jos avoparista toinen kuolee,onko kuolleen suvulla oikeus vaatia puolet asunnon arvosta itselleen?

Ota toki selvää myös avioliiton muut juridiset merkitykset (esim. puolisoa pitää elättää) ja se, että jos et halua sotkea rahojanne, niin tehkää avioehto. Myös se kannattaa pitää mielessä, että jos sitten avioliitossa vaikka toinen perii ensin miljoonan, niin ja toinen haluaa erota, niin sitten se miljoona menee jakoon, jos testamentti ei toisin määrää tai ei ole avioehtoa.



Rahoja ja rakkautta ei kannata sotkea keskenään.

tuolta työeläke sivulta kun yritin tätä asiaa ymmärtää? vai enkö nyt ymmärtäny sun tilannetta. nää on NIIN monimutkaisia juttuja.



se naimisiin menevä

ja saa kuitenkin yli puolet vähemmän rahaa jos laskelmasi pitävät paikkansa. On se minusta väärin, että joutuu tulemaan toimeen vähemmällä elatuksella vain sen takia, etteivät vanhemmat älynneet erota.

Lainsäädännöstä varmaan. Mutta onko se sitten oikeasti kovin väärin, jos lapsen isä on jo hävinnyt elämästä ja perheen isäpuoli on kuollut ja isäkin sitten vielä kuollut, että lapsi saisi elatukseensa jostain rahaa. Kyllähän se isä yleensä elatusmaksut maksaa ja toisaalta isäpuoli usein maksaa kotia tms.

.

Ei, myös isä- tai äitipuolen kuollessa samasta osoitteesta voi saada lapseneläkettä.



"Lapsella on eläkeoikeus sekä äitinsä että isänsä jälkeen ja hänellä voi olla eläkeoikeus myös isä- tai äitipuolensa jälkeen. Lapseneläkkeen voi saada



edunjättäjän oma lapsi tai ottolapsi

lesken lapsi tai ottolapsi, joka asui isä- tai äitipuolensa kuollessa tämän ja oman vanhempansa yhteisessä kodissa."



Samoin muuten saa suurimmassa osassa käyttää tilapäistä hoitovapaata. Oma mieheni on hoitanut noin kolmasosan lapseni sairauksista olemalla osittaisella hoitovapaalla, kolmasosan lapsen isä ja minä kolmasosan.

Lainsäädännöstä varmaan. Mutta onko se sitten oikeasti kovin väärin, jos lapsen isä on jo hävinnyt elämästä ja perheen isäpuoli on kuollut ja isäkin sitten vielä kuollut, että lapsi saisi elatukseensa jostain rahaa. Kyllähän se isä yleensä elatusmaksut maksaa ja toisaalta isäpuoli usein maksaa kotia tms.



Tämähän saa näyttämään eroperheen lapsen aseman oikein loistavalta. Oikeastaan mietin, että miksi ihmeessä tuon nuoremman menin tekemään itse miehen kanssa - olisihan ollut paljon kätevämpää pokata sille isäksi joku ison firman vanha johtaja, joka olisi ensin maksanut isot elatusmaksut ja sitten vielä voinut päälle potkaista tyhjää.



Anteeksi, ei saisi näin roisia tekstiä kirjoittaa - joukossamme on varmasti oikeasti nuoria leskiä.



Suosittelen kuitenkin kaikille sitä, että tutustuvat mitkä ovat avioliiton ja avoliiton erot, mitkä ovat avioehdon erilaiset vaihtoehdot sekä minkälaisia testamentteja voi tehdä.

oikeustieteellisessä mutta eipä jää mieleen silloin kun ei ole ajankohtaista.



mutta uskon että tästä naimisiin mennään tämän oleellisen asian selvittyä, joidenkin ehtojen kanssa mahdollisesti. on tuo lesken eläke niin suuri että sen takia.

Ja ei mielestäni ole tuo perintöjuttukaan ihan pieni. Jos vaikka mies ja lapset kuolee samassa auto-onnettomuudessa, niin meneehän se perintö silloin miehen suvulle eikä sulle.



