Lue keskustelun säännöt.
Synnytys oli rankka kokemus seurata sivusta!
Faijahommia
20.05.2017 |
Kirjotin blogiin synnytyksen ihmeellisyydestä ja siitä miten oli pienoinen paniikki iskemässä, kun vauva laitettiin minun syliin ja tyttöystävä vietiin leikkaussaliin. Operaatio oli onneksi pieni ja suht vaaraton mutta silti todella pelottava!
Millaisia (kauhu)kokemuksia teillä on ollut synnytyksessä?
https://m.facebook.com/story.php?story_fbid=1690593334579387&id=1654467…
Kommentit (61)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en menisi edes synnytykseen mukaan. En kyllä halua niitä lapsiakaan, mutta jos tyttöystävä tulisi raskaaksi ja pitäisi lapsen, en menisi synnytykseen mukaan. Ällöttävää.
Syntyny olet kuule sinäkin joskus.
Olen kätilöopiskelija enkä osaa nähdä synnytystä millään tavalla ällöttävänä asiana. Kyseessä on maailman kaunein ja luonnollisin tapahtuma.
Vierailija kirjoitti:
Onneks ei tarvi ikinä synnyttää
Niin. Ei kenenkään täällä ole pakko synnyttää :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun eksäni syytti ensimmäisessä synnytyksessä saamistaan traumoista minua, mikä oli kyllä kohtuutonta. En kuulemma pitänyt hänen puoliaan ja käskenyt henkilökuntaa toimimaan hänen toiveidensa mukaan tarpeeksi ponnekkaasti. Osoitti vielä epäluottamuksensa siten, että halusi seuraavaan synnytykseen mukaan täysin ulkopuolisen tukihenkilön jota en tuntenut ollenkaan. En hienotunteisena viitsinyt riidellä asiasta vaikka oman mielipiteeni sanoinkin. Sairaala meinasi vielä estää pääsyni synnytykseen kun äidin lisäksi mukana sai olla vain yksi henkilö. Senkin onnistuin kuitenkin jotenkin siinä tilanne päällä järjestämään siten, että pääsimme molemmat äidin lisäksi mukaan.
Lopuista synnytyksistään (osa näistä uudelle miehelle) ei ole syntyjä syviään minulle avannut, ehkä tajusi että se on enemmän naisesta kiinni kuin tukena olevasta henkilöstä.
Lasten hoidossa olen aina tehnyt osani, mutta en nähnyt järkeä käydä joka päivä sairaalassa katsomassa rankan työpäivän jälkeen kuten eksä vaati, varsinkin kun siinä nimeltä mainitsemattomassa sairaalassa isät suorastaan hätisteltiin aina pois ja vierailuaika oli parin tuntia tiettyyn kellonaikaan. Esikoisen jälkeen oli sitten vielä muut lapset kotona. Kaikki synnytykset normaaleja.
Anteeksi mitä luin? Miehen tehtävä on tukea äitiä ja toimia henkilönä välissä kommunikaatiossa kätilöiden kanssa. Usein äiti on niin kipeä ja väsynyt, että ei jaksa pitää päätään tai yksinkertaisesti on niin sekaisin kivusta. Tässä kohtaa korostuu puolison tuli ja turva, puoliso tuntee synnyttävän ja osaa kertoa hänen haluistaan, joista on etukäteen ollut puhetta.
Ja kyllä se isä menee rankan työpäivän jälkeen katsomaan synnyttänyttä vaimoaan sairaalaan ja pitää hyvänä. Huomattavasti rankempaa on ollut naisella.
Häpeä.
Juuri tuollaista höpinää ne doulat ja muut vastaavat tukihenkilöt yritti tarjota. Moni nainen tajuaa vasta synnytyssalissa miten brutaali tapahtuma se syntymä on ja siinä voi kaikenlaiset hienot suunnitelmat heittää roskiin kun tilanne on päällä. Pitää edetä tilanteen vaatimalla tavalla.
Ex-vaimokin tajusi asian kun ei se doula pystynyt tekemään yhtään enempää kuin mitä minä tein. Muutenhan henkilökunta hakee vartijat heittämään ulos jos synnärillä alkaa riehumaan.
Ja kyllä, kävin katsomassa eksää sairaalassa useana päivänä kun hän oli sairaalassa viikon ajan. En kuitenkaan joka päivä, mikä oli ilmeisesti suuri loukkaus. Harmi kyllä kaikki eivät elä sossun rahoilla ja joutuvat käymään töissä. Töistä ei saa lomaa lapsen syntymän vuoksi. Isyysloma on sitten asia erikseen.
Huh, onneksi olet ex.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä koskaan voisi tehdä naiselle noin.
Tässä meillä on mies, joka ei koskaan jätä ehkäisyä vain naisen varaan eikä märise, miten kondomit ei tunnu hyvälle. Hieno juttu :)
Kiitti. Kondomit tosin ovat minusta aika ikäviä käytössä, mutta toisaalta vasektomia on aika helvetin halpa vakuutus ainakin kahden elämän pilaamista vastaan.
Hhan ohiksena, mennäänkö naimisiin?
