Yo-juhlat peruttu: lapsi reputti kirjoituksissa vastoin odotuksia...

Lukio aloitetaan niin oppilas on n 15-16 v ja wilma tunnukset on käytössä. Sieltä näkee paljonkin. Aina voi lapsen keskustella koulusta . Ei se lukio oo ilmainen niin vanhemmalla on oikeus tietää asioita. Toki opiskelu on lapsen vastuulla . Aina voi kannustaa ja tukea .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei ole palannut kommentoimaan mitään, joten epäilen tätä provoksi. Sinänsä kyllä hyvä keskustelu, kun tällainen tilanne monessa perheessä on taas tänä keväänä.

Samaa epäilen minäkin, mutta joskus voi ihan hyvä ja tarpeellinen keskustelu syntyä näinkin. Itsekin tiedän näitä tapauksia, että yhdestä aineesta on tullut reput ja lakki on jäänyt siltä erää saamatta. Ei se nyt mikään maailmanloppu ole, vaikka siltä voi hetken tuntua, asian voi korjata myöhemmin.

Siihen kiinnitin huomiota, miten aika moni on maininnut tuon pitkän matematiikan. Taitaa olla monelle hyvin vaikea koe ja jännittämisen paikka kirjoituksissa. Onko pitkän matematiikan oppimäärä lukiossa sitten jotenkin liian vaikea suhteessa muihin aineisiin?

Pitkää matematiikkaa on joka jaksossa ja vaikeustaso huomattavasti korkeampi kuin reaaleissa tai kielissä. Eli kyllä on. 

Tai liian moni vaan väkisin istuu siellä matikantunnilla. Monet, jotka haluavat matematiikkaan panostaa, oppisivat mielellään lukiossa jo enemmän.

Lukiossa opiskellaan se määrä mikä kuuluu. Voi ottaa kaikki kurssit historiasta, psykologiasta, filosofiasta ja ottaa vaikka venäjänkieli. Tietenkin kemian ja fysiikan lisäksi jos nörtti meinaa turhautua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei ole palannut kommentoimaan mitään, joten epäilen tätä provoksi. Sinänsä kyllä hyvä keskustelu, kun tällainen tilanne monessa perheessä on taas tänä keväänä.

Samaa epäilen minäkin, mutta joskus voi ihan hyvä ja tarpeellinen keskustelu syntyä näinkin. Itsekin tiedän näitä tapauksia, että yhdestä aineesta on tullut reput ja lakki on jäänyt siltä erää saamatta. Ei se nyt mikään maailmanloppu ole, vaikka siltä voi hetken tuntua, asian voi korjata myöhemmin.

Siihen kiinnitin huomiota, miten aika moni on maininnut tuon pitkän matematiikan. Taitaa olla monelle hyvin vaikea koe ja jännittämisen paikka kirjoituksissa. Onko pitkän matematiikan oppimäärä lukiossa sitten jotenkin liian vaikea suhteessa muihin aineisiin?

Pitkää matematiikkaa on joka jaksossa ja vaikeustaso huomattavasti korkeampi kuin reaaleissa tai kielissä. Eli kyllä on. 

Tai liian moni vaan väkisin istuu siellä matikantunnilla. Monet, jotka haluavat matematiikkaan panostaa, oppisivat mielellään lukiossa jo enemmän.

Lukiossa opiskellaan se määrä mikä kuuluu. Voi ottaa kaikki kurssit historiasta, psykologiasta, filosofiasta ja ottaa vaikka venäjänkieli. Tietenkin kemian ja fysiikan lisäksi jos nörtti meinaa turhautua.

Ei se, että lukee venäjää korvaa sitä, että ei saa tarpeeksi haasteita matematiikassa. Näissä joutuu kuitenkin käyttämään ihan erilaisia kykyjä. Sitten sitä onkin yliopistossa ihmeissään, kun suunnilleen ensimmäistä kertaa elämässään joutuu tilanteeseen, jossa saa matematiikan tehtävän, josta ei viidessä minuutissa keksi, kuinka se ratkaistaan. Ei ole mitään kokemusta siitä, miten voi lähteä ratkaisemaan tehtävää, jonka ratkaisuperiaate ei ole kertavilkaisulla selvä. Ei ole myöskään mitään kokemusta siitä, että vaikka tehtävä aluksi tuntuukin mahdottoman vaikealta, niin miettimällä tosissaan sen ratkaisun voi kuitenkin keksiä. Joo, kokemusta on. Niin minulla kuin monella opiskelijakaverillani.