Niin ja tuolle uusperhe-elämän epäreiluuksia miettivälle, niin siellä on lainsäädännössä myös muita porsaanreikiä, jotka eivät tunnu maalaisjärjellä ihan itsestäänselviltä. Kuvitellaan vaikka tilanne, että minä kuolen - sitten lapseni ilman perillisiä ja sielläpä on osa omaisuudestani minun exällä eikä esim. minun toisella lapsella tai aviomiehelläni.

siinä vaiheessa on, kun hänen pesäänsä jaetaan, ja luonnollisesti hänen omaisuutensa periytyy nille, jotka ovat hänen perillisiään. Jos hän tahtoo, että isänsä ei peri häntä hän voi tehdä testamentin.

No eihän tuossa se eroaminen ole se pointti - jonkun on vielä pitänyt muuttaa lapsen kanssa samaan asuntoonkin. Onko sinusta myös väärin, että mieheni sai olla osittaisella hoitovapaalla lapseni kanssa? Lapsen äitipuolella ei ollut muuten samaa mahdollisuutta, koska ei jaa samaa jääkaappia.

ja yh:lla vain yksi. Kyllähän se monesti helpottaisi kovasti jos sairastelevan lapsen hoitotaakkaa voisi jotenkin jakaa. Mutta ei kelpaa esim. mummit tai kummit.

Juu, mutta sitten jos taas lähdetään tälle epäreiluuksien linjalle, niin tiedän enemmän kuin yksi tai kaksi ydinperhettäkin, joissa lasten tilapäiset hoitovapaat rasittaa vain toista vanhempaa ja hänen työpaikkaansa.



Niin ja sitten voi kysyä, että kuinkakohan moni etäisä yleensä haluaa ottaa oksennustautisen tai vesirokkoisen lapsen luokseen ja hoitaa häntä, jos voi töissäkin olla. Meillä onneksi sekä pojan isä että isäpuoli ovat olleet erittäin innokkaita sairaan lapsen hoitajia ja hyviä siinä. Ihan kaikkien puolisoiden hoidettavaksi ei varmaan voi edes lapsia jättää sairaina...

Alaikäinen ei taida saada tehdä testamenttia?



Ja tuo epäreiluus korostuisi vaikka siinä tilanteessa, että kuvitellaan, että minä ja esikoiseni kuolemme vaikka samassa auto-onnettomuudessa. Siinä sitten mieheni omistaisi exäni kanssa yhdessä asuntoa.

joten miten exä saisi siitä osansa?



Onhan se toki exän kannalta harmittavaista jos sinä kuolet ensin ja lapsi vasta sen jälkeen, mutta en minä kyllä näe miten se voisi olla varsinaisesti epäreilua, että lapsen perillinen on hänen vanhempansa. Vanhemman perintö on jo jaettu hänen perillisilleen. Kuinka monta sukupolvea entisiä perinnönjättäjiä pitäisi ottaa huomioon seuraavien kuollessa? Se johtaisi aika mahdottomiin tilanteisiin. Hetkinen, tuon mökin peri äitisi isoäidiltään joka peri sen Matti-enolta, joka peri sen Rostenin Raikulta, joka ei taatusti olisi halunnut että hänen omaisuutensa menee jollekulle pitkätukkasivarille joten nyt onkin epäreilua että sinä Niko-Petteri perisit tämän, kenellekäs tämä mökki nyt oikein kuuluisi mennä.



Voihan se exäsikin kuolla ensin, jättää perintöä lapsellesi, ja sitten jos lapsesi kuolee niin se onkin yhtäkkiä sinun, vaikka varmasti exän muille sukulaisille tai mahdollisille muille lapsille olisi kelvannut.



Jos exän aseman haluaa turvata niin kannattaa tehdä keskinäinen testamentti niin että sinun osuutesi asunnosta menee ensisijaisesti exälle. Ja eikös leskellä ole joka tapauksessa asumisoikeus asunnossa vaikka vainajan exä omistaisikin siitä osan?

Melbalta faktaa..



Eli tilanne on se, että avoliitossa leskellä ei ole mitään oikeuksia.



Avioliitossa, leski saa leskeneläkkeen.



Avioliitossa, kuoleman sattuessa, lapset perivät kaiken. Leskelle jää kuitenkin elinikäinen hallintaoikeus perheen yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon. Lapsille voidaan määrätä edunvalvoja, yleensä vanhempi, mutta jos siellä hyeenoja on suvussa, niin edunvalvojaksi voidaan vaatia jotain muutakin.



