Miksi paniikkihäiriöt ja sosiaalisten tilanteiden pelko on nykyään niin yleistä?

Vaikea sanoa. Joka ajalla on omat kommervenkkinsä. Paniikkihäiriössä on kyse aivojen kemiallisista tiloista ja  alttius on perinnöllistä.

Mulla on dataa isoisovanhemmista saakka, yhdessä sukulinjassa on tästä vaivasta kärsitty. Isoisovanhempi istui jonkin aikaa hourulassakin. Vaikka hyvissä oloissa kasvanut, mutta mistä minä  esim. hänen lapsuutensa traumoista 1880-luvun lopulla tietäisin. Sama vaiva kohtasi isovanhempaani (sodassa oli kyllä kova jätkä mutta se taisikin olla traumojen trauma kun sodan jälkeen kärsi kovasti kuten tietysti tuhannet muut veteraanit) ja vanhempaani mutta lievemmin. Minulla myös otti koville nuorempana mutta olen ollut "terveempi" jo kymmenen vuotta.

Paniikkihäiriöille altistaa sama geeni kuin astmalle. Eikö astmakin ole yleistynyt?

Suomessa on liikaa velliperseitä. Piikille kaikki tuollaiset niin jo loppuu turha valitus ahdistuksesta.

Päinvastoin, Suomessa on liian vähän lempeyttä. Jotain rauhoittavaa piikkiä pitäisi antaa kaikille koviksille.

Up

Kannattaa ottaa huomioon myös ympäristön muutos. Nykyään ihmisiä on enemmän, mutta kanssakäymistä vähemmän. Aiemmin voitiin tuntea nimeltä naapurit, lääkärit ja lähikaupan myyjät. Lapset ja nuoret heräsi porukassa ja ulkona toisistaan huolehtien. Nyt kanssakäyminen tapahtuu kasvottomasti tekstin välityksellä eikä vanhemmatkaan ehdi pitää huolta eikä ole kartalla mitä jälkikasvu somessa touhuaa.

Ympäristöstä tulee myös melua ja valoa jatkuvalla syötöllä. Aiemmin ihmiset nukkuivat ja valvoivat auringon ja kuun mukaan. On vaikeampi rauhoittua ja väsynyt ihminen on alttiimpi stressille.

Nykyään ei liikuta ja syödään huonosti, aiemmin työ oli fyysistä ja ulkona saattoi mennä päiväkin kevyesti. Ruoka oli tuhtia mutta ravitsevaa ja se kului ulkona. Eläimille syötetään hormoneja kasvun takia ja me syömme ne.

Hormonit ja lääkkeet on lisääntynyt. Jo yläasteella tytöille lykätään e-pillerit joita syödään kymmeniä vuosia. Kaikki tietää että pillerit aiheuttavat käyttäjälleen masennusta ja ahdistusta jne, mutta sen lisäksi lääkejäämät päätyvät takaisin juomaveteen.

Kemikaalit on lisääntynyt. Kynsilakat, hiussuihkeet, ihovoiteet, tiskiaineet, pesuaineet, hiusvärit, vaatteet, meikit kaikki on kyllästettyä. Kaikki imeytyy ihon läpi verenkiertoon. Ennen kaikki kuurattiin luonnonmukaisella mäntysuovalla ja ehkä etikalla.

Liikaa kemikaaleja, valoja, melua ja vaatimuksia eikö paikkaa mikä on turvallinen ja rauhallinen.

Asiasta toiseen: miksi lähes aina yhdistetään nämä kaksi asiaa eli paniikkihäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko? Ei ne aina kulje käsi kädessä. Itse kärsin paniikkihäiriöstä, mutta en pelkää lainkaan sosiaalisia tilanteita. Päinvastoin. Paniikkikohtaus tulee ainoastaan tilanteissa, joissa olen syystä tai toisesta stressaantunut ja yksin. Ihmisten seura rauhoittaa mua. En ole koskaan saanut kohtausta muiden ihmisten seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

siemailija kirjoitti:

Siksi, koska armoa ei anneta. Ja sisimmässämme me tiedämme tämän. On oltava vähintään hyvä ellei täydellinen.

No armoa ei tässä maailmassa ole juurikaan tarjolla kuin harvoille ja valituile, että siinä olet kyllä ihan oikeassa. Karu paikkahan tämä maailma on, siitä ei pääse mihinkään vaikka kuinka haluaisi.

