Mitä ajatella tästä psykoterapeutin sanomisesta?

Onkohan se kognitiivinenkaan sulle hyvä? Jos terapiantarpeesi johtuu siitä, että sinua on kohdeltu väärin, niin en suosittele edes kognitiivista. Et tule ikinä saamaan oikeutuksen tunnetta kokemallesi. Eli siis että SINUA on loukattu. Pikemminkin kognitiivinen koittaa opettaa, että "ei pidä loukkaantua siitä, että toisissa on vikoja" Bullshit, osa ei ikinä myönnä niitä vikoja, silloin lähtee varmistin mun aseesta. Ja kognitiivinen ei lohduta paskaakaan.

Kerro ehdottomasti terapeutillesi miltä tuollainen kommentti sinusta tuntuu. Ehkä hän voi oppia että se ei tunnu sellaiselta millaiseksi hän sen tarkoittaa. Epäilemättä hän tarkoittaa hyvää, mutta hyvä tarkoitus ei aina johda hyvään tulokseen. Sinun osuutesi terapiassa on olla hänelle avoin ja rehellinen ja sanoa suoraan.

Lopettaisin tuollaisen terapian. Rahaa noihin saa kyllä uppoamaan mutta turhaa tuollainen jorina on.

Samaa sanoi joskus mulle psykiatrinen sairaanhoitaja. Tämän jälkeen lopetin käymisen, sillä vaikutti siltä ettei mua ja mun murheita oteta tosissaan. Olipa tosiaan "piristävä" vaikutus vähätellä toisen tuntemuksia ja antaa ymmärtää vuosikausien masennuksen olevan ihan vaan pikku juttu, kun ei sentään syöpää ole.

Menihän siinä opiskelut katkolle, opintotuet loppu ja kämppä alta ja laihduin alipainoiseksi. Mutta eihän mulla sentään syöpää ollut.

Ööh no siis, on mullakin ajdistuneisuushäiriö, on ollut vaikea masennus ja paniikkihäiriö. Olen kuitenkin parantunut, kun olen aktiivisesti tehnyt työtä parantumisen eteen, nämä on niitä ongelmia, ettei ne sillä surkuttelullakaan oikein kohene. Mutta kyllä, ajattelin huonompinakin aikoina, että luojan kiitos mulla ei ole esim. Skitsofreniaa tai en ole psykoottinen tai ei ole kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Oikeassa se terapeutti siinä oli, että asiat voisi olla paljon pahemminkin. Sä voisit olla jossain Niuvanniemessä vaikeahoitoisena potilaana lepositeissä, olisit vaikka harhoissasi surmannut kaverisi, hoitojakso kestäisi about 20 vuotta ja loppuelämäsi ei välttämättä senkään jälkeen mitään auvoisaa olisi. Kyllä, sä voit parantua paniikkihäiriöstä ja oppia elämään ahdistuksen kanssa, sun elämä ei ole menetetty.

Ei varmaan kaikille tosiaan voi noin sanoa. Itse taas juuri eilen mietin, että toivoisin samanlaista vastaanottoa omiin ongelmiini. Mulla on myös sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja itselläni helpottaa, kun itsekin vähättelen ongelmaa. Mielestäni olisi vain positiivista kuulla kuinka ongelmat eivät ole kovin suuria ja niistä olisi siis mahdolista päästä yli. 

Mielestäni olisi kamalaa kuulla esim. terapeutin suusta: "Joo, kyllä nämä sun ongelmat ovat kyllä todella vakavia. Varmasti vaikeuttavat todella paljon elämää. Elämäsi on kyllä todella ongelmallista ja haastavaa."  Itselläni tulisi jotenkin epätoivoinen olo tästä ja ikään kuin tilanne olisi täysin toivoton. 

Mutta ihmiset ovat toki erilaisia ja kaipaavat erilaista lähestymistapaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaan kaikille tosiaan voi noin sanoa. Itse taas juuri eilen mietin, että toivoisin samanlaista vastaanottoa omiin ongelmiini. Mulla on myös sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja itselläni helpottaa, kun itsekin vähättelen ongelmaa. Mielestäni olisi vain positiivista kuulla kuinka ongelmat eivät ole kovin suuria ja niistä olisi siis mahdolista päästä yli. 

Mielestäni olisi kamalaa kuulla esim. terapeutin suusta: "Joo, kyllä nämä sun ongelmat ovat kyllä todella vakavia. Varmasti vaikeuttavat todella paljon elämää. Elämäsi on kyllä todella ongelmallista ja haastavaa."  Itselläni tulisi jotenkin epätoivoinen olo tästä ja ikään kuin tilanne olisi täysin toivoton. 

Mutta ihmiset ovat toki erilaisia ja kaipaavat erilaista lähestymistapaa.

