***30+ ESIKOT VIIKKO 13***

heippa,



Kirjoittelin aikaisemmin tänään pitkän viestin, mutta sitten meni yhtäkkiä sähköt ja sen mukana internetyhteys. Yritin tallentaa viestin, jotta olisin saanut sen lähetettyä uudelleen myöhemmin, mutta katosi sen kuitenkin. Harmillista! Nyt en tietysti enää muista puoliakaan mitä kirjoittelin tuolloin.



Ihan tärkeimpänä tiedoksi, että olen tulossa Kuusijärvelle. Pitää yrittää selata vielä viestejä läpi ja katsoa, onlisiko minulla jonkun sellaisen puhelinnumero, joka on lähdössä lenkille mukaan, jotta voisin soittaa jos eksyn matkalla. Katja, jos vielä luet näitä viestejä, niin laitatko mailitse minulle nummerosi, please.



Nyt täytyy saad Pikku Myy kylpyyn.



terv.

RouvaSukkula

Häneltä tuli tänään seuraava viesti:



" Pikkuinen Tirolin tuliaisemme tupsahti maailmaan pari viikkoa etuajassa 29.3. 12.24.Pitkä ja siro tyttäremme oli 50 cm ja 2605 g. Pikkuisella oli totuttelemista hengittämisessä ja hän on nyt tarkkailtavana, mutta päässee huomenna innokkaiden vanhempiensa luo."



En ehdi nyt lukea uusimpia viestejänne, mutta tämän halusin tulla kertomaan. Valtaisasti onnea Jaipurille ja miehelle!

Toivottavasti tyttönen on jo nyt vanhempiensa luona. Jaipurinkin synnytyskuulumiset pääsemme toivon mukaan lukemaan mahdollisimman pian. Ihanaa, että uusia 30+ esikoiden vauvoja on taas syntynyt.



Nyt mietinkin, että mitä Rudikselle kuuluu.



Vielä pikaisesti Kuusijärvestä: Täällä naapurissa on vähän tihkusateista, mutta ei kai se haittaa lenkkiä? Me olemme Ainon kanssa tulossa tosiaankin vain lenkille, joten odottelemme parkkipaikalla 12 maissa.



Näkemisiin,

Katja ja Aino

Meikäläisellä näyttää jatkuvasti tulevan näitä pitkiä hiljaiselon kausia. Mukana kuitenkin edelleen, ainakin hengessä, jos kone reistaa. Nyt taas toiminnassa ja saan muutaman sanan kiireesti tulemaan.



Oikein paljon onnea Tutannalle Onnellisista perhetapahtumista. Sait tosiaan kokea kovia, hienoa, että pystyt ottamaan noin rauhallisesti. Tuntuu, ETTEI synnytystilanteessa yksinkertaisesti SAISI tulla virheitä. Se kun on muutenkin niin rankka tilanne. Mutta ihmisiähän ne hoitajat ja opiskelijatkin vain on. Ikävää kuitenkin!



Suloiset Onnittelut myös Jaipurille Tirolin tyttösen johdosta!! Vaikket itse vielä pääsekään lukemaan.. Odotellaan taas tarkempia tietoja, kun ehdit ja jaksat :-) Ehdin jo tippua kärryiltä kuulumisissasi, kun olen niin huonosti päässyt nettiin. Vieläkö asutte tässä meidän kulmilla vai joko ehditte muuttaa?



Oli hauska törmätä Leneen ja Oliveraan Sanomatalolla :-) Olin siellä ekaa kertaa näin päiväsaikaan ja onkin tosi vilkas paikka. Mulla oli neuvolaäitien tapaaminen. On se aivan mahtavaa, että on tukiryhmiä (mulla nämä kaksi, te ja neuvola)! Pääsee tuulettumaan. Tosin SUUREKSI HARMIKSENI en pääse tänään Kuusijärvelle. Ajattelin kyllä ensin, että laistan tämän päivän siivouksilta (vanhempani ovat tulossa kaukaa kylään tänään), mutten kehtaa, kun mieskin on vapaapäivällä. Pitää hoitaa yhdessä siivouksen ilot... Mutta seuraavaa tapaamista en suostu jättämään väliin!



Nyt taas Anna tuolla huutelee ruokaa... lisää kuulumisia myöhemmin.

Mukavaa Kuusijärveä, huoh..



Modesty ja Anna 2 kk ja 2 pvä

ollaan Roosan kanssa tulossa, tullaan siihen lenkkeilyyn jo. Jos vaan mahtuu kyytiin, niin otan yhden karvaisen kaverin mukaan.



Onnittelut Jaipurille tytöstä!



Sonja

Lilli juuri nukahti, annan nukkua rauhassa... eli mä hurautan autolla paikanpäälle tällä kertaa ja tulen mukaan kaffittelemaan siinä 13 hujakoilla.



