljaisia hiirulaisia, eivät meikanneet tai pukeutuneet mitenkään muodikkaasti. Hiukset olivat värjäämättömät mutta osalla muodin mukaan leikattu lyhyiksi (muistattehan sen kananpersemuodin ysärillä). Pari harrasti jotain urheilulajia, muista en tiedä mitä harrastivat tai ryyppäsivätkö koskaan. Diskoissa heitä ei näkynyt. Ainakin kaksi meni naimisiin keskieurooppalaisen miehen kanssa ja asuu kai nykyään ulkomailla. Nykyisiä ammatteja en tiedä.
Itse olin vain kasin ja ysin tyttö, joten meikkasin näkyvästi, pukeuduin välillä erikoisestikin ja hiukseni vaihtoivat väriä joka melkein joka kuukausi :) Minusta ei tullut erityisen menestynyt, tavallinen toimistorotta.
Se kaikkein hiljaisin kympin tyttö opiskeli juristiksi. On nyt erään yrityksen johtotehtävissä ja nai erittäin varakkaasta suvusta tulevan miehen.
Yläasteen päästötodistuksen keskiarvo 9.7 ja harrastin kuntosalia ja musiikkia. Käytin minimaalista meikkiä ja neutraaleja vaatteita Seppälästä ja Henkkamaukasta. Perheeni on kotipaikkakunnallani aika tunnettu mutta kukaan ei painostanut paitsi pelko että joutuisin wt lähiömammaksi jos en pääsisi kunnon töihin. Kaltaisistani yksi kuoli auton alle kun ylitti risteystä ja toinen oli tavisduunissa viimeksi kun vaivaiduin katsomaan. Nykyään teen tavistöitä milloin missäkin.
Minä en ollut ihan kympin tyttö, mutta luokkani paras kuitenkin. No, siitä on niin kauan, että koko koulusysteemi oli erilainen. Ysin tytöksi ehkä voisi kutsua, koska nämä tyhmät liikunta, laulu ja käsityöt aina pudottivat keskiarvoani alas.
Duunarikoti, isä ollut sodassa = karmea despootti, jota vihasin. Hän katosi onneksi usein juopottelemaan lauantaisin, mutta raivosi aina selvinpäin. Koskaan ei mitään keskustelua käyty, ja kun opetti minulle laskentoa (matikkaa), oli aina tukassa kiinni jos en tajunnu heti. Äiti ei ollut alistuvaa sorttia, vaan tappeli vastaan. Huh, siinä mökissä kuitenkin sain lukea läksyjäni, se mulle suotiin. Ja ehkä jotenkin halusin jossain sitten arvostusta kun kotona en saanut. Keskimmäisenä olin aina syypää kaikkeen. Mutta tokihan minua pilkattiin pingoksi kun olin hyvä monissa aineissa. Silloin opiskeltiin kielistä vain englantia ja äidinkieltä (kyseessä kansalaiskoulu, oppikouluun meni rikkaammat ja ne, joita kannustettiin kotona) ja molemmat olivat silloin minulle aika helppoja. Siihen aikaan myös opeteltiin ulkoa rimssut ja ramssut ja sitten kokeissa muisteltiin niitä ulkoa opeteltuja juttuja. Olin ylikiltti ja hiljainen, siihen aikaan tosin tyttöjen pitikin olla kilttejä. Annoin myös vihkoni muille, että voivat kopioida tehtävät. Kai halusin saada kavereita sitten. Tyhmä tyttö. Minulla oli yksi muka ystävä, joka oli todella kateellinen, kun sain hyviä numeroita ja kysyi aina vastauksia kun viittasin. En kyllä niitä aina hänelle kertonut :)
En koskaan ollut opettajien nuoleskelija, huomasin myös heidän politikointinsa, vaikka aika tyhmiä sen asian suhteen nuoret olivatkin. Mutta en edes halunnut olla opettajien suosikki, vaikka kehityin aiemmin ja yksi opettaja sen huomasi, juttunsa olivat ällöttäviä :(
Tuollainen pakotettu kiltteys on jättänyt kyllä jälkensä, olen välillä koittanut elää oikeinkin "tuhmasti", mutta kun kärsin sitten omantunnontuskia... Ymmärrän kyllä, että noissa oloissa kiltteys oli ehkä pakotie, toinen olisi ollut karkaaminen kotoa. Mutta siihen olin - liian kiltti! Ja siihen olisi tarvittu se renttu, joka olisi minut vienyt jo varhain. Kyllä se sitten myöhemmin tietenkin saapui, eikä takuulla valkoisella hevosella. Ja sammakko se oli.
Olin kympin tyttö, koska tajusin jo nuorena sen olevan pääsylippu pois duunarioloista, joissa perheeni eli. Onnistui :)
Olin luokan musta lammas ja menin amikseen. Perus wt-meininkiä rikkoutuneesta perheestä. Omilleni päästyäni jatkoin kuitenkin opiskeluja ja valmistuin 31-vuotiaana KTM:ksi. Nyt olen talousjohtajana suht tunnetussa firmassa. Voi wt:stäkin tulla jotain. Elämäntehtäväni onkin kannustaa niitä oppilaita, jotka ysiluokalla nostavat keskiarvoaan eniten ja firmamme jakaa heille keväisin stipendejä kaupungissamme.
Minä tulin hyvästä perheestä, harrastin ratsastusta ja uintia mutta myös diskoja. Alkoholiakin nautin, tupakkaa en käyttänyt.
En seurustellut alaikäisenä.