Vierailija kirjoitti:

Näitähän sattuu. Oman pojan koulukaverin matikankoe hylättiin jonkin vääränlaisen laskimen takia ja siinä tuli vielä kaikenlaisia syytöksiä, vaikka aivan ilmiselvästi kyseessä oli puhdas vahinko. Kirjoitti sitten syksyllä, ei siinä sen kummempaa. Ei tuo mikään häpeän aihe ole eikä siitä kannata tehdä elämää suurempaa ongelmaa.

Onhan tuo noloa. Tuollaisia "vahinkoja" ei satu, jos tajuaa lukea ohjeet ja osaa noudattaa niitä. Asianmukaista, että tuollaiset hälläväliä äitihoitaa -asenteella varustetut pistetään takaisin kasvamaan. Tosielämässä äiti ei pakkaa reppua valmiiksi eikä ketään kiinnosta, että "vihko jäi kotiin" tai "koira söi läksyt" tai "sori unohtu" tai "en tienny".

Anna kun arvaan? Poika skeittailee pitää päässä räppikäppiä ja kuuntelee myös räppiä?

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä5454 kirjoitti:

Mä oon kans 3L ylioppilas=Lukio Läpi Lukematta...

Mihin yliopistoon pääsit ja mitä lukemaan?? ?

Ikivanha vitsi...on siis tuo 3L... ja kyllä olen käynyt lukion, ja opiskellut senkin jälkeen ihan riittävästi.

Mä en pidä koskaan mitään asiaa varmana, ennenkun se on varmaa. Liekö taikauskoa vai mitä, mutta ylioppilashattua ym ei ostettu eikä kutsuja jaeltu ennen kun viralliset tulokset tulivat. Monessa muussa asiassa sama, en ennakkoon paljon mainosta asiaa ennenkun tiedän varmasti.

Itse ostin kanssa vasta tulosten tultua. Olin tasoltaan kirjavassa lukiossa jossa skaala oli 6l:n ja reputtaneiden väliltä. Muistan elävästi kun pari tuttua kaveria ei päässyt läpi. Vanhemmille iso häpeä ja yks reputtanut vietti kaks viikkoa mökillä.

Vierailija kirjoitti:

Provohan tämä on, mutta tärkein asia on se, että pelkkä lukiotodistus on samanarvoinen kuin mikä tahansa toisen asteen todistus, eli PELKÄLLÄ LUKIOTODISTUKSELLA VOI HAKEA KORKEAKOULUIHIN JA YLIOPISTOIHIN. 

Haetaan siis toisena asteen todistuksella, ei ylioppilastodistuksella. Siinä sitten olisi sukulaisille ja kyläläisille kummaa kerrakseen, kuinka joku voi olla ylioppilas = yliopisto-opiskelija, vaikka ei koskaan kirjoituksia läpäissyt ja "lakkia saanut".

AMK voi hakea lukion päättötodistukselka, Yliopistot vaatii ylioppilastutkinnon läpäisyn, vaikka voikin jossain tapauksissa päästä vain lukion päättötodistuksen arvosanojen perusteella sisään. Ainostaan sellainen ei-ylioppilas voi päästä yliopistoon, joka on hankkinut pohjakoulutuksen toisenlaisella opiskelupolulla (=amiksen kautta) mutta sielläkin täytyy siis ensin suorittaa se opiskelu valmiiksi.

T. Töissä yliopistolla

Joo, jotkut vanhemmat alkaa mainostaa ylppäreitä ennen kirjoituksia, ja toinen ryhmä on se joille ei mikään todistus kelpaa, on huono heidän mielestään, vaikka ihan ok. Tuntuu, että asia on tärkeämpi vanhemmille, kun lapselle itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei ole palannut kommentoimaan mitään, joten epäilen tätä provoksi. Sinänsä kyllä hyvä keskustelu, kun tällainen tilanne monessa perheessä on taas tänä keväänä.

Samaa epäilen minäkin, mutta joskus voi ihan hyvä ja tarpeellinen keskustelu syntyä näinkin. Itsekin tiedän näitä tapauksia, että yhdestä aineesta on tullut reput ja lakki on jäänyt siltä erää saamatta. Ei se nyt mikään maailmanloppu ole, vaikka siltä voi hetken tuntua, asian voi korjata myöhemmin.