En ymmärrä sitä, miksi synnytyksestä halutaan aina antaa mahdollisimman ällöttävä kuva? Siinä kuitenkin syntyy uusi elämä. Leikkaukset näyttävät paljon pahemmilta ulkoapäin katsottuna, mutta ei, synnytyshän se on maailman hirvein ja oksettavin asia. LOL! Jokainen on tänne joskus syntynyt! Olisko ollut kivaa, kun joku olisi teidän syntyessä todennut että ''hyi YÖK'' ??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma synnytykseni sujui todella hyvin, synnytyksen kokonaiskesto alle 6h ja ponnistusvaihe muutaman minuutin. Olin vieläpä ensisynnyttäjä. Ei yhtään tikin tikkiä, enkä tuntenut kipuja synnytyksen muissa vaiheissa kuin ensimmäisten supistusten aikana. Epiduraali toimi hyvin loppuun asti, ja lisäksi koin ilokaasun ja lämpögeelipussit hyväksi itselleni. Kovaa kipua en tosiaan siis kokenut missään vaiheessa, voisin sanoa kokevani kivuttoman synnytyksen. Synnyttäessä olin 27v.
Toki tiedän, että joillakin synnytykset ovat aivan kamalia, mutta älkääpäs yleistäkö että KAIKILLA olisi! Minun synnytykseni oli superhelppo!
Sain esikoisen 21v ja synnytys oli erittäin helppo. Kuopuksen sain 25v ja helppo oli silloinkin. Olen vieläpä ahdaslantioinen joten odotin jotain aivan muuta. Mulle kierukan asennus oli pahempaa kuin tunteja kestäneet synnytykset. Olin varmaan pumpattu täyteen puudutteita :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun eksäni syytti ensimmäisessä synnytyksessä saamistaan traumoista minua, mikä oli kyllä kohtuutonta. En kuulemma pitänyt hänen puoliaan ja käskenyt henkilökuntaa toimimaan hänen toiveidensa mukaan tarpeeksi ponnekkaasti. Osoitti vielä epäluottamuksensa siten, että halusi seuraavaan synnytykseen mukaan täysin ulkopuolisen tukihenkilön jota en tuntenut ollenkaan. En hienotunteisena viitsinyt riidellä asiasta vaikka oman mielipiteeni sanoinkin. Sairaala meinasi vielä estää pääsyni synnytykseen kun äidin lisäksi mukana sai olla vain yksi henkilö. Senkin onnistuin kuitenkin jotenkin siinä tilanne päällä järjestämään siten, että pääsimme molemmat äidin lisäksi mukaan.
Lopuista synnytyksistään (osa näistä uudelle miehelle) ei ole syntyjä syviään minulle avannut, ehkä tajusi että se on enemmän naisesta kiinni kuin tukena olevasta henkilöstä.
Lasten hoidossa olen aina tehnyt osani, mutta en nähnyt järkeä käydä joka päivä sairaalassa katsomassa rankan työpäivän jälkeen kuten eksä vaati, varsinkin kun siinä nimeltä mainitsemattomassa sairaalassa isät suorastaan hätisteltiin aina pois ja vierailuaika oli parin tuntia tiettyyn kellonaikaan. Esikoisen jälkeen oli sitten vielä muut lapset kotona. Kaikki synnytykset normaaleja.
Anteeksi mitä luin? Miehen tehtävä on tukea äitiä ja toimia henkilönä välissä kommunikaatiossa kätilöiden kanssa. Usein äiti on niin kipeä ja väsynyt, että ei jaksa pitää päätään tai yksinkertaisesti on niin sekaisin kivusta. Tässä kohtaa korostuu puolison tuli ja turva, puoliso tuntee synnyttävän ja osaa kertoa hänen haluistaan, joista on etukäteen ollut puhetta.
Ja kyllä se isä menee rankan työpäivän jälkeen katsomaan synnyttänyttä vaimoaan sairaalaan ja pitää hyvänä. Huomattavasti rankempaa on ollut naisella.
Häpeä.
Juuri tuollaista höpinää ne doulat ja muut vastaavat tukihenkilöt yritti tarjota. Moni nainen tajuaa vasta synnytyssalissa miten brutaali tapahtuma se syntymä on ja siinä voi kaikenlaiset hienot suunnitelmat heittää roskiin kun tilanne on päällä. Pitää edetä tilanteen vaatimalla tavalla.
Ex-vaimokin tajusi asian kun ei se doula pystynyt tekemään yhtään enempää kuin mitä minä tein. Muutenhan henkilökunta hakee vartijat heittämään ulos jos synnärillä alkaa riehumaan.
Ja kyllä, kävin katsomassa eksää sairaalassa useana päivänä kun hän oli sairaalassa viikon ajan. En kuitenkaan joka päivä, mikä oli ilmeisesti suuri loukkaus. Harmi kyllä kaikki eivät elä sossun rahoilla ja joutuvat käymään töissä. Töistä ei saa lomaa lapsen syntymän vuoksi. Isyysloma on sitten asia erikseen.
Huh, onneksi olet ex.
