**LOKAMASUT maanantaina**

Ihanaa Jeni että kaikki oli hyvin!! Eli siis moi pitkästä aikaa kaikille!



Meillä huomenna np-ultra. Vähän jännittää että onko siellä masussa ketään elävää olentoa. Jotenkin niin epäuskoinen olo koko raskaudesta. Yksi neuvola takana jossa ei olis vielä äänet kuulunut. Väsymyskin on pikku hiljaa helpottanut. Ja se vähäinen paha olokin on poissa. Maha on kyllä turvoksissa, muttei se mikään vauvamaha viel aikoihin ole. Odotellaan...



Mun piti jo kaks viikkoa sitten kertoa töissä raskaudesta kun muuten olis menny kesä- ja äitiysloma päällekkäin. Jotenki mälsää kertoa mutta parempihan se, että tietävät missä mennään. Vielä ollaan pidetty salassa kaikista lähimmiltä tämä odotus. Hassua, että vieraammat tietää mutta muut ei. Mietin vielä, milloin lapsille olis hyvä kertoa...



Just värjäsin tukkanikin. Illalla sisko laittaa vielä raitoja, saa nähdä mitä tulee :D



Mutta nyt ruokkimaan lapsia, myös tätä piilovaavia :D



Sanna ja baby rv 11+6

Olin siis siellä tänä aamuna, odotushuoneessa jännitti aivan kamalasti.. Mutta jännitys hävisi, kun pääsin tutkimuspöydälle ja näin, et siellä sitä masussa heilutellaan. Niskaturvotus oli 1.3 mm ja pp-mitta 65mm (vastaa viikkoja 12+5, menkkojen mukaan menossa 12+3, laskettua aikaa ei muutettu).

Uskomatonta miten siellä tosiaankin näkyi jalat ja kädet, aivojen lohkot ja kaikkee muuta. Tuntuu, et aivan kuin olis ensimmäinen raskaus (vaikka onkin jo neljäs..) niin uutta ja ihmeellistä kaikki on.

Masu tosiaankin alkaa olla pömppö, housuostoksille on kyllä viikonloppuna mentävä.

Oireita ovat edelleen väsymys, rintojen arkuus, pahoinvointi, tosin se ajoittuu nyt lähinnä aamuun ja iltaan. Sitä ympärivuorokautista pahaa oloo ei ole muutamaan päivään ollut.

Lapsille aion kertoo tänään..



Onnittelut myös teille muille ultrassa käyneille!!



Terveisin onnellinen



myttynen rv 12+3

On juäänyt kyllä lukematta useamman päivän pinot, ja nyt kerkiän vasta jotain itsekin laittaa. Me käytiin miehen kanssa hyvinkäällä tossa np-ultrassa viime viikon torstaina ja ihmnellistä kyllä vauhti oli pikkuisella hirmuinen ja kaikki tarvittava näkyi. Ikäväksemme siellä myös näkyi jotain mitä ei olisi pitänyt...että jotain " häikkää" oli toisessa aivolohkossa, mutta kovasti täti rauhotteli että ei tarvitse huolestua että voi olla ihan joku varjo vain kuvassa tai sitten harmiton kysta. Ei kyllä tädin rauhottelut oikein auta, kun ensimmäinen tämä meille on ja tuntuu aika ikävältä jos nyt sitten rakenneultrassa, joka on vasta viikolla 20 näkyykin jotain suurempaa häikkää.... Täytyy pitää peukut pystyssä ja toivoa että kaikki olisi hyvin.



Viikonloppuna tehtiin sitten semmonen julkistamiskierros ja ajeltiin pitkin suomea kertomassa sukulaisille, että meille tulee vauva. Ihan onnellisia reaktioita saatiin, että se meni ainakin hyvin=)

niin ja ennen ultraa oli viikkoja 12+3 ja ultran jälkeen 12+3 vaikka pää-perämitta olikin jo 75mm.





eli nyt rv 13

Heikunkeiku: Koitahan ihan rauhassa nyt vain odotella sitä rakenneultraa...tosiaan voi olla ihan harmiton juttu, vaikka ymmärrän TODELLAKIN ettei ole helppoa " relata" tuollaisen tiedon jälkeen :( Tsemppiä kovasti!



