Lue keskustelun säännöt.
Lapsen haastava käytös tarhassa
19.05.2017 |
Minkälaisia valmiuksia lastentarhaopettajat /lähihoitajat saavat koulutuksen aikana vilkkaan lapsen kohtaamiseen ja tukemiseen? Voiko odottaa että huolimatta lapsen vilkkaudesta hänet otettaisiin huomioon eikä näyttäisi siltä että lapsi ei ole tervetullut tarhaan. Tulee äitinä paha mieli siitä kun työn tekivät näkevät lapsessa vain negatiivisia asioita eivätkä huomaa ja tuo esille positiivisia ja hyviä juttuja.
Kommentit (45)
Onpahan taas kommentteja. Luen juuri Katriina Järvisen mainiota kirjaa siitä, miten vanhempia ei ole pakko iäisyyksiin asti kunnioittaa ja aikuisenakin yrittää mielistellä heitä. Jos he ovat sinua huonosti kohdelleet, se on tosiasia, eikä se siitä muutu, vaikka kuinka yrittäisit olla kiitollinen ja ajatella, että olihan heillä rankkaa jne. Tästä ketjusta huomaa, kuinka tämä sukupolvien ketju toisen henkisessä ja fyysisessä pahoinpitelyssä vain jatkuu. Kun minä sain kärsiä lapsena, niin totta mooses omatkin kuolasuuni saavat nahoissaan tuta, kuka käskee ja komentaa, nih. Ai että temperamenttieroja, mitä lie lässytystä, kyllä mekin seisottiin koulussa suorissa riveissä paitsi nyt Ville ja Kalle, joista sitten tuli juoppoja, mitä lie huonoa ainesta.
Olen suoraan sanoen pöyristynyt siitä asenneilmastosta, mikä täällä foorumilla yleensä vallitsee. Olemmeko me todella näin julmia sisimmässämme? Kyse oli nytkin ilmeisesti lapsesta, joka on temperamentiltaan vilkas, mistään kiusanteosta tms. ei edes puhuttu. Silti vastaukset ovat suorastaan vihamielisiä. Oletteko te todella itse mielestänne jotenkin parempia ihmisiä tuossa kaunassanne kuin tämä PIKKULAPSI? Kyllä niitä kaikkia lapsia kasvatetaan ja ohjataan (ylläri pylläri rangaistukset eivät ole edes ainoa keino) vilkkaudesta riippumatta ja tässä on nyt varmaan kyse ihan tavallisesta, keskeneräisestä ihmistaimesta, joka ei ole vielä saavuttanut kovinkaan suurta kypsyyttä (toisin kuin arvon aggressio-mammat?).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haastava lapsi. Uhka vai mahdollisuus?
Uhka. Rikkoo tavaroita, kiusaa muita, lyö ja hakkaa tarhatätejä. Koulussa häiritsee kaikkien oppimista.
No sinä et ainakaan ole lastenhoito alalla..toivottavasti 🙁Tällainen lapsi nimenomaan kaipaa tukea ei syyllistämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä termeillä saivattelijoita. Tiedän mistä puhut. Kyse ei ole välttämättä huonosta käytöksestä, huonosta kasvatuksesta tai siitä että lapsi olisi tahallaan ilkeä. Meillä on yksi HAASTAVA lapsi. Hyvää yhteistyötä päiväkodin kanssa tarvitaan. Kodin ja päiväkodin pitää vetää yhtä köyttä, kerrata ja puhua samoista asioista. Usein lapsi tarvitsee selkeät päivärytmit. Positiivisten asioiden huomaaminen on myös tärkeää. Keskustele päiväkodin tuöntekijöiden kanssa. Tarvittaessa on myös muita tukitoimia.
Kiitos. Tällainen vastaus antaa toivoa siitä että on olemassa myös tukea
Kyllä saa tukea, kun vain etsit ja otat asioita puheeksi. Hyvä yhteistyö ja keskusteluyhteys päiväkotiin lisää luottamusta ja poistaa epäluuloja puolin ja toisin ja kääntyy lapsen hyödyksi. Helposti syntyy vääriä mielikuvia, jos asioista ei puhuta.
