Lue keskustelun säännöt.
Syömishäiriötä sairastava teini ei syö
19.05.2017 |
Rakkaat palstalaiset kaipaisin apuanne.Kamppailen teinitytön kanssa joka sairastaa syömishäiriötä, ollut myös sairaalahoidossa kovan painonlaskun ja huonojen veriarvojen takia.Nyt tyttö kotona, koulu menee hyvin. Käynyt taas panttailemaan syömisissä illalla ei söisi oikein mitään.Mitä tehdä ei voi pakoittaakaan? Avohoidossa käy ja painoa tarkkaillaan.Nyt oli sydämmen syke vähän huono ja veriarvot tosiaan taas laskeneet.Lääkäri sanoi että mennään päivä kerrallaan nyt voi olla kotona.Heti alkaa taas vähentämään ruoka annoksia.Miten saisin syömään.Annanko lähteä ilman iltapalaa pelkän omenan syönnin jälkeen nukkumaan.Tulee kamala tappelu ja teini hermostuu kun sanon että pitää syödä.Muuten ihana tyttö ja lahjakas.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskon tyttö 12v (kummilapseni) on normaalipainoinen ja hänellä on syömishäiriö. Harrastaa jalkapalloa, ja mitä nyt olen kuullut muilta joukkueen vanhemmilta niin joka toisella on jonkinasteinen syömishäiriö. Jättävät aamupalan väliin ja syövät herkkuja sen sijaan tms. Kotiruoka ei maistu vaan pitäisi käydä vaan Mäkkärillä.
Ei siis kauhean paljon poikkea omasta lapsuudesta paitsi että silloin ei ollut niin paljon vaihtoehtoja käydä pikaruokaloissa kuin nykyään. Tyttö oireilee vain kotona ja hänellä onkin lisäksi ahdistusta ja masennusta, mikä johtuu ihan kotioloista. Vanhemmilla takana vaikea ero ja äidillä vanhemman rooli täysin hukassa - tekee toki parhaansa, mutta on enemmän kaverilinjalla tyttärensä kanssa. Lääkäri on määrännyt tytölle urheilukiellon, jos ei ala ruoka maistua. Jalkapallo on hänelle ollut se henkinen tuki kun alkanut ahdistaa, mutta nyt hänet on eristetty sieltä ja kun muut harjoittelee ja käy peleissä, makaa tyttö sängynpohjalla ja ahdistuu lisää. Missä lääkärikoulutuksessa opetetaan että rankaisemalla saa paremmin tuloksia. Tyttö ollut nyt 9 kk urheilukiellossa ja liikkuu epämääräisessä porukassa. Alkanut varastella, tulee kotiin kaula syötynä (miettikää, 12 -vuotias!!!), jäänyt kiinni tupakasta ja koko homma lähtenyt täysin lapasesta.
Mitä tässä pitäisi tehdä?
Kuulostaa juuri siltä, että lääkärin määräys on ajanut tytön nurkkaan ja elämänhalu on kadonnut kun ei ole enää mitään kivaa tiedossa. Lääkärihän ei joudu koskaan vastuuseen kuitenkaan näistä määräyksistään, joten tässä kohtaa olisi vanhemman rooli päättää oikein - ennen kuin on todellakin liian myöhäistä. Tuohan on itsetuhoista käytöstä ja tyttö ei välitä vaikka kuolisi.
Jos elämä on kiinni yhdestä asiasta ei hyvin mene. Lasta pitäisi auttaa löytämään jotain muutakin sisältöä elämään kuin yksi ainut harrastus.
Lääkäri on yrittänyt välttää esim. lapsen kasvun ja kehityksen kannalta tärkeiden elintoimintojen säilymistä. Osteoporoosi tekee kipeää, kun loukkaantumisia tulee helpommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskon tyttö 12v (kummilapseni) on normaalipainoinen ja hänellä on syömishäiriö. Harrastaa jalkapalloa, ja mitä nyt olen kuullut muilta joukkueen vanhemmilta niin joka toisella on jonkinasteinen syömishäiriö. Jättävät aamupalan väliin ja syövät herkkuja sen sijaan tms. Kotiruoka ei maistu vaan pitäisi käydä vaan Mäkkärillä.
