Lue keskustelun säännöt.
Naapurin 10-kuinen vammainen? Äiti 43-vuotias
19.05.2017 |
Oudoksuttaa, kun tuon ikäinen ei liikehdi esim. vauvakeinussa. Muistan,että hitainkin näistä neljästä käveli puita pitkin tuossa vaiheessa. Aina kannetaan kuin velttoa mollamaijaa ja isketään vauhuihin.
Katsoin kyllä vaunuissa, kun istui, että katse olisi normaali. Itselläni on jo pitkälle aikuiset lapset. Äidin ikä mainittuna vain siksi, että riskit tietysti ovat jo kovat tuossa vaiheessa.
Miksi mietin tällaista? Siksi, että saataa tulla puheeksi, vaikkemme sydänystäviä olekaan.
Kommentit (67)
Otsikon perusteella kuulostaa ihan siltä kuin ap haluaisi vihjaista että äiti on niin "vanha" että lapsi on varmaan siksi jotenkin vammainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otsikon perusteella kuulostaa ihan siltä kuin ap haluaisi vihjaista että äiti on niin "vanha" että lapsi on varmaan siksi jotenkin vammainen.
Sehän tässä pääpointti onkin ihan ilmiselvästi. Ap. toivoi saavansa porukan haukkumaan yli 40v naisia jotka viellä tekevät vauvan.
Mistä sä tiedät että naapurisi on 43v ja lapsi on 10kk? Vaikuttaa siltä että et ole käynyt kysymässä noita tietoja? Provon provo.
Hirvittävän negatiivinen sävy tässä ketjussa, miksi?
Eiköhän ihan jokainen aina luokittele lapsen, kun kohtaa. Siis suunnilleen ikähaarukka, onko tyttö vai poika, motoriikka, kielellinen puoli, kontaktinotto, vireystila.
Jos ikä tiedetään, pohditaan onko "perus" siihen verrattuna.
Jos ikää ei tiedetä, sitä haarukoidaan havaintojen perusteella.
Jos havainnoissa ristiriita, pohdimme miksi. Esim. jos 120 cm "lapsi" (joski luokittelemme pituuden perusteella), hyppää auton rattiin, luultavasti korjaamme oletuksemme: se olikin lyhytkasvuinen aikuinen eikä 6-7 v lapsi.
Normaali aikuinen pyrkii huomioimaan lapsen ja se onnistuu (vain) havainnoimalla lasta.
Itse ainakin tarkkailen jatkuvasti, mutta ei siihen liity mitään tuomitsevaa tai kyyläävää. Vaikka kaupassa, autan jos muksu ei yltä painamaan vaa'an painiketta tai jossain puistossa kysäisen, että missä sun aikuiset on jos on joku 3 v oloinen haahuilemassa eikä selvästi näy kenen kanssa.
Huomattavan hiljainen. liikkumaton lapsi -> tulkitsen että nukkuu ja jos selvästi ei nuku niin arvelen että on hetkellisesti kipeä tai väsynyt. Jos aina tällainen, niin päättelen että on jokin krooninen juttu tai kehityspoikkeama. Voisin naapurina reagoida vaikka kysymällä mitä perheelle kuuluu. Olettaisin, että kertovat sitten mitä haluavat. En menisi kysymään onko lapsi normaali/sairas/...
Ja jos vanhemmat itse kysyvät, onko lapsensa mielestäni normaali, niin tavallisesti pyydän heitä varmistamaan asiaa terveydenhuollosta ja kysyn itse, että onko jotai mitä he toivovat huomioitavan. Voisi olla vaikkapa että isommallakin valvotaan, ettei saa laitettua suuhunsa mitään isompaa.
Ainoa kategoria, johon yleensä puutun on allergiat ja sisäilma. Siis jos lapsi saa esim. ihottumaa kesällä, niin vinkkaan välttämään ulkokuivausta jos olisikin allergiaa. Ja jos perhe jatkuvasti kipeänä otan puheeksi sisäilman.