Nyt vois yrittää pikaimurointia, sais uhkaavan villakoirakennelin häädettyä ;-)



Suiza

Mekin tullaan lenkille mukaan eli klo 12. Toivottavasti löydän perille, kun en ole koskaan käynyt siellä... Katsoin kyllä kartasta, missä ulkoilumaja sijaitsee.



Minulla jää karvakaverit kotiin, kun appiukko lupasi viedä ne kunnon lenkille. Helpompi näin, niin eivät rapasta autoa kahvitellessamme. :-) Kiva nähdä Turpo-Urpon hauveli. Sen rotuiset on minulla sydäntä lähellä, kun meillä oli sellainen koira ollessani ihan pieni.



Pian nähdään!

Tyttösiä vaan tulla tupsahtelee maailmaan - onnea kovasti! Taidetaan olla vähemmistössä me poikien äidit. Ja synnytyskertomusta odotellaan innolla, toivottavasti kaikki on siellä hyvin ja tyttö päässyt vanhempiensa tykö. Susannan kertomuksessa pisti kyynelehtimään kohta, missä kerroit teidän koiran touhuista nyt kun vauva on talossa. Niin liikkistä!



Ja koirista aasinsilta: vaikken teitä ketään ole koskaan nähnytkään, niin uniini olette päässeet. Ja koska niin monella on koira ja niistä täällä kerrotte, niin viime yönä treffasin useammankin teistä - olitte koiria! Olipa sangen huvittavia unia. Nukuin muutenkin viime yönä ihan supersyvästi, kokeilin nimittäin ekan kerran korvatulppia ja voi autuus miten ihanaa olikaan kun ei kuullut kaikkia öhinöitä ja ähinöitä mitä poika harrastaa varsinkin aamuyöstä.



Niinpä olinkin ihan terässä aamulla ja suunnistettiin Jumboon ja äiskä tyydytti pitkään vaivanneen shoppailuhimonsa. Lindexistä löytyi ihania vaatteita pojalle, ja itselle ostin vähän kotivaatteita, niitä kun ei oikein ole ollut. Siis kaikkea vanhaa ja kulahtanutta kyllä löytyy, mutta olisi kiva oleilla kotonakin vähän kivemmissa vaatteissa. No asia on nyt korjattu.



Katsoitteko muuten kun tällä viikolla tuli FST:ltä Pulla uunissa dokkari? Mä pidin siitä ihan hirveästi, se jotenkin summasi omat ajatukset raskauden ajalta. Tosin vähän oli eroa kun tämä meidän raskaus oli pitkään yritetty tapaus ja labrassa aikaansaatu. Ja tästä pääsen sitten vielä tähän toisen lapsen hankkimiseen/tekemiseen/saamiseen ihan miten sen nyt kukin haluaa ilmaista. Meillä on toiveissa toinenkin ja kun ei tuota ensimmäistäkään luomuna saatu niin ainakaan ehkäisyä ei aiota käyttää. Että jos niin ihmeellisesti kävisi, että nyt nappaisi ihan kotioloissa niin tulkoon vaan vaikka ikäero jäisikin pieneksi. Ja lapsettomuusklinikan pakastimelle käy tie varmaan viimeistään vuoden päästä. Että tämmöinen on tämän hetkinen suunnitelma. Sitäkin jo mietin, että palaanko töihin loppuvuodesta vai jäänkö kotiin. Kamalaa kyllä ajatella tuollaisia.



No nyt alkoi Lost, pitää mennä katsomaan!



Toivottavasti teillä oli mukava Kuusijärven-keikka (on muuten tuttu paikka, olen mm. opetellut uimaan siellä pienenä ja teininä siellä on vietetty muuten vaan aikaa...).



t. virginie

Heippa,



Kiitos eilisestä Kuusijärven lenkistä ja lounas/kahvittelusta kaikille siellä olleille. Olipa taas kiva tavata ja jutella kaikenlaisia.



Kerronpa teille muillekin mieheni kommentin. Kun kerroin tapaavani taas meitä Esikoita, kysyi hän, että milloinkas me oikein järjestämme tapaamisen, johon miehetkin saavat tulla mukaan? Kaipaileekohan hänkin tavallaan omaa vertaistukiverkostoa? Siihenhän voisi olla sopivia muiden pienten vauvojen isät. Siitä sitten aloimmekin ideoimaan Katjan ja Lenen ja jne:n kanssa, että kun ilmat tästä paranevat voisi kutsua omaan kotiinsakin grillailemaan koko konkkaronkan miehineen ja vauvoineen. Tämmöistä siis tiedossa esim. touko-kesäkuussa ja meille olette kyllä tervetulleita.



