Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Pitikö ottaa ylisuuri asuntolaina ja tehdä mukuloita liukuhihnalla

Vierailija
18.05.2017 |

Jos ei ole varaa? Odotetaan käsi ojossa, että yhteiskunta ja hyväntekeväisyysjärjestöt auttaa, ei hoideta raha-asioitaan ja sit itketään kun paskat on housussa ja rahahanat kiinni.

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
18.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tyhmyys on maapallolla vakio. Aina joku täyttää kriteerit.

Vierailija
2/4 |
18.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

 Koskee vain suomalaisia tuo otsikon aihe.  Muut asuu ja tekee lapsia ihan eri momentilta.

 Ei asunnottomista suomalaisista kukaan ole huolissaan tai vaikkapa vuositain lisääntyvistä yksinhuoltajista ja heidän moraalistaan niin kauan, kuin eivät ole kantasuomalaisia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
18.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Monen nykyihmisen ongelma on kohtuuttomuus: otetaan kohtuuttomasti lainaa, eletään kohtuuttoman kalliisti, elämään kohdistetaan kohtuuttomia odotuksia, kumppanilta ja lapsilta odotetaan kohtuuttomia. Tällaista vaatijaa kalvaa jatkuva riittämättömyyden tunne, jota kaupallisuus käyttää hyväksi ja jopa ruokkii sitä. Koskaan et saisi  olla onnellinen ihan itsestäsi, koskaan et saisi olla ajattelematta, mitä kaikkea sinulta puuttuu jne. Tällaista asjatuksia meille pakkosyötetään.

Auttaisi ehkä se, että laittaa itsensä   "paastolle": en osta kuukauteen mitään uutta vaatetta tai tavaraa, ostan vain perusraaka-aineita ruoan valmistukseen, teen köyhäilystä itselleni vuodeksi hyvän arvon, opin kierrättämään tavaroita, opin kulkemaan tavarataivaissa eli tavarataloissa ostamatta mitään vain ihastellen kauniita esineitä ja vaatteita, opin olemaan jatkuvasti omistamatta turhia  asioita, sen sijaan opin nauttimaan ilmaisista elämyksistä tai vaikkapa tekemään omilla käsillä jotain konkreettista. Opin ajattelemaan sitä, mitä minulla on, en sitä, mitä minulla muka ei ole. Opin  elämään itseni kokoista elämää, en sitä mahdollista unelmaelämää. Ehkä se kaikkein tavoitellun tunne tuleekin sitten osaksesi: onnellisuuden ja tyyneyden  tunne.  Se tunne, että kulkee tasatahdissa itsensä kanssa.

Vierailija
4/4 |
18.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Samaa itsekin mietin. Tosin ketään lapsistani en pois antaisi mutta helpompaa ehdottomasti olisi ollut ilman noita kahta nuorinta yllätyslasta. Ja päivittäin vituttaa kun menin aikoinaan miehen intoon mukaan ja ostimme tämän omakotitalon, vaikka itse pidin kerrotaloasumsesta. No, toisaalta asumismenot olivat reilusti yli tonnin jo kymmenen vuotta sitten siellä kerrostalossa. Ja nyt on kyllä reilusti alle.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän kuusi kuusi