Kolmasosa nuorista käyttää psykiatrisia palveluja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Vaikka tilastot näyttävät synkiltä, erikoistutkija näkee myös valoa tunnelin päässä.

- Esimerkiksi nuorten terveyskäyttäytyminen on parantunut. Tutkimusten mukaan humalahakuinen juominen ja tupakointi nuorten keskuudessa ovat vähentyneet."

Mitä hyvää tuossa on??? Nuorista on tullut niin apaattisia ettei ne jaksa enää edes kapinoida tai pitää hauskaa.

Tietokone, älypuhelin ja nettiyhteys vähentävät alkoholin, tupakan ja huumeiden käyttöä.

On ihan hyvä juttu etteivät mielenterveyspalvelut ole enää nykyaikana tabu nuorisolle. On parempi että hakevat apua ajoissa eivätkä päästä ongelmia kroonistumaan.

Avun hakemisella ei ole mitään merkitystä, kun kunnon apua ei saa

Auttajina toimivat ovat usein täysin soveltumattomia työhönsä. Omia asioita ei ole käsitelty. Näennäisapu ei ketään auta.

Seksuaalinen vapaus on ainoa mikä on tullut, muuten ihmisiä ajetaan yhä ahtaampaan surittamismuottiin.

Nuorille ei pitäisi syöttää lääkkeitä vaan pitäisi olla kuuntelemista ja rinnallakulkijaa.

jatkuva somessa oloko tuo näin pahan olon nuorille? Epäilen sitä.

Ja samaan aikaan avohoito ei pysty vastaamaan jonoihin, osastopaikkoja vähennetty rajusti koko maassa, ja Hus vähentää vähän lisää sulkemalla Kellokosken sairaalan. Osastopaikkoja poistuu 4 ja koko Husin alueen nuoret hoidetaan Helsingissä. Järkeenkäypää, eikö? Porvoon alueen avohoito on vitsi.

Vierailija kirjoitti:

Minun tuttavapiirissä kaikilla nuorilla menee hyvin. Ihmettelen missä nämä huonosti voivat ovat?

No itse olin laudaturin ylioppilas, opiskelin ja kävin töissä, ei päihdeongelmia tai käytöshäiriöitä. Tuskin isovanhempanikaan tiesivät, että käyn terapiassa.

Johtuuko tämä nyt siitä kun ei ole tarvinnut sopeutua tylsyyteen? Jatkuvasti pitää olla jotakin uutta virikettä, 24 h vuorokaudessa puhelimella/somessa ja kavereiden tavoitettavissa. Kenen aivot kestää tätä? Otetaan kuvia itsestä taukoamatta ja verrataan muihin. Koulu ei ainakaan paineita tuo, siellä ei mahdottomia nykyään vaadita. Ehkä vasta myöhemmin tulee paineet koulutuksesta kun ei pääsekään sinne minne haluaisi. Varmasti myös perheiden vaikeudet, rahattomuus, erot, uudet perhekuviot aiheuttavat ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun tuttavapiirissä kaikilla nuorilla menee hyvin. Ihmettelen missä nämä huonosti voivat ovat?

No itse olin laudaturin ylioppilas, opiskelin ja kävin töissä, ei päihdeongelmia tai käytöshäiriöitä. Tuskin isovanhempanikaan tiesivät, että käyn terapiassa.

Jep. Ei näy päällepäin eikä noiden palveluiden käytöstä todellakaan huudella ulkopuolisille. Aina edes omat vanhemmat ei tiedä jos nuori on vaikka 16-17v. Minusta hyvä että kynnys hakea apua on madaltunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun tuttavapiirissä kaikilla nuorilla menee hyvin. Ihmettelen missä nämä huonosti voivat ovat?

No itse olin laudaturin ylioppilas, opiskelin ja kävin töissä, ei päihdeongelmia tai käytöshäiriöitä. Tuskin isovanhempanikaan tiesivät, että käyn terapiassa.

Mikä sulla aiheutti ahdistusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun tuttavapiirissä kaikilla nuorilla menee hyvin. Ihmettelen missä nämä huonosti voivat ovat?

