Mitä tapahtuu sitten kun ihminen ei vaan enää kestä?
Tänä keväänä tässä kolmenkympin rajapyykillä on vaan alkanut tuntua siltä, etten ehkä kestä tätä yksinäistä elämää enää kovin kauan. Mikään ei oikeastaan tunnu miltään. Ei ole mitään odotettavaa, paitsi yksinäinen vanhuus. Jokin minussa on todella pahasti vialla, kun en osaa hankkia ystäviä/kelpaa ystäväksi. Happiness is real only when shared. Sen olen oppinut hyvin tuskallisella tavalla.
Kommentit (7)
ala trollaamaan tällä palstalla niin helpottaa huolet
Voimia! Rukoilen että löydät rakkaita ihmisiä elämääsi <3
Olet ainutlaatuinen&tärkeä!!
Sitten tilastoihin tulee uusi mt-potilas. Aikuisena mt-potilaan nimikkeen saaneet ovat pääsääntöisesti ihmisiä, joita on kohdannut liian suuret vaikeudet kestää ja jaksaa. Diagnoosit ovat vain sitä varten, että loppuunpalanut ihminen saa yhteiskunnalta toimeentuloapua, ensin sairasloman muodossa ja myöhemmin eläkkeenä
Mulla tuli raja vastaan kun en enää kestänyt rumuuttani, tissittömyyttäni ja yksinäisyyttäni. Yritin itsemurhaa. Jouduin osastolle. Sain hoitosuhteen terapiaan, jossa olen nyt käynyt 1,5 vuotta. Ensi viikolla olis mun osaltani viimeinen terapiaistunto ja sit se on mun osalta ohi. Aika, terapia ja oikeanlainen lääkitys auttoivat ainakin mua. Olen edelleen ruma, tissitön ja yksinäinen nainen, mutta osaan elää noiden asioiden kanssa. Itsemurhaa en ole miettinyt enää.
En tiedä vielä, mutta voinen lähiaikoina tulla kertomaan. Loppuromahdus ollut tekeillä jo jonkin aikaa.
Joko hyväksyt yksinäisyytesi, joku pelastaa sinut siitä tai kehität psykoosin ja irtaannut persoonastasi. Näillä mennään.