Lue keskustelun säännöt.
Pelkäättekö tuhoa? Miten olla pelkäämättä?
15.05.2017 |
Tuntuu että koko ajan on katastrofeja ovella. Tulivuorenpurkauksia, jääkausi, nälänhätä, kuivuus, köyhyys, saastuminen jne jne. Aina tuntuu pelottavalta kun uutissivuston edes avaa... Miten muut pärjäätte kaikkien näiden tulevien katastrofien odottelussa?
Itse elän ihan normaalia elämää, lapsia haluaisin alkaa hankkia, minulla on kaikki ihan hyvin. Mutta jotenkin se tieto siitä, että hetken päästä on sota, on jotenkin lamaannuttavaa ja toivotonta. En vaan jaksaisi olla huolissaan siitä sun tästä!
Kommentit (24)
Ei tarvetta terapialle sentään. Vai eikö muita muka ahdista tulevaisuus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvetta terapialle sentään. Vai eikö muita muka ahdista tulevaisuus?
Ei ahdista. Mikään noista mainitsemistasi uhista ei ole Suomessa järin todennäköinen. Ja vaikka olisikin, en siltikään pilaisi elämääni murehtimalla asiaa, johon en itse voi vaikuttaa.
Oikeassa olet. Ihmiskunnalla on elinaikaa enää sellaiset 30-100 vuotta ja sitten hommat on ohi. Sitä ennen koetaan kammottavia aikoja. Suomi tulee kokemaan Kreikan kaltaisia kammotuksia, koska syöksykierre ei tule päättymään vaan pahenee entisestään. Suomessa tilanne tulee olemaan erittäin huono, koska täällä ei voi nukkua oliivipuun alla. Jos rahat loppuvat, ne loppuvat. Ei silloin kukaan tule vastaan vaan ainoa keino on leikata ja kurittaa kansaa. Sitkeimmät selviävät hangessa, heikoimmat pakastuvat tai kuolevat nälkään. Vahvimman laki pätee vielä ennen lopullista tuhoa, joka omien ennustuksieni mukaan on tapahtuva vuonna 2053. Tietysti jokin tulivuori voi poksahtaa ennen tuota ajankohtaa. Älä ikinä tee lapsia tähän maailmaan.
Ai ei ole todennäköinen? Olen lukenut paljon juttuja supertulivuorista, jotka purkautuessaan aiheuttavat seuraavan jääkauden. Se vaikuttaa myös suomeen.
Kuivuus, nälänhätä ja ihmisten holtiton lisääntyminen aiheuttavat jo pian väestön räjähdysmäisen vaelluksen näihin viileämmän sään maihin, joissa siis voi olla siinä kohtaa jo ilmanstonmuutoksesta johtuen suht lämpimät säät. Mutta aavikoituvaa afrikkaa on vaan tultava pakoon ja väkimäärä siellä on valtava.
Saasteet ja muovi, roskat, aiheuttavat ihmisille syöpää pilaamalla ravintoa.
Onpas täällä paljon tarvetta terapialle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höpö höpö. Vastaavaa paskaa on ennustettu jo tuhansia vuosia. Että ihmiskunta tuhoutuu seuraavien sadan vuoden aikana. En tajua, mitä järkeä miettiä noin negatiivisesti, kun kaikki on ihan hyvin NYT. Eikä tulevasta TIEDÄ.
On ollut ja on tuollaista -ja oon menossa terapiaan. :-D
Ootko varma, ettei sulla ole taustalla mitään käsiteltävää? Mulla on taustalla erinäisiä ikäviä asioita lapsuudesta/nuoruudesta asti. Ei mitään tosi, tosi pahaa (kuten esim. hyväksikäyttöä, fyysistä väkivaltaa yms.), mutta kuitenkin sellaisia juttuja, ettei niitä kuitenkaan sittenkään kai ihan jokaisella ole
Aina kun elämässä on joku kriisi, ikäänkuin ihmeen voimalla normalisoidun ja toimin vaan, sekä tuen muita. Olen ns. selväjärkinen silloin. Mutta aina kun on ns. suvantovaiheita elämässä, alan pelätä kaikkea mahdollista, milloin mitäkin. Raskausaikana ja vauvavuotena pelkäsin tosi paljon just noita sotia, Isis:tä ym. "Mitä jos mun mies joutuu sotaan", "mitä jos joudun lähettään lapseni sotalapseksi", "Mitä jos ne kuolee, mitä jos minä kuolen ja lapseni jää orvoksi"... Jotain menettämisen pelkoa tuo oli/on. Edellleenkin nuo puskee välillä pintaan. Tällä hetkellä oon vaan ite laittanut iteltäni kaikki iltalehdet pannaan. En jaksa/halua liikaa lukea niitä, koska sit on ahdistus taattu...
