Lapset kyllä tuntevat tulevansa loukatuiksi, mutta nielevät sen, jos vanhempi niin tahtoo
Kommentit (25)
En oikein tiedä mihin viittaat, mutta yleisellä tasolla:
On hyvä oppia, että ihan kaikesta ei pidä loukkaantua, itseään ei pidä ottaa niin vakavasti.
Ihan mitä tahansa ei kuitekaan pidä niellä ja silloin pitää sanoa olevansa loukkaantunut. Loukkaajalla on vain yksi tie: pyytää anteeksi, vaikka olisi kuinka "vahingossa" loukannut. Eikä sitä muotoilla, "anteeksi, että/ jos loukkaannuit", vaan "anteeksi että loukkasin sinua". Vaikka loukattu nielisikin loukkauksen, niin näkyyhän se päälle, että hänellä on paha mieli ja anteeksi on pyydettävä silloinkin.
Tällaiset asiat lapset oppivat vanhempien esimerkin ja opastuksen kautta, ei komentamalla ("tahtomalla"). Ihminen, jolla on hyvä itsetunto, ei loukkaa toista eikä pienestä loukkaannu.
Jos lapsi pelkää, niin nielee kiukkunsa. Oikeastaan kaikki tunteensa. Vaihtoehtoisesti ne voivat myös näyttäytyä täysin ylikorostuneina jos lapsi ei voi hyvin. Liian kiltti tai liian intensiivisesti tunteita ilmaiseva lapsi on aihe huoleen. Minä olin tuo ensimmäinen, en uskaltanut kertoa edes kuumeesta tai koskaan itkenyt kenenkään nähden. Pidin kaikki tunteet sisälläni. Siskoni taas veti toiseen suuntaan, pieni pettymys ja älytön huuto. Jos ei saanut kengännauhoja solmittua, saatoi eteisen sisustus mennä uusiksi. Hienosti kasvatettu vanhemmilta.
Joku lelu kuulostaa vielä pieneltä syyltä loukkaantua. Vanhemmat voivat loukata lasta moittimalla aiheettomasti tms ja sen jälkeen vaatimalla, että lapsi ei enää "kiukuttele". Sitä lähinnä tarkoitin aloituksessani.
ap
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi pelkää, niin nielee kiukkunsa. Oikeastaan kaikki tunteensa. Vaihtoehtoisesti ne voivat myös näyttäytyä täysin ylikorostuneina jos lapsi ei voi hyvin. Liian kiltti tai liian intensiivisesti tunteita ilmaiseva lapsi on aihe huoleen. Minä olin tuo ensimmäinen, en uskaltanut kertoa edes kuumeesta tai koskaan itkenyt kenenkään nähden. Pidin kaikki tunteet sisälläni. Siskoni taas veti toiseen suuntaan, pieni pettymys ja älytön huuto. Jos ei saanut kengännauhoja solmittua, saatoi eteisen sisustus mennä uusiksi. Hienosti kasvatettu vanhemmilta.
Tämä. Minä taas olin iloinen. Se iloisin lapsi.
ap
Käyttäjä2079 kirjoitti:
En oikein tiedä mihin viittaat, mutta yleisellä tasolla:
On hyvä oppia, että ihan kaikesta ei pidä loukkaantua, itseään ei pidä ottaa niin vakavasti.
Ihan mitä tahansa ei kuitekaan pidä niellä ja silloin pitää sanoa olevansa loukkaantunut. Loukkaajalla on vain yksi tie: pyytää anteeksi, vaikka olisi kuinka "vahingossa" loukannut. Eikä sitä muotoilla, "anteeksi, että/ jos loukkaannuit", vaan "anteeksi että loukkasin sinua". Vaikka loukattu nielisikin loukkauksen, niin näkyyhän se päälle, että hänellä on paha mieli ja anteeksi on pyydettävä silloinkin.
Tällaiset asiat lapset oppivat vanhempien esimerkin ja opastuksen kautta, ei komentamalla ("tahtomalla"). Ihminen, jolla on hyvä itsetunto, ei loukkaa toista eikä pienestä loukkaannu.
