9-luokkalaisilla kännykätön leirikoulu takana. Lapsestani ei otettu ainuttakaan kuvaa!
Ysiluokkalaiset lähtivät toiseen Euroopan maahan viime viikolla. Jääköön nyt matkakohde tunnistettavuussyistä kertomatta. Etukäteen oli sovittu, että leirikoulu on digivapaa, eli mukaan ei saanut ottaa kännyköitä, pädejä tai läppäreitä. Hostellista sai soittaa kotiin halutessaan (teini soitti kaksi kertaa) ja muuten vanhemmat näkivät leirikoulukuulumisia blogista, jota päivitettiin tosi ahkerasti sekä opettajien että oppilaiden toimesta.
Leirikouluun lähdettiin sunnuntaina ja palattiin lauantaiaamuna. KERTAAKAAN missään kuvassa ei näkynyt omaa lastani, eikä lapsi siis voinut itsekään ottaa kuvia itsestään matkalta. Hänestä ei ole mitään dokumenttia, edes kirjallista muuten kuin blogin nimiluettelossa. Lapsi ei osallistunut blogin päivittämiseenkään kirjallisesti, koska puolet luokasta oli kirjoittajia ja puolet kuvaajia. Lapseni oli kuvaaja ja kuvasi ahkerasti. Itseään kun ei saanut kuvata (selfieitä) ja kun muut kuvaajat eivät sitten sattuneet ottamaan lapsestani kuvia, lapsestani ei ole mitään dokumenttia tuolta matkalta.
Lasta harmittaa todella paljon. Kaikista muista on jotain hauskoja juttuja (nimellä), kivoja kuvia - suosituimmista oppilaista tietenkin kymmeniä kuvia. Lapsestani ei mitään. Lapseni on aivan tavallinen nuori, ei sairaalloisen ujo, eikä mikään luokan suosituinkaan - aivan tavallinen ysiluokkalainen.
Opettajalta tuli Wilma-viestiini tyly vastaus, kun kysyin, miksei huolehdittu siitä, että jokaisesta olisi edes yksi kuva tai jotain kirjoitettukin: "Meillä ei mitenkään ollut aikaa laskea kuinka monta kuvaa kenestäkin oli ja mitä kenestäkin kirjoitettiin - blogi oli lasten tehtävä."
Aargh.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Niin? Elämä jatkuu
No aika kurja matka, kun siitä ei ole mitään todisteita tai konkreettisia muistoja. Olisi yhtä hyvin voinut istua kotona koko viikon.
ap
Lapsen harmituksesta on vain äidin sana. Kaikki nuoret ei halua tulla kuvatuksi.
t. Ope
Vierailija kirjoitti:
Lapsen harmituksesta on vain äidin sana. Kaikki nuoret ei halua tulla kuvatuksi.
t. Ope
No, lastani on nyt kolmatta päivää harmittanut olla koulussa, kun muut ovat lukeneet itsestään blogikirjoituksia ja katsonut kivoja kuvia. Lapsesta ei ole mitään.
ap
Lapsellasi on varmasti hieno kokemus takana. Tässä on asia esitettynä yhden osapuolen lasien läpi katsottuna ja mahtoikohan lapsi tehdä tuosta numeroa ennen kuin sinä aloit ihmettelemään asiaa hänelle.
Hyvää päivää Porvoon leirikoulusta
Siis ainoa todiste tai muisto matkasta on kuvassa möllöttävä naama? Tuon perusteella en ole juurikaan matkustellat missään.
Sanoisin myös, että arvostan enemmän kuvaa kohteesta, jonka lapsesi on kuvannut kuin random-räpsyä tai selfietä, jossa naaman lisäksi näy juuri muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin? Elämä jatkuu
No aika kurja matka, kun siitä ei ole mitään todisteita tai konkreettisia muistoja. Olisi yhtä hyvin voinut istua kotona koko viikon.
ap
Ei kai se itse matka ollut kurja vaan tämä jälkipuinti.
Onhan se vähän erikoista jos ei yhtään ryhmäkuvaa ole otettu.
"Hei, voitko ottaa musta kuvan tuon patsaan vierella" "Otatko kuvan musta ja Maijasta"
On aika urpo lapsikin jos ei saa suutaan auki kysyakseen kuvia jos niita kerran haluaa. Vai jaiko mammaa harmittamaan etta nyt ei voi postata instaan etta lapsi oli reissussa?
