Pakkoruotsin aikaistus ala-asteelle vähensi A2-kielten opiskelua

Muuten, miksi kaikessa muussa valinnanvapaus nähdään positiivisena asian, mutta kielten opetuksessa vaihtoehdoton pakkoruotsi onkin se paras ratkaisu?

Vierailija kirjoitti:

Kielitaidon tarpeen kannalta olisi mielenkiintoista nähdä joku selvitys, kuinka suuri osa kommunikaatiosta Suomessa tapahtuu eri kielillä. Kommunikaatioksi lasken vastaanoton, en tuotantoa.  Eli hallinnossa tuotetun tekstin tai eetteriin singottujen radioaaltojen määrä ei ole ratkaiseva, vaan se, kuinka paljon eri kielillä kirjoitettuja ja puhuttuja merkkijonoja ihmiset lukevat ja kuuntelevat.  Koska kieliryhmien välinen kommunikaatio tapahtuu pääosin suomeksi, en usko, että ruotsinkielen osuus on edes 5 %.

Jostain syystä katsotaan tarpeelliseksi syytää huomattavasti resursseja kaikkien suomalaisten varustamiseksi sen varalle, että he joutuvat joskus työssään kommunikoimaan ummikkoruotsinkielisen kanssa. Tulos/panos-suhde on surkea, mutta ilmeisesti ideologisista syistä sirkusta on jatkettava.  Eikö todennäköisyydet huomioon ottaen olisi paljon fiksumpaa opettaa ihmiselle pakolla esimerkiksi kunnolliset elvytys- ja ensiaputaidot?

Pakkoruotsi on kuin keisarin uudet vaatteet. Kaikki näkee, ettei asiassa ole mitään järkeä, mutta alastoman keisarin hienoja vaatteita on vaan pakko kehua.

Silloin "vanhaan hyvään aikaan" kun kaikki luki sataa kieltä, lukioon meni paljon pienempi osuus oppilaista kuin nykyään. Kannattaisi muistaa tämä. Halutaanko kohtuuttomilla kielipakoilla poistaa jatko-opinnoista ne, joiden lahjat ja kiinnostus on muualla kuin kielissä?

polyglotti kirjoitti:

Suurin ongelma on se, ettei meillä Suomessa osata opettaa kieliä kunnollisesti, ei ainakaan omien kokemuksieni mukaan.

Minusta meillä ollaan liian tehtäväorientoituneita. Eikö joka viikko pidettävien sanakokeiden sijaan olisi parempi pitää esim. luokan yhteisiä keskustelutuokioita opiskeltavalla kielellä? Näin uutta sanastoa voisi käyttää ihan oikeassa asiayhteydessä ja ne jäisivät paremmin mieleen. Myös ääntämystaito paranisi.

Kursseilla pitäisi myös lukea enemmän esim. vieraskielisiä teoksia tai uutisia, ja taas, kyseiset aiheet voitaisiin ottaa luokan yhteiseen keskusteluun, johon kaikki voisivat ottaa osaa.

Vielä yksi kannattava toimi olisi jakaa opiskelijoita tasapuolisemmin taitotasojen mukaan kursseille. Se hyödyttäisi kaikkia osapuolia, sillä vaikeammin oppiville voitaisiin pitää tunteja, joilla keskitytään perusasioiden hiomiseen ja tahti pysyisi kohtuullisena, kun taas ne, jotka oppivat nopeammin, voisivat edetä kielitaidossaan ilman turhaa tylsistymistä tunnilla, kun jälleen kerran täytyy kerrata, miten X-sukuinen sana taipuu määräisessä muodossa yms. 

Keskustelut: ei, mahdotonta valvoa, ettei siellä kumminkin kieli vaihdu suomeksi. Lapsille mahdotonta.

Sanakokeet: jes, meillä oli JOKA tunnin alussa sanakokeet, ja jopas opittiinkin sanastoa.

Tasokurssit: tarvitaan, muuten kaikkien taso pysyy kellarissa.

Vierailija kirjoitti:

Silloin "vanhaan hyvään aikaan" kun kaikki luki sataa kieltä, lukioon meni paljon pienempi osuus oppilaista kuin nykyään. Kannattaisi muistaa tämä. Halutaanko kohtuuttomilla kielipakoilla poistaa jatko-opinnoista ne, joiden lahjat ja kiinnostus on muualla kuin kielissä?