Jos olette vain avoliitossa ja lapset perivät asunnon ja edunvalvojaksi tulee joku muu, miten luulet asunnolle käyvän? Lihoiksihan se kaikki pistetään "lasten edun" nimissä.. Toki tämä on hankalaa, mutta näitä nyt on nähty..



Ja hei! Jos tosiaan tulee onnettomuus jossa lapsesi ja miehesi kuolevat yhtä aikaa, perivät miehen jälkeen jääneet hänen omaisuutensa, avoliitossa miehen vanhemmat. Mutta jos lapsi, elää minuutinkaan pitempään miestäsi, perii lapsi vielä kaiken ja sinähän perit sitten lapsen!



Eli suosittelen vakaasti harkitsemaan avioliittoa. Ihan siltä varalta, että teille jotain sattuu!



Mutta muista tosiaan, että avioliitossa on elatusvelvollisuus! Jos haluatte omaisuuttanne tai tulevia perintöjä suojella, tehkää avioehto johon kirjaatte, ettei ole oikeutta toistenne tämänhetkiseen tai tulevaan omaisuuteen!



Tosiasia on se, että koska teillä on yhteisiä lapsia, on elämä hieman turvatumpaa kuin lapsettomalla avioparilla! Mutta siltikään teillä ei ole mitään oikeutta toistenne jäämistöön. Ja kukaanhan meistä ei halua kuolla, mutta se kun ei katso aikaa eikä paikkaa!



Ja olettehan huomioineet, että vakuutusyhtiöt voivat myös olla huomioimatta avoliitossa leskeä. Eli jos mies kuolee vaikka työtapaturmassa, voidaan katsoa, ettei avoleskelle tarvi maksaa korvauksia.. Avioliitossa leskelle korvauksia maksetaan! Tokihan tämä kuulostaa tosi epäreilulta, mutta silti, näitä on sattunut ja itse en ainakaan ota lasteni edun nimissä tuollaista riskiä!



Lapsiinhan se kuitenkin vaikuttaa jos toinen vanhemmista kuolee ja tilannetta vain pahentaa se jos ei edes leskeneläkettä saa ja raha-asiat ressaa siihen päälle vielä!



Lisäksi tuo tasinkojuttu.. Jos miehelläsi on selvästi suurempi varallisuus ja sinulla vähemmän, kuolema päättää avioliiton ja saat tasinkona jotain. Muuten kaikki menee sinne lasten perintöön ja ovat siellä hyvässä turvassa. Mutta ei käytettävissä!



Eli senkin vuoksi, että voit siihen asuntoon jäädä ja ylläpitää asuntoa olisi hyvä, että vähän jäisi avioliiton päättymisestäkin käteen! Lesken ei toki tarvitse tasinkoa maksaa = tasinkoprivilegi.

Juu, eli perinnöstään ei voi tehdä testamenttia. Alaikäisen varoja valvoo sitten vielä toiset tahotkin.

leski perii kaiken. Ja tämän lesken kuollessa, ensin kuolleen omaisuus palautetaan sukuun!



Eli jos mies kuolee ensin, perii vaimo hänet. Mutta kun tämä vaimo kuolee, palautuu tämän miehen perintö takaisin miehen sukuun!



Tosin vaikeahan tuota on osottaa mikä kuului siihen miehen sukuun alunperin kun leskellä on täysi oikeus tehdä sille perinnölle mitä haluaa!



Ihan vaan sekottaakseni pakkaa..

Alaikäinen ei taida saada tehdä testamenttia?

.

teille tulee rahaa ja sekin on okei että nykyisen miehesi kuollessa esikoisesi saa rahaa, mutta se olisi epäoikeudenmukaista, että lapsesi kuollessa hänen isänsä saisi rahaa. Kaikki mikä on teille päin on siis oikeudenmukaista, mutta kaikki mikä on teiltä pois on epäoikeudenmukaista.

Ja tuo epäreiluus korostuisi vaikka siinä tilanteessa, että kuvitellaan, että minä ja esikoiseni kuolemme vaikka samassa auto-onnettomuudessa. Siinä sitten mieheni omistaisi exäni kanssa yhdessä asuntoa.