Siihen kiinnitin huomiota, miten aika moni on maininnut tuon pitkän matematiikan. Taitaa olla monelle hyvin vaikea koe ja jännittämisen paikka kirjoituksissa. Onko pitkän matematiikan oppimäärä lukiossa sitten jotenkin liian vaikea suhteessa muihin aineisiin?

Pitkää matematiikkaa on joka jaksossa ja vaikeustaso huomattavasti korkeampi kuin reaaleissa tai kielissä. Eli kyllä on. 

Tai liian moni vaan väkisin istuu siellä matikantunnilla. Monet, jotka haluavat matematiikkaan panostaa, oppisivat mielellään lukiossa jo enemmän.

Lukiossa opiskellaan se määrä mikä kuuluu. Voi ottaa kaikki kurssit historiasta, psykologiasta, filosofiasta ja ottaa vaikka venäjänkieli. Tietenkin kemian ja fysiikan lisäksi jos nörtti meinaa turhautua.

Ei se, että lukee venäjää korvaa sitä, että ei saa tarpeeksi haasteita matematiikassa. Näissä joutuu kuitenkin käyttämään ihan erilaisia kykyjä. Sitten sitä onkin yliopistossa ihmeissään, kun suunnilleen ensimmäistä kertaa elämässään joutuu tilanteeseen, jossa saa matematiikan tehtävän, josta ei viidessä minuutissa keksi, kuinka se ratkaistaan. Ei ole mitään kokemusta siitä, miten voi lähteä ratkaisemaan tehtävää, jonka ratkaisuperiaate ei ole kertavilkaisulla selvä. Ei ole myöskään mitään kokemusta siitä, että vaikka tehtävä aluksi tuntuukin mahdottoman vaikealta, niin miettimällä tosissaan sen ratkaisun voi kuitenkin keksiä. Joo, kokemusta on. Niin minulla kuin monella opiskelijakaverillani.

Aikanaan poika kirjoitti pitkästä matematiikasta L ja bonus ja sai 1000 euron teknologiasäätiön stipendin.

Miten surullista! Meillä oli itsestään selvää, että juhlat pidetään vaikka reputtaisin. Olkoon sitten vaikka juhlat kolmen vuoden aherruksesta ja yrityksestä.

Tiedän erään joka kirjoitti hyvin ja oli sanonut äidilleen että jos pitkästä matematiikasta ei tule laudaturia niin juhlia ei pidetä. L tuli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei ole palannut kommentoimaan mitään, joten epäilen tätä provoksi. Sinänsä kyllä hyvä keskustelu, kun tällainen tilanne monessa perheessä on taas tänä keväänä.

Samaa epäilen minäkin, mutta joskus voi ihan hyvä ja tarpeellinen keskustelu syntyä näinkin. Itsekin tiedän näitä tapauksia, että yhdestä aineesta on tullut reput ja lakki on jäänyt siltä erää saamatta. Ei se nyt mikään maailmanloppu ole, vaikka siltä voi hetken tuntua, asian voi korjata myöhemmin.

Siihen kiinnitin huomiota, miten aika moni on maininnut tuon pitkän matematiikan. Taitaa olla monelle hyvin vaikea koe ja jännittämisen paikka kirjoituksissa. Onko pitkän matematiikan oppimäärä lukiossa sitten jotenkin liian vaikea suhteessa muihin aineisiin?

Pitkää matematiikkaa on joka jaksossa ja vaikeustaso huomattavasti korkeampi kuin reaaleissa tai kielissä. Eli kyllä on. 

Tai liian moni vaan väkisin istuu siellä matikantunnilla. Monet, jotka haluavat matematiikkaan panostaa, oppisivat mielellään lukiossa jo enemmän.

Lukiossa opiskellaan se määrä mikä kuuluu. Voi ottaa kaikki kurssit historiasta, psykologiasta, filosofiasta ja ottaa vaikka venäjänkieli. Tietenkin kemian ja fysiikan lisäksi jos nörtti meinaa turhautua.

Ei se, että lukee venäjää korvaa sitä, että ei saa tarpeeksi haasteita matematiikassa. Näissä joutuu kuitenkin käyttämään ihan erilaisia kykyjä. Sitten sitä onkin yliopistossa ihmeissään, kun suunnilleen ensimmäistä kertaa elämässään joutuu tilanteeseen, jossa saa matematiikan tehtävän, josta ei viidessä minuutissa keksi, kuinka se ratkaistaan. Ei ole mitään kokemusta siitä, miten voi lähteä ratkaisemaan tehtävää, jonka ratkaisuperiaate ei ole kertavilkaisulla selvä. Ei ole myöskään mitään kokemusta siitä, että vaikka tehtävä aluksi tuntuukin mahdottoman vaikealta, niin miettimällä tosissaan sen ratkaisun voi kuitenkin keksiä. Joo, kokemusta on. Niin minulla kuin monella opiskelijakaverillani.

