Miksi paniikkihäiriöt ja sosiaalisten tilanteiden pelko on nykyään niin yleistä?

Vaatimukset ihmisen suorittamiselle ovat jo epäinhimilliset. Mikään ei tunnu riittävän. Ahistaa. Ja lisäksi kaikki tämä vaatimus pongahtaa silmille kun avaat somen. Simppelisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

siemailija kirjoitti:

Siksi, koska armoa ei anneta. Ja sisimmässämme me tiedämme tämän. On oltava vähintään hyvä ellei täydellinen.

No armoa ei tässä maailmassa ole juurikaan tarjolla kuin harvoille ja valituile, että siinä olet kyllä ihan oikeassa. Karu paikkahan tämä maailma on, siitä ei pääse mihinkään vaikka kuinka haluaisi.

Inhimillisyys on kuitenkin se kaikkein tärkein ja se mikä meitä koskettaa loppujenlopuksi eniten.

Se päällimäinen agendahan tässä kontekstissa on se, että inhimillisyys on kauppatavaraa.

Vierailija kirjoitti:

GABA auttaa mulla tosi hyvin paniikkihäiriöön ja sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Ulkomailta sitä tilaillut, en tiedä myydäänkö Suomessa.

Mitä tämä gaba on ja eikö jää tulliin?

T. Kiinnostunut jolla sosiaalisten tilanteiden pelko

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

siemailija kirjoitti:

Siksi, koska armoa ei anneta. Ja sisimmässämme me tiedämme tämän. On oltava vähintään hyvä ellei täydellinen.

No armoa ei tässä maailmassa ole juurikaan tarjolla kuin harvoille ja valituile, että siinä olet kyllä ihan oikeassa. Karu paikkahan tämä maailma on, siitä ei pääse mihinkään vaikka kuinka haluaisi.

Inhimillisyys on kuitenkin se kaikkein tärkein ja se mikä meitä koskettaa loppujenlopuksi eniten.

Se päällimäinen agendahan tässä kontekstissa on se, että inhimillisyys on kauppatavaraa.

Että tavallaan eletään maailmassa, jossa kukaan ei oikein ota vastuuta.

Koska nykyään ei ole hyväksyttyä olla epäsosiaalinen, sille on keksitty oma diagnoosi.

Elettiin pienemmissä ympyröissä. Naapurustoon oli tiiviimmät välit. Niitä juroja, vähäsanaisia sun muita erilaisia siedettiin paremmin. Ne tunnettiin ja harmittomiksi tiedettiin. Maalla mun lapsuudessa aikuiset lapset perheineen rahtautui joka viikonloppu lapsuudenkotiinsa. Nykyisin nähdään häissä ja hautajaisissa. Oli oikeasti yhteisöllisyyttä, sosiaalisia tuttuja kontakteja. Onhan sekin tutkittu, että luokaton lukio lisäsi mielialaoireilua. Arat jää juurettomiksi, ympärillä on vieraita ihmisiä eikä tuttua ja turvallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

siemailija kirjoitti:

Siksi, koska armoa ei anneta. Ja sisimmässämme me tiedämme tämän. On oltava vähintään hyvä ellei täydellinen.

No armoa ei tässä maailmassa ole juurikaan tarjolla kuin harvoille ja valituile, että siinä olet kyllä ihan oikeassa. Karu paikkahan tämä maailma on, siitä ei pääse mihinkään vaikka kuinka haluaisi.

Inhimillisyys on kuitenkin se kaikkein tärkein ja se mikä meitä koskettaa loppujenlopuksi eniten.

Se päällimäinen agendahan tässä kontekstissa on se, että inhimillisyys on kauppatavaraa.

Että tavallaan eletään maailmassa, jossa kukaan ei oikein ota vastuuta.

Että esimerkiksi joku näivettynyt bisensmies on maailmanpoliisin valtion johdossa ja jaetaan tietoa ihan auliisti ympäri pitäjiä ja muutoinkin todella vapaamielistä vapaakasvatuksellista vastuutonta kasvatusta ja politiikkaa harjoitetaan. Vastuunkantajia ei oikein tahdo kait löytyä sitten visiiin.

Pelkään sosiaalisia tilanteita ja vältän niitä kuin ruttoa. Koin lapsena koulussa sosiaalista eristämistä ja kiusaamista. Opin nauttimaan yksinolosta ja tuntemaan vastenmielisyyttä ihmisten ilmoilla olemiseen. Pystyn kyllä seurustelemaan ihmisten kanssa, mutta koen sen aina kuormittavaksi, vaikka tilanteet olisivat myönteisiäkin. En lähde vapaaehtoisesti yhteenkään sosiaaliseen tilanteeseen. Tyypillisesti jossain cocktail-tilaisuudessa seison ahdistuneena vältellen ihmisiä ja karkaan heti pois, kun tilaisuus koittaa. Ruokakauppareissutkin ovat ahdistavia. Stressitasot kohavat heti, kun ympärillä näkyy nuorisoa tai muuta arvaamattomasti käyttäytyvää porukkaa. Minulla ei ole yhtään ystäviä, kavereita yms. Ei myöskään töitä, koska alallani ne ovat sosiaalisten verkostojen takana. Lukiossa sain pari kaveria, mutta yliopistossa kävin vain luennoilla ja tenteissä, joten en tullut tutustuneeksi kehenkään.

Kouluterveyskyselyiden mukaan kiusaaminen on yleistynyt. Useat tutkimukset ovat myös osoittaneet kiusaamisen yhteyden psyykkisiin ongelmiin aikuisena. 