Muutenkin kaikenlaista mkielenkiintoista ja vakavaakin on täällä palstallakin pohdiskeltu. Tuo Katjan isoveljen tapaus ja vastaavat saavat kyllä miettimään miten onnekkaita olemme, että elämme nykypäivää. Kuinka moni meistäkin olisi menehtynyt synnytykseen vielä 100 vuotta sitten. Itsehän olisin vuotanut kuiviin, kun istukka ei olisi irronnut. Katja olisi saanut mahdollisesti vammautuneen lapsen, miten olisi käynyt Shweatien Iiriksen perätilassaan, puhumattakaan miten olisi käynyt Suizalle! Olisiko Susanna kuollut kipuun, kun supparit olisivat tulleet niin tiiviiseen tahtiin ettei välillä kroppa rentoudu lainkaan ja itse ehdi vetää henkeä laisinkaan? Aika villiä ja järkyttävääkin ajatella kaikkia näitä vaihtoehtoja.



Elsan hengitys korisi aamusella ja mietin kuinka vauva saa tuommoisen lähes nielussa olevan liman pois hengitysteistään. Sitten tuntia myöhemmin hän puklasi vihreää limaa normaalin puklun seassa ja asia selvisi minulle. Nyt hengitys kuulostaa taas normaalilta.



Oikein ihanaa perjantaita teille kaikille. Ilmakin alkaa taas näyttämään hiukkasen mukavemmalta kuin mitä tällä viikolla on pääasiassa ollut.



terv.

RouvaSukkula & Elsa 8vk

lenkki- ja kahviseurasta kaikille paikalla olleille! Tuo oli minusta kiva ajatus että kutsutaan joskus miehetkin mukaan. Idea sai kotona kannatusta kun kysyin.



Aika hurjia pohdit Rva Sukkula. Ihan kylmät väreet kulkivat selkäpiissä. Mutta näinhän se on, että onnekkaita olemme kun on nykylääketiede apuna. Miksi ihmeessä niin luonnollinen asia kuin synnytys on niin vaarallinen? Hih, muistelen vielä sitä sinun reklamaatiovaatimustasi :-)



Mukavaa perjantapäivän jatkoa jokaiselle, käykää lenkillä jos ette ole jo käyneet. Siellä on ihanan keväistä.



F & F 11 vkoa 4 pvää

Kiitos tapaamisesta, mukavaa oli eilen! Olin ihan latautunut ja energinen illalla. Mies raahautui kotiin ihan väsyneenä ja minä nukutin pojan, ulkoilutin koirat ja patistin hänet nukkumaan aikaisin.



Tänään tuli sitten kutsu sinne Naistenklinikalle. Olin saanut ajan sinne epparihaavan granulaatiokohdan polttoon vasta 9. toukokuuta! Voiko tosiaan olla noin järkyttävät jonot julkiselle puolelle noin pieneen operaatioon? Tarkoittaako tämä, että mun pitää kestää kipuja, istumisvaikeuksia ja seksin puutetta tuonne asti ja siitä vielä eteenpäinkin? Harkitsen jo yksityiselle menoa. Sitä ennen taidan kuitenkin soittaa tuonne NKL:lle ja kysyä, eikö olisi mahdollista saada vaikka jotain peruutusaikaa. (Sori tämä valitus... Ehdin jo toivoa pääseväni pian terveiden kirjoihin.)

Ensiksikin isot onnittelut Tutannalle, Jaipurille ja Rudikselle :o) Rankkoja kokemuksia vähän kaikilla. Toivotan nopeaa toipumista, onneksi vauvanne jakselevat mukavasti.



Meillä on ollut hieman hektinen viikko, joten en ole ehtinyt kirjoittaa mitään ja nytkin kutsuhuutop kuulu parvekkeelta ja yritän päästä jatkamaan juttua hetken päästä...

ruvettiin sitten tosissaan tähän ja asiat alkoivatkin rullaamaan ' hiukan' nopeasti- ilmoitus sunnuntaina oikotiellä, toimeksianto välittäjälle tiistaina ja ostotarjous hyväksyttiin torstaina! Saatiin niin hyvä tarjous että ei voinut kieltäytyä. Ei voi kuin olla tyytyväinen, tämä asunto oli hieno sijoitus (asuttu tässä nyt 2½ v.).



Nyt sitten etsitään itselle uutta kuumeisesti, meillä on aikaa toukokuun loppuun. Löysimme jo ihanan asunnon, mutta sen vapautuminen on vasta kesäkuun lopussa, joten se kauppa missattiin. Huomenna on useampi näyttö ja katsotaan tärppääkö niistä mikään. Nyt olemme katselleet samalta alueelta kun tämä tuntuu hyvältä ja tulevien työpaikkojen myötä ehkä hintakehitys jatkuu täällä nousevana.



Ollie jaksaa hyvin, iho on parantunut ja nyt olen kokeillut muutamia maitoproteiineja sisältäviä tuotteita, eikä ihottuma ole palannut. Eli todennäköisesti kyse oli jostain muusta. Hän on hyväntuulinen enimmäkseen ja hymyilee etenkin hoitopöydällä aina leveästi- iiihana :o) Pieruja tulee kyllä edelleen. Tuosta kakan koostumuksesta oli hauska kuulla ;o) En tiennytkään että ryynittömyys merkitsee että maito imeytyy hyvin- meillä on ollut ryynitöntä jo useampia viikkoja.