Muuten vaan tarkkailen ja pyrin löytämään yhteisen sävelen lapsen kanssa. Joku tykkää hassutella, joku haluaa aikuisen olevan etäämmällä ja tulee jossain vaiheessa kontaktiin jos niin itse haluaa.
Minä en koe avausta uhkaavana, miksi niin moni kokee?
Vierailija kirjoitti:
Otsikon perusteella kuulostaa ihan siltä kuin ap haluaisi vihjaista että äiti on niin "vanha" että lapsi on varmaan siksi jotenkin vammainen.
Tilastollinen fakta.
En tiedä ap:n motiiveista, mtta näinhän asia on. Tietysti kromosomipoikkeamat ovat jpa satakertaisia nelikymppisllä verrattuna kakkosella alkavaan lukuun ja on paljon muutakin kehitysvammoja aiheuttavaa riskiä.
Ihan itse synnytyskin on enemmän altis vaaratekjöille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä2628 kirjoitti:
Hirvittävän negatiivinen sävy tässä ketjussa, miksi?
Eiköhän ihan jokainen aina luokittele lapsen, kun kohtaa. Siis suunnilleen ikähaarukka, onko tyttö vai poika, motoriikka, kielellinen puoli, kontaktinotto, vireystila.
Jos ikä tiedetään, pohditaan onko "perus" siihen verrattuna.
Jos ikää ei tiedetä, sitä haarukoidaan havaintojen perusteella.
Jos havainnoissa ristiriita, pohdimme miksi. Esim. jos 120 cm "lapsi" (joski luokittelemme pituuden perusteella), hyppää auton rattiin, luultavasti korjaamme oletuksemme: se olikin lyhytkasvuinen aikuinen eikä 6-7 v lapsi.
Normaali aikuinen pyrkii huomioimaan lapsen ja se onnistuu (vain) havainnoimalla lasta.
Itse ainakin tarkkailen jatkuvasti, mutta ei siihen liity mitään tuomitsevaa tai kyyläävää. Vaikka kaupassa, autan jos muksu ei yltä painamaan vaa'an painiketta tai jossain puistossa kysäisen, että missä sun aikuiset on jos on joku 3 v oloinen haahuilemassa eikä selvästi näy kenen kanssa.
Huomattavan hiljainen. liikkumaton lapsi -> tulkitsen että nukkuu ja jos selvästi ei nuku niin arvelen että on hetkellisesti kipeä tai väsynyt. Jos aina tällainen, niin päättelen että on jokin krooninen juttu tai kehityspoikkeama. Voisin naapurina reagoida vaikka kysymällä mitä perheelle kuuluu. Olettaisin, että kertovat sitten mitä haluavat. En menisi kysymään onko lapsi normaali/sairas/...
Ja jos vanhemmat itse kysyvät, onko lapsensa mielestäni normaali, niin tavallisesti pyydän heitä varmistamaan asiaa terveydenhuollosta ja kysyn itse, että onko jotai mitä he toivovat huomioitavan. Voisi olla vaikkapa että isommallakin valvotaan, ettei saa laitettua suuhunsa mitään isompaa.
Ainoa kategoria, johon yleensä puutun on allergiat ja sisäilma. Siis jos lapsi saa esim. ihottumaa kesällä, niin vinkkaan välttämään ulkokuivausta jos olisikin allergiaa. Ja jos perhe jatkuvasti kipeänä otan puheeksi sisäilman.
Muuten vaan tarkkailen ja pyrin löytämään yhteisen sävelen lapsen kanssa. Joku tykkää hassutella, joku haluaa aikuisen olevan etäämmällä ja tulee jossain vaiheessa kontaktiin jos niin itse haluaa.
Minä en koe avausta uhkaavana, miksi niin moni kokee?
