Kiusaaminen pilasi elämäni

Korjaan: tähänastisen elämäsi!

Huomenna alkaa tulevaisuus. Hakeudu terapiaan. Niin minä tein! Vaikka olen jo keski-ikäinen.

Ajattele, sinulla on vain yksi elämä ja olet hengissä. Voisiko loppuelämästä saada jotain hyvää irti?

Tiedätkö että terapia maksaa eikä Kela edes tue niitä jotka oikeasti hakeutuvat terapiaan.

No ei se ole helppoa kenelläkään muullakaan. Jos sua ei olis kiusattu niin sun elämä olis silti yhtä paskaa jollain eri tavalla vain. Näin se elämä suunnilleen menee, että 99% on paskaa ja siitä yhdestä hyvästä prosentista on vain pyrittävä nauttimaan mahdollisimman paljon.

Vierailija kirjoitti:

Korjaan: tähänastisen elämäsi!

Huomenna alkaa tulevaisuus. Hakeudu terapiaan. Niin minä tein! Vaikka olen jo keski-ikäinen.

Ajattele, sinulla on vain yksi elämä ja olet hengissä. Voisiko loppuelämästä saada jotain hyvää irti?

Mitä siellä sitten tehdään? En oikein usko, että pelkkä keskustelu korjaa mitään. Tuntuu, että muut eivät edes oikein ymmärrä kiusaamisen vaikutuksia. Tarvitsisin myös varmaan jonkun lähetteen, ei muuten ole varaa eikä nyt tuollaisen takia saa... 

Ja nyt pilata itse loppuelämäsi. Unohda menneet ja tee itsellesi elämä.

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö että terapia maksaa eikä Kela edes tue niitä jotka oikeasti hakeutuvat terapiaan.

Jos pääsee kelan tukemaan terapiaan, kela maksaa osan hinnasta. Näin minulla. Käyn töissä, joten pystyn sen maksamaan. Eikö sinulla ole mitään tuloja? Auttaisiko sosiaalitoimisto tai sukulainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korjaan: tähänastisen elämäsi!

Huomenna alkaa tulevaisuus. Hakeudu terapiaan. Niin minä tein! Vaikka olen jo keski-ikäinen.

Ajattele, sinulla on vain yksi elämä ja olet hengissä. Voisiko loppuelämästä saada jotain hyvää irti?

Mitä siellä sitten tehdään? En oikein usko, että pelkkä keskustelu korjaa mitään. Tuntuu, että muut eivät edes oikein ymmärrä kiusaamisen vaikutuksia. Tarvitsisin myös varmaan jonkun lähetteen, ei muuten ole varaa eikä nyt tuollaisen takia saa... 

On erilaisia terapiasuuntauksia ja terapeutteja. Kaipa parantumiseen tarvitaan halu parantua.

Soita terveyskeskukseen ja varaa aika psykiatriselle sairaanhoitajalle. Hän kuuntelee sinua ja auttaa eteenpäin. Minäkin vuosia luulin, että en saisi apua mistään. Olin väärässä.

Vierailija kirjoitti:

No ei se ole helppoa kenelläkään muullakaan. Jos sua ei olis kiusattu niin sun elämä olis silti yhtä paskaa jollain eri tavalla vain. Näin se elämä suunnilleen menee, että 99% on paskaa ja siitä yhdestä hyvästä prosentista on vain pyrittävä nauttimaan mahdollisimman paljon.

Sen takia se oikeastaan oli niin rankkaa, kun kotonakin oli väkivaltaa ja muuta eikä mulla oikeastaan ole edes sitä 1 %, mistä nauttia. En saanut töitä ja tuskin pääsen opiskelemaankaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö että terapia maksaa eikä Kela edes tue niitä jotka oikeasti hakeutuvat terapiaan.

Jos pääsee kelan tukemaan terapiaan, kela maksaa osan hinnasta. Näin minulla. Käyn töissä, joten pystyn sen maksamaan. Eikö sinulla ole mitään tuloja? Auttaisiko sosiaalitoimisto tai sukulainen?

En tiedä miten tulojen kanssa käy, kun opiskelut loppuu. Töitä en ole saanut, vaikka olen hakenut. Sukulaisiini en ole enää yhteydessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö että terapia maksaa eikä Kela edes tue niitä jotka oikeasti hakeutuvat terapiaan.

Jos pääsee kelan tukemaan terapiaan, kela maksaa osan hinnasta. Näin minulla. Käyn töissä, joten pystyn sen maksamaan. Eikö sinulla ole mitään tuloja? Auttaisiko sosiaalitoimisto tai sukulainen?

Hain terapiaan jo töissäkäydessäni, mutta Kela piti mua varmaan liian koulutettuna ja liian pitkään töissäkäyneenä jotta edes tarvitsisin mitään terapiaa. Itkin sitten kelan virkailijalle jäätyäni työttömäksi, että ettekö te tosiaan tajunneet mitään. Virkailija sanoi että Kelan terapioista päättävä lääkäri on tehnyt virheen.