Kiva päästä tapaamaan teitä taas perjantaina (jos mulla ei ole tämän asunnon kaupantekotilaisuusa juuri silloin).



Olivera & Ollie 8vko+2pv

Huomenet! Viikonloppu meni taas tosi nopeasti, onneksi aurinkoisissa merkeissä, toiv. teillä kaikilla meni viikonloput kivasti.



Lene, minustakin kuulostaa ihan normaalilta nuo parin tunnin välit yösyömisessä tässä 2kk paikkeilla. Meillä on tullut jonkinmoinen rytmi noihin öihin, tyttö menee nukkumaan 20-21.30, nukkuu ehkä kolmisen tuntia jolloin syödään, ja siitä aina parin kolmen tunnin välein aamuun. Neljän viiden tunnin välit syömisessä on harvinaisia meillä. Viime yö oli tosi kenkku, tytöllä oli jotain vatsavaivoja (sipulista?valkosipulista?paprikasta? näitä kaikkia söin eilen) ja heräiltiin koko ajan paukkuun tai vatsakipruun. Vätystää......



Ai niin, meillä onkin torstaina täällä päin se paikallinen " ryhmäneuvola" ts. äiti-vauvatapaaminen, joten se menisi sitten Kuusiksen kanssa päällekkäin. Olisi ihana nähdä teitä, mutta tuli " luvattua" mennä tuonne, kun siellä on ollut vähän pulaa osanottajista. Mutta ens viikollahan oli jo se Sanomatalon miitinki joten siellä sitten viimeistään.



RvaSukkula, kuulosti siltä että rankkaa oli Tahkolla, siis urheilun puolesta. Kunto on kyllä päässyt rapistumaan tässä itse kullakin. Voi tota mahanahkaakin... ehkei sille ole mitään tehtävissä muuta kun Nordströmin skalpelli.



Suizalle tosiaan jaksamista pohdintoihin, sinulla oli niin rankka ja erikoinen synnytys että kannattaa antaa itselleen paljon aikaa ja varmasti puhuminenkin ja vaikka asian puhkipuiminenkin auttaa.



Nyt annan muillekin suunvuoron, kivaa viikonalkua!



sus&pul 10vk 2pv

Viikonloppu meni mukavasti, käytiin lauantaina Tampereella kummitytön synttäreillä. Lilli nukkui tyytyväisenä automatkat mennen tullen. Eilen nautittiin ihanasta kevätsäästä ja tehtiin tosi pitkä kävelylenkki.



Kuusijärven tapaamisesta mulle käy torstai ja myös perjantaikin tarvittaessa mutta tuo torstai kai nyt on saanut eniten kannatusta.



Viime yönä Lilli oli pitkästä aikaa rauhattomampi, puklaili ja sai nenän tukkoiseksi mm. , muuten vain " jumppaili" ja valvoi välillä sekä söi tavallista tiheämmin. Saa nähdä oliko vain satunnainen levottomampi yö mutta jos säännöllisemmin alkaa yöllä tarvitsemaan enemmän ruokaa niin sitten alotellaan totuttelemaan kiinteään... 4:n kuukauden iässä aion joka tapauksessa aloittaa.



Kiitos lohduttavista ja kannustavista kommenteista noihin synnytysjuttuihin liittyen. :-) Tämä on asia jonka kanssa varmasti " aaltoilen" pidemmän aikaa. Eli välillä asian kanssa tuntee olevansa melko sinutkin mutta myös ajoittain mietityttää ja surettaa.

Rvasukkula; meillä on myös niin, että mies on varmasti tyytyväinen myös yhteen lapseen, tyytyy varmasti helpommin kuin minä itse. Tuo riskien punnitseminen ei ole ihan yksinkertainen juttu. Eikä tosiaan ole mitään keinoja ennakoida varmuudella sitä, miten seuraavat raskaudet menevät. Periatteessa todennäköisyys kai on pienempi ja seuranta tosiaan olisi todella tarkkaa. Ei tosiaan vielä ole kuitenkaan ajankohtainen joten työstän ajatusten tasolla.



Huomiseksi lupailtiin lumimyräkkää :-(... ei tule helpolla lämmin kevätsää tänä vuonna...



Mutta sitä odotellessa mukavaa viikkoa kaikille!



Suiza ja Lilli 12 vkoa ja 3pv

Olikohan viime yö jotenkin maaginen vauvojen vatsavaivayö. Aleksikin nukkui todella huonosti ja heräili jopa puolen tunnin välein vatsanväänteisiin. :-( Meillä taisi olla suihkutissien aiheuttamaa ilman nieleskelyä ja siitä johtuvaa ilmavaivaa. Nukuin tosi huonosti ja tänään on taas väsyttänyt kamalasti. Olispa ens yö vähän helpompi!