Tämä menee jo aika tavalla ohi alkuperäisen aiheen, mutta jatketaan nyt vielä vähän.

Siellä yliopistossa voi sitten opiskella ratkomaan niitä tehtäviä, joita ei koulussa tullut eteen, vaikka viidessä minuutissa. Useimmille on riittävästi haastetta jo nyt. Juttelin kerran (kauan sitten) ihmisen kanssa, joka opiskeli matematiikkaa ranskalaisessa yliopistossa. Kerroin, että olen suorittanut pitkän matikan lukiossa Suomessa. Hän halusi tietää, mitä kaikkea kursseihimme kuului ja oli vähän ihmeissään, kun sitten vähän kerroin. Hänen mielestään Suomessa luetaan yliopistotasoista matematiikkaa koulussa, tiedä sitten. Ei ollut minun alaani, mutta kirjoitin kuitenkin lopulta c:n. Vähän jäi harmittamaan kaikki se aika, jonka käytin kolmen vuoden aikana matematiikkaan, kun olisin voinut käyttää sen vaikka reaaliaineisiin ja kieliin, jotka kiinnostivat. No koulun jälkeen on tullut niitä sitten opiskeltua, mutta matematiikkaa en ole tarvinnut lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä samat tunnelmat. Tosin kirjoituksista ei jäänyt kiinni, ne meni keikkuen läpi. Meillä poika ei saanut muutamaa rästikurssia suoritettua ja ne jäi ens syksyyn. Koko ajan odotettiin, että juhlat on tulossa. Olen rehellisesti sanoen pettynyt. Sekä poikaan että itseeni vanhempana, olisi pitänyt seurata tarkemmin aikuisen lapsen opintojen edistymistä.

No, toivottavasti poika oppi jotain asioiden hoitamisesta ajallaan. Vaikkakin kovan kautta. Pidätte juhlat sitten syksyllä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei ole palannut kommentoimaan mitään, joten epäilen tätä provoksi. Sinänsä kyllä hyvä keskustelu, kun tällainen tilanne monessa perheessä on taas tänä keväänä.

Samaa epäilen minäkin, mutta joskus voi ihan hyvä ja tarpeellinen keskustelu syntyä näinkin. Itsekin tiedän näitä tapauksia, että yhdestä aineesta on tullut reput ja lakki on jäänyt siltä erää saamatta. Ei se nyt mikään maailmanloppu ole, vaikka siltä voi hetken tuntua, asian voi korjata myöhemmin.

Siihen kiinnitin huomiota, miten aika moni on maininnut tuon pitkän matematiikan. Taitaa olla monelle hyvin vaikea koe ja jännittämisen paikka kirjoituksissa. Onko pitkän matematiikan oppimäärä lukiossa sitten jotenkin liian vaikea suhteessa muihin aineisiin?

Pitkää matematiikkaa on joka jaksossa ja vaikeustaso huomattavasti korkeampi kuin reaaleissa tai kielissä. Eli kyllä on. 

Tai liian moni vaan väkisin istuu siellä matikantunnilla. Monet, jotka haluavat matematiikkaan panostaa, oppisivat mielellään lukiossa jo enemmän.

Lukiossa opiskellaan se määrä mikä kuuluu. Voi ottaa kaikki kurssit historiasta, psykologiasta, filosofiasta ja ottaa vaikka venäjänkieli. Tietenkin kemian ja fysiikan lisäksi jos nörtti meinaa turhautua.

Ei se, että lukee venäjää korvaa sitä, että ei saa tarpeeksi haasteita matematiikassa. Näissä joutuu kuitenkin käyttämään ihan erilaisia kykyjä. Sitten sitä onkin yliopistossa ihmeissään, kun suunnilleen ensimmäistä kertaa elämässään joutuu tilanteeseen, jossa saa matematiikan tehtävän, josta ei viidessä minuutissa keksi, kuinka se ratkaistaan. Ei ole mitään kokemusta siitä, miten voi lähteä ratkaisemaan tehtävää, jonka ratkaisuperiaate ei ole kertavilkaisulla selvä. Ei ole myöskään mitään kokemusta siitä, että vaikka tehtävä aluksi tuntuukin mahdottoman vaikealta, niin miettimällä tosissaan sen ratkaisun voi kuitenkin keksiä. Joo, kokemusta on. Niin minulla kuin monella opiskelijakaverillani.

