Lue keskustelun säännöt.
Viimeinen lapsi on ensi vuoden abi. Mitenhän käy, kun lukio on ollut lähinnä seurustelupainotteinen?
19.05.2017 |
Luin siis tuota ketjua, jossa äiti tuskailee kokelaansa hylkäämisen kanssa.
Meillä tuskin on tätä edessä. On vähintään keskiverto ainakin tällä hetkellä. Harmittaa vain kovasti, koska tyttö on lahjakas ja pilaa mahdollisuuksiansa tällä tyylillä.
En katso, ettei minulla olisi oikeus olla tästä vihainen. Olen panostanut yksinhuoltajana todella paljon, jotta hän saa opiskelupolun mahdollisimman pitkälle. Itse siis halusi lukioon. Kai se oli itsestäänselvyys, kun keskiarvo milten yhdeksän ja sisaruksetkin ovat käyneet.
Miten muilla tässä tilanteessa tuntemukset?
Kommentit (8)
Olisipa munkin lukio ollut seurustelupainotteista
T. mt-eläkkeellä oleva laudaturisti ikisinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisipa munkin lukio ollut seurustelupainotteista
T. mt-eläkkeellä oleva laudaturisti ikisinkkumies
Ei tässä nyt kysyttyerityisesti aspergerien mielipidettä, vaan ihan tavallisten ihmisten.
Näin voi käydä ihan perusperheessä. Ei huvita koulunkäynti silloin kun se kaikkein tärkeintä olisi.
Mun lukio oli ekan vuoden jälkeen seurustelupainotteista. En oikein jaksanut panostaa koulunkäyntiin. Abivuonna yksi parhaista ystävistäni sanoi, että olen ollut jo niin kauan rappiolla, etten sieltä enää nouse. Tsemppasin kuitenkin ennen kirjoituksia ja kirjoitin 6 laudaturia (sillon ei ollut eximiaa). Olin sikäli onnekas, että mulle matemaattiset aineet ja kielet oli helppoja. Opiskelin abivuoden matematiikan itsekseni viikossa penkkareitten jälkeen.
Itse vedin aikanaan lukion lukematta läpi (lakin sain 6 vuotta sitten), ja rivi oli LMBBA. Ainoastaan äidinkielen M harmittaa, kun oli pistettä tai paria vaille E. Lyhyen matikan A:sta puolestaan yllätyin; olin ihan varma, että reputan, koska en vikaan vuoteen mennessäkään taitanut edes kaikkia 9. luokan juttuja.
Mitä luulet, onko kahdeksan laudaturin lohjalaispojilla ollut tyttöystäviä? Tuskinpa. Mutta lääkiksen jälkeen varmasti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noi siellä pärjäävät, jotka elävät samalla ja säästyvät samalla mt-ongelmilta.
Hellou, nykyinen tai oikeastaan entinen abi. Lukiosta surffailin läpi tekemättä mitään muuta kuin täysin pakolliset tehtävät ja kotityöt. Eilen varmistui kuitenkin EEMMMM-paperit ja olen suhteellisen tyytyväinen. Riippuu täysin millainen lapsesi on. Jos hän luonnostaan "yleis"fisku, kuten ehkä minäkin, niin en stressaisi asiaa ollenkaan, mutta jos hän ei ole vielä esittänyt suuria älynlahjoja, olisin ehkä huolissani. :)
On hankala, kun ne elämän suuret teot pitäisi tehdä vielä murrosikäisenä.
Monethan eivät tämän takia edes lukioon pääse. Ei kai tuossa auta kuin yrittää jutella lapsen kanssa. On siis 17-vuotias? Ei siinä vaiheessa ruveta uhittelemaan joillain rangaistuksilla.
Volisivatko sisarukset auttaa?