Nyt kyllä vähän nolottaa....Meinaan kun tosiaan se mittaaminen oli vähän niin ja näin niin noissa kaikissa kolmessa ultrakuvassa on eri pää-perämitta.....ja nyt kun tarkemmin tarkastelin ja vielä äitiyskortistakin lueskelin lääkärin merkintöjä niin meitin " Elohiiri" onkin " JO" 65mm:) Aiempaan laitoin väärin...ja noin pienessä ihmisenalussa pari milliäkin on jo iiiiso asia, eikös?? Ja siten vastaa viikkoja 13+1.



Tää on kyllä niin ihmeellistä edelleen, että olen vissiin vähän pyörryksissä tai jotain....Mutta siis että näin :)



Nyt saunaan!!!!



Voikaa Paksusti Ystäväiseni!!



Terkuin: Je_Ni

Kamalan ihanaa/ihanan kamalaa lukea muiden ultrakuulumisia ja itse pitää odotella vielä yli viikko!! Mennään MIANNIN kanssa samana päivänä ensi viikolla tekemään tarkastuskäyntiä mahan sisuksiin:)



TÖHNÖ, mullekin välillä iskee epäusko vauvan olemassaolon suhteen, vaikka olen jo kerran pikkuisen nähnytkin (rv 7+5, mutta siitä on jo niiiin kauan...) Paha olo on poissa, väsymys hellittänyt ja vaikka maha on selvästi kasvanut, niin ei sitä hyvällä tahdollakaan voi vielä selväksi vauvamahaksi kutsua. Sitä paitsi tällä ruokahalulla kasvaa kenen tahansa vatsa=) Yritän koko ajan vakuutella, että esikoisesta näillä viikoilla ei näkynyt vielä yhtään mitään, eikä itse asiassa vielä pitkään aikaan tämän jälkeenkään, mutta minkä sitä mielelleen mahtaa:/ Ultran jälkeen alkaa sitten toisen ultran odotus ja sen jälkeen liikkeiden tunnustelu ja ja ja...Kaikesta ihanuudesta huolimatta raskaanaolemiseen liittyy myös paljon (usein turhaa) huolehtimista.



Josta aasinsilta LUPICAIAN kysymykseen viimeisestä raskaudesta. Meillä tämä on toinen ja viimeinen, alunperin miehen toivomuksesta mutta pikku hiljaa olen itsekin tullut siihen tulokseen, että kaksi lasta on meidän perheessä juuri se oikea määrä. Koskaan ei tietenkään voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta tärkeää nyt juuri on se, että olemme miehen kanssa täysin samaa mieltä lapsimäärästä ja muutenkin siitä, mitä toivomme elämältämme kahden lapsen vanhempina. Vaikka emme todellakaan tiedä mitä se tulee olemaan, mutta suuremmat linjat ovat selvät. Hiotaan sitten niitä yksityiskohtia kun lokavauva on maailmassa.



MORENA: mulla on kummassakin raskaudessa jo ekalla neuvolakäynnillä annettu kotiin ohjeita lantiopohjalihasten jumppaamiseen. Lisäksi olen harjoittanut niitä äitiysjoogassa (esikoisen odotuksen aikana kävin ja aion mennä nytkin, suosittelen lämpimästi kaikille!) sekä Kätilöopistolla ryhmätapaamisessa ennen synnytystä. En osaa sanoa, onko ollut apua -mitenkään kovin ahkera en todellakaan ole ollut- mutta ei ainakaan ole pissa tullut housuun sitten lapsuusiän;) Ja onhan noilla lihaksilla vaikutusta myös seksielämään eli ei ihan turhaa treeniä;)))



TUITTULIININ tavoin mullakin on nokka tukossa koko ajan ja limaa on etenkin aamuisin myös paljon kurkussa. Saa räkiä oikein urakalla että röörit aukeaa:/ Olen kuullut, että raskaana ollessa limakalvot turpoavat ja saavat aikaan nuhaisen/flunssaisen olon. Ja tuo veren sekainen lima viittaisi siihen, että limakalvosi ovat kuivat. Valitettavasti en kyllä osaa neuvoa mikä siihen auttaisi, ehkä jollakulla muulla on tietoa?