Minä ainakin siksi koska olen lopun kyllästynyt
naapurikyyliin ja juoruakkoihin joka ap. selvästi
on. Itse en ainakaan naapurin/kylän lapsien motoriikkaa ym. huolehdi, heillä on vanhemmat neuvola ja lääkäri sitävarten. Jokainen pitäköön huolta omista asioistaan ja läheisistään piste!
Miksi kiinnostaa? Ei kai se naisen vika ole että luonto tekee naisen raskaaksi ja miehelle on pakko antaa? Vai pitäisikö tehdä abortti? Siitäkin valittaisitte.
Äitini on saanut veljeni 42-vuotiaana. Älykkäin meistä sisaruksista ehdottomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä2628 kirjoitti:
Hirvittävän negatiivinen sävy tässä ketjussa, miksi?
Eiköhän ihan jokainen aina luokittele lapsen, kun kohtaa. Siis suunnilleen ikähaarukka, onko tyttö vai poika, motoriikka, kielellinen puoli, kontaktinotto, vireystila.
Jos ikä tiedetään, pohditaan onko "perus" siihen verrattuna.
Jos ikää ei tiedetä, sitä haarukoidaan havaintojen perusteella.
Jos havainnoissa ristiriita, pohdimme miksi. Esim. jos 120 cm "lapsi" (joski luokittelemme pituuden perusteella), hyppää auton rattiin, luultavasti korjaamme oletuksemme: se olikin lyhytkasvuinen aikuinen eikä 6-7 v lapsi.
Normaali aikuinen pyrkii huomioimaan lapsen ja se onnistuu (vain) havainnoimalla lasta.
Itse ainakin tarkkailen jatkuvasti, mutta ei siihen liity mitään tuomitsevaa tai kyyläävää. Vaikka kaupassa, autan jos muksu ei yltä painamaan vaa'an painiketta tai jossain puistossa kysäisen, että missä sun aikuiset on jos on joku 3 v oloinen haahuilemassa eikä selvästi näy kenen kanssa.
Huomattavan hiljainen. liikkumaton lapsi -> tulkitsen että nukkuu ja jos selvästi ei nuku niin arvelen että on hetkellisesti kipeä tai väsynyt. Jos aina tällainen, niin päättelen että on jokin krooninen juttu tai kehityspoikkeama. Voisin naapurina reagoida vaikka kysymällä mitä perheelle kuuluu. Olettaisin, että kertovat sitten mitä haluavat. En menisi kysymään onko lapsi normaali/sairas/...
Ja jos vanhemmat itse kysyvät, onko lapsensa mielestäni normaali, niin tavallisesti pyydän heitä varmistamaan asiaa terveydenhuollosta ja kysyn itse, että onko jotai mitä he toivovat huomioitavan. Voisi olla vaikkapa että isommallakin valvotaan, ettei saa laitettua suuhunsa mitään isompaa.
Ainoa kategoria, johon yleensä puutun on allergiat ja sisäilma. Siis jos lapsi saa esim. ihottumaa kesällä, niin vinkkaan välttämään ulkokuivausta jos olisikin allergiaa. Ja jos perhe jatkuvasti kipeänä otan puheeksi sisäilman.
Muuten vaan tarkkailen ja pyrin löytämään yhteisen sävelen lapsen kanssa. Joku tykkää hassutella, joku haluaa aikuisen olevan etäämmällä ja tulee jossain vaiheessa kontaktiin jos niin itse haluaa.
Minä en koe avausta uhkaavana, miksi niin moni kokee?
Aina täällä näin.
Mitään asiallista keskustelua ei voi saada aikaiseksi, kun hyökätään yleensä aloittajan kimppun. Poikkeuksena tietysi "kissani oli söpö" -aloitukset.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2628 kirjoitti:
Hirvittävän negatiivinen sävy tässä ketjussa, miksi?
Eiköhän ihan jokainen aina luokittele lapsen, kun kohtaa. Siis suunnilleen ikähaarukka, onko tyttö vai poika, motoriikka, kielellinen puoli, kontaktinotto, vireystila.
