Kertokaapa totuus siitä, miten paljon kieliä oikeasti luettiin silloin "vanhaan hyvään aikaan"?

Näihin gallupeihin vastaavat aina ne "taitoisimmat". Oikeasti harva vanhempien sukupolvien edustaja puhuu vieraita kieliä.

A-kieli Venäjä

B-kieli Ruotsi

C-kieli Englanti

D-kieli Ranska (lukiossa)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen luettiin ruotsia kolmannelta, englantia/saksaa viidenneltä ja yläkoulun puolella saattoi aloittaa vielä yhden kielen tai kaksi. Itse luin kolme lyhyttä, saksan, ranskan ja venäjän.

Tää oli se perussetti.

Kielien osaamisvaatimus on nykyään korkeampi. Englannin kielen pitää olla lähellä natiivia englannin osaamista.

Vaikka tuolloin opiskeltiin mainitsemiasi kieliä ei niitä osattu eikä osata. Pakkoruotsi esti järkevän tuntimäärän muille kielille ja saksan ym. kielien osaaminen jäi huonolle tasolle.

Miten ihmeessä olisi joskus 50 - ja 60-luvulla oppinut sujuvasti puhumaan vierasta kieltä. Puhuttua kieltä ei kuullut muuta kuin opettajan suusta, kun edes magnetofonia ei ollut.  Sen sijaan kielioppia kyllä opittiin ja  osattiin, ja samoin kääntämään suomesta vieraalle kielelle ja päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidetäänkö vanhana hyvänä aikana 1950-60-lukuja, kun suuri osa kansasta ei lukenut yhtään mitään muuta kieltä kuin Suomea? Silloin ei kansakoulussa opiskeltu mitään vierasta kieltä eikä myöskään toista kotimaista, paitsi ne saamelaiset, joiden oli pakko oppia suomea.

Ruotsia ei kansakoulun käyneet osanneet muuta kuin ehkä socker ja kaffe, jonka lukivat paketin kyljestä.

Ei-niin-vanhana aikana eli omana koululuaikana ja vähän sitä ennen eli 1960-70-luvuilla tuli jo kansakouluun ja peruskouluun englanti, mutta ruotsia ei alaluokilla luettu. Vieläkin on työelämässä hyvinkin pitkälle kouluttautuneita virkaihmisiä, jotka eivät ole koskaan kouluaikana lukeneet englantia vaan saksaa.

Itse aloitin englannin opiskelun muistaakseni kansakoulun neljännellä, ja oppikoulussa tuli ruotsi muistaakseni toisella, eli nykyistä peruskoulun 6. luokkaa vastaavalla luokalla. Valinnaisena oli sitten mitä milloinkin: saksaa , ranskaa, venäjä, mutta harvemmin pienissä maalaiskouluissa saatiin kuin ehkä yksi saksanryhmä.

Ei pidä paikkaansa. Mun isäni on syntynyt 1927 ja luki ruotsia ja saksaa, äitini 1934 ja luki ruotsia ja englantia. Ihan vaan kansakoulun ja keskikoulun käyneitä ovat ja asuneet Pohjanmaalla pienellä paikkakunnalla.

Minä taas olen 1967 syntyneenä aloittanut englannin kolmannella, ruotsin seitsemännellä, saksan kahdeksannella ja venäjän lukiossa.

Mutta nämä mutut ovat toisarvoisia, koska asiaa on tutkittukin ja todettu kielten opiskelun romahtaneen.

"Valinnaisten vieraiden kielten opiskelu peruskoulussa on vähentynyt rajusti 2000-luvulla. Vain viidennes peruskoululaisista lukee kolmea tai useampaa kieltä.

Kun vuonna 2000 yli kolmannes koululaisista aloitti alakoulussa valinnaisen pitkän kielen opiskelun, reilut kymmenen vuotta myöhemmin vain joka neljäs oppilas opiskeli tätä neljännellä tai viidennellä luokalla alkavaa niin sanottua A2-kieltä. Vielä enemmän on romahtanut yläkoulussa alkavan valinnaisen B2-kielen opiskelu. Aiemmin sitä opiskeli joka viides oppilas, nyt vain joka kymmenes."

http://yle.fi/uutiset/3-9611763

Edellinen puhui pelkän kansakoulun käyneistä, Keskikoulussa toki luettiin kieliä. Minullakin -39 syntynyt kansakoulun ja ammattikoulun käynyt isä ei ole opiskellut mitään vierasta kieltä. Äiti kävi keskikoulun ja luki ruotsia ja saksaa.

