Syömishäiriötä sairastava teini ei syö
Rakkaat palstalaiset kaipaisin apuanne.Kamppailen teinitytön kanssa joka sairastaa syömishäiriötä, ollut myös sairaalahoidossa kovan painonlaskun ja huonojen veriarvojen takia.Nyt tyttö kotona, koulu menee hyvin. Käynyt taas panttailemaan syömisissä illalla ei söisi oikein mitään.Mitä tehdä ei voi pakoittaakaan? Avohoidossa käy ja painoa tarkkaillaan.Nyt oli sydämmen syke vähän huono ja veriarvot tosiaan taas laskeneet.Lääkäri sanoi että mennään päivä kerrallaan nyt voi olla kotona.Heti alkaa taas vähentämään ruoka annoksia.Miten saisin syömään.Annanko lähteä ilman iltapalaa pelkän omenan syönnin jälkeen nukkumaan.Tulee kamala tappelu ja teini hermostuu kun sanon että pitää syödä.Muuten ihana tyttö ja lahjakas.
Kommentit (32)
Olisin yhteydessä osastoon, jossa on aiemmin ollut. Saatteko vanhemmanohjausta? Varmasti parempi kysellä ammattilaisilta, kuin täällä palstalla. Myös Syömishäiriöliiton sivuilla on keskustelupalsta läheisille. Sieltäkin saat taatusti asiantuntevampaa apua kuin täältä.
Tyttö tarvitsee syömishäiriöklinikan apua, ei mitään yleislääkäriä. Onko hän syömishäiriöklinikalla? Niitä on eri puolilla maata, kannattaa hakeutua lähimpään. Yksityiselle, jos ei pääse julkiselle.
http://www.syomishairioliitto.fi/syomishairiot/hoitolinkkeja2.html
Anoreksiaa on paha hoitaa pelkällä kurinpidolla ja nalkuttamisella. Kyllä siinä pitää lapsella itselläänkin olla halu saada hoitoa, vaikka ei toki yleensä ainakaan alussa mielläkään oloaan syömättömyyden aiheuttamaksi.
Vierailija kirjoitti:
Lasu
Epäilisin että ap:n tapauksessa lastensuojelu on jo mukana jos lapsi on alaikäinen. Ilmoitus voidaan th:n puolesta tehdä jos nuori vaarantaa itsensä. Minulle syömishäiriön kohdalla auttoi muutto laitokseen, silloin syömisestä tapellessa ei ollut samalla tavalla tunteet pelissä kuin vanhempien kanssa. Annettiin vaihtoehdot että joko syön tai lähden osastolle syömään. Vanhempien pakottaminen taas päättyi aina massiiviseen riitaan.
Käydään keirta viikossa psykiatrisen sairaanhoitajan juttusilla.Juuri syömishäiriöiden takia.Tuntuu vain pahalta kun ei syö.oli menossa jo parempaan suuntaan nyt taas laskua.
Sanot sille jotta jos ei kotona pärjää niin se on sitten seuraavaksi laitos. Saa tyttö valita sitten itte rupeeko ruoka maistumaan vai kiinnostaako laitosasuminen enemmän. kova kovaa vasten, ei anoreksia oo mikään leikin asia vaikka anorektinen ihminen nauttii siitä voiman tunteesta kun saa ympärillä olevat ihmiset sekoamaan. Vaikka tyttö söisi kuinka niiin ainahan voi myös ruveta oksentamaankin ruuan jälkeen. Jollei paino rupee nouseen niin sitten laitokseen. Ja painon nousua huijataan kaikenmaailman lyijypainoilla rintsikoissa ja vedenjuonnilla. Anoreksi tappaa kun sydänlihas pettää. Tässä tilanteessa on rakkautta olla luja. Silloin kun ei ite pärjätä kotona niin ainut oikea paikka on ikävä kyllä laitos
Käydään kerta viikossa psykiatrisen sairaanhoitajan juttusilla.Juuri syömishäiriöiden takia.Tuntuu vain pahalta kun ei syö.oli menossa jo parempaan suuntaan nyt taas laskua.
Et päästä syömättä. Laitat annoksen valmiiksi ja istut vieressä vahtimassa että syö, vaikka menisi useampi tunti.
Ymmärrän hyvin tuskasi, ap. Minulla taas on tyttärellä masennusta ja univaikeuksia ja jatkuva stressi hänen koulunkäyntinsä takia.
Mutta siltikin, se ei ole yksin sinun vastuullasi. Tytön itsensä vastuulla se on lähinnä, ja vaikka haluaisitkin, et pysty hänen puolestaan syömään. Joku kerta viikossa terapiaa ei tehoa. Syömishäiriöklinikkaa suosittelen ehdottomasti minäkin.
Tsemppiä vaikeaan elämäntilanteeseen! Suhteellisen läheltä tautia seuranneena voin sanoa, että lapsen taudin tilanne lähti paranemaan vasta kun paino oli saatu reilusti normaalipainon puolelle = lapsi pitää saada syömään niin paljon että paino nousee normaalipainoon(reilusti yli normaalikulutuksen). Yhteydenotto syömishäiriöidenklinikalle olisi varmaan aiheellinen.
Hyvä, että on kyseessä vielä teini-ikäinen, jonka voi pakottaa hoitoon. Täysi-ikäisenä se on vaikeampaa. Tsemppiä ja voimia!!
