Lue keskustelun säännöt.
Mitä teette, kun vieraat lähtevät/ te lähdette kylästä; puitteko viersilun epäkohtia ja miksi kuka sanoi ja teki mitäkin?
15.05.2017 |
Tiedän yhden ystävön, joka aina vieraiden lhdettyä tai itse kyläiltyään, soittaa minulle ja pui mitä kukakin sanoi ja mitä mahtoi sillä tarkoittaa, tai kun hän/hänen miehensä sanoi jotain niin joku kolmas henkilö sanoi niin ja näin takaisin ja katsoi häntä pitkään ja loi jonkunlaisen katseen. Analysoi kaikki vieraiden puheet, katseet ja eleet. Lähinnä negatiiviset. Sekä lasten että aikuisten. Muutaman kerran meidän oltua heillä, hän on soittanut ja päivitellyt jotsin mieheni tai 6v lapsemme sanomista tai tekemisiä ja on pitänyt kysyä jälkiläteen mieheltä, miksi sanoi jotain ja mitä sillä tarkoitti. Miehelläni, tai lapsellamme ei ole tapana puhua "rivien välissä" annettavin piilomerkityksin, mitä tämä ystävä toisten puheista ja teoista aina hakee. Olen tuntenut tämän ihmisen yli 15 vuotta ha tunnen hänet hyvin. Ihmetyttää tämä ainainen vieraiden analysointi ja piilomerkitysten hakeminen sosiaalisissa tilanteissa. Mietin vaan, kuinka paljon hänen puheissaan pitää sitten osata tulkita, mitä oikeasti tarkoittaa, kun olettaa toisten tekevän sellaista. Ja kuinkahan paljon minua ja perhettäni haukkuu jollekin muulle, kun olemme kyläilleet /tavanneet. Nyt, kun on perhe ja kiireitä oman arkielämän kanssa, ei jaksaisi enää tuota piilomerkitysten puimista hänen kanssaan.
Onko yleistä, että ihmiset puhuvat piilomerkityksin, tarkoittavat toista mitä sanovat ja tekevät?
Ja onko yleistä, että viersilujen jälkeen alkaa aina tuollainen jälkipuinti vieraista?
Kommentit (20)
Ei ole normaalia. Tai no jotkut ovat paskanpuhujia, mutta ei sitä pidä yleistää kaikkiin. Hirveä piirre ihmisessä. Kukaan muu kuin nämä passiivis-aggressiiviset paskanpuhujat eivät käytä piilomerkityksiä tai ne piilomerkitykset/kaksoismerkitykset avautuvat ilman spekulointia. Ironiaakaan ei kaikki ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oho, aika erikoista. Itse analysoin todella herkästi (tai niin luulin) piilomerkityksiä yms. sanomisia (omassa päässäni, en pui niitä muille, sillä tiedostan että ne ovat vain omia epävarmoja ajatuksiani) ja sosiaaliset tilanteet ovat usein aika ahdistavia minulle, mutta en todellakaan käyttäydy tuolla tavalla. Pikemminkin puhun esim. miehelleni että olipas mukava tapaaminen jne.
Ehkäpä tällainen käytös juontaa epävarmuudesta tai jopa jonkinasteisesta sosiaalisten tilanteiden pelosta tai ahdistuksesta, joka sitten purkautuu näin.
Ei ole mielestäni mitenkään tavallista tai ns. normaalia.
Aika erikoista. Eihän tuollaisen ihmisen aikana uskalla olla mitenkään päin, jos kääntää ja vääntää puheita, ilmeitä ja tekemisiä ja etsimällä etsii piilomerkityksiä. Voiko hänen puheisiin sitten luottaa? Miksi epäilee muita, että sanojen takana olisi muuta kuin mitä toinen sanoo?
No aika erikoista kyllä on jos normaalit kyläilyt on niin kauheita ja piilomerkityksiä täynnä että niitä pitää vatvoa. Mistä ihmeessä siinä sitten puhutaan, ja vieläpä lapsetkin?
Jos itselleen rakkaiden ihmisten kanssa on kanssakäymisissä, niin ei siinä pitäisi mitään negatiivista setvimistä olla, ja jos ne ihmiset jotka käy kylässä ei ole mieluisia ihmisiä, niin ei pidä omaan kotiinsa päästää sellaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei puida. Tai no, viime kerralla eräs vieras kävi kaikki paikat allaskaapin sisältöä myöten läpi, kohoteltiin miehen kanssa kulmiamme ja röhähdettiin nauramaan kun hän poistui.
Mutta harvemmin tarvitsee mitään kommentoida jälkikäteen.
Tunnen muuten tyypin jollaista ap kuvasi. Kuluttaa paljon omia voimavarojaan tuollaiseen ja tuskailee hirveästi myös sitä, että puhuvatko muut ihmiset hänestä. En enää sekaannu näihin juttuihin. Pohtikoon yksinään että miksi joku katsoi mattoa liian pitkään, tai ei juonutkaan kahvia vaikka ennen on juonut. Mutta erittäin hyvä mielikuvitus hänellä on, se pitää myöntää.
Minäkään en ymmärrä tuota. Olen päätynyt siihen, että on ihmistyyppi, joita toisten ihmisten tekemiset vaan kiinnostaa rajattomasti. Meillä töissä on noin neljä naista, jotka muistavat kaikkien ihmisten nimet, sukulaiset, ja mitä mainittavaa kukin on tehnyt viimeisen 20 vuoden aikana. He ovat kävelevä väestö-ja rikosrekisteri. Kaikki taukonsa ja vähän työaikaakin he käyttävät juuri tällaisten asioiden pohtimiseen.