Tyhmät eivät menesty. Tämä saattaa tulla sinulle yllätyksenä, mutta niin se vain on aina ollut. Nuoria ei kouluteta ensi sijassa sen takia, mikä heidän mielestään on kivaa, vaan sen takia, mitä yhteiskunta tarvitsee.

Yhteiskunta tarvitsee koulutettuja ihmisiä, jotka oman erikoisalansa hallitsemisen lisäksi myös osaa elää yhteiskunnassamme lainkuuliaisena, kulttuuristamme monipuolisesti nauttivana ja yhteiskuntaan rakentavasti osallistuvana henkilönä. Yhteiskunnan etujen mukaista siis on, että henkilö A, joka on lahjakas tekniikassa ja matematiikassa sekä pärjää kohtuullisen hyvin ruotsissa, syrjäyttää henkilön B, joka on lahjakas tekniikassa ja matematiikassa ja on huono ruotsissa siksi että sabotoi ruotsinopetusta. A on nimittäin - oikeasti - lahjakkaampi, aikuisempi ja parempaa kansalaisainesta kuin B, ja A:han kannattaa investoida.

Sosiaalisesti lahjaton nörtti, joka ei viitsi opetella sosiaalisia taitoja, koska pitää tietokonekomponenttien kanssa nyhräämistä tai elektroniikan kanssa säheltämistä tärkeämpänä, on huonoa kansalaisainesta. Lahjakkailla ihmisillä on oikeus koulutukseen vain ja ainoastaan sillä ehdolla, että he käyttävät lahjakkuuttaan yhteiskuntamme hyväksi, muuten he ovat täyttä painolastia, jota ei kuulukaan päästää opiskelemaan. Ei yhteiskunnalla ole mitään velvollisuutta järjestää moniongelmaisille nörteille ilmaista nörttikoulutusta, elleivät nörtit viitsi tehdä yhtään mitään ottaakseen kontaktia muihin ihmisiin ja yhteiskuntaan.

Henkilö, joka osaa vain yhden asian todella hyvin eikä sitten yhtään mitään muuta, lasketaan ääritapauksessa jo kliinisesti kehitysvammaiseksi - yleensä käytetään ranskankielistä termiä "idiot savant", osaava idiootti. Tällaisten idioottien paikka ei ole sen alan koulutuksessa, jolla he pärjäävät hyvin, vaan hoitokodissa, kuten muidenkin idioottien. Opetus: erikoisalan osaaminen ei yksin riitä yhteiskuntaan sosiaalistumiseen. Tarvitaan myös yleistaitoja. Ilman niitä paraskin elektroniikkanörtti on pelkkä idiootti, olkoonkin että savantti idiootti.

Tragikoomista sinänsä, että tämä jatkuva pakotus on johtanut siihen, että ruotsin osaamistaso on käytännössä nolla. Ruotsia vihataan niin paljon, että oppiminen on olematonta ja opetus alkaa aina uudestaan alusta kun siirrytään seuraavalle opintojen tasolle. Tästä kärsii erityisesti ne, jotka oikeasti haluaisivat oppia ruotsia.

Vierailija kirjoitti:

Kansallisten ja historiallisten vähemmistökielten aseman määrätietoinen parantaminen ja vahvistaminen maan valtakieleen nähden edistää yhteiskuntarauhaa

Suunnittelevatko ruotsinkieliset vallankumousta?

Pakkoruotsittajien logiikalla jokainen yksilö pitäisi kouluttaa poliisiksi, koska yhteiskunnan velvollisuus on järjestää poliisipalvelut.

Normaalilla järjellä ajateltuna taas riittää, että tietty määrä kansasta opiskelee poliisiksi ja samoin 5%:n kielivähemmistön palvelijaksi ei tarvitse kouluttaa koko kansaa, vaikka yhteiskunnan velvollisuus onkin järjestää ruotsinkielisiä palveluita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kansallisten ja historiallisten vähemmistökielten aseman määrätietoinen parantaminen ja vahvistaminen maan valtakieleen nähden edistää yhteiskuntarauhaa

Suunnittelevatko ruotsinkieliset vallankumousta?

