Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut opettavat lapsensa jopa kahden tunnin nukuttamiseen?
20.05.2017 |
Äityleistä tuli mieleen. Siellä tuskailtiin kun saa kakskin tuntia lukea/laulaa/silitellä tai vaan istua pimeässä sen ajan jotta lapsi nukahtaa :o kuulostaa todella ressaavalta ja ahditavalta tuollainen ruljanssi - ja joka ilta sama uudelleen! Ei, en ole lapseton vaan itselläni on kaksi lasta 4v ja 2v ja molemmat olen opettanut siihen että yksi unilaulu, pusu ja hyvää yötä. Lapsi jää itsekseen sänkyyn nukahtamaan. Ovat myös oppineet siihen että nukutaan omassa sängyssä, joillakin kuulosti lapsi vielä 5-vuotiaanakin kömpivän vanhempien viereen.. jokainen toki tyylillään, mutta meistä on ainakin ihana saada illalla hetki omaa aikaa, ilman että sitä edeltää parin tunnin taistelu nukuttamisen kanssa.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä teet siinä tilanteessa kun lapsi hätääntyy ja itkee hysteerisesti? Lähdetkö vain pois ja sanot hyvää yötä?
Lapsi saa jäädä hysteerisenä huutamaan?
Onko tullut mieleen että sinulla ap on käynyt vaan hyvä tuuri?
Itsellä kolme lasta joista yhtä piti nukuttaa ja joka saattaa edelleen, 7-vuotiaana, tulla viereen jos pelottaa.
Muut nukkuu ihan hyvin ja nukahtaa itsekseen. Näin ollut aina. Ilman mitään opettamista.Ohis, mutta mistä sen lapsen pitäisi yhtäkkiä nukkumaanmennessä hätääntyä ja alkaa itkeä hysteerisesti?
En ole tuo, jolle vastasit, mutta meilläkin 4 v. esikoinen huutaa ja itkee hysteerisesti heti kun oven laittaa kiinni. Näin on ollut aina. Jaa, enpä tiedä miten lapsen sitten opetin huutamaan, ja ennen kaikkea miksi. Lapsi kiipesi pinniksestä pois 1,5-vuotiaana, joten enpä voinut jättää lasta sinnekään huutamaan. Nykyäänkin nousee sängystä ja tulee ulos huoneesta, jos hänet jättää yksin. Siinäpä sitten kannan takaisin sänkyyn kahden tunnin ajan, kunnes nukahtaa siinä vaiheessa, kun fyysisesti voimat eivät enää riitä? Ei kiitos. Ihminen minäkin olen. Nukutan sen puolisen tuntia, jotta pääsen rentoutumaan edes tunniksi ennen nukkumaanmenoa. Kuopuksen kanssa tällaista ongelmaa ei ole ikinä ollut, vaan hän nukahtaa hienosti yksin muutaman minuutin sisällä. Kuopus on muutenkin äärimmäisen helppo lapsi, toisin kuin esikoinen. Miehen kanssa aina naureskellaankin, että jos esikoista ei olisi, niin oltaisiin oikein esimerkkivanhempia! Voitaisiin nostaa kruunut päähän ja pröystäillä täällä av:lla erinomaisesta vanhemmuudestamme, ja lytätä muita! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä meni ikävuodet 1-3 hyvin, iltatoimet, unilaulu ja hyvän yön toivotus, poistuminen hänen huoneestaan ja lapsi nukahti itse.
Nyt 4-vuotiaana (etenkin jos päiväkodissa nukuttu liian pitkät päiväunet) on illat tuskaa. Ei vain rauhoitu, kun ei väsytä. Ei onneksi joka ilta, mut välillä menee 1,5 tuntia sänkyyn menosta kunnes nukahtaa. Ketuttaa sellaiset illat aivan suunnattomasti.
Vinkkejä otetaan vastaan.
Päiväunet pois? Meillä oli sama härdelli iltaisin vielä puoli vuotta sitten, kun lapsi nukkui päiväunet päiväkodissa. Nyt kun päiväunet on jätetty pois, niin nukahtaa yleensä vartin-puolentunnin sisään.