Tämä menee jo aika tavalla ohi alkuperäisen aiheen, mutta jatketaan nyt vielä vähän.

Siellä yliopistossa voi sitten opiskella ratkomaan niitä tehtäviä, joita ei koulussa tullut eteen, vaikka viidessä minuutissa. Useimmille on riittävästi haastetta jo nyt. Juttelin kerran (kauan sitten) ihmisen kanssa, joka opiskeli matematiikkaa ranskalaisessa yliopistossa. Kerroin, että olen suorittanut pitkän matikan lukiossa Suomessa. Hän halusi tietää, mitä kaikkea kursseihimme kuului ja oli vähän ihmeissään, kun sitten vähän kerroin. Hänen mielestään Suomessa luetaan yliopistotasoista matematiikkaa koulussa, tiedä sitten. Ei ollut minun alaani, mutta kirjoitin kuitenkin lopulta c:n. Vähän jäi harmittamaan kaikki se aika, jonka käytin kolmen vuoden aikana matematiikkaan, kun olisin voinut käyttää sen vaikka reaaliaineisiin ja kieliin, jotka kiinnostivat. No koulun jälkeen on tullut niitä sitten opiskeltua, mutta matematiikkaa en ole tarvinnut lainkaan.

Ei se opettajalta paljon vaatisi, että hän antaisi kerran viikossa haastavamman tehtävän (esim. vanhoista matematiikkakilpailuista) niille, joille pitkän matematiikan nykyinen sisältö ei tarjoa mitään haasteita, ja esittäisi viikon päästä sen ratkaisuidean. Tehtävähän voisi olla vapaaehtoinen bonustehtävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei ole palannut kommentoimaan mitään, joten epäilen tätä provoksi. Sinänsä kyllä hyvä keskustelu, kun tällainen tilanne monessa perheessä on taas tänä keväänä.

Samaa epäilen minäkin, mutta joskus voi ihan hyvä ja tarpeellinen keskustelu syntyä näinkin. Itsekin tiedän näitä tapauksia, että yhdestä aineesta on tullut reput ja lakki on jäänyt siltä erää saamatta. Ei se nyt mikään maailmanloppu ole, vaikka siltä voi hetken tuntua, asian voi korjata myöhemmin.

Siihen kiinnitin huomiota, miten aika moni on maininnut tuon pitkän matematiikan. Taitaa olla monelle hyvin vaikea koe ja jännittämisen paikka kirjoituksissa. Onko pitkän matematiikan oppimäärä lukiossa sitten jotenkin liian vaikea suhteessa muihin aineisiin?

Pitkää matematiikkaa on joka jaksossa ja vaikeustaso huomattavasti korkeampi kuin reaaleissa tai kielissä. Eli kyllä on. 

Tai liian moni vaan väkisin istuu siellä matikantunnilla. Monet, jotka haluavat matematiikkaan panostaa, oppisivat mielellään lukiossa jo enemmän.

Lukiossa opiskellaan se määrä mikä kuuluu. Voi ottaa kaikki kurssit historiasta, psykologiasta, filosofiasta ja ottaa vaikka venäjänkieli. Tietenkin kemian ja fysiikan lisäksi jos nörtti meinaa turhautua.

Ei se, että lukee venäjää korvaa sitä, että ei saa tarpeeksi haasteita matematiikassa. Näissä joutuu kuitenkin käyttämään ihan erilaisia kykyjä. Sitten sitä onkin yliopistossa ihmeissään, kun suunnilleen ensimmäistä kertaa elämässään joutuu tilanteeseen, jossa saa matematiikan tehtävän, josta ei viidessä minuutissa keksi, kuinka se ratkaistaan. Ei ole mitään kokemusta siitä, miten voi lähteä ratkaisemaan tehtävää, jonka ratkaisuperiaate ei ole kertavilkaisulla selvä. Ei ole myöskään mitään kokemusta siitä, että vaikka tehtävä aluksi tuntuukin mahdottoman vaikealta, niin miettimällä tosissaan sen ratkaisun voi kuitenkin keksiä. Joo, kokemusta on. Niin minulla kuin monella opiskelijakaverillani.

Tämä menee jo aika tavalla ohi alkuperäisen aiheen, mutta jatketaan nyt vielä vähän.