Tyttö oli psykiatrisessa sairaalassa viikkoja miten eroaa syömishäiriön poliklinikasta
Mistä ihmeestä tuo oikein johtuu? Oikeasti todella ärsyttävä sairaus!! Miten anoreksian puhkeamisen voi vältää, kertokaa joku??
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmeestä tuo oikein johtuu? Oikeasti todella ärsyttävä sairaus!! Miten anoreksian puhkeamisen voi vältää, kertokaa joku??
Nykytutkimuksen mukaan sille altistaa ympäristön lisäksi myös tietty geeniperimä ja tietynlainen aivokemia. Turvallinen lapsuus ja nuoruus ja hyvän itsetunnon ja terveen kehonkuvan tukeminen on tärkeitä, mutta jotkut sairastuvat silti. Silloin tärkeintä hommata nuori äkkiä hoitoon.
Siskon tyttö 12v (kummilapseni) on normaalipainoinen ja hänellä on syömishäiriö. Harrastaa jalkapalloa, ja mitä nyt olen kuullut muilta joukkueen vanhemmilta niin joka toisella on jonkinasteinen syömishäiriö. Jättävät aamupalan väliin ja syövät herkkuja sen sijaan tms. Kotiruoka ei maistu vaan pitäisi käydä vaan Mäkkärillä.
Ei siis kauhean paljon poikkea omasta lapsuudesta paitsi että silloin ei ollut niin paljon vaihtoehtoja käydä pikaruokaloissa kuin nykyään. Tyttö oireilee vain kotona ja hänellä onkin lisäksi ahdistusta ja masennusta, mikä johtuu ihan kotioloista. Vanhemmilla takana vaikea ero ja äidillä vanhemman rooli täysin hukassa - tekee toki parhaansa, mutta on enemmän kaverilinjalla tyttärensä kanssa. Lääkäri on määrännyt tytölle urheilukiellon, jos ei ala ruoka maistua. Jalkapallo on hänelle ollut se henkinen tuki kun alkanut ahdistaa, mutta nyt hänet on eristetty sieltä ja kun muut harjoittelee ja käy peleissä, makaa tyttö sängynpohjalla ja ahdistuu lisää. Missä lääkärikoulutuksessa opetetaan että rankaisemalla saa paremmin tuloksia. Tyttö ollut nyt 9 kk urheilukiellossa ja liikkuu epämääräisessä porukassa. Alkanut varastella, tulee kotiin kaula syötynä (miettikää, 12 -vuotias!!!), jäänyt kiinni tupakasta ja koko homma lähtenyt täysin lapasesta.
Mitä tässä pitäisi tehdä?
Se haluaa kuolla.
Sairaalaan hoitoon vain.
Vierailija kirjoitti:
Siskon tyttö 12v (kummilapseni) on normaalipainoinen ja hänellä on syömishäiriö. Harrastaa jalkapalloa, ja mitä nyt olen kuullut muilta joukkueen vanhemmilta niin joka toisella on jonkinasteinen syömishäiriö. Jättävät aamupalan väliin ja syövät herkkuja sen sijaan tms. Kotiruoka ei maistu vaan pitäisi käydä vaan Mäkkärillä.
Ei siis kauhean paljon poikkea omasta lapsuudesta paitsi että silloin ei ollut niin paljon vaihtoehtoja käydä pikaruokaloissa kuin nykyään. Tyttö oireilee vain kotona ja hänellä onkin lisäksi ahdistusta ja masennusta, mikä johtuu ihan kotioloista. Vanhemmilla takana vaikea ero ja äidillä vanhemman rooli täysin hukassa - tekee toki parhaansa, mutta on enemmän kaverilinjalla tyttärensä kanssa. Lääkäri on määrännyt tytölle urheilukiellon, jos ei ala ruoka maistua. Jalkapallo on hänelle ollut se henkinen tuki kun alkanut ahdistaa, mutta nyt hänet on eristetty sieltä ja kun muut harjoittelee ja käy peleissä, makaa tyttö sängynpohjalla ja ahdistuu lisää. Missä lääkärikoulutuksessa opetetaan että rankaisemalla saa paremmin tuloksia. Tyttö ollut nyt 9 kk urheilukiellossa ja liikkuu epämääräisessä porukassa. Alkanut varastella, tulee kotiin kaula syötynä (miettikää, 12 -vuotias!!!), jäänyt kiinni tupakasta ja koko homma lähtenyt täysin lapasesta.
Mitä tässä pitäisi tehdä?
Ihan ensimmäisenä pitäisi alkaa harrastaa liikuntaa. Takaisin futisjoukkueeseen ja jutella valmentajan kanssa, että ottaa rauhallisesti ja käy alkuun vain harkoissa. Tosi tärkeää, että liikkuu ns. hyvässä seurassa, tuntee olevansa osa jotain isompaa ryhmää ja kokee olevansa hyväksytty. Minkälainen lääkäri kieltää mt-sairaalta positiivisia asioita, millä kaikkien tutkimusten mukaan on positiivinen vaikutus mielenterveyteen? Pelottavaa, millainen valta lääkäreillä on - jos niitä heidän käskyjä alkaa noudattaa kirjaimellisesti.
Mun sisko sairasti anoreksiaa ja se teki yöllä huoneessaan hiljaa vatsalihasliikkeitä yms.. en päästäisi "nukkumaan" noin pienellä iltapalalla.