Ei siis kauhean paljon poikkea omasta lapsuudesta paitsi että silloin ei ollut niin paljon vaihtoehtoja käydä pikaruokaloissa kuin nykyään. Tyttö oireilee vain kotona ja hänellä onkin lisäksi ahdistusta ja masennusta, mikä johtuu ihan kotioloista. Vanhemmilla takana vaikea ero ja äidillä vanhemman rooli täysin hukassa - tekee toki parhaansa, mutta on enemmän kaverilinjalla tyttärensä kanssa. Lääkäri on määrännyt tytölle urheilukiellon, jos ei ala ruoka maistua. Jalkapallo on hänelle ollut se henkinen tuki kun alkanut ahdistaa, mutta nyt hänet on eristetty sieltä ja kun muut harjoittelee ja käy peleissä, makaa tyttö sängynpohjalla ja ahdistuu lisää. Missä lääkärikoulutuksessa opetetaan että rankaisemalla saa paremmin tuloksia. Tyttö ollut nyt 9 kk urheilukiellossa ja liikkuu epämääräisessä porukassa. Alkanut varastella, tulee kotiin kaula syötynä (miettikää, 12 -vuotias!!!), jäänyt kiinni tupakasta ja koko homma lähtenyt täysin lapasesta.
Mitä tässä pitäisi tehdä?
Kuulostaa juuri siltä, että lääkärin määräys on ajanut tytön nurkkaan ja elämänhalu on kadonnut kun ei ole enää mitään kivaa tiedossa. Lääkärihän ei joudu koskaan vastuuseen kuitenkaan näistä määräyksistään, joten tässä kohtaa olisi vanhemman rooli päättää oikein - ennen kuin on todellakin liian myöhäistä. Tuohan on itsetuhoista käytöstä ja tyttö ei välitä vaikka kuolisi.
Jos elämä on kiinni yhdestä asiasta ei hyvin mene. Lasta pitäisi auttaa löytämään jotain muutakin sisältöä elämään kuin yksi ainut harrastus.
Lääkäri on yrittänyt välttää esim. lapsen kasvun ja kehityksen kannalta tärkeiden elintoimintojen säilymistä. Osteoporoosi tekee kipeää, kun loukkaantumisia tulee helpommin.
Jos se yksikin asia on tärkeä mielenterveyden kannalta niin miksi se pitäisi kieltää jos sillä ei ole mitään tekemistä syömishäiriösairauden kanssa? Sun mielestä se sängyn pohja on hyvä sisältö? Ja olihan tytöllä nyt uusia sisältöjä uusien kavereiden kanssa - varastelu, h**raaminen yms. Eiköhän toi osteoporoosi -diagnoosi ole aika kaukana vielä.
Kuulostaa minusta siltä että lääkäri on aika hakoteillä ja tie on vain yhä syvemmälle synkkyyteen kun kieltää tytölle tärkeitä henkireikiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskon tyttö 12v (kummilapseni) on normaalipainoinen ja hänellä on syömishäiriö. Harrastaa jalkapalloa, ja mitä nyt olen kuullut muilta joukkueen vanhemmilta niin joka toisella on jonkinasteinen syömishäiriö. Jättävät aamupalan väliin ja syövät herkkuja sen sijaan tms. Kotiruoka ei maistu vaan pitäisi käydä vaan Mäkkärillä.
Ei siis kauhean paljon poikkea omasta lapsuudesta paitsi että silloin ei ollut niin paljon vaihtoehtoja käydä pikaruokaloissa kuin nykyään. Tyttö oireilee vain kotona ja hänellä onkin lisäksi ahdistusta ja masennusta, mikä johtuu ihan kotioloista. Vanhemmilla takana vaikea ero ja äidillä vanhemman rooli täysin hukassa - tekee toki parhaansa, mutta on enemmän kaverilinjalla tyttärensä kanssa. Lääkäri on määrännyt tytölle urheilukiellon, jos ei ala ruoka maistua. Jalkapallo on hänelle ollut se henkinen tuki kun alkanut ahdistaa, mutta nyt hänet on eristetty sieltä ja kun muut harjoittelee ja käy peleissä, makaa tyttö sängynpohjalla ja ahdistuu lisää. Missä lääkärikoulutuksessa opetetaan että rankaisemalla saa paremmin tuloksia. Tyttö ollut nyt 9 kk urheilukiellossa ja liikkuu epämääräisessä porukassa. Alkanut varastella, tulee kotiin kaula syötynä (miettikää, 12 -vuotias!!!), jäänyt kiinni tupakasta ja koko homma lähtenyt täysin lapasesta.