Sulle on tapahtunut niin hirveitä asioita, että aikaisemmin olisi pitänyt auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö että terapia maksaa eikä Kela edes tue niitä jotka oikeasti hakeutuvat terapiaan.

Jos pääsee kelan tukemaan terapiaan, kela maksaa osan hinnasta. Näin minulla. Käyn töissä, joten pystyn sen maksamaan. Eikö sinulla ole mitään tuloja? Auttaisiko sosiaalitoimisto tai sukulainen?

Hain terapiaan jo töissäkäydessäni, mutta Kela piti mua varmaan liian koulutettuna ja liian pitkään töissäkäyneenä jotta edes tarvitsisin mitään terapiaa. Itkin sitten kelan virkailijalle jäätyäni työttömäksi, että ettekö te tosiaan tajunneet mitään. Virkailija sanoi että Kelan terapioista päättävä lääkäri on tehnyt virheen.

Sulle on tapahtunut niin hirveitä asioita, että aikaisemmin olisi pitänyt auttaa.

Niin, itse koen ettei terapiasta edes olisi ollut hyötyä itse tapahtumahetkellä. En olisi silloin pystynyt käsittelemään näitä asioita, kun kielsin ne tavallaan itseltänikin. Onko nyt sitten jo liian myöhäistä edes hakeutua terapiaan? 

Joskus ihmettelen, miten suuri luottamus ihmisillä on terapiaan, siis siihen, että se voi korjata asiat.

Ehkä keskusteluterapiasta voi olla hyötyä siinä tapauksessa, jos asiakas ei tiedä, mistä hänen paha olonsa johtuu? Terapeutti voi auttaa löytämään pahan olon aiheuttajan, minkä jälkeen asiakas voi alkaa prosessoida sitä ja mahdollisesti tehdä muutoksia elämässään?

Olen itse hieman "terapiaskeptinen". Olen omissa vaikeuksissanikin tavallaan vaistonnut, että terapiasta ei ole minulle apua.

Sana kirjoitti:

Joskus ihmettelen, miten suuri luottamus ihmisillä on terapiaan, siis siihen, että se voi korjata asiat.

Ehkä keskusteluterapiasta voi olla hyötyä siinä tapauksessa, jos asiakas ei tiedä, mistä hänen paha olonsa johtuu? Terapeutti voi auttaa löytämään pahan olon aiheuttajan, minkä jälkeen asiakas voi alkaa prosessoida sitä ja mahdollisesti tehdä muutoksia elämässään?

Olen itse hieman "terapiaskeptinen". Olen omissa vaikeuksissanikin tavallaan vaistonnut, että terapiasta ei ole minulle apua.

Niin, itse olen vältellyt sitä senkin takia, että jos se ei autakaan sitten ei ole enää mitään mihin uskoa... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö että terapia maksaa eikä Kela edes tue niitä jotka oikeasti hakeutuvat terapiaan.

Jos pääsee kelan tukemaan terapiaan, kela maksaa osan hinnasta. Näin minulla. Käyn töissä, joten pystyn sen maksamaan. Eikö sinulla ole mitään tuloja? Auttaisiko sosiaalitoimisto tai sukulainen?

Hain terapiaan jo töissäkäydessäni, mutta Kela piti mua varmaan liian koulutettuna ja liian pitkään töissäkäyneenä jotta edes tarvitsisin mitään terapiaa. Itkin sitten kelan virkailijalle jäätyäni työttömäksi, että ettekö te tosiaan tajunneet mitään. Virkailija sanoi että Kelan terapioista päättävä lääkäri on tehnyt virheen.

Sulle on tapahtunut niin hirveitä asioita, että aikaisemmin olisi pitänyt auttaa.

Niin, itse koen ettei terapiasta edes olisi ollut hyötyä itse tapahtumahetkellä. En olisi silloin pystynyt käsittelemään näitä asioita, kun kielsin ne tavallaan itseltänikin. Onko nyt sitten jo liian myöhäistä edes hakeutua terapiaan? 

Minulle oli uusi asia, että terapiaan hakeutuvan täytyy olla riittävästi tasapainossa, jotta terapiasta apua.

Jos tilanne on tosi paha, voi saada lääkitystä aluksi. Joka tapauksessa kannattaa hakea apua. Ei meidän tarvitse tietää hoitoon hakeutuessamme mitä hoidossa tapahtuu, kuten emme sydänleikkaukseen tms. mennessäkään tiedä mitä kaikkea leikkauksen aikana tapahtuu. Täytyy vaan luottaa ammattilaisiin.

Ainakin on hölmö, jos ei edes yritä saada apua ja kokeile hoitoa. Itse ajattelin niin, että elämästäni on vielä n. puolet jäljellä enkä jaksa sitä toista puoliskoa rämpiä samassa suossa.

Ei tässä voi kuin sopeutua omaan elämäänsä, ja toivoa positiivisia muutoksia siihen. Auttaisiko jos lukisi vaikka Hulluuden historia-kirjan, siinä kammottavia ihmiskohtaloita.