Vierailija kirjoitti:
Onpahan taas kommentteja. Luen juuri Katriina Järvisen mainiota kirjaa siitä, miten vanhempia ei ole pakko iäisyyksiin asti kunnioittaa ja aikuisenakin yrittää mielistellä heitä. Jos he ovat sinua huonosti kohdelleet, se on tosiasia, eikä se siitä muutu, vaikka kuinka yrittäisit olla kiitollinen ja ajatella, että olihan heillä rankkaa jne. Tästä ketjusta huomaa, kuinka tämä sukupolvien ketju toisen henkisessä ja fyysisessä pahoinpitelyssä vain jatkuu. Kun minä sain kärsiä lapsena, niin totta mooses omatkin kuolasuuni saavat nahoissaan tuta, kuka käskee ja komentaa, nih. Ai että temperamenttieroja, mitä lie lässytystä, kyllä mekin seisottiin koulussa suorissa riveissä paitsi nyt Ville ja Kalle, joista sitten tuli juoppoja, mitä lie huonoa ainesta.
Olen suoraan sanoen pöyristynyt siitä asenneilmastosta, mikä täällä foorumilla yleensä vallitsee. Olemmeko me todella näin julmia sisimmässämme? Kyse oli nytkin ilmeisesti lapsesta, joka on temperamentiltaan vilkas, mistään kiusanteosta tms. ei edes puhuttu. Silti vastaukset ovat suorastaan vihamielisiä. Oletteko te todella itse mielestänne jotenkin parempia ihmisiä tuossa kaunassanne kuin tämä PIKKULAPSI? Kyllä niitä kaikkia lapsia kasvatetaan ja ohjataan (ylläri pylläri rangaistukset eivät ole edes ainoa keino) vilkkaudesta riippumatta ja tässä on nyt varmaan kyse ihan tavallisesta, keskeneräisestä ihmistaimesta, joka ei ole vielä saavuttanut kovinkaan suurta kypsyyttä (toisin kuin arvon aggressio-mammat?).
Hyvin sanottu.
Meidän erityisen tuen lapsi saa ainakin tukea, kannustusta ja oikeanlaista huomiota päiväkodissa. Hänelle on suotu sellainen ympäristö, jossa hän voi rauhoittua tekemiseen. On se sitten naulakkojen luona oma rauhallisempi nurkka, jossa muut asiat eivät vie pukemiselta huomiota. Tai aamupiirissä hän ei ole parhaimman häsläyskaverin vieressä vaan rauhallisen tytön tai hoitotädin vieressä. Meillä lapsi osaa rauhoittua, mutta hän tarvitsee siihen näitä tukitoimia. Hänestä saa myös positiivista palautetta. Hän ei ole ilkeä lapsi tai tee kiusaa, lyö tai paisko tavaroita. Hän on pidetty kaveri. Jos päiväkoti on hyvä ja henkilökunta osaavaa, he näkee lapsen lapsena. Jokaisessa lapsessa on myös hyviä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap nyt haluaa vain korostaa sitä, miten hänen lapsensa on "haastava".
Vierailija kirjoitti:
Meidän erityisen tuen lapsi saa ainakin tukea, kannustusta ja oikeanlaista huomiota päiväkodissa. Hänelle on suotu sellainen ympäristö, jossa hän voi rauhoittua tekemiseen. On se sitten naulakkojen luona oma rauhallisempi nurkka, jossa muut asiat eivät vie pukemiselta huomiota. Tai aamupiirissä hän ei ole parhaimman häsläyskaverin vieressä vaan rauhallisen tytön tai hoitotädin vieressä. Meillä lapsi osaa rauhoittua, mutta hän tarvitsee siihen näitä tukitoimia. Hänestä saa myös positiivista palautetta. Hän ei ole ilkeä lapsi tai tee kiusaa, lyö tai paisko tavaroita. Hän on pidetty kaveri. Jos päiväkoti on hyvä ja henkilökunta osaavaa, he näkee lapsen lapsena. Jokaisessa lapsessa on myös hyviä asioita.
