♥KESÄKERTTUJEN MAANANTAI♥

En halunnut kirjoittaa pinoon suru-uutista. Mutta halusin silti kertoa tilanteen täällä palstalla, kun jonkin verran olen täällä pyörinyt. Aina kaikki ei mene niinkuin suunnittelee. Tällainen tapahtuma ei valitettavasti ole harvinainen, mutta ei myöskään niin yleinen, että kerttusten (tai muidenkaan) tarvitsisi nyt " panikoitua" ... Nauttikaa ihmeessä raskaudesta ja tuntemuksistanne, pienistä liikkeistä ja niistä isommistakin ja jopa kurjasta olosta... ;) Mutta muistakaa luottaa omaan äidinvaistoonne ja tarkkailkaa ihmeessä vointianne. Minutkin herätti jo toista kertaa se paljon puhuttu äidinvaisto. Tällä kertaa valitettavasti liian myöhään. Kuten sanottu, kerron tilanteestamme lisää, kunhan itse saamme lisäteitoa. Tällä hetkellä kaikki on hyvin epäselvää. Valitettavasti nykylääketiedekään ei pysty kaikkeen, sen tästä opimme. Ja johdatukseen uskova kun olen, niin tällä kaikella täytyy olla tarkoitus ja näin piti jostakin syystä käydä. Pieni enkeli-tyttö Aija katselee pilven reunalta perhettään ja kaikkia samoihin aikoihin syntyviksi tarkoitettuja (kesäkuu). Hän on varmasti meille kaikille pieni suojelusenkeli... :)



Charlotte

Mittasin äsken napanahkani muhkauden ja oli 128cm. Juu, hirveän paljonhan se on, mutta valitettavasti saamaton kun olen ollut, niin ylipainoakin oli ennen odotusta varmaan 30kg... Ennen kolmatta lasta paino kyllä putoaa. Ennenkuin paino on lähempänä 80kg kuin 90kg ei meillä ole vauvalle enää lupaa tulla. Siis itse on niin päätetty. Ei tunnu näissä meidän raskauksissa tuo minun paino vaikuttavan raskautumiseen.



Itkua tuhersin kun Charlottan viestiä äsken luin.



Kumartuminen on muuten muuttunut melko vaikeaksi ja koko ajan tuntuu, että joku yrittää porata päätään haaroväliin. Tuntuu välillä oikean ilkeältä. Ja ne potkutkin ovat saaneet muutaman ' aun' aikaiseksi. Josko se mies olisi oikeassa siitä toukokuun puolivälistä ja viikoista 38...



Palaan takaisin omaan huonoon olooni ja niin edelleen. Toivottavasti esikoisen kanssa jaksan olla ihmisiksi...



Jamesiina taas.

Ensiksi pahoitelut pikku-Aijan perheelle! Surullista luettavaa.

Mulla oli tänään aamulla aika äitipolille lääkärille. Ilmoittivat, kun menin että ajat ovat jonkin verran myöhässä. Pari tuntia meni ja sitten selvisi, että mun lääkäriaika olikin peruttu! Meni kyllä hermot ja totaalisesti. Sanoin, että minähän en tänne turhaan ajanut kahdeksi tunniksi istumaan, joten hoitaja sitten ystävällisesti tutki ja ultrasi. Ja lupasi vielä tuon käynnin ilmaiseksi.

Vauvelilla kaikki hyvin. Pää alaspäin tuolla loikoilee ja painoarvio oli 1250 g. Vieläkään ei sukupuolesta sanonut mitään. Oli jalat niin kippurassa siinä edessä, ettei kunnolla näkynyt. Mulla on itselläni kyllä nyt ihan tyttö-olo, vaikka alussa ajattelin että olisi poika. No jännitys siis säilyy.