Keskikoulun ja kansalaiskoulun aikana (siis etelässä ainakin vuoteen 1976) kansalaiskoulussa ei luettu kuin yhtä vierasta kieltä (!) ja keskikoulussa oli mahdollisuus ottaa englannin ja ruotsin rinnalle kolmas kieli, mutta ei tämä yleistä ollut - sen sijaan valittiin konekirjoitusta tms. Tuohon aikaan vielä tytöillä oli pakollinen kotitalous, mutta pojilla ei, tuntimääriä tasattiin monessa koulussa opettamalla pojille lisää fysiikkaa.

Peruskoulun aikana kieltenopetus on ollut laajempaa siksi, että kaikki lukivat nyt sekä pitkää A-kieltä (yleensä englanti) että B-ruotsia. Nytkin osa valitsi kolmannen kielen, mutta kyse ei ollut enemmistöstä. Opetussuunnitelmauudistuksessa 1993 kielten tuntimäärä putosi kahdella tunnilla ja myös muualta leikattiin, sillä tarkoitus oli laajentaa valinnaisuutta. Myös kielissä oli siis mahdollista tarjota lisäkursseja - niitä vain ei juurikaan valittu. Valittiin tietotekniikkaa, kotitaloutta, kaupallisia aineita, ilmaisutaitoa, taito- ja taideaineitten lisäkursseja.

Edelleenkin kolmas vieras kieli soveltuva myös kieltenopettajien mielestä vain kielellisesti lahjakkaimmille. Tätä painotetaan koulujen kieli-infoissa vanhemmille valinnaisryhmiä pohjustettaessa.

Notkahdus alaspäin kieltenopiskelussa tapahtui nimenomaan lukiossa ja ainereaalin vuoksi - tämän tunnustavat myös kieltenopettajat. Ainereaali vaatii paljon valmistautumista - aiemmin eri aineissa oli omat perustuntimääränsä ja niillä kirjoitettiin, nyt pakollisia kursseja aineessa voi olla kaksi tai kolme, mutta kirjoittaminen vaatii viiden tai jopa kymmenen kurssin suorittamisen. Kyse on entistä vaativammista sisällöistä ja kokeen on tarkoitus vaikuttaa myös pyrittäessä eteenpäin. Ainoa tapa saada uusia kieliä mukaan lukioon on vapauttaa ruotsin kurssit muitten kielien käyttöön.

Tämä ei ole mikään salaisuus, mutta pakkoruotsin kannattajille tämä on tietysti arkaa tietoa.

Kolme kieltä tuntuu monesta liian rankalta, otsikoi lehti eilen ja jatkaa näin:

Kieliopintojen aloittamisen varhentaminen ei ole toivotulla tavalla lisännyt vapaaehtoisten valinnaiskielten opiskelua. --- koulun rehtori epäilee, että alakoulun kieliohjelmasta on tullut jo liian rankka.

--- englannin opetus alkaa toisella luokalla. Neljännellä luokalla on mahdollista aloittaa koko perusasteen kestävä valinnaiskielen opiskelu. Ruotsi alkaa kuudennella luokalla.

— Uudistus on saattanut kääntyä itseään vastaan.

--- koulun neljännellä luokalla ei ensi syksynä aloita yhtään vapaaehtoista A-kielen ryhmää. Tämä on ensimmäinen kerta kymmeneen vuoteen, kun ryhmä jää koulussa perustamatta.

Tulevista neljäsluokkalaisista vain 16 oppilasta halusi aloittaa uuden kielen opiskelun neljännellä luokalla. Kielitoiveet hajaantuivat ranskan, venäjän ja saksan välillä, eikä 12 oppilaan minimimäärä täyttynyt.

— Ryhmää ei saatu mihinkään kieleen, kun ensisijaisista toiveista pidettiin kiinni.

Kielten suosio on vuosittain vaihdellut. Tällä hetkellä valinnaisena opiskellaan neljännellä luokalla ranskaa, viidennellä saksaa ja kuudennella venäjää.

Valinnaiskielten suosiota saattaa vähentää se, että huoltajat pelkäävät lisäopintojen kuormittavan oppilaita liikaa. Huoltajien onkin --- syytä harkita valinnat tarkasti, koska vapaaehtoisesta kielestä ei voi perusasteella myöhemmin luopua.