Nyt on ekan oman asunnon osto ajankohtaista ja ai että kaikki talouden romahtamisuutiset saa mut flippaamaan.
Sit on näiden lisäksi liuta muitakin aiheita... Luulen, että tää on jotain yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä tai pakko-oireista häiriötä/pakkoajatuksia. Kun oltiin menossa naimisiin mun miehen kans, pelkäsin rakastanko häntä varmasti "oikein" ja "tarpeeksi hyvin". Se oli selkeää rocd:tä. Naimisiin menon jälkeen se aihe jäi. Nyt äidiksi tultuani pelkään, olenko tarpeeksi hyvä äiti. Johtunee omasta huonosta äitisuhteestani ja siitä kun ei olla enää tekemisissä.
Osin varmaan vaikuttaa myös hormonaaliset tekijät, koska näissä mielialoissa ja aiheissa on outoa kyllä selkeä kaava kuukautiskierron mukaan. Milloin olen normaali mieleltäni ja milloin itkettää sodat, milloin talousasiat, milloin äitini...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Jotenkin intuitiivisesti tietää että vielä paljon pahaa tulee tapahtumaan ja se ahdistaa suunnattomasti. Turvattomuus on vaikea käsitellä kun on lapsi josta on yksin vastuussa. Helppoa on vielä ahdistuksen kanssa elää kun vastaa vain itsestään.
En tiedä haluaisinko enää toista lasta tähän maailmaan vaikka olisi millainen hyvä mies. Tuskin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Jotenkin intuitiivisesti tietää että vielä paljon pahaa tulee tapahtumaan ja se ahdistaa suunnattomasti.
Intuitiivuus ilmeisesti tässä asiayhteydessä tarkoittaa taikauskoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ennustaja35 kirjoitti:
Oikeassa olet. Ihmiskunnalla on elinaikaa enää sellaiset 30-100 vuotta ja sitten hommat on ohi. Sitä ennen koetaan kammottavia aikoja. Suomi tulee kokemaan Kreikan kaltaisia kammotuksia, koska syöksykierre ei tule päättymään vaan pahenee entisestään. Suomessa tilanne tulee olemaan erittäin huono, koska täällä ei voi nukkua oliivipuun alla. Jos rahat loppuvat, ne loppuvat. Ei silloin kukaan tule vastaan vaan ainoa keino on leikata ja kurittaa kansaa. Sitkeimmät selviävät hangessa, heikoimmat pakastuvat tai kuolevat nälkään. Vahvimman laki pätee vielä ennen lopullista tuhoa, joka omien ennustuksieni mukaan on tapahtuva vuonna 2053. Tietysti jokin tulivuori voi poksahtaa ennen tuota ajankohtaa. Älä ikinä tee lapsia tähän maailmaan.
Just tulin Kreikasta, ei siellä mikään maailmanloppu ollut meneillään. Köyhempää tietysti kuin täällä mutta ei siinäkään mitään uutta auringon alla. Vaikeeta elää tollaisessa huolikuplassa kuin sinä.
On täysin hyödytöntä murehtia asioita joille ei voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä muakin ahdistaa. Pahimmat katastrofiskenaariot mielessäni ovat joku tappava pandemia tai ydintuho. Ennen lapsia tällaista ei ollut, nykyään pelkään kaikkea.
Nykyään kaikki vaikuttaa pelottavammalta kuin ennen, kun meillä on mahdollista saada tietoa kaikesta mahdollisesta mitä maailmalla tapahtuu. Ja varsinkin jos jo valmiiksi pelokkaana hakee tietoa niin huolet vielä korostuu.