Meillä esikoinen oli juuri tuollainen nukutettava ja siitä on todella ahdistavat muistot, mutta tosiaan valvottaako sitten olisi pitänyt, kun lapsi ei nukahtanut? Tai antaa itkeä yksin sängyssä? Kuopus nukahtaa kun vain panee pään tyynyyn.
Meidän valvojalla epäillään apergeria tai add:tä, onko teidän muiden huonostinukahtaneilla nepsypiirteisyyttä?
Mä uskon myös, että tuo nukahtaminen on hyvin yksilöllistä. Vanhempien tehtävä on vain tukea lapsen nukkumista. Joillakin se merkitsee tuota sänkyyn laittoa ja hyvän yön toivotusta, joillain taas sylittelyä, silittelyä ja laulelua. Mun siskon lapsilla riittää, että vie vain sänkyyn ja lapset nukahtaa itse. Mun vähän alle vuoden ikäinen taas tarvitsee läsnäoloani nukahtamiseen. Ei meilläkään mitään kahden tunnin nukutusrumbia sentään ole ja jos vain olen lapsen luona, niin itkuakaan ei ole. Lapseni kaipaa minua viereensä ja kyllä se mulle sopii. Yleensä imetän ja sitten hän joko nukahtaa siihen tai haluaa vielä hetkeksi syliin. Nukahtamiseen menee yleensä 10-30min, mikä on minusta vielä ihan kohtuullista. Yöt nukkuu melko hyvin. Aamulla varhain alkaa yleensä vähän ähisemään, mutta jatkaa silloinkin unia pienen silittelyn tai imetyksen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä teet siinä tilanteessa kun lapsi hätääntyy ja itkee hysteerisesti? Lähdetkö vain pois ja sanot hyvää yötä?Lapsi saa jäädä hysteerisenä huutamaan?Onko tullut mieleen että sinulla ap on käynyt vaan hyvä tuuri?Itsellä kolme lasta joista yhtä piti nukuttaa ja joka saattaa edelleen, 7-vuotiaana, tulla viereen jos pelottaa.Muut nukkuu ihan hyvin ja nukahtaa itsekseen. Näin ollut aina. Ilman mitään opettamista.
Ohis, mutta mistä sen lapsen pitäisi yhtäkkiä nukkumaanmennessä hätääntyä ja alkaa itkeä hysteerisesti?
Öö, siitä, kun äiti lähtee pois ja hänet jätetään yksin?
Miksi lapsi hätääntyy siitä? Onko hänellä turvaton kiintymyssuhde?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan siihen asti nukutettu että on voitu käydä keskustelu lapsen kanssa, että nyt nukutaan itse. Esikoinen taisi olla n. 3.5v vanha. Silloin karjui pari iltaa muistaakseni. Haluan antaa toisenkin olla pieni, voidaan sitten taas käydä se keskustelu isompana (nyt on 1v). Näillä ei kyllä mitään nukahtamisongelmia ole koskaan ollut.
Ei tuo varmasti kenenkään perheessä mikään ihanne ole, mutta tuskin sinäkään nyt ajattelet niin, että jos lapsi ei nukahda niin annetaan sen sitten itsekseen siellä itkeä/huutaa/valvoa? Meillä lapset nukahtaa helposti, mutta ei kaikilla ole niin hyviä nukahtamaan, se on kuitenkin aika yksilöllistä, kuinka helposti vaipuu uneen. Ja aikuisen nyt vaan täytyy huolehtia siitä, että lapsi menee ajoissa nukkumaan..
Mutta miksi pidät outona että 5-vuotias tulee viereen? Mä ajattelin lapsettomanakin, että on ihan normaalia että lapset silloin tällöin tulee äidin ja isin viereen nukkumaan. Haluaahan sitä itsekin mieluummin nukkua rakkaan vieressä, miksipä lapsi ei siis haluaisi tärkeimpiensä viereen myös öisin? Ja ihan ok:han se on sallia, jos on vaikka nähty painajaista tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten joku jo mainitsi, ihmiset on erilaisia. Aikuisetkin ja niin myös lapset. Toisilla lapsi on haastavampi nukkuja. Oma mieheni on lapsesta asti nukkunut kuin tukki ja missä vaan. Häntä ei myöskään haittaa yöheräämiset koska nukahtaa heti uudestaan. Ei väsy siis niistä. Itse taas en saa unta ellei sänky oo pedattu just niinku haluan, ikkuna auki, hyvä ilma, pumeetä nuttei liian pimeää ja siltikin nukahdan huonosti ja heräilen häiritseviin uniin koko ajan.