Ja kun kerran vinkkejä on alettu jakamaan, niin pistänpä minäkin yhden: SIITEPÖLYALLERGIKOILLE tiedoksi että oikeastaan mitään suun kautta otettavia allergialääkkeitä ei suositella käytettäväksi raskauden aikana (tosin jotkut lääkärit ovat eri mieltä ja " antavat luvan" esim. Zyrtecin käyttöön) mutta NASONEX-nenäsumute on sallittu sekä odottavalle että imettävälle äidille. Normaalisti joudun käyttämään suun kautta otettavia lääkkeitä ja epäilin suuresti nenäsumutteen tehoa, mutta voin vannoa, että se auttaa allergiaoireisiin ainakin jonkun verran. Raskausaikana en ainakaan viimeksi kärsinyt lainkaan allergiaoireista (kuulemma tyypillistä) mutta viime keväänä kun imetin, oli Nasonex kyllä tarpeen. Harmi vaan on reseptilääke, mutta voihan sitä kysäistä neuvolalääkäriltä reseptiä mukaan vaikka ihan varmuuden vuoksi.



Jatkoin näköjään taas kommentointilinjalla, sen siitä saa kun pääsee koneelle vasta illalla. No, onhan siellä edes jonkun verran omiakin juttuja ujutettuna väliin. Nyt kuitenkin on jo kiire höyhensaarille, joten heippa ja tsau.



Lillis 11+4

Olen siskolla " lapsenvahtina" joten koneelle pääsin taas pitkästä aikaa. Muuten, tervetuloa Tikru mukaan! :)



Mä olen kyllä kans kade kaikille, jotka on jo nähny/kuullu vauvansa. Mulla (kuten oon jo monesti todennukkin...) on ultra vasta toukokuussa kun täällä ei ole kun se rakenneultra. Onneks keskiviikkona on lääkäri ja siellä kuunnellaan sydänääniä, ekan kerran! Voi kun toivon että jumpsutus kuuluu!!! Ja suurin osa musta uskookin että kaikki on hyvin mut joku negatiivo mussa pelkää et jos ei olekkaan. Noh, olo on ollu kyl sellanen et luulis että siellä elämää on. Tai nyt pari viime päivää ollu vähä vähemmän pahaoloisia. Tällä hetkellä tosin vähän huono olo mut johtuu varmaan siitä kun kello on jo noin paljon ja mä oon vielä ylhäällä. On vähän muuttunu toi rytmi nääs. ;)



Anoppikokelas tuossa kertoi tänään jo katselleensa sulosia vaatteita. :) Olivat olleet Tallinnassa nääs. Täytyy jotenkin hienovarasesti vihjata että me ei sitten kauheen hörsöhörsö -vaatteista tykätä... Jos nyt ottaa kuuleviin korviinsa. ;) Tosin enpä tiedä ostaisko ees sellasia mut jotenki " pelkään pahinta" . Täytyy myöntää että itekkin oon jo kattellu pieniä vaatteita ym. mutta vielä en oo ostanut. Noh, joskus melkein vuos sitte ostin jo yheltä kirpparilta suloisen mekon. Mut se oli sellanen et jos en nyt osta niin enpä sitä saakkaan -ostos. Kahet mammahousut on jo pitäny ostaa, sellaset matalavyötäröiset. Ihanaa kun ei purista masua, joka on kyllä aika vaihteleva. Tarkottaen et välil pömppää ku mikäkin ja välil melko huomaamaton.



Mutta semmosia tänään täältäpäin! Voikaahan hyvin mammat! ;)



pupu ja masu 12+3