Fakta on kuitenkin että eletään vakaampaa ja vauraampaa aikaa kuin koskaan aiemmin. Eikä ole kirkossa kuulutettu että tulevaisuus olisi erityisesti paljon huonompi. Itse asiassa useimpien maailman mahtimaiden väestö on ikääntynyttä, mikä yleensä vain lisää vakautta. Ympäristöuhta otetaan tosissaan, ja niiden ratkaisemiseksi tehdään koko ajan paljon töitä.
Uhkia on, mutta niitä on aina ollut. Kuluuhan elämä pelkäämälläkin ja jättämällä elämän elämättä, mutta se ei ole minun valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostavaa kuulla, etteivät kaikki suinkaan pelkää.
Sama se on kaikille, luotan siihen että itse pärjään.
Moni tulee kyllä vielä kauhistumaan. Eikä akuutein huoli ole mitkään luonnonvoimat vaan ihmisen itselleen virittämä geopoliittinen ja taloudellinen aikapommi. Koko maailmanjärjestys mullistuu seuraavan parin vuosikymmenen aikana, ehkä nopeamminkin.
En enää niin paljoa, koska lopetin aktiivisen uutisten lukemisen. Ennen luin&seurasin maailman menoa tiiviisti ja pelkästin todella paljon, välillä oikein ahdisti avata aamulla uutiset ja katsoa et mitäköhän nyt on tapahtunut... Seuraan edelleen tietty jonkin verran, mutta en ole lähellekään niin ajantasalla enää kuin pari vuotta sitten.
Minulle tuttavat suosittelivat uutisten vähentämistä. Ensin ajattelin, että ei missään nimessä ja ei tule onnistumaan (olen kai aina ajatellut, että aktiivinen maailman menon seuraaminen on osa yleissivistystä), mutta hiljalleen vähensin sitä silti. Välillä tietysti toki hieman "hävettää" kun huomaa kuinka pihalla sitä onkaan tapahtumista, koska maailmalla tapahtuu ihan hirveästi kaikkea joka päivä, mutta toisaalta se ajantasalla oleminen toi pelkkää murhetta ja ahdistusta elämääni...
En. Odotan, että saan katsoa taivaanrannan värjäytyvän verenpunaiseksi ja uhkaavien savupatsaiden peittävän maailman.
Maailmankaikkeus on syntynyt tyhjästä ja tyhjyyteen se myös loppuu.
Sitä odotellessa voi jatkaa normaalia elämää.
Vierailija kirjoitti:
En enää niin paljoa, koska lopetin aktiivisen uutisten lukemisen. Ennen luin&seurasin maailman menoa tiiviisti ja pelkästin todella paljon, välillä oikein ahdisti avata aamulla uutiset ja katsoa et mitäköhän nyt on tapahtunut... Seuraan edelleen tietty jonkin verran, mutta en ole lähellekään niin ajantasalla enää kuin pari vuotta sitten.
Minulle tuttavat suosittelivat uutisten vähentämistä. Ensin ajattelin, että ei missään nimessä ja ei tule onnistumaan (olen kai aina ajatellut, että aktiivinen maailman menon seuraaminen on osa yleissivistystä), mutta hiljalleen vähensin sitä silti. Välillä tietysti toki hieman "hävettää" kun huomaa kuinka pihalla sitä onkaan tapahtumista, koska maailmalla tapahtuu ihan hirveästi kaikkea joka päivä, mutta toisaalta se ajantasalla oleminen toi pelkkää murhetta ja ahdistusta elämääni...
Täysin väärä tapa suhtautua, päinvastoin asioita pitää selvittää itselle enemmän ja ymmärtää syyt ja seuraukset tapahtumien taustalla. Ihmisiä täällä kaikki vain on, ei ole mitään sinusta erillistä maailmaa.
Parempi ja kokonaisvaltaisempi kuva maailmasta myös oman elämän ulkopuolella auttaa suhtautumaan asioihin oikealla vakavuudella ilman turhaa hysteriaa.
-16
Mee terapiaan.