Ja ai että mua rauhallisen _pojan_ äitinä sapettaa se, että mun lapseni pitää aina uhrata oma rauhallinen hetki tai tekeminen sille "haastavan" multisäksättimen rauhoittamiselle. Ei ole reilua. Mutta ei tunnu menevän päiväkodissa jakeluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap nyt haluaa vain korostaa sitä, miten hänen lapsensa on "haastava".
Voit ymmärtää tahallaan kysymyksen väärin. Kysyin onko valmiuksia koulutuksen puolesta ja uskon ja toivon että osalla on. Osalla ei kun asenne on tuo että lapset on ilkeitä kiusankappaleita jos sattuu olemaan hieman vilkaampi.
Vierailija kirjoitti:
Ap nyt haluaa vain korostaa sitä, miten hänen lapsensa on "haastava".
Höpsis. Ap on huolissaan lapsestaan. Sinun suhtautumisesi on todella omituinen. Joko sinulla ei ole kovin paljon elämänkokemusta, tai sitten siitäkään ei ole ollut apua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän erityisen tuen lapsi saa ainakin tukea, kannustusta ja oikeanlaista huomiota päiväkodissa. Hänelle on suotu sellainen ympäristö, jossa hän voi rauhoittua tekemiseen. On se sitten naulakkojen luona oma rauhallisempi nurkka, jossa muut asiat eivät vie pukemiselta huomiota. Tai aamupiirissä hän ei ole parhaimman häsläyskaverin vieressä vaan rauhallisen tytön tai hoitotädin vieressä. Meillä lapsi osaa rauhoittua, mutta hän tarvitsee siihen näitä tukitoimia. Hänestä saa myös positiivista palautetta. Hän ei ole ilkeä lapsi tai tee kiusaa, lyö tai paisko tavaroita. Hän on pidetty kaveri. Jos päiväkoti on hyvä ja henkilökunta osaavaa, he näkee lapsen lapsena. Jokaisessa lapsessa on myös hyviä asioita.
Ja ai että mua rauhallisen _pojan_ äitinä sapettaa se, että mun lapseni pitää aina uhrata oma rauhallinen hetki tai tekeminen sille "haastavan" multisäksättimen rauhoittamiselle. Ei ole reilua. Mutta ei tunnu menevän päiväkodissa jakeluun.
Jokaisella lapsella on omat haasteensa ja hoitajan asenteella on suuri merkitys. Luultavasti resurssit on vähissä ja aikaa ei ole tarpeeksi ja osalla on asenne vamma niin soppa on valmis. Tärkeää olisi että jokaisella lapsella olisi oikeus tulla hyväksytyksi vilkkaudesta/rauhallisuudesta huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän erityisen tuen lapsi saa ainakin tukea, kannustusta ja oikeanlaista huomiota päiväkodissa. Hänelle on suotu sellainen ympäristö, jossa hän voi rauhoittua tekemiseen. On se sitten naulakkojen luona oma rauhallisempi nurkka, jossa muut asiat eivät vie pukemiselta huomiota. Tai aamupiirissä hän ei ole parhaimman häsläyskaverin vieressä vaan rauhallisen tytön tai hoitotädin vieressä. Meillä lapsi osaa rauhoittua, mutta hän tarvitsee siihen näitä tukitoimia. Hänestä saa myös positiivista palautetta. Hän ei ole ilkeä lapsi tai tee kiusaa, lyö tai paisko tavaroita. Hän on pidetty kaveri. Jos päiväkoti on hyvä ja henkilökunta osaavaa, he näkee lapsen lapsena. Jokaisessa lapsessa on myös hyviä asioita.
Ja ai että mua rauhallisen _pojan_ äitinä sapettaa se, että mun lapseni pitää aina uhrata oma rauhallinen hetki tai tekeminen sille "haastavan" multisäksättimen rauhoittamiselle. Ei ole reilua. Mutta ei tunnu menevän päiväkodissa jakeluun.