Titenkään ei pitäisi alkaa suurentelemaankaan ongelmia, jos niitä ei vähättele. Mikä kumma sellaista saa olettamaan? Esimerkin tyyppinen ongelmien vähättely nyt vain ei oikeasti ole mitenkään rakentavaa tai ongelmanratkasukeskeistä.

Vähän kuin joku lonkkavikainen menisi fysiotetapeutille, joka kuntoutussuunnitelman sijaan naureskelisi että eihän mitään tarvi tehdä, kun ei sun ongelma ole iso kun et ole edes neliraajahalvaantunut. Mee vaan kotiin ja ole iloinen, soittele perään jos alkaa tuntua pahemmalta niin lääkäri ehkä kirjoittaa vahvemmat särkylääkkeet :)

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, ratkaisukeskeinen tämä on :( Olisin halunnut kognitiiviseen, mutta täällä ei ole sitä terapiasuuntausta tarjoavaa terapeuttia ollenkaan.

AP

Teepä vähän salapoliisintyötä ja ota selvää, missä terapeuttisi on opiskellut. En haluaisi mustamaalata, mutta juuri noita ratkaisukeskeisiä terapeutteja "tuottaa" yksi koulutusfirma, jonka koulutuksen laatupuutteita on käsitelty mm. Ylellä ja Suomen Kuvalehdessä. Terapeuteille on myönnetty Valviran laillistus, koska kukaan ei halunnut evätä heiltä kalliin koulutuksen tuottamaa psykoterapeutin pätevyyttä, vaikka koulutukseen kohdistuikin laatuepäilyksiä.

Ja itselläni kokemusta löytyy asiasta siten, että kävin ratkaisukeskeisellä terapeutilla, jonka pätevyydestä heräsi epäilys, tein vähän taustatyötä ja paljastui että hän oli opiskellut terapeutiksi juuri tuossa kysymyksiä herättävässä koulutuslaitoksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, ratkaisukeskeinen tämä on :( Olisin halunnut kognitiiviseen, mutta täällä ei ole sitä terapiasuuntausta tarjoavaa terapeuttia ollenkaan.

AP

Teepä vähän salapoliisintyötä ja ota selvää, missä terapeuttisi on opiskellut. En haluaisi mustamaalata, mutta juuri noita ratkaisukeskeisiä terapeutteja "tuottaa" yksi koulutusfirma, jonka koulutuksen laatupuutteita on käsitelty mm. Ylellä ja Suomen Kuvalehdessä. Terapeuteille on myönnetty Valviran laillistus, koska kukaan ei halunnut evätä heiltä kalliin koulutuksen tuottamaa psykoterapeutin pätevyyttä, vaikka koulutukseen kohdistuikin laatuepäilyksiä.

Ja itselläni kokemusta löytyy asiasta siten, että kävin ratkaisukeskeisellä terapeutilla, jonka pätevyydestä heräsi epäilys, tein vähän taustatyötä ja paljastui että hän oli opiskellut terapeutiksi juuri tuossa kysymyksiä herättävässä koulutuslaitoksessa.

Mitä laatuepäilyksiä?

Psykoterapeuteistakin löytyy ikävä kyllä jos jonkinlaista viheltäjää. Osalla on omat vuorovaikutustaidot hakusassa (ap:n terapeutti kuulostaisi tällaiselta tapaukselta), osa on käsittänyt "asiakkaan haastamisen" täysin väärin (haastaminen = asiakkaan vähättely ja mitätöinti) ja jotkut ovat muuten vain aivan pihalla. Eräs kaverini, alunperin kotoisin Lapista mutta asui terapiansa aikaan Etelä-Suomessa, sai kuulla terapeutiltaan, että lappilaiset perinteet eivät ole aitoja suomalaisia perinteitä ja että Etelä-Suomi on sitä ainoaa oikeaa Suomea. Terapeutti myös mm. painosti häntä jatkuvasti tekemään lapsia ja hankkimaan nuoren miehen salarakkaaksi vaikka yliopistolta (?!!?). Keskeytti terapiansa ja olisko tehnyt Valvirallekin valituksen. Toivottavasti teki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaan kaikille tosiaan voi noin sanoa. Itse taas juuri eilen mietin, että toivoisin samanlaista vastaanottoa omiin ongelmiini. Mulla on myös sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja itselläni helpottaa, kun itsekin vähättelen ongelmaa. Mielestäni olisi vain positiivista kuulla kuinka ongelmat eivät ole kovin suuria ja niistä olisi siis mahdolista päästä yli. 

Mielestäni olisi kamalaa kuulla esim. terapeutin suusta: "Joo, kyllä nämä sun ongelmat ovat kyllä todella vakavia. Varmasti vaikeuttavat todella paljon elämää. Elämäsi on kyllä todella ongelmallista ja haastavaa."  Itselläni tulisi jotenkin epätoivoinen olo tästä ja ikään kuin tilanne olisi täysin toivoton. 