Olemme vaan erilaisia, ei voi muuta todeta. Kääntöpuoli on että he muistavat onnitella kaikkia nimipäivänä, ja kysellä lapsista nimellä. Häkellyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha kunnon juoruämmä. En olisi tuollaisen kanssa missään tekemisissä.
Nämä ovat juuri näitä "erityisherkkiä" jotka aistivat toisten ihmisten tunnetilat pienistäkin eleistä ja ilmeistä ja ajatusten lukemisella, eikä voi kuvitellakaan että tämä tulkinta meni metsään ja ei voisi olla kauempana totuudesta.
Sitten ollaan ahdistuneita ja ylikuormittuneita viikko tuon vierailun jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempani olivat tuollaisia ja kasvoin kuvitellen, että noin pitää toimia. Kesti pitkään oppia pois enkä vieläkään osaa omassa mielessäni olla vatvomatta. Tosin vatvon omia sanomisiani ja tekemisiäni, oliko fiksua, jos olisin tehnyt niin enkä näin.
Me emme käy ikinä mitenkään läpi vierailuja. Siivotaan jäljet esim. kahvittelusta jääneet ja laitetaan televisio päälle. Olisi erikoista käydä jotenkin läpi. Jos on ollut käsittelyssä joku aihe joka koskettaa itseäkin, niin saatetaan siitä yhdessä vielä puhua mutta ei välttämättä samana päivänä enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä tällainen käytös juontaa epävarmuudesta tai jopa jonkinasteisesta sosiaalisten tilanteiden pelosta tai ahdistuksesta, joka sitten purkautuu näin.
Ei ole mielestäni mitenkään tavallista tai ns. normaalia.
Tämä! Itse voin kokemuksesta sanoa, että vasta kun sain apua sosiaalisten tilanteiden pelkooni, loppui tämä älytön ihmisten ylianalysoiminen. Sitä ennen jaksoin päivät pitkät miettiä ja jauhaa näitä asioita, huh.
En yleensä paitsi yhden ihmisen kohdalla. Se vaan on niin puhututtava persoona, että pakko on käydä läpi mitä ajatuksia hänen tapaamisensa taas herätti. kyseessä viimeisen päälle utelias juoruämmä, joka on vielä erittäin huonokäytöksinen ja pahansuopa. jättää jälkeensä aina pahaa oloa, joten jälkipuinti on pakollisen terapeuttista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eksäni. Suuttui kun muiden aikana en tajunnut hänen piilomerkityksiä ja sitten asiat meni erilailla kun hän halusi. Esim. Olimme kaupunki lomalla eksän, eksän vanhempien ja heidän ystävän kanssa. Olimme kaupoilla, ja keskustelimme mihin menisimme, appivanhemmat ja ystävä oli sitä mieltä että mennään jo ruokakauppaan, eksäni sanoi että mennään yhteen kauempana olevaan paikkaan, mitään perusteluita ei tullut, toisin kuin appivanhemmilta, joten olin samaa mieltä muiden kanssa. Ja eksäni ei sanonut sen enempää soraääniä.
Jälkikäteen suuttui minulle kun en pitänyt hänen puoliaan. Minun olisi pitänyt sanomatta ymmärtää että hän olisi sieltä ostanut sellaista mitä sieltä toisaalta ei saanut. Ei voinut kuitenkaan perustella silloin asiaansa mitenkään. Olisi pitänyt tietää että hänellä on tärkeämpi syy haluta sinne.
Onneksi olen mies, niin ei tarvi vaivata päätään jollain piilomerkityksillä :D
Erittäin raskaan kuuloinen ihminen. Varmaan ihan minimissä yhteydenpito?
"Olipa ihana nähdä niitä, ihanaa kakkua oli leiponut, naurettiin ihan hirveesti". Eipä sen kummempia, ei tuu käytyä kylässä kuin "oikeilla kavereilla" eikä meilläkään kahvittele kuin sellaset ihmiset, joiden seurasta nautitaan.
Vanhempani pitivät aina tällaisen jälkipuinnin, lähinnä haukkuivat vieraat, mitä ovat sanoneet tai tehneet. Rasittavaa. On opittu tapa, periytynyt minulle, yrirän opetella siitä pois. Silti mietin aina, mitä pahaa vieraat puhuvat minusta käyntini jälkeen.
No ei kyllä ole normaalia tuollainen. Me kyllä miehen kanssa keskustellaan vierailuista jälkeenpäin, mutta suurimmaksi osaksi on vain positiivista keskusteltavaa. Joskus jää jokin asia painamaan mieltä ja silloin keskustellaan siitä. Harvemmin tulee nähtyä sellaisia ihmisiä joiden puheita tai tekemisiä kauhistellaan jälkeenpäin.
Tyttöystäväni on valitettavasti samanlainen, ja tätä puintia voi parhaimmillaan kestää viikonkin. Raskasta on enkä tiedä mistä johtuu, mutta tämä siis on ihan "normaalia" lähes kaikissa kohtaamisissa ihmisten kanssa. Lisäksi hänellä on muutama ystävä jotka ovat samanlaisia, ja heidän kanssa näitä sitten vatvotaan että kellä oli millainen äänensävy, ja miksi se toinen sanoi jonkun tietyn sanan eikä sitä saa ym.
Syytä tähän en tiedä ja se on äärimmäisen rasittavaa.