Jos ikä tiedetään, pohditaan onko "perus" siihen verrattuna.
Jos ikää ei tiedetä, sitä haarukoidaan havaintojen perusteella.
Jos havainnoissa ristiriita, pohdimme miksi. Esim. jos 120 cm "lapsi" (joski luokittelemme pituuden perusteella), hyppää auton rattiin, luultavasti korjaamme oletuksemme: se olikin lyhytkasvuinen aikuinen eikä 6-7 v lapsi.
Normaali aikuinen pyrkii huomioimaan lapsen ja se onnistuu (vain) havainnoimalla lasta.
Itse ainakin tarkkailen jatkuvasti, mutta ei siihen liity mitään tuomitsevaa tai kyyläävää. Vaikka kaupassa, autan jos muksu ei yltä painamaan vaa'an painiketta tai jossain puistossa kysäisen, että missä sun aikuiset on jos on joku 3 v oloinen haahuilemassa eikä selvästi näy kenen kanssa.
Huomattavan hiljainen. liikkumaton lapsi -> tulkitsen että nukkuu ja jos selvästi ei nuku niin arvelen että on hetkellisesti kipeä tai väsynyt. Jos aina tällainen, niin päättelen että on jokin krooninen juttu tai kehityspoikkeama. Voisin naapurina reagoida vaikka kysymällä mitä perheelle kuuluu. Olettaisin, että kertovat sitten mitä haluavat. En menisi kysymään onko lapsi normaali/sairas/...
Ja jos vanhemmat itse kysyvät, onko lapsensa mielestäni normaali, niin tavallisesti pyydän heitä varmistamaan asiaa terveydenhuollosta ja kysyn itse, että onko jotai mitä he toivovat huomioitavan. Voisi olla vaikkapa että isommallakin valvotaan, ettei saa laitettua suuhunsa mitään isompaa.
Ainoa kategoria, johon yleensä puutun on allergiat ja sisäilma. Siis jos lapsi saa esim. ihottumaa kesällä, niin vinkkaan välttämään ulkokuivausta jos olisikin allergiaa. Ja jos perhe jatkuvasti kipeänä otan puheeksi sisäilman.
Muuten vaan tarkkailen ja pyrin löytämään yhteisen sävelen lapsen kanssa. Joku tykkää hassutella, joku haluaa aikuisen olevan etäämmällä ja tulee jossain vaiheessa kontaktiin jos niin itse haluaa.
Minä en koe avausta uhkaavana, miksi niin moni kokee?
Minä ainakin siksi koska olen lopun kyllästynyt
naapurikyyliin ja juoruakkoihin joka ap. selvästi
on. Itse en ainakaan naapurin/kylän lapsien motoriikkaa ym. huolehdi, heillä on vanhemmat neuvola ja lääkäri sitävarten. Jokainen pitäköön huolta omista asioistaan ja läheisistään piste!
Mihin jä se "koko kylä kasvattaa" -periaate?
Ihan aloituksesta tuntuu riippuvan, mitä milloinkin kannatettaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä olisin todellakin huolestunut jos 1,8v ei kävele. Täälläkin 3 lasta, kävelleet 9-10kk iässä, ekat sanat n. 11kk iässä. Kaikki ei ole todellakaan samanlaisia, mutta kyllä silti on se "normaali keskiarvo", halusitte tai ette. On harvinaista että joku oppisi kävelemään 7kk iässä, on harvinaista että oppii 1v 7kk iässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2628 kirjoitti:
Hirvittävän negatiivinen sävy tässä ketjussa, miksi?
Eiköhän ihan jokainen aina luokittele lapsen, kun kohtaa. Siis suunnilleen ikähaarukka, onko tyttö vai poika, motoriikka, kielellinen puoli, kontaktinotto, vireystila.
Jos ikä tiedetään, pohditaan onko "perus" siihen verrattuna.
