Miten jatkaa parisuhdetta kun en tiedä haluanko lapsia
Miehelläni on lapsi aiemmasta avioliitostaan. Kun aloimme seurustella, en tiennyt haluanko lapsia enkä oikein ole varma vieläkään. En ole aiemmin ollut sellaisissa parisuhteissa, joissa lapsia olisi voinut harkita. Mieheni sanoi parisuhteemme alkuvaiheilla, että lapsiasiasta voidaan keskustella. Yhteiselo miehen ja tämän lapsen kans sai mun ajatukset kallistuun siihen, että oma lapsihan olisi aika ihana juttu. Mieheni on ihanan myös ja erittäin hyvä isä. Vauvakuume heräsi kun paras ystäväni sai lapsen.
Myöhemmin mies totesi, ettei haluakaan enempää lapsia. Perusteluja riitti ja ymmärrän häntä kyllä oikein hyvin. Mutta silloin aloin tosissani miettiä omaa kantaani asiaan - mitä minä haluan? Olen sitä nyt miltei 2 vuotta pohtinut. Olen yli kolmekymppinen, joten jos lapsia haluan, ei minulla ole kovin montaa vuotta aikaa. Olisi mukavampi pohtia tätä asiaa sellaisen kumppanin kanssa, joka ei myöskään olisi varma. Nyt asiaa on vaikea pohtia, kun kumppani on ehdottomasti lasta vastaan. Mitä jos olisi kumppani joka ehdottomasti haluaisi lapsen?
Viikko sitten sanoin miehelleni, että mielestäni meidän pitäisi harkita eroa. Jos nyt päättäisin, että tämä parisuhde riittää mulle ilman lastakin, niin mitä jos päädytäänkin eroon esim. 5 vuoden päästä..? Voi olla mulle myöhäistä alkaa perustaan perhettä. Illalla mies pohdiskeli ääneen, että ei halua missään nimessä menettää minua ja lapsi voisi olla ihan mukavakin juttu jossain vaiheessa. Jos hänellä voisi tällä kertaa olla mahdollisuus siihen perheeseen, mitä ei exänsä kanssa saanut. Aamulla halusi seksiä saatesanoilla "ei niitä vauvoja muutenkaan saa" (mulla on kierukka joten ei saisi kuitenkaan). Kieltäydyin koska minua ahdisti niin kovasti. Minusta tuntuu kurjalta, jos mieheni päättää haluta lapsen vain siksi, ettei menettäisi minua. Se tuntuu aivan liian suurelta kompromissilta. Pelkään myös sitä, että sanooko mies noita asioita siksi, että saisi lisäaikaa ja myöhemmin toteaakin, ettei edelleenkään halua lasta.
Haluaisin vielä jatkaa lapsiasian pohdintaa, mutta aika on mua vastaan. Tuntuu hullulta heittää pois hyvä parisuhde siksi, että haluan EHKÄ lapsia. Miten ihmeessä te, jotka ette ole varmoja asiasta, olette saaneet tehtyä päätöksiä?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä et miltä tuntua jos suhde loppuisi vaikka vuoden tai kahden päästä. Eikä olisi sitä lasta. Tuntuisiko että meni monta vuotta hukkaan. Tuntuisiko et olisi enemmin ollut sellaisen kanssa joka oikeasti haluaisi sen perheen ja lapsen.
Mitä järkeä on roikkua suhteessa, jos tuntuu siltä, että kaikki tähänastinen yhdessä koettu on ihan turhaa?
Tuttuja fiiliksiä mut eri tilanteesta... Olen 24-vuotias nainen ja kihloissa 27-vuotiaan mieheni kanssa. Mies haluaa joskus ehdottomasti lapsia, mä en todellakaan tiedä. En ennen tätä suhdetta koskaan ajatellut että olisin äiti ja inhoan ajatusta synnyttämisestä ja raskaudesta. Tämän miehen myötä olen kuitenkin miettinyt asiaa lisää... Silti ei päätöstä. Tuntuu että huijaan häntä ja täytyisi lopettaa suhde. Mutta entä jos parin vuoden päästä ihan todella haluankin lapsen ja olisin juuri heittänyt elämäni rakkauden ja mahtavan isän menemään? Vaikeaa
Kannattaa miettiä et miltä tuntua jos suhde loppuisi vaikka vuoden tai kahden päästä. Eikä olisi sitä lasta. Tuntuisiko että meni monta vuotta hukkaan. Tuntuisiko et olisi enemmin ollut sellaisen kanssa joka oikeasti haluaisi sen perheen ja lapsen.