— Vaikka tätä sitovuutta korostamme, aina on niitä huoltajia, jotka haluaisivat oppilaan lopettavan vapaaehtoisen opiskelun.

Koko perusasteen sitovan valinnan tekeminen kolmannen luokalla tapahtuu ilmeisesti liian varhain.

— Englantia on silloin opiskeltu vasta toista vuotta, ja se on alussa leikinomaista. Ei ole vielä muodostunut käsitystä siitä, kuinka oppilas pärjää vaativammassa kielen opiskelussa.

Englanti kolmosella, ruotsi seiskalla ja saksa kasilla. Kaikista laudatur. Yliopistossa vielä pari kurssia venäjää.

Lapset ja nuoret oppivat englantia helposti ja hauskasti videopelien ja sarjakuvien kautta.

Valtion pitäisi tukea ruotsin opiskelua subventoimalla ruotsiksi lokalisoituja lauta- ja videopelejä, sarjakuvia ja kirjoja niin, että niitä saisi puoleen hintaan tai jopa halvemmalla. Kielen mielekäs oppiminen tulisi näin edulliseksi, niin että köyhemmätkin perheet pystyisivät helposti auttamaan lapsiaan elävään ruotsin taitoon.

 

vm. -56. Kolmannella ruotsi, seiskalla englanti ja saksa. Lukiossa mukaan tuli venäjä ja saksan opetus alkoi alusta. Venäjän kielestä oli hyötyä kirjastoalalla (translitterointi).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen luettiin ruotsia kolmannelta, englantia/saksaa viidenneltä ja yläkoulun puolella saattoi aloittaa vielä yhden kielen tai kaksi. Itse luin kolme lyhyttä, saksan, ranskan ja venäjän.

Tää oli se perussetti.

Kielien osaamisvaatimus on nykyään korkeampi. Englannin kielen pitää olla lähellä natiivia englannin osaamista.

Vaikka tuolloin opiskeltiin mainitsemiasi kieliä ei niitä osattu eikä osata. Pakkoruotsi esti järkevän tuntimäärän muille kielille ja saksan ym. kielien osaaminen jäi huonolle tasolle.

Miten ihmeessä olisi joskus 50 - ja 60-luvulla oppinut sujuvasti puhumaan vierasta kieltä. Puhuttua kieltä ei kuullut muuta kuin opettajan suusta, kun edes magnetofonia ei ollut.  Sen sijaan kielioppia kyllä opittiin ja  osattiin, ja samoin kääntämään suomesta vieraalle kielelle ja päinvastoin.

Tätä se oli vielä 1980-luvulla, vaikka silloin oli jo kielilaboratoriot kouluissa. Kielioppiosaaminen saattoi olla parempia kuin natiiveilla, mutta sanavarasto oli / on niin säälittävä, että tuskin kykeni lukemaan sanoma- tai aikakauslehtiä! En vielä tänäkään päivänä ymmärrä, miksi meidän piti tietää niin ruotsiksi, saksaksi, venäjäksi kuin englanniksi, mikä on papukaija ja kirahvi - ikään kuin emme tarvitsisi kielitaitoa ulkomailla muualla kuin eläintarhassa.

Minun vanhempani ja isovanhempani eivät taatusti osanneet montakaan sanaa ruotsia, vai lasketaan kaffe ja socker osaamiseksi, kun sillä saattoi tilata kahvit ruotsalaisella huoltoasemalla? Tai olihan mummo osannut evakkoreissulla ostaa fingerporin. 

Missään maailmassa ei ole pakkkoruotsimme kaltaista järjestelyä, jossa pieni vähemmistökieli on pakollisena kaikille alakoulusta yliopistoon.

Meillä nuoret lukevat enemmän vieraita kieliä kuin muualla Euroopassa, mutta pakkoruotsi syö kielitaidolta laajuuden. Siksi esimerkiksi Ahvenanmaalta poistettiin pakkosuomi, että ahvenanmaalaisten mukaan söi nuorten muun kielitaidon. Aivan saman tekee toki pakkoruotsi mannermaalla.

Opetusneuvokset vetosivat äskettäin Hesarissa: tehdään englannista pakollinen (nyt valinnainen) ja ruotsista valinnainen (nyt pakollinen) - näin saadaan kieliopinnot laajemmiksi.