Jos ikää ei tiedetä, sitä haarukoidaan havaintojen perusteella.
Jos havainnoissa ristiriita, pohdimme miksi. Esim. jos 120 cm "lapsi" (joski luokittelemme pituuden perusteella), hyppää auton rattiin, luultavasti korjaamme oletuksemme: se olikin lyhytkasvuinen aikuinen eikä 6-7 v lapsi.
Normaali aikuinen pyrkii huomioimaan lapsen ja se onnistuu (vain) havainnoimalla lasta.
Itse ainakin tarkkailen jatkuvasti, mutta ei siihen liity mitään tuomitsevaa tai kyyläävää. Vaikka kaupassa, autan jos muksu ei yltä painamaan vaa'an painiketta tai jossain puistossa kysäisen, että missä sun aikuiset on jos on joku 3 v oloinen haahuilemassa eikä selvästi näy kenen kanssa.
Huomattavan hiljainen. liikkumaton lapsi -> tulkitsen että nukkuu ja jos selvästi ei nuku niin arvelen että on hetkellisesti kipeä tai väsynyt. Jos aina tällainen, niin päättelen että on jokin krooninen juttu tai kehityspoikkeama. Voisin naapurina reagoida vaikka kysymällä mitä perheelle kuuluu. Olettaisin, että kertovat sitten mitä haluavat. En menisi kysymään onko lapsi normaali/sairas/...
Ja jos vanhemmat itse kysyvät, onko lapsensa mielestäni normaali, niin tavallisesti pyydän heitä varmistamaan asiaa terveydenhuollosta ja kysyn itse, että onko jotai mitä he toivovat huomioitavan. Voisi olla vaikkapa että isommallakin valvotaan, ettei saa laitettua suuhunsa mitään isompaa.
Ainoa kategoria, johon yleensä puutun on allergiat ja sisäilma. Siis jos lapsi saa esim. ihottumaa kesällä, niin vinkkaan välttämään ulkokuivausta jos olisikin allergiaa. Ja jos perhe jatkuvasti kipeänä otan puheeksi sisäilman.
Muuten vaan tarkkailen ja pyrin löytämään yhteisen sävelen lapsen kanssa. Joku tykkää hassutella, joku haluaa aikuisen olevan etäämmällä ja tulee jossain vaiheessa kontaktiin jos niin itse haluaa.
Minä en koe avausta uhkaavana, miksi niin moni kokee?
Minä ainakin siksi koska olen lopun kyllästynyt
naapurikyyliin ja juoruakkoihin joka ap. selvästi
on. Itse en ainakaan naapurin/kylän lapsien motoriikkaa ym. huolehdi, heillä on vanhemmat neuvola ja lääkäri sitävarten. Jokainen pitäköön huolta omista asioistaan ja läheisistään piste!Mihin jä se "koko kylä kasvattaa" -periaate?
Ihan aloituksesta tuntuu riippuvan, mitä milloinkin kannatettaan.
Koko kylä kasvattaa periaate on ikävä kyllä mennyttä aikaa. Tarkoitti aikanaan huonoon tai hyvään käytökseen ja turvallisuuteen puuttumista, ei silloinkaan terveyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä se sinun kankkua hinkkaa, jos se lapsi on vammainen? Se on sinun naapuriesi vauva, ei sinun eli sinun ei tarvitse edes hoitaa sitä. Emme me sitä paitsi tunne sinun naapuriasi, joten emme voi tietää, että onko hänen lapsensa erityislapsi vai ei. Jos se asia sinua niin kovasti vaivaa, niin kysy siltä äidiltä mutta varaudu että vastaanotto ei ole kovin hyvä kun menet kyselemään hänen lapsen mahdollista vammaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2628 kirjoitti:
Hirvittävän negatiivinen sävy tässä ketjussa, miksi?
Eiköhän ihan jokainen aina luokittele lapsen, kun kohtaa. Siis suunnilleen ikähaarukka, onko tyttö vai poika, motoriikka, kielellinen puoli, kontaktinotto, vireystila.