Onneksi sulla on _poika_ niin sinun ei tarvitse pelätä lapsesi uhrausta. Eihän se tarkoita, että jos se rauhallinen lapsi on vilkkaan lapsen vieressä, että se pilaisi sen hetken molemmilta lapsilta. Se rauhallinen lapsi ei lähde mukaan vilkkaan lapsen hölmöilyyn. Näin ollen, se vilkaskaan lapsi ei hölmöile. Niinpä rauha säilyy molemmilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän erityisen tuen lapsi saa ainakin tukea, kannustusta ja oikeanlaista huomiota päiväkodissa. Hänelle on suotu sellainen ympäristö, jossa hän voi rauhoittua tekemiseen. On se sitten naulakkojen luona oma rauhallisempi nurkka, jossa muut asiat eivät vie pukemiselta huomiota. Tai aamupiirissä hän ei ole parhaimman häsläyskaverin vieressä vaan rauhallisen tytön tai hoitotädin vieressä. Meillä lapsi osaa rauhoittua, mutta hän tarvitsee siihen näitä tukitoimia. Hänestä saa myös positiivista palautetta. Hän ei ole ilkeä lapsi tai tee kiusaa, lyö tai paisko tavaroita. Hän on pidetty kaveri. Jos päiväkoti on hyvä ja henkilökunta osaavaa, he näkee lapsen lapsena. Jokaisessa lapsessa on myös hyviä asioita.
Mikä tässäkin vastauksessa alapeukkujen verran närästää? Että lapsi laitetaan päiväkodin tädin tai rauhallisen tytön viereen istumaan? Vai se, että hän saa edellä mainittuja tukitoimia? Onko se jollain tavalla väärin? Tietysti tylsäähän se sille rauhalliselle lapselle on, mutta kuten sanottua: Se että rauhallinen lapsi on vilkkaan lapsen vieressä, ei tarkoita, että rauhallinen lapsi kärsii. Se tarkoittaa sitä, että molemmat ovat hiljaa ja rauhallisesti paikoillaan.
Mutta jos se nyt on huono asia, niin toivottavasti rauhalliset lapset eivät tarvitse tukiopetusta koulussa. Ai miksi? Koska ne vievät resursseja näiltä erityisen tuen lapsilta, jotka joutuvat uhraamaan oman tukiopetusaikansa näille rauhallisille lapsille.
Go ahead. Peukuta.
Rauhallisuus ei ole tae sille että on jotenkin parempi lapsi, helpompi ehkä mutta rauhallinen voi kantaa sisällään asioita tai ei uskalla puhua tms. Vilkas lapsi tarvitsee erilaista tukea kun se hiljainen ja rauhallinen. Myös rauhallisen lapsen tukeminen on haaste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surulliseksi tulee kun lukee näitä juttuja. Jotkut ihmiset ovat kylmiä ja säälimättömiä. Pitävät haastavaa lasta ongelmana eivätkä ajattele että jokainen on yhtä arvokas olipa villi tai rauhallinen. Toivottavasti elämä opettaa myös teitä jotka tuomitsette toisia.
Vierailija kirjoitti:
Rauhallisuus ei ole tae sille että on jotenkin parempi lapsi, helpompi ehkä mutta rauhallinen voi kantaa sisällään asioita tai ei uskalla puhua tms. Vilkas lapsi tarvitsee erilaista tukea kun se hiljainen ja rauhallinen. Myös rauhallisen lapsen tukeminen on haaste.
Se rauhallinen lapsi voi olla hyvinkin ilkeä lapsi. Se joka nipistää poskesta kun tädit eivät näe. Se joka ohi mennessään näyttää kieltä. Supattaa toisen korvaan, ettei leikitä tuon kanssa. Se rauhallinen lapsi voi olla aikuisten edessä enkeli, mutta selän takana kuin pirun lapsi.
Onko lapsi muulloinkin levoton, onko ollut jo ennen tarhaan menoa?
Meillä aiemmin kotihoidossa ollut lapsi muuttui eskarissa levottomaksi, ja oli myös kotona hankala. Eskarissa "oltiin huolissaan" hänestä sen jälkeen, kun kerroin miten käytös kotona on muuttunut. Asialle ei tehty mitään, kehottivat kyllä hakeutumaan perheneuvolaan huonosti kasvatetun kersamme kanssa. Emme hakeutuneet, koska arvelin syyn löytyvän eskarista.