No itse olin laudaturin ylioppilas, opiskelin ja kävin töissä, ei päihdeongelmia tai käytöshäiriöitä. Tuskin isovanhempanikaan tiesivät, että käyn terapiassa.

Mikä sulla aiheutti ahdistusta?

Isän (mielenterveys?)ongelma ja siitä seurannut sairas perhekuvio, josta suvussakaan ei tiedetty muuta kuin että vanhempien välit ovat rikki. Paniikkihäiriö ja muu oireiluni alkoi 5 v, samaan aikaan kun perheen ongelmat alkoivat. Siinä oli sitten parempia ja pahempia vuosia, mutta vasta 20-vuotiaana puhuin asiasta ensimmäisen kerran millekään taholle ja sain mitään apua. Eikä sekään apu kauhean paljon auttanut. 

Olen työskennellyt psykiatrian polilla ja huomannut saman asian, paljon nuoria tulossa hoitoon. Monella saattaa olla syynä mm. se, että esim. kouluun ei enää jaksa mennä ja aamuisin väsyttää, kun on pelannut tietokonepelejä aamuyöhön asti, se rinnastetaan masennukseksi. Nuoret eivät myös ehkä itse tajua, että paranemisen tulisi lähteä itsestä. Odotetaan jotain ihmeratkaisua, jonka hoidolla voisi saada aikaan. Tosiasiassa myös potilaan itse tulisi osallistua erilaisiin kuntoutustapahtumiin ja palveluihin vaikkei se huvittaisikaan. En minäkään jaksaisi mennä töihin jos kaikki yöt pelaisin ja ryyppäisin, mutta kyllähän sen tajuaa, että niin ei vaan voi toimia.

Vierailija kirjoitti:

No onhan tässä maailmassa/ajassa jokin pahasti pielessä, jos noin paljon on tarvetta. Vai ajatellaanko, että pitää olla koko ajan kivaa ja iloista ja normaali nuoruuteen kuuluva ajoittainen ahdistus ja alakulo nähdään sairautena ja hoitoa vaativana tilana.

Jotenkin outoa, kun nämä nuoret ovat kuitenkin sitä sukupolvea, joka on jo ollut tämän maailman "parhaimman" varhaiskasvatuksen piirissä...

Nuoren ja ylipäätään ei-vanhuksen pitää nykyään vielä stressata siitä, mitä tietoa itsestä Omakantaan laitetaan. Diagnoosien "keräilystä" kun voi olla haittaa itselle. Nostaa kynnystä avun hakemiselle - ainakin julkiselta puolelta.

Vierailija kirjoitti:

Johtuuko tämä nyt siitä kun ei ole tarvinnut sopeutua tylsyyteen? Jatkuvasti pitää olla jotakin uutta virikettä, 24 h vuorokaudessa puhelimella/somessa ja kavereiden tavoitettavissa. Kenen aivot kestää tätä? Otetaan kuvia itsestä taukoamatta ja verrataan muihin. Koulu ei ainakaan paineita tuo, siellä ei mahdottomia nykyään vaadita. Ehkä vasta myöhemmin tulee paineet koulutuksesta kun ei pääsekään sinne minne haluaisi. Varmasti myös perheiden vaikeudet, rahattomuus, erot, uudet perhekuviot aiheuttavat ongelmia.

Nyt kerätään myös ensimmäisiä hedelmiä niiden nuorten ja lasten osalta joiden vanhemmille somettaminen on mennyt lapsen kanssa olemisen edelle. Lapsille ei ole luettu tai keskusteltu, lasten kanssa ei ole ulkoiltu, lapset on isketty telkkarin tai pelikonsolin eteen ja itse näpytetty kännyä. Kyllä tuo vaikuttaa lapsen kehitykseen ja tunnetaitoihin.

Vierailija kirjoitti:

Nuoren ja ylipäätään ei-vanhuksen pitää nykyään vielä stressata siitä, mitä tietoa itsestä Omakantaan laitetaan. Diagnoosien "keräilystä" kun voi olla haittaa itselle. Nostaa kynnystä avun hakemiselle - ainakin julkiselta puolelta.