Jep, pärjään nyt paremmin eikä tarvitse huolehtia eksän ongelmista. Olen nyt saavuttanut tärkeitä tavoitteita elämässäni ja jatkan vielä eteenpäin. Lapsetkin ovat onneksi alkaneet ymmärtää kuka sitä eroa halusi ja kenen "syy" ero oli.
Vierailija kirjoitti:
Olen kätilöopiskelija enkä osaa nähdä synnytystä millään tavalla ällöttävänä asiana. Kyseessä on maailman kaunein ja luonnollisin tapahtuma.
Ei siinä kyllä mitään kaunista ole. Lasten alullepano, raskaus, synnytys, kaikki aivan yhtä oksettavia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan vapaaehtoisesti ne naiset siellä synnyttää. Kenenkään ei ole Suomessa todellakaan pakko synnyttää. Ihan vapaasti voi jättää lapset tekemättä jos ällöttää.
ensimmäisen lapseni syntymää katsoin vierestä, kun kätilöt hoiti hommaa. näin kaiken ja läheltä, ja se oli melkoinen kokemus. ei mitään vastaavaa ennen sitä.
toisen lapsen kohdalla pääsin kuitenkin lähemmäksi: ei keretty sairaalaan, ja synnytys alkoi omassa kylppärissä! amblanssi soitettiin paikalle, mutta lapsi kerkes syntyä jo ennen heidän saapumistaan... ja toimin itse kätilönä. 112:n apuri neuvoi mitä pitää tehdä, eikä siinä ehtinyt paljoa pelätä, kun oli tärkeä homma kyseessä. kaikki meni lopulta hyvin, mutta kyllä se oli aikamoista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en menisi edes synnytykseen mukaan. En kyllä halua niitä lapsiakaan, mutta jos tyttöystävä tulisi raskaaksi ja pitäisi lapsen, en menisi synnytykseen mukaan. Ällöttävää.
Syntyny olet kuule sinäkin joskus.
Ja mitä siitä? Ihan yhtä oksettava tapaus se on ollut, ihan niinkuin kaikki muutkin maailman synnytykset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä koskaan voisi tehdä naiselle noin.
Tässä meillä on mies, joka ei koskaan jätä ehkäisyä vain naisen varaan eikä märise, miten kondomit ei tunnu hyvälle. Hieno juttu :)
Kiitti. Kondomit tosin ovat minusta aika ikäviä käytössä, mutta toisaalta vasektomia on aika helvetin halpa vakuutus ainakin kahden elämän pilaamista vastaan.
Hhan ohiksena, mennäänkö naimisiin?
Mikä ettei.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä sitä, miksi synnytyksestä halutaan aina antaa mahdollisimman ällöttävä kuva? Siinä kuitenkin syntyy uusi elämä. Leikkaukset näyttävät paljon pahemmilta ulkoapäin katsottuna, mutta ei, synnytyshän se on maailman hirvein ja oksettavin asia. LOL! Jokainen on tänne joskus syntynyt! Olisko ollut kivaa, kun joku olisi teidän syntyessä todennut että ''hyi YÖK'' ??
Minä en olisi koskaan halunnut syntyä, mutta eipä siitä kysytty.
Vierailija kirjoitti:
Olen raskaana ja siksi ihan yleisellä tasolla kysyn, että millaisista syistä nainen voi joutua leikkaussaliin synnytyksen jälkeen?
Vaikka siksi, että istukka ei irtoa tai siitä on jäänyt palasia kohtuun. Onneksi on harvinaista.
Olen samaa mieltä ap, olen ollut muutamassa synnytyksessä mukana, yksi niistä omani ja kyllä se sivusta seuraaminenkin oli rankkaa vaikka ihan eritavalla kuin synnyttäminen.
Se riittämättömyyden tunne kun ei voi mitenkään auttaa toista kivuissa, vaikka mielellään ottaisi vaikka puolet kivusta itselleen. Ja se jännitys kun ei tiedä mitä tapahtuu ja meneekö kaikki hyvin. Ja tuolloin ei ollut edes kyse oman lapseni syntymästä joka varmasti lisäisi tunteellisuutta.
Oma mieheni on tunnereaktioiltaan paljon voimakkaampi kuin minä ja koen, että hänellä meni henkisesti synnytyksestä toipumiseen yhtä kauan kuin minulla fyysisesti. En koskaan väheksyisi miehen tunteita synnytyksen seuraamisen raskaudesta, sehän kertoo vain, että mies on omistautunut perheelleen ja ottaa isyytensä vakavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä koskaan voisi tehdä naiselle noin.
Tässä meillä on mies, joka ei koskaan jätä ehkäisyä vain naisen varaan eikä märise, miten kondomit ei tunnu hyvälle. Hieno juttu :)
Kiitti. Kondomit tosin ovat minusta aika ikäviä käytössä, mutta toisaalta vasektomia on aika helvetin halpa vakuutus ainakin kahden elämän pilaamista vastaan.
Hhan ohiksena, mennäänkö naimisiin?
Mikä ettei.
Ihana todistaa parisuhteen alkua :)
Synnytyksen vuoksi moni jättää lapset tekemättä :)