Juttu selvisi heti, kun aloin viettää ulkoiluajan eskariryhmän kanssa puistossa. Tajusin välittömästi, että lastani kiusattiin. Eskarihenkilökunta, useinmiten 3-4 naista, tykkäsi juoruta keskenään syrjemmällä. Lapset olivat lähes täysin ilman valvontaa, ja parin paskiaisen terrorisoimana koko ryhmä. Valitettavasti tilanteeseen ei saatu muutosta, ja homma näyttää jatkuvan samanlaisena vielä vuosien jälkeen (ohikulkiessani näen heidät puistossa).
Lapsen levottomuuteen voi olla hyvinkin selkeä syy.
Ja vielä jatkoa edelliseen: pahin kiusaaja sattui olemaan hlökunnan suosikkilapsi. Ei mikään hiljainen mutta aika rauhallinen tapaus kyllä. Hlökunta ei ikinä suostunut uskomaan, että hän on pahin kiusaaja, joka saa muutkin osallistumaan kiusaamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän erityisen tuen lapsi saa ainakin tukea, kannustusta ja oikeanlaista huomiota päiväkodissa. Hänelle on suotu sellainen ympäristö, jossa hän voi rauhoittua tekemiseen. On se sitten naulakkojen luona oma rauhallisempi nurkka, jossa muut asiat eivät vie pukemiselta huomiota. Tai aamupiirissä hän ei ole parhaimman häsläyskaverin vieressä vaan rauhallisen tytön tai hoitotädin vieressä. Meillä lapsi osaa rauhoittua, mutta hän tarvitsee siihen näitä tukitoimia. Hänestä saa myös positiivista palautetta. Hän ei ole ilkeä lapsi tai tee kiusaa, lyö tai paisko tavaroita. Hän on pidetty kaveri. Jos päiväkoti on hyvä ja henkilökunta osaavaa, he näkee lapsen lapsena. Jokaisessa lapsessa on myös hyviä asioita.
Ja ai että mua rauhallisen _pojan_ äitinä sapettaa se, että mun lapseni pitää aina uhrata oma rauhallinen hetki tai tekeminen sille "haastavan" multisäksättimen rauhoittamiselle. Ei ole reilua. Mutta ei tunnu menevän päiväkodissa jakeluun.
Omat poikani ovat myös olleet rauhallisia ja silloin on suoraan sanoen hirvittänyt, kun ryhmässä on ollut väkivaltainen lapsi, mutta tuossa kuvatussa tilanteessa lapsi on ilmeisesti vain vähän levoton, ei väkivaltainen, ja jos hän on rauhallisen lapsen vieressä, hän on ilmeisesti itsekin rauhallinen. Kuka tuossa sitten kärsii? Se nyt on tietysti eri asia, jos oletetaan, että toisen lapsen pitäisi jotenkin aktiivisesti rauhoittaa kaveri, sehän on tietysti väärin. Mutta jos lapsi ei edes muutu levottomaksi, kun vieressä olijalta ei saa yllykettä, niin minusta se on vain hyvä, toimiva ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsi muulloinkin levoton, onko ollut jo ennen tarhaan menoa?
Meillä aiemmin kotihoidossa ollut lapsi muuttui eskarissa levottomaksi, ja oli myös kotona hankala. Eskarissa "oltiin huolissaan" hänestä sen jälkeen, kun kerroin miten käytös kotona on muuttunut. Asialle ei tehty mitään, kehottivat kyllä hakeutumaan perheneuvolaan huonosti kasvatetun kersamme kanssa. Emme hakeutuneet, koska arvelin syyn löytyvän eskarista.
Juttu selvisi heti, kun aloin viettää ulkoiluajan eskariryhmän kanssa puistossa. Tajusin välittömästi, että lastani kiusattiin. Eskarihenkilökunta, useinmiten 3-4 naista, tykkäsi juoruta keskenään syrjemmällä. Lapset olivat lähes täysin ilman valvontaa, ja parin paskiaisen terrorisoimana koko ryhmä. Valitettavasti tilanteeseen ei saatu muutosta, ja homma näyttää jatkuvan samanlaisena vielä vuosien jälkeen (ohikulkiessani näen heidät puistossa).Lapsen levottomuuteen voi olla hyvinkin selkeä syy.
Kiitos vastauksesta. Lapsi on kotona normaalisti ja siksi kysyn.
Ai häirikkökakarat on nykyään haasteellisia. Jep jep.