Mutta ihmiset ovat toki erilaisia ja kaipaavat erilaista lähestymistapaa.

Titenkään ei pitäisi alkaa suurentelemaankaan ongelmia, jos niitä ei vähättele. Mikä kumma sellaista saa olettamaan? Esimerkin tyyppinen ongelmien vähättely nyt vain ei oikeasti ole mitenkään rakentavaa tai ongelmanratkasukeskeistä.

Vähän kuin joku lonkkavikainen menisi fysiotetapeutille, joka kuntoutussuunnitelman sijaan naureskelisi että eihän mitään tarvi tehdä, kun ei sun ongelma ole iso kun et ole edes neliraajahalvaantunut. Mee vaan kotiin ja ole iloinen, soittele perään jos alkaa tuntua pahemmalta niin lääkäri ehkä kirjoittaa vahvemmat särkylääkkeet :)

En tiedä miten se on verrattavissa fysioterapeuttiin, joka käskisi naureskellen potilasta menemään kotiin. Jos koet että terapeutti ei ota tosissaan niin sitten varmasti kannattaa vaihtaa mutta en nyt yhden lauselman takia ehkä päätelmiä tekisi. Eikä se välttämättä ole ongelmien vähättelyä, vaan  myönteisempää ajattelutapaa. Mutta ymmärrän, että voi tietysstä tilanteessa tuntua loukkaavalta.

Mulle sanoi psykologi, että mun ei pitäisi valittaa koska meillä on taloudelliset asiat kunnossa. Ihan kuin raha ratkaisisi kaiken. Elin todella kuormittavasta tilanteessa kolmen pienen lapsen kanssa ja mies oli pitkää päivää tekevä yrittäjä. Käytännössä olin yksinhuoltaja ja kotihoidontuella. Eikä ne miehen tulot niin päätähuimaavaa olleet. Ja mitä se kuuluu jollekin psykologille mikä meidän taloudellinen tilanne on. Minä voin huonosti ja minua olisi pitänyt hoitaa.

Toi ei ole kuitenkaan niin paha kun mulla: terapeutin suusta alkoi tulla kaikenlaista kammotusta. Kuten " kuole" ja " paska". Kuitenkin kannusti jatkamaan terapiaa. Hirveä tilanteena. Kävin julkisen puolen "terapiassa" melkein 20 vuotta. Nyt pitää selvitä yksin ja toipua tästä huijauksesta.

Kannattaisi ottaa asia puheeksi terapeutin kanssa seuraavalla kerralla ihan vain jo jatkonkin takia. Kerro, että asia jäi vaivaamaan sinua. Terapiassa asiakkaan ja terapeutin suhde on erittäin tärkeä. Välillänne ei saisi olla negatiivisia latautumia vaan sinun tulisi kokea pystyä olevasi avoin kaikesta ilman, että sinua tai ongelmiasi vähätellään. 

Kyseinen kommentti oli kyllä typerä veto terapeutilta, mutta hän ei varmasti tarkoittanut pahaa. 

Miksi maksaa sellaisesta, jonka kuka hyvänsä voi sanoa?

Vierailija kirjoitti:

Sanoi jotain että "Sun ongelmat ei sentään ole kovin pahoja, että pahemminkin voisi olla". Mä otin ton vähän loukkaavana. Että ei ota mun sairauksia vakavissaan? Tuli tunne että vien jonkun toisen ihmisen paikan tuolla, jolla on asiat huonommin.. Tai sitten se koitti vaan lohduttaa sanomalla noin..

Mulla siis masennus, sosiaalisten tilanteiden pelko ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Ja olen kärsinyt näistä noin 14vuotta.

Eipä jaksa ettiä uutta terapeuttiakaan, kun tää on tällänen alle 5 tuhannen asukkaan kunta, pitäs kauemmas ajaa jos meinaa jonkun toisen terapeutin löytää. Kiva käydä kyllä muuten tuolla, mutta tuo sen lausahdus jäi ikävästi mieleen tai olenko vaan liian herkkä :(

Jos sä  haluat voida paremmin, kannattais nähdä se vaiva että  etsii toisen terpan.Eihän tuo auta sua yhtään.

Ei  mulla muuta.

Olisiko mitenkään mahdollista, että ajattelet itse?

Vai oletko niin uusavuton, että pyydät jo muita ajattelemaankin puolestasi?

Terapeutti saattoi tarkoittaa että ap demonisoi omat ongelmansa.

Ihmiset suhtautuvat samoihin ongelmiin eri vakavuusasteella. Toiselle avainten unohtaminen on katastroofi kun toiselle se on ihan normaali tapahtuma.

Ap:n on kokeillut varmaan jo kaikki eri terapiamuodot? Myös HOT:in?