Inhimillisyys on kuitenkin se kaikkein tärkein ja se mikä meitä koskettaa loppujenlopuksi eniten.

Se päällimäinen agendahan tässä kontekstissa on se, että inhimillisyys on kauppatavaraa.

Että tavallaan eletään maailmassa, jossa kukaan ei oikein ota vastuuta.

Eikä edes tavallaan. Kukaan ei enää ota vastuuta mistään vaan kaikki p*rseilyt on korkeintaan inhimillisiä erehdyksiä vaikka seuraukset olisi täysin syyttömille sivullisille kuinka kohtuuttomia.

En se minä ollut, se oli pirkka.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ottaa huomioon myös ympäristön muutos. Nykyään ihmisiä on enemmän, mutta kanssakäymistä vähemmän. Aiemmin voitiin tuntea nimeltä naapurit, lääkärit ja lähikaupan myyjät. Lapset ja nuoret heräsi porukassa ja ulkona toisistaan huolehtien. Nyt kanssakäyminen tapahtuu kasvottomasti tekstin välityksellä eikä vanhemmatkaan ehdi pitää huolta eikä ole kartalla mitä jälkikasvu somessa touhuaa.

Ympäristöstä tulee myös melua ja valoa jatkuvalla syötöllä. Aiemmin ihmiset nukkuivat ja valvoivat auringon ja kuun mukaan. On vaikeampi rauhoittua ja väsynyt ihminen on alttiimpi stressille.

Nykyään ei liikuta ja syödään huonosti, aiemmin työ oli fyysistä ja ulkona saattoi mennä päiväkin kevyesti. Ruoka oli tuhtia mutta ravitsevaa ja se kului ulkona. Eläimille syötetään hormoneja kasvun takia ja me syömme ne.

Hormonit ja lääkkeet on lisääntynyt. Jo yläasteella tytöille lykätään e-pillerit joita syödään kymmeniä vuosia. Kaikki tietää että pillerit aiheuttavat käyttäjälleen masennusta ja ahdistusta jne, mutta sen lisäksi lääkejäämät päätyvät takaisin juomaveteen.

Kemikaalit on lisääntynyt. Kynsilakat, hiussuihkeet, ihovoiteet, tiskiaineet, pesuaineet, hiusvärit, vaatteet, meikit kaikki on kyllästettyä. Kaikki imeytyy ihon läpi verenkiertoon. Ennen kaikki kuurattiin luonnonmukaisella mäntysuovalla ja ehkä etikalla.

Liikaa kemikaaleja, valoja, melua ja vaatimuksia eikö paikkaa mikä on turvallinen ja rauhallinen.

Amen.

Ihmisten välinen kanssakäyminen on nykyään hyvin erilaista verrattuna vaikka 70-lukuun.

Hyvä ja tärkeä kysymys ja " kelpo " keskusteluntaso.

En tiedä.

Kärsin molemmista. Olen syntynt 70-luvulla. Olettaisin tapauksessani alkoholismillani ja persoonani epävakaudella olevan merkitystä.

Jotain, jossain, joskus on mennyt pahasti pieleen

Vierailija kirjoitti:

Muotitauteja, ei mitään muuta, pikkutyttöjen ja lasten tasolle jääneiden prinsessaoikutteluja. On se hienoa.

Siinä taas eräs, joka ei tiedä asiasta mitään! Voi kun mä niin toivoisin, että ihminen joka ei ymmärrä, pääsis joskus itse kokemaan tuon tilan. Vois mielipide hieman muuttua, kun pakotettas paniikki-tilassa väkisin kaikkiin pahoihin tilanteisiin kaikenlaisine oireineen ja sitten kutsuttaisiin sitä "prinsessan oikutteluksi". Pahimmillaan paniikkikohtaus näkyy myös muille kovana vapinana, hikoiluna, voimien katoamisena tms niin että myös muut voivat luulla henkilön olevan todella sairas. Häiriö ei todellakaan ole mitään itse valittua oikuttelua ja vastuun pakenemista, vaan ennakoimatonta ja hallitsematonta jopa näkyvää oireilua, joka sotkee ajattelu- ja toimintakyvyn täysin. Hyvä kun muistaa nimeään tai koti-osoitettaan.

Se on varrmaan siiitä että ihmiiisen kapasiteetti ei enää ylllä tulkiitsemaaan kryptusta maaailmaa. Ihmineen vetöytyy varmuudenvuuuoksi kuoreensa.

