Ärsyttävimmät piirteet terapeutissa!

Vähättely. Kävin 14-vuotiaana tapaamassa yksityisen puolen psykoterapeuttia sillä välin kun odottelin hoitoon pääsyä julkiselle puolelle. Terapeutin mielestä ongelmani liittyivät vain murrosikään. No, puoli vuotta myöhemmin olinkin jo sitten osastolla yliannostuksen takia. Ja vielä 10 vuotta myöhemmin sairastan tätä pitkäaikaista masennusta.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni kokemusta vain kouluterapeutista mutta en kyllä saanut siellä paljoakaan apua. Hän kysyi minulta mielestäni liian vähän kysymyksiä esim oireistani tai muusta tärkeästä ja hölisi kokoajan aivan liian pitkää inffoa esim. Masennuksen historiasta joka ei minua kiinnostanut ja antoi myös paljon huonoja neuvoja("jos itselläni on huono fiilis niin menen sauvakävelemään tai kalastamaan, ehkä se auttaisi sinuakin!:)" ) jotka eivät minua auttaneet kun oma masennukseni oli lähinnä sängyssä makaamista kun energiani oli aivan loppu, mutta silloin olin nuori ja ujompi enkä kehdannut sanoa mitään vastaan.

Minusta kuulostaa, että sinulle ohje lähteä pois sieltä sängynpohjalta makaamasta oli juurikin oikea! Ei masennus parane makaamalla! Jos ei itse saa lähdettyä, niin sitten verkostojen aktivointi, jotta joku tulee hakemaan liikkeelle. Nykyäänhän lääkäritkin kirjoittaa liikuntareseptejä.

Mä tykkään mun terapeutista tosi paljon. Mikään asia ei hänessä ärsytä :) Terapiaa takana nyt 1,5 vuotta. Tällä viikolla olisi viimeinen istunto ja sitten se on mun osalta ohi.

Se esimerkiksi kun sain kiinni voimakkaasta tunteesta varhaislapsuuden tapahtumista johtuen ja kohta sen jälkeen terapeutti alkoi lopettamaan.

Automaattisesti se ei jatku seuraavalla kerralla se prosessi.

Aikaa on liian vähän.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksistanne! Ap tässä, käyn siis psykodynaamisessa terapiassa, jossa ollaan käsitelty mm. lapsuuden traumoja. Terapeuttini haluaisi puhua jatkuvasti isä-ja äitisuhteestani, vaikka itse en jaksa heistä aina jauhaa. Kiusaaminen aiheutti mielestäni suuremmat traumat mulle kuin vanhempieni tekemät virheet mutta terapeutti on tästä ilmeisesti eri mieltä...Ja tosiaan olen hänelle useampaan kertaan sanonut että mielestäni henkilökemiamme eivät aivan pelaa yhteen ja aina väittää vastaan. Kerran jo meinasin vaihtaa mutta hän siihen, että ei se terapeutin vaihto kuulemma mitään auta, samat ongelmat seuraavat uuteen terapiasuhteeseen :/  On kyllä ihan pätevä tapaus muuten mutta jotenkin on kyllä ärsyttänyt koko tämän 2 vuotta kun olen siellä käynyt, se hänen puhetapa ja olemus...En ole uskaltanut tosiaan vaihtaa kun pelkään että seuraavakin on pettymys yhtälailla. Ja omavastuukäynnit alussa ovat niin kalliita, ettei niihin enää varaa, Kelahan ei niitä korvaa. Että näillä se on mentävä kai

Psykodynaaminen terapia on aivan out ja vanhanaikaista. Siellä on uskomus, että kärsimystä vain tarkkaillaan ja sitä kautta itsetuntemus kasvaa. Terapeutin rooli on tosi passiivinen ja sen vuoksi terapiat venyy vuosien mittaisiksi. Kannattaa vaihtaa kognitiiviseen terapiaan nyt kun sinulla on jo kykyä nimetä tunteitasi ja pystyt kertomaan ajatuksiasi. 

Terapeutti yritti negatiivisilla kommenteillaan kaikkensa jotta en menisi ns. " oikeaan terapiaan".

Pitkä lista. Kunpa osaisin vaihtaa!

Ei tapahtunut itselleni, mutta terapeuttini kertoi kollegastaan, joka käski potilasta kirjoittamaan ongelmansa paperille, koska ei jaksanut sillä hetkellä kuunnella ja meni kahville.

Se on yli viisikymppinen mies, 15 vuotta mua vanhempi. - ja mä ihastuin siihen heti ensinäkemältä. Tää salamaihastuminen tuli ihan puun takaa, ei mua yleensä ole vanhemmat miehet edes kiinnostaneet. Ärsyttää koska haluaisin siellä terapiassa pystyä keskittymään itseeni enkä terapeuttiin. Mut en mä halua vaihtaakaan. x) 

Vierailija kirjoitti:

Se on yli viisikymppinen mies, 15 vuotta mua vanhempi. - ja mä ihastuin siihen heti ensinäkemältä. Tää salamaihastuminen tuli ihan puun takaa, ei mua yleensä ole vanhemmat miehet edes kiinnostaneet. Ärsyttää koska haluaisin siellä terapiassa pystyä keskittymään itseeni enkä terapeuttiin. Mut en mä halua vaihtaakaan. x) 

Ja missä kaupungissa;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on yli viisikymppinen mies, 15 vuotta mua vanhempi. - ja mä ihastuin siihen heti ensinäkemältä. Tää salamaihastuminen tuli ihan puun takaa, ei mua yleensä ole vanhemmat miehet edes kiinnostaneet. Ärsyttää koska haluaisin siellä terapiassa pystyä keskittymään itseeni enkä terapeuttiin. Mut en mä halua vaihtaakaan. x) 

Ja missä kaupungissa;)

Heh, no en kyllä kerro. x) Fiilistelen vaan, jalkapohjat muutaman sentin maan pinnasta irti ja oon iloinen ja samalla hiukan kauhuissani että pian taas näen sen miehen. Tää ihastuminen keventää omaa oloa nyt hetkellisesti mut ei tää varmaan pidemmällä tähtäimellä hyvä juttu ole.. Mut just nyt en sitä ajattele, ihmettelen vaan ihastumisen tunnetta, tällaista ei ole ollut ikuisuuksiin. Yritän jotenkin handlata. 