Viime viikko lomailtiin pohjoisessa. Oli oikein hauska loma kaikin puolin. Tosin mähän en kykene juuri mihinkään. Tuntuu että tuo maha on nyt jo niin " ahdistava " ja selkää koskee.



bombo ja " kurre " rv 28 tasan ja tyttö 11/01

krisse: Mulle on myös tullut sieltä vau' kirjasta jo paketti. Siinä oli vaippanäytteitä, cd yms niin kuin joku täällä jo keroikin. Ja tää paketti muuten tais tulla jo 2kk sitten! Ja muistaaksenoi aika pian sen lapun lähettämisen jälkeen.

VYÖTÄRÖNYMPÄRYS: Eli pakko oli käydä se mittaamassa :) :) Näytti olevan 102cm, et ihan kivastihan tota on :) En muista mitä oli ennen raskautta mutta esikoista ennen oli 69cm. (Tosin varmaan on jokunen makkara siinä ollut tämänn raskauden alussa jo ennestään)



Synnytyksestä vielä: Mä oon myös miettinyt sitä että miten menee kaikki käytännönasiat, mihin tyttö menee hoitoon ja jos keskellä yötäkin joutuu lähteen niin joutuuko sen herättää jne...Ilman miestä en kuitenkaan missään nimessä haluais synnyttää! Tuntuukin jo pelottavalta, mut eiköhän kaikki omalla painollaan mene.



En vaan saa Charlottea mielestäni ja jotenkin tämä päivä menee kuin sumussa :(



Queen rv30+3

.. Krissekö se kyseli kirpparireissustani.. :) Eli vielä viikonloppuna en tavaroita saanut roudattua vaan vasta tänä aamuna! Vein tavarat SPR:n myyntipöydälle ja ajattelin ainakin viikon pitää siellä, jospa joku huolis meidän tavarat.. ainakin kasseja purkaessa ostettiin jo yhdet housut ja lasimalja!!!



G: masunympärys näytti olevan jo 105 cm, lähtölukemat tais olla siinä 80 cm tietämillä kun esikoisesta jääneet makkarat ei kerenneet " kadota" ennen uutta raskautta..



Synnytyksistä on ollut näköjään tänään puhetta. Itsekin olen miettinyt aihetta jo kuukausia sitten, olen sellanen etukäteen murehtija/miettijä. Tosin esikoisen synnytys meni mielestäni suht " helposti" kesto 7,5 h ponnistusvaihekin vain 20 min joten varsinaisesti tuleva synnytys ei jännitä, mietityttää vaan, melkein ei välillä jaksais edes odottaa, että pääsee tositoimiin! :)



Muutama asia, joista voisin mainita näin " kokeneena" on esim. se kuinka eri lailla ihmiset kokee ponnistusvaiheen, toisille se on yhtä tuskaa ja toisille taas " helpompaa" kuten minulle eli kivut loppuivat siihen kun kohdunsuu täysin auki ja pääsin oikeesti " tekemään" jotain eli punnertamaan sitä lasta ulos!! Eli ponnistuvaihe ei enää varsinaisesti käynyt kipeätä kun sai keskittyä siihen toimintaan. Eppari jouduttiin kyllä tekemään, ei käynyt kipeätä silloin, toipuminen oli kyllä tosi rankkaa, mikä yllätti itseni täysin, tätä ei kukaan minulle kertonut.. Yli viikko alapää TOSI kipeänä tuntui ikuisuudelta..



Samoin tuo epiduraali vähän askarruttaa koska esikoisen synnytyksessä sitä ei edes mulle tarjottu vaikka kyselinkin jossain vaiheessa olisko jotain vähän vahvempaa kipulääkettä tarjolla.. Kätilön mielestä pärjäsin ihan hyvin omilla voimavaroilla (toki kohdunkaulapuudutteilla ja ilokaasuilla terästettynä..) ja loppujen lopuksi niin pärjäsinkin, niitä omia voimavaroja kyllä löytyy myöskin!! Siksi epiduraali siis mietityttää kun viimeksi luulin et sen saa varmasti jos menee ihan kauheaksi ja kun en esikoiselta saanutkaan niin nyt miettii et jos ne ei " annakaan" sitä mulle jos vaikka nyt tarvitsisinkin..