Vierailija kirjoitti:

Yksi syy lienee varmasti se, että nykyään jokainen joutuu enemmän sosiaalisiin tilanteisiin ja ylipäätään stressaaviin tilanteisiin. Ennen oli paljon todennäköisempää, että esim. työt saatiin suhteilla tai vanhempien firmasta/maatilalta, jolloin ei tarvinut samalla tavalla pärjätä monissa ryhmähaastatteluissa kuin nykyään. Ja sama työ voitiin pitää parhaimmillaan koko työiän, joten sekin vähensi näitä "pakollisia sosiaalisia tilanteita". Myös kouluissa panostetaan paljon enemmän esitelmiä ja esiintymistä nykyään, kun ennen piti päntätä hiljaa paikallaan. Ja kaikki on myös kansainvälistynyt. Jos ennen piti osata kätellä rempseästi ja esitellä itsensä, nykyään pitää osaa pitää powerpoint useammalla kielellä.

Ja toisaalta se, että nykyään noille on nimitykset keksitty. Ennen se saattoi olla vain se "outo hiljanen tyyppi" tai "suomalaista jurottamista" tai "vähän sisäänpäinkääntyny" tai "herkkä".

Niin, suvaisemattomuutta ujoja kohtaan on järjestelmällisesti lisätty. Lähtökohta on, että kaikkien tulee olla mahdollisimman sosiaalisia, ja että kaikki pystyvät olemaan (yhtä) sosiaalisia, jos vain haluavat ja harjoittelevat.

Näinhän asia ei ole. Temperamentti on jotain mikä muodostuu kutakuinkin syntymässä. Sosiaalisesti rajoittunut luonne voi toki näytellä tai yrittää näytellä sosiaalista, mutta pitkässä juoksussa jatkuva näytteleminen ja epämukavuusalueella eläminen on iso kuormitus psyykeelle ja aiheuttaa mm. paniikkihäiriöitä ja muita ongelmia.

Eli: vtun älykkäästi toimii yhteiskunta tältä osin. Eli sadistisesti. Kyllä tämä vielä joku päivä ymmärretään. Mark my words.

Vierailija kirjoitti:

Ei noita termejä ollut olemassakaan vielä 70-luvulla, tuskin 80-luvullakaan. Vai oliko?

Ei, kuten ei myöskään  vuonna 500 eaa (ennen ajanlaskumme alkua)

Liian suuri yhteisö. Muistan kun lapsena pyörittiin vain siinä oman kodin nurkilla. Siinä oli 2 pientä lähikauppaa, posti, ja perhetutut asuivat lähellä. Kaikki oli tuttua ja turvallista.

Suuremmassa yhteisössä paineet kuulua joukkoon ovat myös suurempia. Työttömyys esim. on itselläni ollut p.häiriön laukaiseva tekijä.

Vierailija kirjoitti:

80 luvulla oli nousukausi ja kaikki oli töissä. Ei sitä jääty kotiin pelkäämään. Mikä ihme nyt mättää??

80-luvulla töissä oli leppoisampi tahti. Ja kesätöissä saattoi olla muutamia päiviä ihan niin, ettei kukaan keksinyt kesikselle mitään tekemistä. Sekin toisaalta oli ahdistavaa, koska työpaikalla oli pakko olla.

Ahdistusta on ihmisillä varmaan ollut aina. Entisaikaan lääkärit diagnosoivat hysteriaa ja sitten Freud keksi neuroosit. Vielä varhaisempina aikoina ihmiset uskoivat riivaajiin.

Jos ihmiset eivät olisi niin ilkeitä niin ei olisi syytä pelätäkään. Ongelma lakkaa kun ihmiset lakkaavat ilkeilemästä.

Ehkä pahin virhe on se että kieltää ongelmien olemassaolon. Koska ne tavallisesti patoutuvat.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä pahin virhe on se että kieltää ongelmien olemassaolon. Koska ne tavallisesti patoutuvat.

Sehän on ihan selvä että raha, valta, "valta" ja erinäiset kuplat sekoittavat ihmisten pään aivan totaalisesti.

Maailmassa on paljon pahuutta ja mieleltään sairaita ihmisiä.Jos on lapsena ollut näiden armoilla se voi myöhemmin laukaista paniikkihäiriön vaikka vasta aikuisena.Eli paniikkihäiriö voi olla hyvinkin terve reaktio.Silloinhan ihminen on erottanut mikä on tervettä jamikä sairasta.Jos ihminen on kokenut jotain sairasta ja jatkais rallatellen eteenpäin niin se kai se tyhmä olisi? On tervettä reagoida sairaaseen tilanteeseen.Ja kai ennenkin ihmiset romahti.Asioilla ei ollut vaan hienoja diagnooseja.Niin ja ehkä ennen hyväksyttiin enemmän ihmisten erilaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä pahin virhe on se että kieltää ongelmien olemassaolon. Koska ne tavallisesti patoutuvat.

Sehän on ihan selvä että raha, valta, "valta" ja erinäiset kuplat sekoittavat ihmisten pään aivan totaalisesti.

Että kyllä se viisaus asuu  ihmisissä ja kansassa. Mutta some on hyvä kanava psykologiseen manipulointiin ja populismiin.

Olen itse sairastanut jo 1970-luvulta lähtien. Ei lääkkeitä ei diagnoosia. 1997 lääkkeet ja lopulta diagnoosi. Välillä parempia aikoja paljon on sitä huonompaa aikaa.