Mistä puoliso,tyttöystävä? Kuolenko yksin.
Olen ruma läski kohtuullisella sairaseläkkeellä. Eläkkeellä olen selästä joten urheilla en voi eli en ole urheilullinen muuten kuin keskikehonrakentajana. Ruokavalioni on kaikkiruokainen vaikka pupuruoka maistuu huonosti. Sain myös viimeisinä vuosina töistä pahan burnoutin, masennuksen ja samalla diagnisoitiiin persoonallisuushäiriö eli olen jonkinverran hullu ja siihen lääkkeitä syönkin. Olen lopettanut juomisen ja tupakoimisen. Juomisen lähinnä kun viimein ymmärsin että alkoholi ei oikein sovi ja nykyisten lääkkeiden kanssa ei oikein sovi myöskään. Tupakka meni siinä sivussa pois kun aikaisemminkin poltin lähinnä vain kännissä. Olen jonkin verran epäsosiaalinen eli en oikein viihdy porukassa eikä muutkaan tunnu oikein seuraani hakeutuvan. Eritoten naiset tuntuvan karttavan seuraani jostain syystä.
Ei ollut vitsi vaikka ehkä sellaiselta kuulostaa. Onko jossain jotain seuranhakupalvelua epätoivoisille?
Hyviä puolia kai olisi epänormaali huumorintaju, uskollisuus ja rehellisyys.
Se miksi kirjoitan vauvafoorumille oli päähänpisto mutta myös olen huomannut että täältä saa apua kaikkeen mahdolliseen. Nyt taisi tulla vain liian iso pala purtavaksi.
Kommentit (23)
Hei, ketjun aloittaja ja rekisteröidyin kun yöllä ei voi muuten kirjoittaa tänne. Selailin taas kaikkea kun ei taas tänä yönä nukuta niin huomasin että tähän oli tullut vastauksia.
Yritän nyt vastata jotain:
"Noh, kuulostat mun tutulta ja hällä on ihan kiva puoliso ja esikoinenkin syntymässä. Käytännössä homma menee, niin että jos on ite sitoutumishaluinen, niin puoliso löytyy. Tee vain itsellesi lista, mitä toivot puolisoltasi. Jätä ulkonäköä koskevat toiveet vähälle. Ole ihana ja ystävällinen, kun kohtaat sopivan matchin."
Olen ollut sitoutumishaluinen lähes koko elämäni ja ystävällinen enkä välitä ulkonäöstä, kunhan muuten juttu jotenkin toimii. Tosin olin aikaisemmin ja jonkin verran vieläkin niin että menen lähes paniikkiin jos kiinnostun jostain etten tiedä mitä tehdä, eli se siitä.
"Pakko kysyä: Mihin sitä seuraa eli naista sitten oikein haluaisit?"
Mihinkä? puolisoksi, ystäväksi, elämänkumppaniksi. En ole koskaan oikein seurustellut joten olen kateellinen jo siitä kun kaksi rakastavaista menee kauppaan kun itse käyn siellä aina yksin.
"Etsi netistä tai jostakin pelistä kasuaalisti"
Sitähän yritän kysyä että onko netissä mitään seuranhakupalvelua meille läskille, rumille ja muuten epätoivoisille. En välittäisi mennä mihinkään seuranhakupalveluun valehtelemaan olevani jokin adonis.
"Tai sitten on vain vähemmän nirso. Ai, eikö se satakiloinen pubiruusu kelpaa?"
En nirso ole mutta pubiruusu tuskin olisi ratkaisu kun en itse pubissa käy. Mitä yhteistä siinäkin olisi kun toinen ruusuilisi pubissa ja toinen ei?
"Riippuu paljon siitä mikä persoonallisuushäiriö."
Lähinnä ilmennyt että välillä on ollut pilvessä siivet selässä ja kaikki on tuntunut mahdolliselta ja sitten taas toisena päivänä niin maassa ettei sieltä saa lapiollakaan pois. Epälyksiä että kaikki pettää ja ei luota kehenkään ym. Paniikkikohtauksia, parikymmentä vuotta kun en ollut saanut lääkitystä niin en uskaltanut paljon muuta kuin käydä töissä. Välillä kauppaankin meno oli vaikeaa. Lääke, huono sellainen oli alkoholi jota joinkin runsaasti viikonloppuisin ja joka teki taas liiankin vapautuneeksi ja jutut tuli helvetin typeriksi joita sitten häpesin tai tuli tehtyä jotain typerää silloin kun uskaltauduin ulos. Nyt lääkityksellä melko normaalia ja tasaista. Parikymmentä vuotta meni vähän kuin hukkaan pelkästään työn teossa vaikka sain sentään maksettua pienen asunnon.
"Minkä ikäinen olet?
Minusta kuulostat söpöltä"
47 ja en ole söpö, usko pois.
"Oisit mulle hyvä just tuomosena ku oot"
Epäilen mutta kiitos kannatuksesta.
Mitä nyt vielä kirjoittelisi? En ole koskaan siis oikein seurustellut tähän ikään ja en tiedä osaisinkaan. En oikein tiedä milloin joku olisi kiinnostunut ja milloin ei. Joskus olen ajatellut että onkohan tuo kiinnostunut mutta sitten olen katsonut peiliin ja tullut johtopäätökseen että ei.
Hassua vaikka ei siinä tosiaan mitään hassua ole vaan vakava asia mutta kuitenkin. Moni nainen valittaa parisuhteessa , ainakin nettikeskusteluissa, miten mies pettää, hakkaa ym. Itse olisin uskollinen yhden naisen mies joka kohtelisi naista kunnoittaen. En silti kelpaa ikinä kun en ole alfauros.
Siinä menikin sen aikaa että jos nyt nukuttaisi taas kun kärsin tuosta unettomuudestakin. Hyvää jatkoa kaikille ja kiitos vastauksista vaikka en edelleenkään tiedä mistä löytyisi tarpeeksi epätöivoinen nainen joka hyväksyisi jopa meikäläisen. Seuraavassa elämässä, ehkä?
epänormaali huumori on yleensä tosi hyvä juttu :) ainakin kunhan toinen osapuoli omaa samanlaisen huumorintajun. Kunhat et ole väkivaltainen etkä vaarallinen, ja kohtelet naisia hyvin, niin ei kai persoonallisuushäiriö haittaa. Ala paleo-ruokavaliolle, jos haluat hoikistua. Etköhän jossain vaiheessa löydä kummppanin, uskoisin niin :) On todennäköisempää että löydät jonkun sopivan ja kivan, kuin että olisit loppuelämän yksin :)
Aloittajalle lohduksesi, että totuushan on, että ihminen kuitenkin kuolee YKSIN, vaikka hänen ympärillään olisi kokonainen seurue ympärillään kuolemansa hetkellä. Harvoin puolisotkaan kuolevat yhtä aikaa, jos ei sitten onnettomuudessa, mutta kuten sanoin, kuoleminen on niin henkilökohtainen juttu kuin olla voi, joten voit jatkaa sinkkuiluasi kuolemaasi asti ihan rauhassa.
Pidä kuitenkin johonkin tuntemaasi ihmiseen yhteyttä säännöllisin välein, että jos kotisohvalle kupsahdat, niin et siten joutuisi kovin pitkään lojumaan vainaana. Hajustehaitta näet naapureillekin, jos kerrostalossa asut.