Tässä muutama ajatus, mitä mulle tuli mieleen synnytyksestä. Tosi vaikea sanoa mitään yleispätevää koska me jokainen ollaan niin erilaisia, koetaan kipu niin henkisesti kuin fyysisestikin eri lailla ja sitä yhtä oikeaa tapaa synnyttää ei ole, tärkeintä on mielestäni, että lapsi saadaan turvallisesti maailmaan!!!! :)



Kevättä ja sitä kesää odotellessa..



MiljaMaaria 30 + 1 (jipii, vihdoin rv:t alkaa 3:lla, loppu häämötää.. miten niin malttamaton jo..? ;)

Osanottoni Charlottelle ja perheelleen.



Minäkin mittasin mahani eilen ja sain 109cm mitaksi. Lähtölukemaa en tiedä.



Vointi tänään parempi kuin eilen, tosin surullinen olo Charlotten puolesta :( :(



Olsku 29+5

Charloten perheelle voimia surunkeskelle.



Kyllä aina vetää niin mielen matalaksi tuollainen tapahtuma. Sitä on pahoillaan toisen puolesta ja samalla tuntee syyllisyyttä omasta onnestaan:(



No olette keskusteluihin kaivaneet synnytyksen... Oli se pinokin esimerkkinä, joka mua hekn. kohtasesti tympi ihan tosissaan. Ei siitä sen enmpää... Olin jotenkin mielestäni hyvin valmistautunut tytön synnytykseen ja menossa avoimin mielin. Kaikki muu olisi käynyt paitsi se sektio.... Arvaattehan mikä oli loppu tulos. Sektioon joutuminen oli minulle tosi kova pala, eikä sitä helpottanut ystävällisten täti-ihmisten kommentit siitä, että en tiedä synnyttämisestä mitään. No oikeassapa ovat=) Nyt tälläkertaa olen jotenkin lähtenyt ajatuksesta, että sektioon tässä mennään ja samalla salaa toivon koko ajan alatiesynnytystä. Tieto lisää tuskaa ja olen valitettavan tietoinen asioista, jotka voivat mennä pieleen, joten yritän suhtautua asiaan " blondina" (älkää pahastuko ilmausta). Kivusta en niinkään ole huolissani enemmänkin juuri noista komplikaatioista. aivot narikkaan vaan niin ei turhia mieti. Olen jo päättänyt, että haluan keskustella tietyistä asioista ennen synnytystä. Katsotaan järjestyykö aikaa silloin viikolla 36-37.



Mahan ympärys 103 eli muutamassa viikossa tullut se 3cm lisää... Olo on ahdas ja maha tunkee ns. suuhun. Potkuja satelee sinne tänne. Tänään taas oli töitten jälkeen ihan lopen uupunut olo. Vielä vähän aikaa.....(koitan vakuuttaa lähinnä itseni)



Pahaolo ja yökkäily taas kiusasivat viikonloppuna. Aattelin, että johtuu tilan vähyydestä, kun muuten on olo ihan ok.



Lytte ja Masukki 28+2

Juu, ei siis nukuta. Normaalisti ei ole ongelmia, mutta jo eilen illalla meni yhteen yöllä, vaikka siihen vaikutti aviollinen kanssakäynti... ; ) Yöllä olen pyörinyt ympyrää ja käynyt säännöllisesti vessassa, joten ei tule sitä kunnolla nukuttua kun sitten nukahtaa ja aamulla ihailen kelloa joskus jo seitsämältä. Päiväuniakaan ei oikeastaan tee mieli nukkua, ja jos vaikka tekisikin, niin vessassa saa taas ravata.



Suututtaa muutenkin ja tämä unettomuus ja tällä hetkellä jokapaikkaa koskeva kutina ei kauheasti naurata muutenkaan. Saa nähdä millainen äkäinen olo on sitten huomenna.



Ei ole kiva olo tällähetkellä ei.



Kauniita unia kuka saa unesta kiinni. Täällä jatkamme harjoituksia...



Jamesiina ja MasuVauveli