Sieltähän voi piilottaa käyntejä ja tietoja. Mutta ei niitä tietenkään pois saa hoitaneen yksikön tietokannoista, ei kyllä ole saanut ennenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun tuttavapiirissä kaikilla nuorilla menee hyvin. Ihmettelen missä nämä huonosti voivat ovat?

No itse olin laudaturin ylioppilas, opiskelin ja kävin töissä, ei päihdeongelmia tai käytöshäiriöitä. Tuskin isovanhempanikaan tiesivät, että käyn terapiassa.

Mikä sulla aiheutti ahdistusta?

Isän (mielenterveys?)ongelma ja siitä seurannut sairas perhekuvio, josta suvussakaan ei tiedetty muuta kuin että vanhempien välit ovat rikki. Paniikkihäiriö ja muu oireiluni alkoi 5 v, samaan aikaan kun perheen ongelmat alkoivat. Siinä oli sitten parempia ja pahempia vuosia, mutta vasta 20-vuotiaana puhuin asiasta ensimmäisen kerran millekään taholle ja sain mitään apua. Eikä sekään apu kauhean paljon auttanut. 

Voimia sinulle! Selviät kyllä!!

Nykyään jyllää paljon kovemmat arvot kuin -80-luvulla, jolloin nuori sai olla sellainen kuin on noin karrikoidusti sanoen. Nykyään kaikkien tulisi olla sosiaalisia, röyhkeitä menestyjiä. Opettajat lyttäävät hiljaisten oppilaiden itsetunnon sanomalla, että et pääse työelämään tuolla luonteella. Ei kai ihme, että herkemmät nuoret sairastuvat, luovuttavat ja masentuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun tuttavapiirissä kaikilla nuorilla menee hyvin. Ihmettelen missä nämä huonosti voivat ovat?

No itse olin laudaturin ylioppilas, opiskelin ja kävin töissä, ei päihdeongelmia tai käytöshäiriöitä. Tuskin isovanhempanikaan tiesivät, että käyn terapiassa.

Jep. Ei näy päällepäin eikä noiden palveluiden käytöstä todellakaan huudella ulkopuolisille. Aina edes omat vanhemmat ei tiedä jos nuori on vaikka 16-17v. Minusta hyvä että kynnys hakea apua on madaltunut.

Tulos on kuitenkin se, että nuoret voivat entistä huonommin. Samalla jos apua hakee, saa elinikäisen merkinnät mt-ongelmista ja tällöin estyy vakuutusten saanti ja eräät työpaikat.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään jyllää paljon kovemmat arvot kuin -80-luvulla, jolloin nuori sai olla sellainen kuin on noin karrikoidusti sanoen. Nykyään kaikkien tulisi olla sosiaalisia, röyhkeitä menestyjiä. Opettajat lyttäävät hiljaisten oppilaiden itsetunnon sanomalla, että et pääse työelämään tuolla luonteella. Ei kai ihme, että herkemmät nuoret sairastuvat, luovuttavat ja masentuvat.

Eikös vapaa kasvatus tullut vasta 1970-luvulla? Minun mielestäni ongelma on se, että ihmiset ajalehtivat päämäärättöminä ja kukaan ei halua panostaa sosiaalisiin suhteisiin koulussa, töissä tai kotona, koska ne rikkoutuvat koko ajan.

Töissä muutosta ajaa se, että instituutiot tekevät voittoja muokkaamalla organisaatioita uusiksi, jolloin töissä ei ainakaan kannata luoda mitään suhteita koska ihmisiä pannaan pihalle ja palkataan uusia tilalle. Ajatuksena länsimaissa on se, että jokainen on oman itsensä herra, eli vastuussa ihan kaikesta itse, mutta ei kuitenkaan vapaa. Tällainen ahdistaa kaikkia muita, paitsi sosiopaatteja, jotka pärjäävätkin tänä päivänä todella hyvin. Narsistit mukaanlukien.