Täytyy olla aika imbesilli jos ei ymmärrä että lapsetkin on erilaisia nukkujia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä teet siinä tilanteessa kun lapsi hätääntyy ja itkee hysteerisesti? Lähdetkö vain pois ja sanot hyvää yötä?Lapsi saa jäädä hysteerisenä huutamaan?Onko tullut mieleen että sinulla ap on käynyt vaan hyvä tuuri?Itsellä kolme lasta joista yhtä piti nukuttaa ja joka saattaa edelleen, 7-vuotiaana, tulla viereen jos pelottaa.Muut nukkuu ihan hyvin ja nukahtaa itsekseen. Näin ollut aina. Ilman mitään opettamista.
Ohis, mutta mistä sen lapsen pitäisi yhtäkkiä nukkumaanmennessä hätääntyä ja alkaa itkeä hysteerisesti?
Öö, siitä, kun äiti lähtee pois ja hänet jätetään yksin?
Miksi lapsi hätääntyy siitä? Onko hänellä turvaton kiintymyssuhde?
Kyllä se taitaa olla ihan hyvän ja turvallisen kiintymyssuhteen merkki enemmänkin (mikäli nyt ylipäätään irrallaan kontekstista voidaan mitään kiintymyssuhteesta päätellä), että lapsi preferoi äitinsä seuraa yksinolon sijaan.
Erityisesti lapsille ero vanhemmista merkitsee alkukantaiselle tasolla vaaraa=hätä. Tämä on ihan normaalia. Riippuu kovasti temperamentista ja persoonallisuudesta, miten yksinoloon tai eroon vanhemmista reagoidaan. Nyrkkisääntönä voisi sanoa, että todennäköisesti sellainen lapsi joka reagoi voimakkaastikin - mutta kuitenkin rauhoittuu vanhemman sylissä - on henkisesti hyvinvoiva lapsi.
Toki 7-vuotias on jo kouluiässä, mutta ihan normaalia tuossakin iässä on pelätä pimeää. Mielikuvitus on todella vilkas, ja on luonnollista hakea turvaa siitä ihmisestä, joka sen on ensisijaisesti taannut lapselle tähänkin asti.
Ex-lto/nyk luokanope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla 3 lasta enkä ketään ole kertaakaan ikinä nukuttanut koska siihen ei ole opetettu. Nuorin on nyt 2v ja hän itse sanoo joka ilta klo 20.00 että nukkumaan. Sitten peittelen ja toivottelen hyvät yöt ja viiden minuutin päästä on täydessä unessa. Ja sama kaava toistuu vaikka olisi vieraassa paikassa (esim. mummulla) yökylässä.
Ja näin on mennyt kahden muunkin, jo teini-ikäisten lasten kanssa.
Ei siihen nukutusrumbaan pidä lähteä ja lasta totuttaa.
Tää on paras :D 2v. sanoo joka ilta klo 20 että nyt nukkumaan. Joopajoo.
Kyllä meidänkin 2-vuotias sanoo päikkäriaikaan siinä 11-12 välissä että "luetaan, sitte unille".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä teet siinä tilanteessa kun lapsi hätääntyy ja itkee hysteerisesti? Lähdetkö vain pois ja sanot hyvää yötä?Lapsi saa jäädä hysteerisenä huutamaan?Onko tullut mieleen että sinulla ap on käynyt vaan hyvä tuuri?Itsellä kolme lasta joista yhtä piti nukuttaa ja joka saattaa edelleen, 7-vuotiaana, tulla viereen jos pelottaa.Muut nukkuu ihan hyvin ja nukahtaa itsekseen. Näin ollut aina. Ilman mitään opettamista.
Ohis, mutta mistä sen lapsen pitäisi yhtäkkiä nukkumaanmennessä hätääntyä ja alkaa itkeä hysteerisesti?
Öö, siitä, kun äiti lähtee pois ja hänet jätetään yksin?