Olen samaa mieltä, mutta mutta mikä "pakottaisi" vanhemman jolla on jäykkä niska pyytämään lapselta anteeksi? Mikä pakottaa vanhemman edes myöntämään toimineensa loukkaavasti lasta kohtaan? Jos ei itse sitä ymmärrä? Mitä "oikeuskeinoja" lapsilla on saada vanhempi pyytämään anteeksi? Mikä pakottaisi vanhemman näkemään, että kyllä, kyllä sinä nyt vain loukkasit? Ei mikään.
Ehkei niin kamalaa, jos vain anteeksipyyntöä ei tule, mutta kun on vanhempia, jotka rankaisevat oman toimintansa aiheuttaman kiukunkin osoittamisesta.
ap
Varmaan itse pyydät vilpittömästi anteeksi, kun liukkaat lapsiasi jatkuvasti rakkaudettomassa kaksiossasi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi pelkää, niin nielee kiukkunsa. Oikeastaan kaikki tunteensa. Vaihtoehtoisesti ne voivat myös näyttäytyä täysin ylikorostuneina jos lapsi ei voi hyvin. Liian kiltti tai liian intensiivisesti tunteita ilmaiseva lapsi on aihe huoleen. Minä olin tuo ensimmäinen, en uskaltanut kertoa edes kuumeesta tai koskaan itkenyt kenenkään nähden. Pidin kaikki tunteet sisälläni. Siskoni taas veti toiseen suuntaan, pieni pettymys ja älytön huuto. Jos ei saanut kengännauhoja solmittua, saatoi eteisen sisustus mennä uusiksi. Hienosti kasvatettu vanhemmilta.
Tämä. Minä taas olin iloinen. Se iloisin lapsi.
ap
Paitsi sait jatkuvasti raivareita turhasta
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2079 kirjoitti:
En oikein tiedä mihin viittaat, mutta yleisellä tasolla:
On hyvä oppia, että ihan kaikesta ei pidä loukkaantua, itseään ei pidä ottaa niin vakavasti.
Ihan mitä tahansa ei kuitekaan pidä niellä ja silloin pitää sanoa olevansa loukkaantunut. Loukkaajalla on vain yksi tie: pyytää anteeksi, vaikka olisi kuinka "vahingossa" loukannut. Eikä sitä muotoilla, "anteeksi, että/ jos loukkaannuit", vaan "anteeksi että loukkasin sinua". Vaikka loukattu nielisikin loukkauksen, niin näkyyhän se päälle, että hänellä on paha mieli ja anteeksi on pyydettävä silloinkin.
Tällaiset asiat lapset oppivat vanhempien esimerkin ja opastuksen kautta, ei komentamalla ("tahtomalla"). Ihminen, jolla on hyvä itsetunto, ei loukkaa toista eikä pienestä loukkaannu.
Olen samaa mieltä, mutta mutta mikä "pakottaisi" vanhemman jolla on jäykkä niska pyytämään lapselta anteeksi? Mikä pakottaa vanhemman edes myöntämään toimineensa loukkaavasti lasta kohtaan? Jos ei itse sitä ymmärrä? Mitä "oikeuskeinoja" lapsilla on saada vanhempi pyytämään anteeksi? Mikä pakottaisi vanhemman näkemään, että kyllä, kyllä sinä nyt vain loukkasit? Ei mikään.
Ehkei niin kamalaa, jos vain anteeksipyyntöä ei tule, mutta kun on vanhempia, jotka rankaisevat oman toimintansa aiheuttaman kiukunkin osoittamisesta.
ap
Miksi alapeukut ilman selityksiä? Ap:n kuvailemia vanhempia on olemassa ja he aiheuttavat vihaa ja haavoja lapsissaan jotka saattavat vaikuttaa pitkälle aikuisuuteen.
Eihän tuossa sanottu että kaikki vanhemmat olisivat sellaisia.