Jos ikä tiedetään, pohditaan onko "perus" siihen verrattuna.
Jos ikää ei tiedetä, sitä haarukoidaan havaintojen perusteella.
Jos havainnoissa ristiriita, pohdimme miksi. Esim. jos 120 cm "lapsi" (joski luokittelemme pituuden perusteella), hyppää auton rattiin, luultavasti korjaamme oletuksemme: se olikin lyhytkasvuinen aikuinen eikä 6-7 v lapsi.
Normaali aikuinen pyrkii huomioimaan lapsen ja se onnistuu (vain) havainnoimalla lasta.
Itse ainakin tarkkailen jatkuvasti, mutta ei siihen liity mitään tuomitsevaa tai kyyläävää. Vaikka kaupassa, autan jos muksu ei yltä painamaan vaa'an painiketta tai jossain puistossa kysäisen, että missä sun aikuiset on jos on joku 3 v oloinen haahuilemassa eikä selvästi näy kenen kanssa.
Huomattavan hiljainen. liikkumaton lapsi -> tulkitsen että nukkuu ja jos selvästi ei nuku niin arvelen että on hetkellisesti kipeä tai väsynyt. Jos aina tällainen, niin päättelen että on jokin krooninen juttu tai kehityspoikkeama. Voisin naapurina reagoida vaikka kysymällä mitä perheelle kuuluu. Olettaisin, että kertovat sitten mitä haluavat. En menisi kysymään onko lapsi normaali/sairas/...
Ja jos vanhemmat itse kysyvät, onko lapsensa mielestäni normaali, niin tavallisesti pyydän heitä varmistamaan asiaa terveydenhuollosta ja kysyn itse, että onko jotai mitä he toivovat huomioitavan. Voisi olla vaikkapa että isommallakin valvotaan, ettei saa laitettua suuhunsa mitään isompaa.
Ainoa kategoria, johon yleensä puutun on allergiat ja sisäilma. Siis jos lapsi saa esim. ihottumaa kesällä, niin vinkkaan välttämään ulkokuivausta jos olisikin allergiaa. Ja jos perhe jatkuvasti kipeänä otan puheeksi sisäilman.
Muuten vaan tarkkailen ja pyrin löytämään yhteisen sävelen lapsen kanssa. Joku tykkää hassutella, joku haluaa aikuisen olevan etäämmällä ja tulee jossain vaiheessa kontaktiin jos niin itse haluaa.
Minä en koe avausta uhkaavana, miksi niin moni kokee?
Aina täällä näin.
Mitään asiallista keskustelua ei voi saada aikaiseksi, kun hyökätään yleensä aloittajan kimppun. Poikkeuksena tietysi "kissani oli söpö" -aloitukset.
Miten voidaan asiallisesti keskustella 10kk vauvan terveydestä jota me emme edes tunne? Koko aloitus jo etoo! Ihmetellään onko lapsi vammainen kun huolestuneempi sana olisi sairas. Perään viellä äidin ikä joka ei tähän mitenkään liity, tulee olo silläkin haettavan jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikon perusteella kuulostaa ihan siltä kuin ap haluaisi vihjaista että äiti on niin "vanha" että lapsi on varmaan siksi jotenkin vammainen.
Tilastollinen fakta.
En tiedä ap:n motiiveista, mtta näinhän asia on. Tietysti kromosomipoikkeamat ovat jpa satakertaisia nelikymppisllä verrattuna kakkosella alkavaan lukuun ja on paljon muutakin kehitysvammoja aiheuttavaa riskiä.
Ihan itse synnytyskin on enemmän altis vaaratekjöille.
