Työttömän elämää

Väsyttää kuinka oma perhe, äiti ja sisaret katsoo minua alaspäin kuinka olisin jotain alinta kastia koska olen työtön. Olen ollut työttömänä alle vuoden. Omalla alallani ei ole töitä ikävä kyllä. Olen tehnyt freelancer hommia välillä mutta se ei ole vienyt pitkälle raha-asioissa. Samalla olen hakenut joka viikko vähintään 1-2 paikkaan ja moneen muuhunkin, soitellut töiden perään monta kertaa. Ei vain ole tärpännyt. Onneksi nyt sain haastattelun siivoamiseen sinne aina tarvitaan ja toivottavasti jotain töitä saan. Perhettäni ei kuitenkaan kiinnosta, vain se kuinka en ole saanut "normaalia" töitä. Jatkuva selän takana puhuminen satuttaa ja loukkaa kuinka olen heidän mielestään vain laiska tai jollain tapaa onneton ihminen. En usko että laiska ihminen olisi näin aktiivinen joka päivä työnhaussa kuten minä saati että olisi työllistänyt itsensä. Omalla paikkakunnallani on vaikea saada töitä joten onneksi ystäväni on antanut luvan tulla majailemaan kotiinsa jos pääkaupunkiseudulta saan töitä. Syrjitäänkö teitä muita työttömiä myös ja arvostellaan ja aliarvioidaan jatkuvasti? Miksi työttömillä on tällainen stigma? Nuorempana töidenhaku tuntui helpommalta. Olen nyt 25v :/