Miksi lapsi hätääntyy siitä? Onko hänellä turvaton kiintymyssuhde?
Miten nuo kaksi liittyy toisiinsa?
Ennemmin niin päin että lapsi joka ei uskalla itkeä vaikka pelottaa, on joku pielessä.
Tosiaan kaksi vanhempaa lasta osasi nukahtaa itsekseen. Toinen nukkui ihan kuukauden iästä täydet yöunetkin heräämättä ja nukkuu edelleen, kohta kymmenvuotiaana, hyvin.
En tiedä opetinko hänet sitten parhaiten 😉
Kuopus on aina ollut hyvin herkkä ja perhe on hänelle kaikki kaikessa. On hyvin hellyydenkipeä ja tulee herkästi lähelle, halailee, pussailee ja kertoo rakastavansa niiiin paljon.
Jäi päiväkotiin ilman itkuja ja nyt eskarilaisena yökyläilee kavereillaan toisinaan.
Yöt on aina halunnut olla ihan kiinni jommassa kummassa vanhemmassa. Häntä on nukutettu ja hän on jo vauvana huutanut suoraa kurkkua kun sänkyyn on laitettu.
Unikoulut käyty läpi, moneenkin otteeseen.
Nyt edelleen, kuten kirjoitin, tulee 7-vuotiaana viereen jos pelottaa. Ja iltaisin nukahtaa usein sohvalle vanhempien väliin.
Tuskin hän enää teininä viereen tulee eikä kaipaa nukutusta.
Eikä taatusti ole turvaton kiintymyssuhde 😂
Ihmiset on erilaisia. Myös nukkumisasioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä teet siinä tilanteessa kun lapsi hätääntyy ja itkee hysteerisesti? Lähdetkö vain pois ja sanot hyvää yötä?Lapsi saa jäädä hysteerisenä huutamaan?Onko tullut mieleen että sinulla ap on käynyt vaan hyvä tuuri?Itsellä kolme lasta joista yhtä piti nukuttaa ja joka saattaa edelleen, 7-vuotiaana, tulla viereen jos pelottaa.Muut nukkuu ihan hyvin ja nukahtaa itsekseen. Näin ollut aina. Ilman mitään opettamista.
Ohis, mutta mistä sen lapsen pitäisi yhtäkkiä nukkumaanmennessä hätääntyä ja alkaa itkeä hysteerisesti?
Öö, siitä, kun äiti lähtee pois ja hänet jätetään yksin?
Miksi lapsi hätääntyy siitä? Onko hänellä turvaton kiintymyssuhde?
Joo on varmaan. Siitähän se johtuukin. Hyvä kun kerroit!
Meillä on kolme lasta ja keskimmäinen lapsi on iltakukkuja, eikä taas saa millään unen päästä kiinni.
Näin on aina ollut, vauvasta lähtien ja nyt on jo teini-ikäinen ja menisi nukkumaan vasta klo 11.00 jälkeen.
Esikoinen ja kuopus menevät ihan oma-aloitteisesti jo ilta yhdeksän paikkeilla ja ovat 12v ja 17v.
Ehkä osittain opittu tapa, mutta suurempi vaikutus on sisäisellä kellolla ja toiset vaan ovat aamu- ja toiset iltaunisia, eikä sitä voi muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskoni ei opettanut päiväunille rattaisiin heiluttamalla. Jos ne rattaat ei heilu, ei sitä osaa vaatia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä teet siinä tilanteessa kun lapsi hätääntyy ja itkee hysteerisesti? Lähdetkö vain pois ja sanot hyvää yötä?Lapsi saa jäädä hysteerisenä huutamaan?Onko tullut mieleen että sinulla ap on käynyt vaan hyvä tuuri?Itsellä kolme lasta joista yhtä piti nukuttaa ja joka saattaa edelleen, 7-vuotiaana, tulla viereen jos pelottaa.Muut nukkuu ihan hyvin ja nukahtaa itsekseen. Näin ollut aina. Ilman mitään opettamista.
Ohis, mutta mistä sen lapsen pitäisi yhtäkkiä nukkumaanmennessä hätääntyä ja alkaa itkeä hysteerisesti?Öö, siitä, kun äiti lähtee pois ja hänet jätetään yksin?