Siis minun käsittääkseni erittäin harvoin kuollaan samaan aikaan - kaikissa autokolareissa otetaan kyllä selville, että missä järjestyksessä on kuoltu. Ainoastaan kai sen tyyppiset, että lentokone räjähti ilmassa on sellaisia tilanteita, joissa voidaan katsoa, että ihmiset ovat kuolleet samaan aikaan.



Se mikä tuossa tekisi mielestäni tilanteen epäreiluksi olisi se, että tilanne riippuisi oleellisesti siitä, että kuolenko minä vai poikani ensin. Jos poikani kuolisi ensin, niin silloinhan minun toinen poikani perisi minut. Mikäli taas minä kuolisin ennen poikaani, niin silloin osa omaisuudestani menisi exälleni.



Niin ja ei mielestäni tuossa nyt ole mitään muuten epäselvää, mutta muutenhan yleensä omaisuus pysyy suvussa, tuossa se tekisi melkoisen poikkeuksen.



Niin ja epäreiluksihan asian tekee sitten taas se, että tuossa on täysin sattumanvaraista se, että kumman puolen sukuun ne rahat sujahtaa. Jos minä kuolen ensin, niin omaisuus menee exän sukuun, jos taas exä kuolee ensin, niin voi tulla meidän sukuun. Minusta oikeudenmukaista olisi se, että erolapsen periessä vanhempansa ja kuollessa ilman perillisiä, niin se omaisuus palaisi sinne omaan sukuun. Eli esim. exäni rahat sitten vaikka hänen puolisolleen, isälleen, veljelleen tms. ja vastaavasti meillä toisinpäin, tosin ensisijaisesti minun toiselle lapselleni. Silti uskallan väittää, että 99% ihmisistä haluaisi oman omaisuuden menevän omille lapsilleen mieluummin kuin exälle. Kuka haluaisi exän aseman turvata?



Lapsettomien parien keskinäiset testamentithan on vähän kai kans tämän tapaisia. Siinä sitten saatetaan olla vähän sellaisessa tilanteessa, että riippuen siitä, että kumpi kuolee ensin, että kumman suku jää kokonaan ilman perintöä.



Toki tämän pystyy estämään testamenteilla, jopa ilman keskinäistä testamenttia. Ja toki leskellä olisi oikeus asua asunnossa, jos hänellä ei olisi muuta asunnoksi kelpaavaa.



Tässä muuten se taulukko, josta näkee leskeneläkkeen määrää sen jälkeen kun lapset on täysikäisiä. Karkeana nyrkkisääntönä voinee pitää sitä, että eläke olisi vaikka puolet nykypalkasta.



http://www.varma.fi/Varma/fi-FI/Left/Elakkeet/Perheelake/Maara.htm

Ei - kun minusta on reilua, että ne rahat pysyvät siellä suvussa, mikä sen on rahan tienannutkin. Exän kanssahan on raha-asiat jo setvitty silloin kun on ositus tehty.



Siten minusta olisi oikein, että jos minä perin vaikka äidiltäni sanotaan nyt (eron jälkeen siis, jos olisi ollut ennen eroa, niin sehän olisi jo osituksessa jaettu, jollei avioehtoa olisi ollut) vaikka mökin (ei hällä ole sellaista, mutta kuvitellaan että on), niin olisi se minusta tosi kiva, että se sukumökki pysyisi meidän suvussa niin, että jos minun esikoiseni sattuisi kuolemaan, niin että se minun toinen poikani saisi tuon meidän suvun mökin kokonaan. Eikä niin, että minun poikani omistaisi sen minun exäni kanssa ja vuorottelisi sitten vuoroviikoin mökillä kesät minun exän kanssa...



Ja tuohon lakiin ei tietysti yksittäinen ihminen saa muutosta, testamentteja voi tehdä, mutta ei se tuohon lapseneläkkeeseen vaikuta.



Ja jos minulta reiluutta kysytään, niin ei sekään ole reilua, että jos pari on naimisissa ja toinen ehtii periä vanhempansa ja sitten toinen ei ja siinä välissä tulee ero, että sen toisen vanhempien perintö laitetaan osituksessa jakoon ja se toinen perii vielä omat vanhempansa myöhemmin.



Maailma ei ole vaan reilu.