T: toinen aina iloinen ja kiltti lapsi ja nuori, nyt masentunut, mielenterveysongelmainen ja iloton keski-ikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi pelkää, niin nielee kiukkunsa. Oikeastaan kaikki tunteensa. Vaihtoehtoisesti ne voivat myös näyttäytyä täysin ylikorostuneina jos lapsi ei voi hyvin. Liian kiltti tai liian intensiivisesti tunteita ilmaiseva lapsi on aihe huoleen. Minä olin tuo ensimmäinen, en uskaltanut kertoa edes kuumeesta tai koskaan itkenyt kenenkään nähden. Pidin kaikki tunteet sisälläni. Siskoni taas veti toiseen suuntaan, pieni pettymys ja älytön huuto. Jos ei saanut kengännauhoja solmittua, saatoi eteisen sisustus mennä uusiksi. Hienosti kasvatettu vanhemmilta.
Tämä. Minä taas olin iloinen. Se iloisin lapsi.
apPaitsi sait jatkuvasti raivareita turhasta
Et tainnut ymmärtää lukemaasi. Raivoaja oli ap:n sisko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi pelkää, niin nielee kiukkunsa. Oikeastaan kaikki tunteensa. Vaihtoehtoisesti ne voivat myös näyttäytyä täysin ylikorostuneina jos lapsi ei voi hyvin. Liian kiltti tai liian intensiivisesti tunteita ilmaiseva lapsi on aihe huoleen. Minä olin tuo ensimmäinen, en uskaltanut kertoa edes kuumeesta tai koskaan itkenyt kenenkään nähden. Pidin kaikki tunteet sisälläni. Siskoni taas veti toiseen suuntaan, pieni pettymys ja älytön huuto. Jos ei saanut kengännauhoja solmittua, saatoi eteisen sisustus mennä uusiksi. Hienosti kasvatettu vanhemmilta.
Tämä. Minä taas olin iloinen. Se iloisin lapsi.
apPaitsi sait jatkuvasti raivareita turhasta
Et tainnut ymmärtää lukemaasi. Raivoaja oli ap:n sisko.
Eikä ollut, vaan nelosen sisko. Ja ap puhuu asiaa, lapsi ei uskalla näyttää tunteitaan jos tietää, että se tekee tilanteen vain pahemmaksi. Ikävä kyllä jotkut vanhemmat vaativat lapsiltaan jonkinasteista tunteettomuutta. Jotkut vaativat "puolitunteettomuutta", eli iloinen saa olla, mutta ei surullinen, vihainen eikä turhautunut. Jotkut taas vaativat "3/4-tunteettomuutta", eli ei saa olla surullinen, vihainen eikä turhautunut, mutta ei myöskään liian iloinen, ettei toisia häiritse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2079 kirjoitti:
En oikein tiedä mihin viittaat, mutta yleisellä tasolla:
On hyvä oppia, että ihan kaikesta ei pidä loukkaantua, itseään ei pidä ottaa niin vakavasti.
Ihan mitä tahansa ei kuitekaan pidä niellä ja silloin pitää sanoa olevansa loukkaantunut. Loukkaajalla on vain yksi tie: pyytää anteeksi, vaikka olisi kuinka "vahingossa" loukannut. Eikä sitä muotoilla, "anteeksi, että/ jos loukkaannuit", vaan "anteeksi että loukkasin sinua". Vaikka loukattu nielisikin loukkauksen, niin näkyyhän se päälle, että hänellä on paha mieli ja anteeksi on pyydettävä silloinkin.
Tällaiset asiat lapset oppivat vanhempien esimerkin ja opastuksen kautta, ei komentamalla ("tahtomalla"). Ihminen, jolla on hyvä itsetunto, ei loukkaa toista eikä pienestä loukkaannu.
Olen samaa mieltä, mutta mutta mikä "pakottaisi" vanhemman jolla on jäykkä niska pyytämään lapselta anteeksi? Mikä pakottaa vanhemman edes myöntämään toimineensa loukkaavasti lasta kohtaan? Jos ei itse sitä ymmärrä? Mitä "oikeuskeinoja" lapsilla on saada vanhempi pyytämään anteeksi? Mikä pakottaisi vanhemman näkemään, että kyllä, kyllä sinä nyt vain loukkasit? Ei mikään.