Miksi lapsi hätääntyy siitä? Onko hänellä turvaton kiintymyssuhde?
Nukuitko psykologian tunneilla, vai oletko siellä koskaan ollutkaan? Normaalin lapsen kehityksessä on vaihe, jossa hän ei ymmärrä, että pois lähtevä äiti tulee takaisin ja hän ei pysty käsittämään vanhemman olemassaoloa silloin kun häntä ei näy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä teet siinä tilanteessa kun lapsi hätääntyy ja itkee hysteerisesti? Lähdetkö vain pois ja sanot hyvää yötä?Lapsi saa jäädä hysteerisenä huutamaan?Onko tullut mieleen että sinulla ap on käynyt vaan hyvä tuuri?Itsellä kolme lasta joista yhtä piti nukuttaa ja joka saattaa edelleen, 7-vuotiaana, tulla viereen jos pelottaa.Muut nukkuu ihan hyvin ja nukahtaa itsekseen. Näin ollut aina. Ilman mitään opettamista.
Ohis, mutta mistä sen lapsen pitäisi yhtäkkiä nukkumaanmennessä hätääntyä ja alkaa itkeä hysteerisesti?
Öö, siitä, kun äiti lähtee pois ja hänet jätetään yksin?
Miksi lapsi hätääntyy siitä? Onko hänellä turvaton kiintymyssuhde?
Miten nuo kaksi liittyy toisiinsa?
Ennemmin niin päin että lapsi joka ei uskalla itkeä vaikka pelottaa, on joku pielessä.
Tosiaan kaksi vanhempaa lasta osasi nukahtaa itsekseen. Toinen nukkui ihan kuukauden iästä täydet yöunetkin heräämättä ja nukkuu edelleen, kohta kymmenvuotiaana, hyvin.
En tiedä opetinko hänet sitten parhaiten 😉
Kuopus on aina ollut hyvin herkkä ja perhe on hänelle kaikki kaikessa. On hyvin hellyydenkipeä ja tulee herkästi lähelle, halailee, pussailee ja kertoo rakastavansa niiiin paljon.Jäi päiväkotiin ilman itkuja ja nyt eskarilaisena yökyläilee kavereillaan toisinaan.
Yöt on aina halunnut olla ihan kiinni jommassa kummassa vanhemmassa. Häntä on nukutettu ja hän on jo vauvana huutanut suoraa kurkkua kun sänkyyn on laitettu.
Unikoulut käyty läpi, moneenkin otteeseen.
Nyt edelleen, kuten kirjoitin, tulee 7-vuotiaana viereen jos pelottaa. Ja iltaisin nukahtaa usein sohvalle vanhempien väliin.Tuskin hän enää teininä viereen tulee eikä kaipaa nukutusta.
Eikä taatusti ole turvaton kiintymyssuhde 😂
Ihmiset on erilaisia. Myös nukkumisasioissa.
Näin meilläkin ja lapset 12-17v.
Ja se mikä vanhemmuudessa ja useamman lapsen äitinä on oppinut, niin ymmärtää jokaisen lapsen olevan yksilö ja se mikä pätee yhteen ei päde enää toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla 3 lasta enkä ketään ole kertaakaan ikinä nukuttanut koska siihen ei ole opetettu. Nuorin on nyt 2v ja hän itse sanoo joka ilta klo 20.00 että nukkumaan. Sitten peittelen ja toivottelen hyvät yöt ja viiden minuutin päästä on täydessä unessa. Ja sama kaava toistuu vaikka olisi vieraassa paikassa (esim. mummulla) yökylässä.
Ja näin on mennyt kahden muunkin, jo teini-ikäisten lasten kanssa.
Ei siihen nukutusrumbaan pidä lähteä ja lasta totuttaa.
Tää on paras :D 2v. sanoo joka ilta klo 20 että nyt nukkumaan. Joopajoo.
Kyllä meidänkin 2-vuotias sanoo päikkäriaikaan siinä 11-12 välissä että "luetaan, sitte unille".