Kävin tänään taas kaupungilla. Olimme Oliveran ja muutamien muiden tuttujen, pitkäaikaisten vauvapalstalaisten kanssa Sanomatalossa. Törmäsin Modestyynkin. Hänellä on muuten aivan ihanan suloinen pikkutyttö! Modestylla on kone yhä reistaillut, mutta hän oli tosi kiinnostunut Kuusijärvestä ja Sanomatalon tapaamisistamme.



Nykyään pääsen junalla ihan ilmaiseksi vaunujen kanssa Hesaan. Kivaa. :-)



Muutakin ilon aihetta löytyy: SAAMME HUOMENNA LONKKALASTAN POIS! Kontrolli on keskiviikkona, mutta meillä on lupa ottaa se jo huomenna pois kylvetystä varten. IHANAA. Lisäksi Aleksi on alkanut hymyilemään silmiin katsoen. Se on ihanaa kun saa toiselta hymyn vaikkapa imetyksen jälkeen. Hän hymyilee jo aika herkästi.



RouvaSukkula: huh, hattua nostan laskettelullesi! Olen itse haaveillut salilla käymisestä. Ehkä tässä jonain päivänä...



Missähän kaikki muut luuraa? Heh, vaikea arvata: vauvojen ja kotitöiden parissa, tai nukkumassa... taidanpa itsekin jo suunnata pehkuihin.

utama" sana näin aamutuimaan... ;)





Hyvin on arki lähtenyt käyntiin, maitoa riittää ja tyttö voi hyvin kaikin puolin. Äiti on ymmärrettävästi vähän vielä ihmeissään, mutta kaiken kaikkiaan hienosti meillä on mennyt. :) Isukkikin on aivan sydämensä tytölle menettänyt.



Mutta palataas tuonne puolentoista viikon takaiseen perjantaihin. Menin siis silloin neljän aikaan osastolle seurattavaksi raskausmyrkytysoireiden takia. Tarkoitus oli aloittaa seuraavana aamuna keräämään vuorokauden virtsat talteen tarkempien valkuaismäärien laskemiseksi. Illan mittaan olin " käyrillä" moneen otteeseen, verenpainetta mitattiin tuon tuosta jne. Kivuttomia supistuksia tuli koko illan 5-10 minuutin välein, mutta niistä huolimatta olo oli minulla mitä mainioin, en kokenut itseäni mitenkään sairaaksi tms. Tulokset osoittivat kuitenkin jotain muuta, ja niinpä seuraavana aamuna klo 10 lääkäri tekikin päätöksen aloittaa heti synnytyksen käynnistys tableteilla. Siinä vaiheessa alkoi jo jännittää, vaikka sanottiin että menee todennäköisesti monta päivää kypsytellessä. No eihän siinä mitään montaa päivää mennyt kun olin jo valmiiksi kahdelle sormelle auki ja kohdunkaulaa jäljellä sentti...



Puoli tuntia ensimmäisen puolikkaan tabun jälkeen alkoi supistella kellontarkasti viiden minuutin välein. Eivät tuntuneet kipeiltä. Iltapäivällä toinen puolikas tabletti naamaan, jonka seurauksena suppareihin tuli vähän ytyä, tahtikin tiuheni neljään minuuttiin. Olin lähes jatkuvasti koneisiin kytkettynä, sikiön sydänääniä, supistuksia ja verenpaineitani tarkkailtiin huolella. Ennen iltaseitsemää supistuksia tuli kolmen minuutin välein, mutta eivät olleet kipeitä. Tokihan ne tuntuivat ilkeiltä selässä, alamahassa ja säteilivät reisiin, mutta ei niiden kanssa ollut mitään hätää, makoilin ja katselin telkkaria yms. Koska supisteli niin tiheään, niin eivät enää antaneet lisää niitä tabuja jotta saisin yön nukuttua. Soittelin illalla miehelle, että varautuu kuitenkin mahdolliseen yölliseen lähtöön, mutta totesin samaan hengenvetoon etten oikein tiedä miltä se kivulias supistus tuntuu, en osaa sanoa ovatko nämä jo niitä oikeita.

Kymmenen aikaan nukahdin.



Klo 23.45 heräsin todeten että NYT TIEDÄN!!! Siitä lähtien supisti tosi kovaa kolmen minuutin välein, supistus kesti minuutin kerrallaan. En kertakaikkiaan voinut olla pitkällään, silloin koski niin pirusti reisiluihin. Nousin ja kävelin yökköjen luokse kertomaan tilanteen, helpotti olla pystyssä. Minulle annettiin petidiniä ja kehoitettiin koittaa nukkua. Soittelin yökköjä paikalle vähän väliä kysellen milloin lääke oikein alkaa vaikuttaa kun tuntuu että kipu vaan pahenee, kiemurtelin sängyssä, jalat olivat kuin tulessa.



