Onko noloa? (Vastauksia kaivataan)
Eli oon pian 18-vuotias tyttö ja en oo ikinä seurustellu, suudellu jne. Pojan kaa ... asiahan ei sinällään haittaa mua mutta tosi moni mun ikänen on jo kokenu kaikki tommoset asiat ja kieltämättä se saa mut tuntemaan itteni ulkopuoliseks. Kukaan jätkä ei oikeestaa ees oo osottanu kiinnostusta, paitsi joskus ylä-asteella mut tajusinki sen pojan kiinnostumisen vasta vuoden jälkeen ....
Ei mussa ulkonäöllisesti pitäs olla mitään vikaa (brune, n. 160cm, vaalee iho ja sini-vihreet silmät) ja luonteenki puolesta oon ihan jees,sanoisin että oon rauhalline, positiivine ja ystävälline.
Eli onks tää ihan normia? Vai tekeekö tää musta jotenki epänormaalin?? Ottaisko ketään mua ees tosissaan seurustelumielessä?
Kiitti vastauksista jo etukäteen :)
Kommentit (11)
Miksei ottaisi? Tuossa iässä itsekin mietin, että löydänkö koskaan sitä oikeaa. Nyt ikää 41v ja tajua että miehiä on maailam pullollaan ja "saatavilla". Enkä ees oo kummosen näköinen. Luonne on aika merkityksellinen, itse olen puhelias läpnheittäjä eikä mulle ole vaikeata lähestyä itse miestä. Jos olet äärettömän ujo ja vain toivot että mis "tajuaa katseesta", niin kaikki vie aikaa kauemmin. Tuutusti tapaat jonkun sopivan vielä, älä huoli!
Ei ole noloa, päinvastoin! Aika monella nuo teini-iän seurustelukuviot on aika hakemista, sekoiluakin. Mieti mitä haluat tulevalta kumppanilta (luonne, elämänarvot, yhteiset kiinnostuksen kohteet) ja sitten kun sopiva sattuu kohdalle, on sulla tosi hyvä lähtökohta rakentaa hyvä ja onnellinen parisuhde. Väitän et miehetkin arvostaa kovasti sitä, ettei nainen ole seukkaillut ympäriinsä vain tavan vuoksi, vaan halunnut seurustella vasta kun oikea ihminen tulee kohdalle!
Mä tapasin mieheni vähän reilu parikymppisenä ja mies ei ollut seurustellut aiemmin vakavasti kenenkään kanssa ja mä kyllä arvostin kovasti sitä, että oli odottanut et sopiva nainen löytyy. Mulla oli takana noita "tavan vuoksi" seurusteluja, oisivat saaneet jäädä väliin kun olisin tajunnut nuorena että seurustelu itsessään ei ole arvo, vaan se että löytää itselleen sopivan kumppanin. Nyt keski-ikäisenä ollaan edelleen miehen kanssa onnellisesti yhdessä:)
Ei ole noloa ja ihanaa, ettet ole tuntenut ryhmäpainetta ja "väkisin" kokeillut mitään. Eräs miespuolinen ystäväni oli 20 alkaessaan ensimmäistä kertaa seurustella ihastuksensa kanssa ja todella kannatti odottaa. Yksi vanhimmista ystävistäni, nainen, joi itsensä 18-vuotiaana hirveään humalaan ja lähti baariin "kukavaan käy"-mentaliteetilla. Ei paras kokemus fyysiseltä kannalta, mutta emotionaalisia haavoja parantelee yhä.
Joillekin irtoseksi ilmeisesti sopii, mutta jos sinua ei suuremmin kiinnosta, neuvoisin odottamaan sitä tyyppiä, joka sitten oikeasti vie jalat altasi ja tuntuu oikealta :)
Oikea tyyppi saattaa itsekseen ihmetellä, miten noin ihana tyyppi ei ole aiemmin seurustellut, mutta tuskin häiriintyy asiasta sen enempää.
Kirjoittamaan voisit opetella. Nyt tekstisi antaa sinusta moukkamaisen kuvan.
On noloa sanoa että saa kaksoset koska miehen suvussa on paljon kaksosia.
Se ettei ikinä seurustele ei ole noloa.
Ei ole noloa. Olet viisas nuori nainen, et mikään hutsu. Ole ylpeä itsestäsi.
Ei missään tapauksessa ole noloa vaan hienoa!
Tuossa ei ole mitään noloa vaan päinvastoin.
Voi, kunpa kaikki jaksaisivat odottaa. Säästyisivät niin paljolta.
no ei ole todellakaan noloa, ainakaan minun mielestäni.