Vierailija kirjoitti:

Voisiko pitää paikkansa että joillain potilailla saattaa olla mt-ongelmien  takia umpisurkea itsetunto, ja tästä syystä terapeutin käytös alkaa ärsyttää, tai tuntuu vittuilulta yms?  Joitakin masentuneita, ahdistuneita, mt-ongelmaisia on hyvin hankala käsitellä edes terapeutin, juurikin siitä syystä että sanoi mitä tahansa niin se tulkitaan väärin.

Eli terapeutti on aina oikeassa ja mt-sairaudet tarkoittavat, että henkilöt ovat hankalia yms?? Ei ihme, että mt-sairaat kohtaavat yhä stigmaa.

Minunkin terapeutti yrittää välillä pidätellä haukotusta tai haukotella suu kiinni, alkaa melkein naurattaa :D Muuten välillä tuntuu että käynnit jumahtavat liian kevyeen rupatteluun terapeutin osalta ja kun vihdoin pääsen puhumaan jostain tärkeämmästä asiasta, aika loppuu kesken.

Vierailija kirjoitti:

Kävin kerran erään psykoterapeutin luona kun oli akuutti kriisi elämässä.

Kun menin asuntoon, oli se aivan kuin pommi olisi räjähtänyt siellä.

Terapeutti jankutti että minun pitää piirtää minun perhe?? En suostunut ja sitten jankutuksen jälkeen piirsin tikku-ukkoja. Niitä se siinä sitten tulkitsi juuri niin kuin ajattelinkin.

Kaiken huippu oli joogaliikkeet joita alkoi näyttämään siinä edessäni. Siinä se seisoi päällään, sillassa ja missä lie asennoissa 😮

Hirveän laskun kirjoitti jota en ikinä maksanut eikä sieltä kuuna päivänä tullut uutta laskua. Hukkui varmaan osoite sinne sekasotkuun.

En myöskään ollut varma oliko terapeutti ihan selvinpäinkään.

Toiste en mennyt.

Hahaa tämä oli koominen homma:)! Kuvasit todella huvittavasti:)!

Vierailija kirjoitti:

Minunkin terapeutti yrittää välillä pidätellä haukotusta tai haukotella suu kiinni, alkaa melkein naurattaa :D Muuten välillä tuntuu että käynnit jumahtavat liian kevyeen rupatteluun terapeutin osalta ja kun vihdoin pääsen puhumaan jostain tärkeämmästä asiasta, aika loppuu kesken.

Et kai käy samalla kuin minä?

Se saattaa rupatella mistä vaan ja naureskelee välissä.

Kävin parikymppisenä naisena terapeutilla, joka tavallaan oli ihan hyvä keskustelija, mutta varoi aivan mahdottomasti ottamasta koskaan minkäänlaista kantaa kertomiini tunteisiin tai tapahtumiin. Ilmeisesti hän pelkäsi vaikuttavansa liikaa asioihini, vaikka olisin ihan hyvin voinut ottaa vastaan suorempaakin puhetta. Minkäänlaisia neuvoja tai ohjeita en häneltä koskaan saanut.

Lisäksi tämä miesterapeutti oli minua vain muutaman vuoden vanhempi, ja joissain tilanteissa oli vähän sellainen fiilis, että hän olisi ehkä aavistuksen ihastunut minuun. En siis sano tätä kehuakseni itseäni että "olinpa niin ihku", vaan joskus hän saattoi esim. punastua jos satuin kertomaan hymyillen jostain mukavasta asiasta ja pidin häneen pitempää katsekontaktia tms. pieniä asioita käytöksessä. Mutta siis ihan asiallinen ammattilainen muuten, en muistele pahalla. 

Psykodynaamisessa terapeutissa ärsytti palautteen ja vastakaiun puute, kognitiivisessa terapeutissa ärsyttää sivulauseissa esille tuleva heikko yleissivistys sekä naiivi maailmankuva.

Se, kun haluaisin puhua jostain mieltäni painavasta asiasta, ja terapeutti kyselee koko ajan jostain muusta niin että en pääse asiaan. Ja sitten vastaanottoaika loppuu ja kävelen pois pää täynnä sitä yhtä asiaa, josta en saanut puhuttua.

Ja myös se, kun terapeutti pitää ongelmien alkusyynä jotain sellaista tapahtumaa, joka on tapahtunut ongelmien alkamisen jälkeen.

Se v itun lässyttämällä puhuminen.

Vanhempi mies jonka oli pakko pitää tilanne hallussa. Jos puhuin seksuaalisuudesta, hän vaihtoi puheenaihetta heti. En siis neljän vuoden aikana saanut käsitellä aihetta, vaikka se oli keskeinen osa kriisiä jossa oli avioero, sinkkuaika ja uuden parisuhteen aloitus.