Onko seksielämän hiipuminen aina melko hyvä ennusmerkki koko suhteen päättymisestä?

Ei, vaan merkki pikkulapsiajasta

Se on hyvä alku seksittömälle parisuhteelle joka kestää loppuelämän.

Kun se kerran loppuu niin ei sitä enää väkisin takaisin saa.

Itse olen taipuvainen uskomaan, että jos parisuhde kestää yhtään pidempään, kuten vaikka vanhempieni parisuhde joka on kestänyt pian pulivuosisataa, niin tuohon ajanjaksoon on kuulunut sekä "kuivempia" että "villimpä" jaksoja. Mutta varmasti jos "Se" on aina vain toinen jota ei huvita, eikä jaksa, eikä halua tulla yhtään toista vastaan, niin saattaa muodostua kysymys tai kysymyksiä siitä, että mikä oikeastaan suhdetta kannattelee. Ei seksi tietenkään, ehkä kaikkein tärkeintä ole suhteessa, mutta sen hiipuminen kokonaan jättää kyllä hyvin ison aukon, joten kovin pienet laastarit ei auta sen paikkaamiseen. - Vallankaan jos seksin vähenemisen myötä alkaa rapautua muu fyysinen läheisyys. - Se kun taas saattaa samalla käydä  myös "hengen" päälle. 

Niin no selvennykseksi olisi pitänyt laittaa, etten tarkoita lapsellisia ja asuntolainaisia vaan nuorempia lapsettomia.