Mitä tässä pitäisi tehdä?
Ihan ensimmäisenä pitäisi alkaa harrastaa liikuntaa. Takaisin futisjoukkueeseen ja jutella valmentajan kanssa, että ottaa rauhallisesti ja käy alkuun vain harkoissa. Tosi tärkeää, että liikkuu ns. hyvässä seurassa, tuntee olevansa osa jotain isompaa ryhmää ja kokee olevansa hyväksytty. Minkälainen lääkäri kieltää mt-sairaalta positiivisia asioita, millä kaikkien tutkimusten mukaan on positiivinen vaikutus mielenterveyteen? Pelottavaa, millainen valta lääkäreillä on - jos niitä heidän käskyjä alkaa noudattaa kirjaimellisesti.
Lääkärin sanoja on aina hyvä kyseenalaistaa. On vain oltava hieman perillä siitä mitä kyseenalaistaa. Syömishäiriö tuhoaa kehoa ja mieltä vaikka harrastaisi jalkapalloa edelleen. Fyysisen aktiivisuuden vähentäminen voi aidosti vähentää tuhoja, mutta tietysti myös lisätä niitä.
Vanhemmilla on täysi oikeus antaa lapsen liikkua vastoin lääkärin ohjeita. Tällöin pitäisi vain olla selvillä miten syöminen todella menee ja parantuuko se. Sen lisäksi mielenterveydestä pitäisi varmistua. Lapsi voisi käyttää liikuntaharrastustaan päänsä sisällä hyväksi syömishäiriön tukemiseen.
Toinen lääkäri voisi olla täysin toista mieltä varsinkin nyt kun tilanne on erilainen. Liikunta ruokkii väkisellä syömishäiriötä vaikka sitä rakastaisikin. Sen aiheuttamat muutokset on otettava huomioon ja tiedostettava missä kohdin tasapainoillaan kunakin hetkenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskon tyttö 12v (kummilapseni) on normaalipainoinen ja hänellä on syömishäiriö. Harrastaa jalkapalloa, ja mitä nyt olen kuullut muilta joukkueen vanhemmilta niin joka toisella on jonkinasteinen syömishäiriö. Jättävät aamupalan väliin ja syövät herkkuja sen sijaan tms. Kotiruoka ei maistu vaan pitäisi käydä vaan Mäkkärillä.
Ei siis kauhean paljon poikkea omasta lapsuudesta paitsi että silloin ei ollut niin paljon vaihtoehtoja käydä pikaruokaloissa kuin nykyään. Tyttö oireilee vain kotona ja hänellä onkin lisäksi ahdistusta ja masennusta, mikä johtuu ihan kotioloista. Vanhemmilla takana vaikea ero ja äidillä vanhemman rooli täysin hukassa - tekee toki parhaansa, mutta on enemmän kaverilinjalla tyttärensä kanssa. Lääkäri on määrännyt tytölle urheilukiellon, jos ei ala ruoka maistua. Jalkapallo on hänelle ollut se henkinen tuki kun alkanut ahdistaa, mutta nyt hänet on eristetty sieltä ja kun muut harjoittelee ja käy peleissä, makaa tyttö sängynpohjalla ja ahdistuu lisää. Missä lääkärikoulutuksessa opetetaan että rankaisemalla saa paremmin tuloksia. Tyttö ollut nyt 9 kk urheilukiellossa ja liikkuu epämääräisessä porukassa. Alkanut varastella, tulee kotiin kaula syötynä (miettikää, 12 -vuotias!!!), jäänyt kiinni tupakasta ja koko homma lähtenyt täysin lapasesta.
Mitä tässä pitäisi tehdä?
Kuulostaa juuri siltä, että lääkärin määräys on ajanut tytön nurkkaan ja elämänhalu on kadonnut kun ei ole enää mitään kivaa tiedossa. Lääkärihän ei joudu koskaan vastuuseen kuitenkaan näistä määräyksistään, joten tässä kohtaa olisi vanhemman rooli päättää oikein - ennen kuin on todellakin liian myöhäistä. Tuohan on itsetuhoista käytöstä ja tyttö ei välitä vaikka kuolisi.