Mulla pysähtyi sydän paniikkikohtauksen takia. Voin sanoa ettei ollut hääviä.

Elimistö väsynyt, ylivirittynyt, kortisolit huipussaan, pitkään jatkunutta uniongelmia,  verenpaineet katossa, lepopulssi alle 30 lyöntiä minuutissa, ja verenpaineet kuin kuolleella, siitä aamulla herääminen laukaisi paniikkikohtauksen. Nyt on tuo jo taaksejäänyttä elämää. Ainoastaan jatkuva stressi, ja jatkuva pakoreaktio kehossa oli selityksenä, ei mitään sosiaalisia ongelmia eikä pelkoja. Lapsi sairastui fyysisesti, hänen henkensä puolesta joutui pelkäämään useita vuosia, oma sairastuminen(fyysinen), omat ja lapsen tutkimukset, vuosia kestäneet, ei apua mistään, ystävät kaikkosivat, vanhemmat syyttivät minua koko sen ajan kunnes lapsen sairaudelle saatiin ihan oikea nimi... Että itsellä paniikkikohtaukset laukaisi tällainen tilanne. Toisia stressaa sitten joku muu. Vaikka mieleni oli tyyni, ei se välittynyt vartalolleni mitenkään, vaan joku katkos oli siellä jossain välillä, kun elimistö oli täysin sekaisin. Nykyään en voi harrastaa kovaa liikuntaa, minua ei saa säikäyttää, enkä saa olla strressaavassa ympäristössä, tai stressaavassa ihmissuhteessa, en voi käyttää mitään päihteitä, enkä juoda kahvia kuin kaksi kuppia päivässä, en voi mennä huvipuistolaitteisiin, enkä tehdä mitään mikä äkisti nostaa sykkeen, tai saa minut pelkäämään tai säikähtämään, koska elimistö lyö heti pakoreaktiot, ja stressihormonit tappiinsa. 

Jes.

Vierailija kirjoitti:

Koska nykyään ei ole hyväksyttyä olla epäsosiaalinen, sille on keksitty oma diagnoosi.

Epäsosiaalisuus ON JO diagnoosi (epäsosiaalinen/antisosiaalinen whatever pers.härö)

eikä sinulla todennäköisesti ole diagnosointiin vaadittavaa pätevyyttä.

Evoluutiopsykologia selittää tämän yhteiskunnan muutoksella. "Out modern skulls house a stone age brain".

Nykymaailmassa ihmisen sosiaalinen verkosto on hyvin erilainen kuin se, mihin aivomme ovat sopeutuneet. On arkipäivää nähdä päivässä jopa satoja vieraita ihmisiä, ja joutua olemaan tekemisissä ehkä kymmentenkin uusien tyyppien kanssa. Työssä ja opinnoissa saatetaan joutua pitämään esitelmiä suurille ihmisjoukoille, ja muutenkin olemaan kuin kala vedessä suurten tuntemattomien ihmisjoukkojen kanssa.

Ihmisen aivot elävät vielä sitä aikaa, kun sosiaaliset suhteet koostuivat muutamista kymmenistä tutuista ihmisistä. Eikä esitelmistä ja puheista ollut tietoakaan. Ei ihme että kaikilla ei kuuppa kestä, ja niitäkin joilla kestää ottaa usein homma pattiin.

Vierailija kirjoitti:

Elettiin pienemmissä ympyröissä. Naapurustoon oli tiiviimmät välit. Niitä juroja, vähäsanaisia sun muita erilaisia siedettiin paremmin. Ne tunnettiin ja harmittomiksi tiedettiin. Maalla mun lapsuudessa aikuiset lapset perheineen rahtautui joka viikonloppu lapsuudenkotiinsa. Nykyisin nähdään häissä ja hautajaisissa. Oli oikeasti yhteisöllisyyttä, sosiaalisia tuttuja kontakteja. Onhan sekin tutkittu, että luokaton lukio lisäsi mielialaoireilua. Arat jää juurettomiksi, ympärillä on vieraita ihmisiä eikä tuttua ja turvallista.

Ai on muitakin! Voisi sanoa, että luokaton lukio pilasi elämäni. Lukion ekana vuonna syksyllä puhkesi paha sos. fobia. On jatkunut nyt 20 vuotta. Työelämä on tuskaa sen vuoksi.