Missä raja kulkee kun alkoholistin hyysääminen riittää!?!?
Nyt mennyt 32- vuotta. Äite on ryypännyt aina, ollut aina pulassa, aina taloudellisia, henkisiä ja fyysisiä vaikeuksia. Aina olen auttanut, ikäni ja taloudellisen tilanteen mukaan. Oon nostanut sen suosta, potkinut eteenpäin, tukenu, ymmärtäny.
Nyt isäni, hänen miehensä kuoli viime syksynä. Äite ryyppää ryyppää ryyppää ja ryyppää. Minä autan ja tuen ja kuuntelen, käyn siivoamassa ja kaupassa ja koitan ymmärtää.
Järjestin hänelle hoitoa kun pää sekosi, meni taas ihan sekaisin.. Ei apu kelvannut. Kieltäytyi, palasi kotiinsa ryyppäämään ja olemaan ypöyksin. Hänellä ei ole ketään. Pitäisi olla tietty kun on leski ja onneton ja syöpäsairas ja selkäkin vaivaa ja kukaan ei välitä ja on niin kamalaa.
Välillä ei vastaa puhelimeen ja ajan 10 km katsomaan onko hengissä.. Yleensä ongelma on et on niin pöhnässä ettei löydä laturiaan tai puhelintaan. Rahapussit on hukassa.
Joo, on tosi hirveä ihmiskohtalo ja raunio, mutta kun ei jaksaisi. Olenko ihan hirveä???
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Onko mielipiteitä? Pitääkö tukea vai antaa olla?
Mitä enemmän hyysäät, sitä enemmän teet vahinkoa.
Näille kantaa diakoneista lähtien ruuat kotiin ja aspa siivoaa.
Jää sitte omat rahat juotavaksi ja energiaa kävellä kaljakauppaan.
Ohjaa korkeintaan hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on , että huolehdit liikaa. Ja opettele puhumaan mitä ajattelet myös äidillesi. älä soittele ja käy viikon välein katsomassa miten menee. jos on rahaa niin älä anna sitä vaan pyydä kanssasi ravintolaan syömään
Tämä.
Et sinä ap auta. Olet mahdollistaja. Se on pahinta mitä toiselle voi tehdä.
Alkoholistien kansaa täytyy vaan todeta, että nähdään kun olet valmis katkolle, sitten autan. Autan menemään AA:n tapaamisiin jne.
Mutta niin kauan kun juot, saat pärjätä miten hyväksi näet.
Koska vaikka kyseessä onkin sairaus, ei se poista ihmisen vastuuta itsestään, eikä ketään pidä auttaa oman jaksamisen kustannuksella.
Sitä riiputaan siinä entisessä ihmisessä mikä on enää kuori.
Alkoholi muuttaa niin paljon ihmiset psyykettä. Pitää sinusta vain siksi, että saa apua. Jos apua katkeaa, haukkuu sinut siinä missä muutkin.
Elimistön pyrkimys juoda joka päivä on näillä päämäärä.
Heti herätessään elimistö vaatii etsimään alkoholia keinoja kaihtamatta.
Minä olen hylännyt juopon isäni. Puhelimessa sentään puhutaan ja pari kertaa vuodessa nähdään. Asumme satojen kilometrien päässä ja mieheni on matkatöissä eli pyöritän yksin lapsiperheen arkea. Isäni on ilkeä rähinöitsijä. Ei pakosti päästäkään sisään vaikka olen matkan kulkenut hänen luokseen. Kerskaa ja uhoaa ja on ihan sekava. Arki ei suju, mutta laitokseen ei arvatenkaan halua.
Kannan silti syyllisyyttä, vaikka vihaan koko ihmishirviötä. Monien silmissä olen paha tytär. Alkoholisti on kauhea taakka. Minulla on hänelle puhelunesto koska häiriköi niin kauheasti ja syytteli. Soitan sitten itse hänelle joskus harvoin.