Lopulta klo 2 yökkö totesi ettei taida minuun vaikuttaa se lääke ja lähdimme tutkimushuoneeseen tsekkaamaan alapäätä. Parille sormelle relusti auki, kaulasta jäljellä vain kireä reuna. Istuin kiikkutuolissa kaurapussin ja lämpögeelityynyn kanssa, siinä ei koskenut jalkoihin ja sain jopa torkuttua ne kaksi minuuttia joita supistusten välillä oli. Käyrää otettiin koko ajan, oli mukava tunnelma, yököt syöttivät siinä vauvoja ja minä torkuin ja " leijuin suppareiden yli" . Naiset ihmettelivät kuinka pystyn rentoutumaan niin hyvin ilman lääkettä kun niin tiheään ja käyrien mukaan kovaa supistaa. En tiedä, siinä oli vaan niin hyvä olla. :)



Puoli viideltä siirryttiin sitten saliin, tarkoituksena mennä ammeeseen loikoilemaan. Soitin miehelle, sovittiin että tulee kuudelta, mitään kiirettä ei näyttänyt olevan. Yökkö joka minut saliin vei, kertoi kätilölle tilanteen, sekä sen että makuulla minun on paha ja kipeä olla, pystyssä ok. Silti minut passitettiin selinmakuulle käyrien ottoa varten. Tuska alkoi heti. Kätilöllä oli apunaan opiskelija, joka yhdessä kätilön kanssa koitti pitää minua aloillani kun koitin kammeta pystyyn. (Miksei niitä käyriä voi salissa ottaa istualtaan?) Kestin sitten sisulla jonkin aikaa, ilokaasusta ei ollu mitään apua, ahdisti vaan se maski joten heitin sen pois..



Sitten lopulta sanottiin että saan kohtua relaksoivan pistoksen ja pääsen ammeeseen rentoutumaan. Opiskelija antoi pistoksen ja sitä seuraavat pari tuntia ovatkin sitten hämärän peitossa. Sain nimittäin väärää lääkettä! Kohtua rentouttavan lääkkeen sijaan minuun pistettiin se piikki joka annetaan synnytyksen jälkeen, se joka supistaa kohtua voimakkaasti. Siitä eteenpäin ei ollut muuta kuin tauotonta supistusta joka tuntui siltä kuin reisiluitani, lonkkiani, selkääni ja sisuskalujani kärvennettäisiin sähköllä ja sahattaisiin ja porattaisiin joka puolelta, muistan miettineeni tuntuisikohan roviolla poltettavasta noidalstakaan näin pahalta. Käyrissäkin näkyy tauoton supistus parin tunnin ajan, mutta minua ei uskottu vaikka tuntui että kuolen. " Nousehan nyt sänkyyn siitä, ei se noin kovaa voi koskea..." Nämä kommentit ovat jääneet soimaan korviin.



Mies tuli kuuden maissa ja huomasi ettei kaikki voi olla kohdallaan kun tällainen kiltti ja hiljainen nainen huutaa ja itkee ja kiroilee mikä ehtii, tuskanhiki valuu ja naama on valkea kuin lakana eikä mitään kontaktia tunnu minuun saavan. Itseltäni alkoi siinä vaiheessa lähteä taju, näin ja kuulin miehen kuin tunnelin päästä, opiskelija taputteli poskille ja koitti saada minuun kontaktia. Olin ilmeisesti jonkin sortin kipushokissa, en lopulta enää edes tuntenut mitään, mietin vain kuinka ihmeessä selviän tästä hengissä, sillä alussahan synnytys vasta oli. (Mies oli pelännyt myös, tunnusti jälkeenpäin.) Näin kun lääkäreitä tuli huoneeseen, muistan niiden hätääntyneet ilmeet. Kalvot puhkaistiin ja sain epiduraalin, siitä aukesi taivas. Nukahdin.



Kätilöt vaihtoivat vuoroa aamuseitsemältä, ja töihin tullut kätilö huomasi lääkekaapilla käydessään että on tapahtunut hoitovirhe, hän teki siitä välittömästi raportin muttei kertonut vielä meille. Kahdeksan aikaan olin viisi senttiä auki, missään ei tuntunut. Mies kävi soittamassa äidilleni ja juomassa kahvia. Kun hän 20 minuutin päästä tuli takaisin, olinkin jo 9 senttiä auki. Epiduraalia lisättiin.



Ponnistusvaihe oli ihan " helppo" , ei sattunut vaikkei toki mukavaltakaan tuntunut. Voimat olivat vaan täysin loppu sen kestosupistuksen ja valvotun yön takia, että ponnistin 1h25minuuttia (puoli-istuvassa asennossa, en jaksanut enää olla muuten) ennen kuin tyttö putkahti maailmaan. Pienen viillon kätilö joutui tekemään helpottaakseen minun työtä, ja heti seuraavalla ponnistuksella sainkin lapsen ulos.