Siellä yliopistossa voi sitten opiskella ratkomaan niitä tehtäviä, joita ei koulussa tullut eteen, vaikka viidessä minuutissa. Useimmille on riittävästi haastetta jo nyt. Juttelin kerran (kauan sitten) ihmisen kanssa, joka opiskeli matematiikkaa ranskalaisessa yliopistossa. Kerroin, että olen suorittanut pitkän matikan lukiossa Suomessa. Hän halusi tietää, mitä kaikkea kursseihimme kuului ja oli vähän ihmeissään, kun sitten vähän kerroin. Hänen mielestään Suomessa luetaan yliopistotasoista matematiikkaa koulussa, tiedä sitten. Ei ollut minun alaani, mutta kirjoitin kuitenkin lopulta c:n. Vähän jäi harmittamaan kaikki se aika, jonka käytin kolmen vuoden aikana matematiikkaan, kun olisin voinut käyttää sen vaikka reaaliaineisiin ja kieliin, jotka kiinnostivat. No koulun jälkeen on tullut niitä sitten opiskeltua, mutta matematiikkaa en ole tarvinnut lainkaan.

Ei se opettajalta paljon vaatisi, että hän antaisi kerran viikossa haastavamman tehtävän (esim. vanhoista matematiikkakilpailuista) niille, joille pitkän matematiikan nykyinen sisältö ei tarjoa mitään haasteita, ja esittäisi viikon päästä sen ratkaisuidean. Tehtävähän voisi olla vapaaehtoinen bonustehtävä.

Noin voisi tietysti olla, jos opettaja haluaisi/ehtisi tuon tehdä.

Vierailija kirjoitti:

193 mulla lukematta 3 L ja kaksi E. En ymmärrä kuinka joku saa c tai m.

Tässä on hyvä esimerkki siitä, miten L:t ei tuo älykkyyttä tai ymmärrystä, sen enempää kuin raha tyylitajua😉.

Vierailija kirjoitti:

Siis kuinka helvetissä joku voi edes reputtaa yo-kokeet? Sori nyt vaan, mutta ei voi ymmärtää. Kyllähän siitä pitäisi päästä läpi kunhan jotain lirkuttelee, ei vaadi tosiaankaan paljon tai edes mitään etukäteen pänttäämistä, jos on edes vähän tunneilla kuunnellut. Itse kirjoitin ylioppilaaksi vaikeasti masentuneena ja ahdistuneena ja hoitamattomasta kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsineenä, ja sainpa erään kokeen aikana vielä rankan paniikkikohtauksenkin, jonka kätkin muilta yksinkertaisesti puremalla hammasta yhteen.

Tulokset olivat E, E, M ja C. En ollut suoritukseen todellakaan tyytyväinen, mutta siinä vaiheessa elämääni tärkeintä minulle oli vaan päästä läpi koko paskasta ja vapautua lukion mukanaan tuomasta sosiaalisesta taakasta.

Koska itsekin pääsin noin huonossa kunnossa ylioppilaskokeista läpi ja sain lakin päähäni on kyllä todella vaikea ymmärtää kuinka joku ilmeisesti normaalilla älyllä ja ok:lla terveydentilalla varustettu nuori ei mokomasta muka selviytyisi ja vielä paremmin arvosanoin. Mikä ihme tuollaiseen voi johtaa?

Perustelkaapa nyt ne alapeukut tähän, kiitos. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari kaveriani reputti ja useampi kävi lukion neljään vuoteen, kaksi jätti kokonaan kesken. Ihmeen yleinen kuvitelma vanhemmilla, että kolmen vuoden jälkeen on kesäiset juhlat voileipäkakkuineen ja papereissa komeilee useampi ällä.

Ei ole normaalia tuokaan. Melkoisen sakin valitsit kaveripiiriksesi!

Itse kävin lukion neljään vuoteen (takana terveydellisiä syitä), lopulta kirjotin ihan hyvin. Hain suoraan lukiosta yliopistoon, ja pääsinkin ekalla yrittämällä sisään (meidän alan sisäänpääsyprosentti on 4%, eli koen olevani ihan fiksu ja hyvä kun sisään pääsin).

Eniten ärsyttää nämä vanhemmat ja muut, jotka olettaa et lapset lähtee sieltä lukiosta kolmen vuoden jälkeen, mut sitten kun niin ei käykään niin valitetaan, että "eihän tuo oo normaalia". Ketään muuta ei oikeesti kiinnosta kuinka kauan siellä lukiossa on...