Toisekseen, miksi ne kuvat ovat niin tarkeita yhtakkia? Itsekaan en usein ota reissuistani yhtaan kuvaa, mutta enhan mina reissaamaan mene siksi etta niista jaisi kuvia todisteeksi.
Tietysti on harmillista, että ei ole kuvia. Silti on aika överiä todeta, että kuvien ja todisteiden puuttuessa, olisi teini voinut aivan hyvin istua kotona. Digilakko leirikoulun ajaksi on ehkä ollut ihan paikallaan - on ihan pakko keskittyä kokemiseen, olemiseen, elämiseen ja ihmettelemiseen. Luule, että moni asia, jonka teini on nähnyt ja kokenut ulkomailla ollessaan, olisi kotisohvalla jäänyt kokematta. Ei ka ulkomaille kukaan sitä varten lähde, että saa valokuvia? Se on sivuraide.
Luitko ennen lapsen matkalle lähtöä sanan "digivapaa"? Ei herättänyt mitään ajatuksia?
Koko matkaako siis ei ole tapahtunut, kun siitä ei ole yhtään kuvaa? Matkalle pääsy itsessäänkö oli toissijainen asia?
Niin, kai sinne olisi saanut filmikameran ottaa, olisi pyytänyt että opettaja ottaa kaikista kuvat, taatusti originaali ajatus tänäpäivänä.
En usko, että mun rippileiriltä on yhtään kuvaa, vaik ei ollut digivapaa, oli vaan 90-luku.
Vierailija kirjoitti:
Lapsellasi on varmasti hieno kokemus takana. Tässä on asia esitettynä yhden osapuolen lasien läpi katsottuna ja mahtoikohan lapsi tehdä tuosta numeroa ennen kuin sinä aloit ihmettelemään asiaa hänelle.
Lapsi itse toi asian esille. Blogia päivitettiin leirikoulussa päivittäin, mutta lapset eivät voineet lukea muiden päivien juttuja kuin vasta Suomessa. Blogitekstit ja kuvat nähtiin vasta maanantaina koulussa. Silloin lapsi huomasi, ettei hänestä ole ainuttakaan juttua eikä kuvaa. Minä olin toki nähnyt saman asian kotona, mutta ajattelin, että lapsi oli osallistunut enemmän kirjoitusjuttuihin, eikä ollut vain sattunut olemaan kameran edessä sopivaan aikaan.
Lapsi tuli itkien maanantaina kotiin ja sanoi, että kaikista muista oli paljon juttuja ja kuvia, hänestä ei ainuttakaan. Eniten harmitti se, ettei omia kännyköitä edes saanut ottaa mukaan, joten hänellä ei ole yhtään kuvaa leirikoulusta - vain muiden kuvia.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen harmituksesta on vain äidin sana. Kaikki nuoret ei halua tulla kuvatuksi.
t. Ope
No, lastani on nyt kolmatta päivää harmittanut olla koulussa, kun muut ovat lukeneet itsestään blogikirjoituksia ja katsonut kivoja kuvia. Lapsesta ei ole mitään.
ap
Tässä sitten on lapsellesi elävää oppimateriaalia, jota ei kannata ohittaa. Opettaja sanoi ihan oivallisesti itsenäisyyden ja aikuisuuden kynnyksellä olevia ei voi pitää 24/7 kädestä kiinni vain heidän pitää jo osata toimia itsenäisestikin ja pitää puoliaan.
Sulla taitaa olla aika herkkä teini.
Blogia päivitettiin päivittäin ja lapsi palasi jo lauantaina ja vasta maanantain koulussa luki...
Onpa vaan pakko sanoa, anteeks vaan, että pieniä on sun murheet. Murehtisit sitten, kun olis iloinen lähtökuva lentokentältä jossa lapsikin on, ja lapsi olisi koko viikon kököttänyt kotona kipeänä, kun juuri koneeseen noustessa puklannut??? Joutunut jäämään pois reissusta. Pahempaa on jos jää kuvat saamatta, kun että peruuntuu koko matka.
Hei ap.
Tuttu juttu nuo näkymättömät lapset.
Ette ole yksin.
Vierailija kirjoitti:
Blogia päivitettiin päivittäin ja lapsi palasi jo lauantaina ja vasta maanantain koulussa luki...
Itse olin toki huomannut asian jo aiemmin...
Onpas tympeitä kommentteja taas. Taitaa olla entiset koulukiusaajat liikenteessä.
Niin? Elämä jatkuu