Siitä alkoi taas hirveä tohina. Lastenlääkäriä huudettiin kiireesti paikalle, limaa imettiin ja happea annettiin, vauvaa taputeltiin ja napanuora katkaistiin. Minä tietysti itkin, luulin että vauva kuolee. Mies ja kätilö rauhoittelivat ja koko ajan hoettiin ettei ole mitään hätää, pieni on vaan vähän säikähtänyt. Niinpä, sininen ja veltto, ääntäkään ei kuulunut ja väkeä hyörii ympärillä " paniikissa" . Onneksi tyttö virkosi pian kuitenkin ja pelkoitkuni muuttui pian onnen itkuksi.



Pisteitä tyttö sai siis 6-7-9, painoa oli 3105g ja pituutta 50cm.



Ommellessaan minua " kokoon" kätilö kertoi tapahtuneesta virheestä, helpotti kun tajusin ettei sellaisia tuntemuksia siis normaalisti pitäisi tulla.

Osastolle siirryttiin puolenpäivän jälkeen ja siellä oltiinkin sitten torstaihin saakka. Imetys on lähtenyt hyvin sujumaan, maitoa tulee liiankin kanssa ja sitä onkin jo pakastimessa melkolailla. Tyttö nukkuu pitkään, pitää herätellä välillä syömään, ei itke juurikaan (vielä...), joka vaippaan tekee kakat, napatynkä irtosi jo perjantaina. Neiti on valloittanut vanhempiensa sydämet totaalisesti. :)



En oikein tiedä mitä muuta kertoisin. Alapää oli itsellä lähes kivuton vaikka monta tikkiä siellä onkin. Nyt on pari päivää ollut sitten soti kipeä eikä tahdo istuminen luonnistua. Vuotoa on enää vähän, joten eilen annoin kunnon ilmakylpyä alapäällekin ettei vain koko ajan hautoisi siteellä. Toivottavasti alkaa parantumaan pian.



Tänään on neuvolan kotikäynti, huomenna isyydentunnustus ja ylihuomenna se myöhästynyt vihkiminen. :)





Ai niin siitä hoitovirheestä, tein potilasvahinkoilmoituksen kun minua siihen henkilökunnan toimesta kehoitettiin. Opiskelija oli saanut itse kuulla virheestään vasta keskiviikkona ja tuli itku silmässä minun kanssani juttelemaan, sanoi saaneensa itse varmasti elinikäiset traumat virheestään. Mutta ohjaajanhan se olisi pitänyt vielä varmistaa ennen pistämistä!!! Ei minulle mitään traumoja synnytyksestä jäänyt, kun nyt tiedän että synnytys ei olisi ilman hoitovirhettä ollut ollenkaan kamala. Päinvastoin, meille jäi miehen kanssa hyvä mieli, oli harras ja rauhallinen tunnelma, virret soivat taustalla sunnuntaiaamun kunniaksi. Ja ilman väärää lääkettä voisin sanoa päässeeni helpolla. Niinpä totesimmekin tulevamme pian uudestaan. :)







Nyt tissittelemään.











susanna ja " josefiina"

... täytyy sanoa että olet aika sitkeä sissi! Nuo kivut mitkä tulivat sen väärän pistoksen annon jälkeen kuulostivat hurjalta. Mullekin tuli tippa linssiin, kun kerroit että opiskelija tuli itku silmässä juttelemaan siitä virheestä. Onneksi kaikki päättyi kuitenkin hyvin eikä synnytyksestä jäänyt traumoja. Kuulostat tosi onnelliselta. :)



Onnea vielä kovasti pikkuisen johdosta siulle ja miehellesi. :)



s&p 10vk 3pv



ps. Meillähän oli sama juttu, kun tyttö syntyi, niin meni ihan veltoksi ja unohti hengittää kun säikähti sitä liman ja lapsiveden imemistä. Sitten kiikutettiin lisähapetukseen. Se kyllä säikäytti. Onneksi kätilöt olivat niin ammattitaitoisia, etteivät näyttäneet vaikka oikeasti olisi ollut kiire, sanoivat vaan että kaikki on hyvin.

Onnea Susanna sinulle ja miehellesi tytöstä! Minä en varmaankaan olisi voinut ottaa ihan noin lunkisti tuota hoitovirhettä, tuntui pahalta lukea noista hirvittävistä ja ennen kaikkea tarpeettomista kivuista. Mutta hatunnosto sinulle, että synnytyksestä jäi kaikesta huolimatta hyvä mieli. Tosi jännä miten erilaisia synnytyksiä kaikilla on ollut, taitaa löytyy laidasta laitaan kokemuksia. Sympatiat kaikille niille, joilla on ollut hankalampaa ja jälkitilatkin (henkiset ja fyysiset) koettelevat.



Meillä on tainnut olla suorastaan luvattoman helppoa nämä ekat kaksi kuukautta verrattuna moneen muuhun. Pikkumies ei juurikaan edes itke, paitsi eilen illalla sitten poruutti jostain syystä (varmaan vatsavaivoja) oikein täysin palkein jonkun tunnin ja jo siinä ajassa meinasin hätääntyä totaalisesti. Siksipä nostan hattua teille kaikille, jotka olette painiskelleet erilaisten hankaluuksien kanssa. Ei mulla ole mitään käsitystä siitä kuinka rankkaa voikaan olla, pieni kalpea aavistus vain. Tunnen suorastaan syyllisyyttä asiasta.