RKP:n lopullinen tavoite: Suomen liittäminen takaisin Ruotsin osaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kansallisten ja historiallisten vähemmistökielten aseman määrätietoinen parantaminen ja vahvistaminen maan valtakieleen nähden edistää yhteiskuntarauhaa

Suunnittelevatko ruotsinkieliset vallankumousta?

RKP:n lopullinen tavoite: Suomen liittäminen takaisin Ruotsin osaksi.

Bra idé !

polyglotti kirjoitti:

Suurin ongelma on se, ettei meillä Suomessa osata opettaa kieliä kunnollisesti, ei ainakaan omien kokemuksieni mukaan.

Minusta meillä ollaan liian tehtäväorientoituneita. Eikö joka viikko pidettävien sanakokeiden sijaan olisi parempi pitää esim. luokan yhteisiä keskustelutuokioita opiskeltavalla kielellä? Näin uutta sanastoa voisi käyttää ihan oikeassa asiayhteydessä ja ne jäisivät paremmin mieleen. Myös ääntämystaito paranisi.

Kursseilla pitäisi myös lukea enemmän esim. vieraskielisiä teoksia tai uutisia, ja taas, kyseiset aiheet voitaisiin ottaa luokan yhteiseen keskusteluun, johon kaikki voisivat ottaa osaa.

Vielä yksi kannattava toimi olisi jakaa opiskelijoita tasapuolisemmin taitotasojen mukaan kursseille. Se hyödyttäisi kaikkia osapuolia, sillä vaikeammin oppiville voitaisiin pitää tunteja, joilla keskitytään perusasioiden hiomiseen ja tahti pysyisi kohtuullisena, kun taas ne, jotka oppivat nopeammin, voisivat edetä kielitaidossaan ilman turhaa tylsistymistä tunnilla, kun jälleen kerran täytyy kerrata, miten X-sukuinen sana taipuu määräisessä muodossa yms. 

Koulutettu kieltenope vastaa: mitä luulet, että siellä oppitunneilla tehdään? Harjoitellaan juurikin suullisesti ja toiminnallisesti kieltä ja sen eri osa-alueita: sanastoa, puheen tuottamista, rakenteita ja ääntämistä. Se oppitunneilla (2 x 45min / vko) tehty harjoittelu ei vain riitä sanaston ym. sisäistämiseen, siksi tarvitaan myös kotiopiskelua. Se kotiopiskelu (pääosin siis läksyt) ovat juurikin kirjallisia tehtäviä ja esim. sanaston harjoittelua, jonka avulla syvennetään sitä tunnilla harjoiteltua.

Sanasto ja sen laajentaminen on kielenomaksumisen kulmakiviä, ilman sanastoa ei ole kieltä. Ajatus erilaisten teosten lukemisesta opetuksen osana on hieno ja sitä tehdäänkin paljon, tosin sekin edellyttää jo tiettyä kielitaidon tasoa.

Sanakokeita pidetään siksi, että sanaston laajentaminen on tärkeää ja se tunneilla tehty harjoittelu ei riitä vielä omaksumiseen. Lisäksi n. 90% oppilaistani tunnustaa suoraan, ettei harjoittelisi kotona sanoja, ellei niistä olisi koulussa koetta.

Tää pakottaminen on ihan sairasta. Miltähän m*muista tuntuu, kun niille selviää että niiden pitääkin opiskella 2 uutta kieltä?

Yläasteella 8. luokalla on mahdollusta valita taas kolmas vieras kieli. Ryhmiä ei tahdo tulla täyteen, en käsitä miksi vanhemmat ei ohjaa lapsiaan enemmän kielten pariin, itse luin englannin, ruotsin ja saksan.

Meiltä jäi juuri tästä syystä ottamatta kielellisesti lahjakkaalle lapselle kolmas kieli. Ala-asteella kolme kieltä liikaa, kun pitää jaksaa vetää matskut, ym. myös kunnialla läpi. Niinpä sit lapsen pettymykseksi joutui ottamaan enkun.

Terv. Kielten ope, joka todella tietää mitä kielten opiskelu on