On poikkeus, että lapsi syntyy vammaisena minkään ikäiselle äidille. Toki näitä poikkeuksia sattuu vanhemmille enemmän, kuin nuoremmille. Siitä huolimatta se voi osua kenen tahansa kohdalle. Omasta lähipiiristäkin löytyy tällainen henkilö, jolla jostain syystä oli tarve arvostella kovaan ääneen vanhempia synnyttäjiä ja nimen omaan käyttää perusteena vammaiskorttia. Niin se vaan tuli potti heidän omaankin perheeseen ja ei nuori ikä suojannut. Toki olen pahoillani lapsen ja koko perheen puolesta kaikista vastoinkäymisistä, mutta silti en voi olla ajattelematta, että pilkka sattui omaan nilkkaan. Eli ei kannattaisi lähteä huutelemaan tästä aihepiiristä.
Tässä taas kerran se vanha ja kulunut, mutta toimiva ohje: LOPETA KYYLÄÄMINEN ja hanki oma elämä.
Ehkä ap:llä itsellään on paha käytöstapojen kehitysviivästymä? Tosin ikääkin ilmeisesti on jo sen verran ettei kehitystä tule tapahtumaankaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin kuopus käveli vasta 1v 8 kk iässä ja puhumaan suostui 3v täytettyään. Vähän yli viikon kuluttua juhlitaan 5 laudaturin ja 3 eximia ylioppilasta. Äiti on jo täyttänyt 60 vuotta, joten vammainenhan se lapsi tietenkin on.
Ja esität tätä poikkeusta normaalina tapauksena?
Kaikenlaistahan maailmaan mahtuu. Kuitenkin yleensä lapsen kehityskaari noudattaa tiettyjä rajoja. Lapsi kävelee tuetta yhden vuoden maissa. Siihen en sano mitään, mitä tarkoitetaan puhumisella. Sanoja, lauseita..?
Äidit eivät ole keskimäärin 42-vuotiaita ja ylioppilaaksi ei kirjoiteta viidellä laudaturilla.
Joo... mun ukki eli 102-.vuotiaaksi poltettuaan kuin korsteeni ja vedettyään viinaa kaksin käsin 15-vuotiaasta lähtien. Tästäkä pitäisi lähteä arvioinnissa? Ja juttu on muuten TOSI!
En esittänyt poikkeusta normaalina, vaan kerroin, miten palstan mukaan vammaiset nykypäivänä pärjäävät. Ei lainkaan hassummin verrattuna niihin, joiden äidit olivat noin 20v lapsen syntyessä. Niitä lapsia ei kovinkaan monia ylioppilaslakituksin juhlita, mutta toki me tarvitsemme liudan peruskoulun päätyttyä yhteiskunnan turvaverkkoon heittäytyneitä terveitä nuoria aikuisia.
Ohis, en ole tuo kenen kanssa väittelit, mutta
vaikutatpa ikävältä ja ahdasmieliseltä ihmiseltä. Varmaan kurjaa elää noin negatiivisena ja katkerana. Onnea kuitenkin ylioppilaalle hienoista arvosanoista! Johtuivatpa ne sitten ahkeruudesta ja ällistä tai äidin korkeasta synnytysiästä :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikon perusteella kuulostaa ihan siltä kuin ap haluaisi vihjaista että äiti on niin "vanha" että lapsi on varmaan siksi jotenkin vammainen.
Tilastollinen fakta.
En tiedä ap:n motiiveista, mtta näinhän asia on. Tietysti kromosomipoikkeamat ovat jpa satakertaisia nelikymppisllä verrattuna kakkosella alkavaan lukuun ja on paljon muutakin kehitysvammoja aiheuttavaa riskiä.
Ihan itse synnytyskin on enemmän altis vaaratekjöille.
Trisomiat yleistyvät äidin iän noustessa, muiden kehitysvammojen riski pysyy samana.
Ja kyllä ap olisi jo meille kertonut, jos lapsella olisi trisomia 21:n piirteet. Muut trisomiat taas ovat enimmäkseen niin vakavia, että seurauksena on useimmiten keskenmeno.
No nyt selvis! Äiti välttelee koska on huomannut sun olevan kyylä.