Jos elämä on kiinni yhdestä asiasta ei hyvin mene. Lasta pitäisi auttaa löytämään jotain muutakin sisältöä elämään kuin yksi ainut harrastus.
Lääkäri on yrittänyt välttää esim. lapsen kasvun ja kehityksen kannalta tärkeiden elintoimintojen säilymistä. Osteoporoosi tekee kipeää, kun loukkaantumisia tulee helpommin.Jos se yksikin asia on tärkeä mielenterveyden kannalta niin miksi se pitäisi kieltää jos sillä ei ole mitään tekemistä syömishäiriösairauden kanssa? Sun mielestä se sängyn pohja on hyvä sisältö? Ja olihan tytöllä nyt uusia sisältöjä uusien kavereiden kanssa - varastelu, h**raaminen yms. Eiköhän toi osteoporoosi -diagnoosi ole aika kaukana vielä.
Kuulostaa minusta siltä että lääkäri on aika hakoteillä ja tie on vain yhä syvemmälle synkkyyteen kun kieltää tytölle tärkeitä henkireikiä.
Jos vaihtoehdot ovat todellakin joko futis, sängynpohja tai epämääräiset porukat niin onhan se yksi vaihtoehto auttaa lasta valitsemaan liikunta uudelleen. Osa lääkäreistä ei todellakaan tee töitään ajatuksen kanssa. Tosin jos alkutilanne on ollut se että lapsella on ollut valintatilanne ja hän ei ole valinnut parantaa syömistään, fyysisen aktiivisuuden pakollinen vähentäminen on ihan normaali toimenpide. Aluksi. Sen lisäksi hänelle olisi pitänyt antaa tukea tehdä terveyttä ylläpitäviä valintoja myöhemmin ja siinä on ilmeisesti menty metsään.
On kuitenkin ihan normaalia miettiä, miten ravitsemus toteutetaan lapselle sopivalla tavalla jos hänet päästetään kuluttamaan kaloreita vielä enemmän.
Pidemmällä tähtäimellä olisi silti hyvä että elämänsisältöä saa laajennettua muihinkin terveyttä tukeviin asioihin kuin liikuntaan. Aikuisetkin ovat heikoilla jos heillä on vain yksi syy jaksaa ja yksi tapa nollata päänsä.
Puhelin ja muut laitteet millä pääsee someen pois kameraa myöten. Myös peilit asunnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko lääkitystä, voiko sitä lisätä tai muuttaa? Ehkä aivokemiaan vaikuttaminen muilla keinoilla auttaisi kääntämään suuntaa.
Jos lääkäri sanoo päivä kerrallaan niin pistää miettimään onko tämä vain tyhjänpäiväistä rupattelua vai onko teini oikeasti isommassa vaarassa. Kerta viikkoon puhuminen ei kaikilla auta eikä puhuminen ylipäätään jos tuloksia ei tapahdu. Osa muutoksista pysyvästi parempaan tapahtuu ravitsemustilan korjaantumisen jälkeen joka tapauksessa. Mutta kyllä jo ennen sitä voi jäädä jotakin pysyvää noista keskusteluista jos käy tuuri.
Jos tiedät yhtään hänen motiiveistaan niin koeta tarttua niihin. Tarkoitan että onko hänellä unelmia vai ovatko ne jo kuolleet. Vai eikö hän ymmärrä nälkiintymisensä vakavuutta ja olettaa voivansa pyrkiä eteenpäin nykyisillä keinoilla. Tieto nälkiintymisen vaikutuksista voi auttaa joitakin, mutta jokin motiivi tavallisen elämään olisi hyvä löytää.
Juotavat kalorit voivat olla helpompia tai sitten eivät. Tai onko ravitsemussuunnitelmassa mitään, mitä muuttamalla ruokailu olisi helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Siskon tyttö 12v (kummilapseni) on normaalipainoinen ja hänellä on syömishäiriö. Harrastaa jalkapalloa, ja mitä nyt olen kuullut muilta joukkueen vanhemmilta niin joka toisella on jonkinasteinen syömishäiriö. Jättävät aamupalan väliin ja syövät herkkuja sen sijaan tms. Kotiruoka ei maistu vaan pitäisi käydä vaan Mäkkärillä.