Kiinnostaisi muuten kuulla, miten teillä on sujunut työnjako miehen kanssa? Onko mennyt niin kuten kenties etukäteen olitte puhuneet tai olit itse asian ajatellut? Meillä se olen pääsääntöisesti minä joka hoitaa kaikki vaipanvaihdot ja kotityöt jne., mutta tämä johtunee suurimmaksi osaksi siitä, että mies tekee valitettavan usein pitkää päivää sekä matkustelee. En niinkään kaipaa häntä jakamaan kotitöitä tai hoitamaan, vaan ylipäätään mieheni seuraa. Ja eniten surettaa kun hän ei ehdi hirveästi aikaa viettää pojan kanssa kun poitsu menee nukkumaan melkein samantien kun isä tulee kotiin. Onneksi on viikonloput. Ja tämän takia olen äärettömän kiitollinen siitä, että poika on niin helppo.



Täällä taisi olla muutama muukin ratsastaja, joko olette käyneet jälkitarkastuksessa ja mitä lääkäri on sanonut ratsastuksen aloittamisesta? Mulle sanottiin, että pitäisi ensin harjoittaa vatsa- ja lantionpohjan lihaksia, että saa nyt nähdä milloin sitä taas pääsee kapuamaan pollen selkään kun tuntuu että en millään saa aikaiseksi aloittaa jumppaamista. Ehkäpä se menee ensi syksyyn, olen tällainen tavallinen harrastelija kerran viikossa joten ei mulla mitään hirvittävää kiirettä ole. Mutta olisihan se mukava käydä vähän kokeilemassa.



Tulipa turinoitua.



Kevättä odotellessa,

Virginie ja " Tapsu" 8 vkoa 3 pvää (strategiset mitat olivat viikko sitten 58 cm ja 6085g eli lyhyt ja paksu :))

Ennen kuin aloitan omanapaisen viestin:



Susanna, olipa mahtavaa ja liikuttavaa lukea sinun synnytyskertomuksesi. Aika hurjalla tavalla syntyi sinunkin tyttösi ja tuosta kipushokista lukeminen sai minutkin liikuttuneeksi. Onneksi kaikki päättyi hyvin ja teidän vauvaelonne on alkanut sujumaan hyvissä merkeissä! Onnea vielä kerran ihanasta prinsessasta :) Ja ylihuomiselle upeaa hääpäivää! Onpa tosi kiva saada sinut - tai teidät - tänne vauvapuolelle.



Lene: Hienoa, että lasta on poissa.



Meillä oli tänäaamuna lääkärikäynti Ainon kanssa. Tyttö sai eilen illalla käsittämättömän rankan itkukohtauksen, jonka päätteeksi hän oksensi. Myöhemmin Aino kakkasi vesiripulia :( Yöllä vaippaan tuli samanlainen satsi, aamun kakassa oli sentään jo muutama ryynikin mukana. Mittasin Ainon lämmön, kuumetta ei vielä ollut, mutta 37,8 astetta kuitenkin. En malttanut odottaa kotona, vaan kävimme Tikkurilan Mehiläisessä. Lääkäri tutki Ainon ja kehui tyttöä virkeäksi. Hänen mukaansa ei voi vielä sanoa, onko Ainolla rotavirus vai johtuuko ripuli jostain muusta, esimerkiksi jostain, mitä minä olen syönyt (maito?). Rotaa on kuulemma liikkeellä nyt ja se voi tarttua mistä tahansa. Lääkärin mukaan rotavirukseen kuuluu kuitenkin korkea kuume ja monen päivän ripulointi. Lääkäri punnitsi Ainon ja paino on onneksi hyvässä nousussa (nyt 6220 - eli 150 grammaa on tullut lisää sitten viime viikon neuvolan). Hän kehoitti meitä nyt seuraamaan tilannetta ja ripuloinnin yltyessä juottamaan Osmosalia maidon mukana. Varmuuden vuoksi lääkäri kirjoitti meille jo lähetteen sairaalaan. Toivon kuitenkin ja tietenkin, että kaikki olisi hyvin. Ainakaan nyt aamupäivällä Aino ei ole oksentanut eikä kakannut, lämpöäkään ei enää ole ja rintamaito maittaa.



Taisimme siis ylireagoida lääkäriin viemisen suhteen, koska ripuli alkoi vasta eilen ja nyt se saattaa olla jo taittumassa. Olen vaan tällainen säikky ja hermoheikko - kuten kai kaikki äidit ainakin jossain määrin.



Saattaa kuitenkin olla, että emme tulekaan Kuusijärvelle. Tosin jos Aino tervehtyy hyvin, voimme tulla mukaan lenkille. Kahvilaan emme uskalla, jottei tauti tartu muihin vauvoihin.



Katja ja Aino, 3kk+2pv