Ihanko kellosta 2v. katsoo ajan? Luulisi jo kesä- ja talviaikaan siirtyminen tekevän kepposia, kun on noin tarkka kellonaika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä teet siinä tilanteessa kun lapsi hätääntyy ja itkee hysteerisesti? Lähdetkö vain pois ja sanot hyvää yötä?Lapsi saa jäädä hysteerisenä huutamaan?Onko tullut mieleen että sinulla ap on käynyt vaan hyvä tuuri?Itsellä kolme lasta joista yhtä piti nukuttaa ja joka saattaa edelleen, 7-vuotiaana, tulla viereen jos pelottaa.Muut nukkuu ihan hyvin ja nukahtaa itsekseen. Näin ollut aina. Ilman mitään opettamista.
Ohis, mutta mistä sen lapsen pitäisi yhtäkkiä nukkumaanmennessä hätääntyä ja alkaa itkeä hysteerisesti?
Öö, siitä, kun äiti lähtee pois ja hänet jätetään yksin?
Miksi lapsi hätääntyy siitä? Onko hänellä turvaton kiintymyssuhde?
Kyllä se taitaa olla ihan hyvän ja turvallisen kiintymyssuhteen merkki enemmänkin (mikäli nyt ylipäätään irrallaan kontekstista voidaan mitään kiintymyssuhteesta päätellä), että lapsi preferoi äitinsä seuraa yksinolon sijaan.
Erityisesti lapsille ero vanhemmista merkitsee alkukantaiselle tasolla vaaraa=hätä. Tämä on ihan normaalia. Riippuu kovasti temperamentista ja persoonallisuudesta, miten yksinoloon tai eroon vanhemmista reagoidaan. Nyrkkisääntönä voisi sanoa, että todennäköisesti sellainen lapsi joka reagoi voimakkaastikin - mutta kuitenkin rauhoittuu vanhemman sylissä - on henkisesti hyvinvoiva lapsi.
Toki 7-vuotias on jo kouluiässä, mutta ihan normaalia tuossakin iässä on pelätä pimeää. Mielikuvitus on todella vilkas, ja on luonnollista hakea turvaa siitä ihmisestä, joka sen on ensisijaisesti taannut lapselle tähänkin asti.
Ex-lto/nyk luokanope
Mutta jos lapsi alkaa itkeä hysteerisesti, kun äiti lähtee huoneesta pois, se kielii enemmän siitä, että lapsi ei luota äidin tulevan takaisin, vaan pelkää äidin hyljänneen hänet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla 3 lasta enkä ketään ole kertaakaan ikinä nukuttanut koska siihen ei ole opetettu. Nuorin on nyt 2v ja hän itse sanoo joka ilta klo 20.00 että nukkumaan. Sitten peittelen ja toivottelen hyvät yöt ja viiden minuutin päästä on täydessä unessa. Ja sama kaava toistuu vaikka olisi vieraassa paikassa (esim. mummulla) yökylässä.
Ja näin on mennyt kahden muunkin, jo teini-ikäisten lasten kanssa.
Ei siihen nukutusrumbaan pidä lähteä ja lasta totuttaa.
Tää on paras :D 2v. sanoo joka ilta klo 20 että nyt nukkumaan. Joopajoo.
Kyllä meidänkin 2-vuotias sanoo päikkäriaikaan siinä 11-12 välissä että "luetaan, sitte unille".
Ihanko kellosta 2v. katsoo ajan? Luulisi jo kesä- ja talviaikaan siirtyminen tekevän kepposia, kun on noin tarkka kellonaika.
Ohis, mutta jos perheessä on säännöllinen päivärytmi, niin lapsi osaa lounasta syödessään päätellä, että seuraavaksi mennään päiväunille.
Lapset on erilaisia. Yksi meidän lapsista on vaatinut jonkun vierelleen. Ei siis itke hieman vaan hysteerisenä huusi jos jätti yksin sänkyyn. On aina ollut ujo ja arka. Opeta siinä sitten toista kun sisarusten pitäisi saada nukkua. Nyt on kuusi ja vieläkin tarvitsee välillä aikuista nukahtamiseen. Ja se on minusta ihan ok. On aikuisen vastuu huolehtia jos lapsia pelottaa tai eivät saa unta. Iltahetki on myös hyvä hetki jutella jos päivässä on jäänyt jotain häiritsemään vielä.