Ei siis kauhean paljon poikkea omasta lapsuudesta paitsi että silloin ei ollut niin paljon vaihtoehtoja käydä pikaruokaloissa kuin nykyään. Tyttö oireilee vain kotona ja hänellä onkin lisäksi ahdistusta ja masennusta, mikä johtuu ihan kotioloista. Vanhemmilla takana vaikea ero ja äidillä vanhemman rooli täysin hukassa - tekee toki parhaansa, mutta on enemmän kaverilinjalla tyttärensä kanssa. Lääkäri on määrännyt tytölle urheilukiellon, jos ei ala ruoka maistua. Jalkapallo on hänelle ollut se henkinen tuki kun alkanut ahdistaa, mutta nyt hänet on eristetty sieltä ja kun muut harjoittelee ja käy peleissä, makaa tyttö sängynpohjalla ja ahdistuu lisää. Missä lääkärikoulutuksessa opetetaan että rankaisemalla saa paremmin tuloksia. Tyttö ollut nyt 9 kk urheilukiellossa ja liikkuu epämääräisessä porukassa. Alkanut varastella, tulee kotiin kaula syötynä (miettikää, 12 -vuotias!!!), jäänyt kiinni tupakasta ja koko homma lähtenyt täysin lapasesta.
Mitä tässä pitäisi tehdä?
Mitä ihmettä, urheilukielto normaalipainoiselle joka syö herkkuja ja haluaa mäkkäriin??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Puhelin ja muut laitteet millä pääsee someen pois kameraa myöten. Myös peilit asunnosta.
Auttaako vai pahentaako tilannetta tuollainen, eristää nuorta entisestäön kavereistaan.
Eiköhän se ala syömään sitten kun on tarpeeksi kova nälkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Eiköhän se ala syömään sitten kun on tarpeeksi kova nälkä.
Anoreksiassa se pointti on se että eivät ala, vaan kuolevat nälkään.
Vierailija wrote:
Siskon tyttö 12v (kummilapseni) on normaalipainoinen ja hänellä on syömishäiriö. Harrastaa jalkapalloa, ja mitä nyt olen kuullut muilta joukkueen vanhemmilta niin joka toisella on jonkinasteinen syömishäiriö. Jättävät aamupalan väliin ja syövät herkkuja sen sijaan tms. Kotiruoka ei maistu vaan pitäisi käydä vaan Mäkkärillä.
Ei siis kauhean paljon poikkea omasta lapsuudesta paitsi että silloin ei ollut niin paljon vaihtoehtoja käydä pikaruokaloissa kuin nykyään. Tyttö oireilee vain kotona ja hänellä onkin lisäksi ahdistusta ja masennusta, mikä johtuu ihan kotioloista. Vanhemmilla takana vaikea ero ja äidillä vanhemman rooli täysin hukassa - tekee toki parhaansa, mutta on enemmän kaverilinjalla tyttärensä kanssa. Lääkäri on määrännyt tytölle urheilukiellon, jos ei ala ruoka maistua. Jalkapallo on hänelle ollut se henkinen tuki kun alkanut ahdistaa, mutta nyt hänet on eristetty sieltä ja kun muut harjoittelee ja käy peleissä, ma
Kuulostaa kovin omituiselle, että lääkäri olisi määrännyt urheilukiellon normaalipainoiselle lapselle, jolla on vielä noin vaikea kotitilanne ja jalkapallo ainoa henkireikä. Siskosiko kertoi? Onkohan hänellä rahat ja jaksaminen lopussa ja siitä seurauksena lapsen harrastuksen lopettaminen.
Kuulostaa juuri siltä, että lääkärin määräys on ajanut tytön nurkkaan ja elämänhalu on kadonnut kun ei ole enää mitään kivaa tiedossa. Lääkärihän ei joudu koskaan vastuuseen kuitenkaan näistä määräyksistään, joten tässä kohtaa olisi vanhemman rooli päättää oikein - ennen kuin on todellakin liian myöhäistä. Tuohan on itsetuhoista käytöstä ja tyttö ei välitä vaikka kuolisi.