Ehkei niin kamalaa, jos vain anteeksipyyntöä ei tule, mutta kun on vanhempia, jotka rankaisevat oman toimintansa aiheuttaman kiukunkin osoittamisesta.
apMiksi alapeukut ilman selityksiä? Ap:n kuvailemia vanhempia on olemassa ja he aiheuttavat vihaa ja haavoja lapsissaan jotka saattavat vaikuttaa pitkälle aikuisuuteen.
Eihän tuossa sanottu että kaikki vanhemmat olisivat sellaisia.
T: toinen aina iloinen ja kiltti lapsi ja nuori, nyt masentunut, mielenterveysongelmainen ja iloton keski-ikäinen.
Sen tajuaa vasta aikuisena, mitä kaikkea sen iloisuuden alle onkaan joutunut kätkemään. Ja se tulee silloin esiin. Varsinkin, jos saa itse lapsia. On se kova paikka alkaa kärsiä siitä, mitä sinulle on tehty, ja mihin olit syytön, eikä miltei löytää siihen enää apua ja sitten vielä saada kyvyttömänä ympäristön vihat niskaansa. Saa olla todella vahva jos ei muserru aikuisena (vanhempana) siihen kokonaan. Viittaan siis itseeni.
ap
Kylläpä joku/jotkut ovat kiivaana kieltämässä että pahoja vanhempia (ja varsinkaan vanhempia) olisi olemassa.
Mielenkiintoista, jostahan se kertoo omassa itsessään..
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä joku/jotkut ovat kiivaana kieltämässä että pahoja vanhempia (ja varsinkaan vanhempia) olisi olemassa.
Mielenkiintoista, jostahan se kertoo omassa itsessään..
Höh, tarkoitin varsinkin äitejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi pelkää, niin nielee kiukkunsa. Oikeastaan kaikki tunteensa. Vaihtoehtoisesti ne voivat myös näyttäytyä täysin ylikorostuneina jos lapsi ei voi hyvin. Liian kiltti tai liian intensiivisesti tunteita ilmaiseva lapsi on aihe huoleen. Minä olin tuo ensimmäinen, en uskaltanut kertoa edes kuumeesta tai koskaan itkenyt kenenkään nähden. Pidin kaikki tunteet sisälläni. Siskoni taas veti toiseen suuntaan, pieni pettymys ja älytön huuto. Jos ei saanut kengännauhoja solmittua, saatoi eteisen sisustus mennä uusiksi. Hienosti kasvatettu vanhemmilta.
Tämä. Minä taas olin iloinen. Se iloisin lapsi.
apPaitsi sait jatkuvasti raivareita turhasta
Raivarit tarkoittaisivat että uskaltaa näyttää negatiivisia tunteita. Liian kiltti lapsi ei saa raivareita. Hän voi loukkaantua verisesti, mutta ei näytä sitä, ja menee yksin nuolemaan haavoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi pelkää, niin nielee kiukkunsa. Oikeastaan kaikki tunteensa. Vaihtoehtoisesti ne voivat myös näyttäytyä täysin ylikorostuneina jos lapsi ei voi hyvin. Liian kiltti tai liian intensiivisesti tunteita ilmaiseva lapsi on aihe huoleen. Minä olin tuo ensimmäinen, en uskaltanut kertoa edes kuumeesta tai koskaan itkenyt kenenkään nähden. Pidin kaikki tunteet sisälläni. Siskoni taas veti toiseen suuntaan, pieni pettymys ja älytön huuto. Jos ei saanut kengännauhoja solmittua, saatoi eteisen sisustus mennä uusiksi. Hienosti kasvatettu vanhemmilta.
Tämä. Minä taas olin iloinen. Se iloisin lapsi.
apPaitsi sait jatkuvasti raivareita turhasta
Raivarit tarkoittaisivat että uskaltaa näyttää negatiivisia tunteita. Liian kiltti lapsi ei saa raivareita. Hän voi loukkaantua verisesti, mutta ei näytä sitä, ja menee yksin nuolemaan haavoja.
Raivarit eivät syntyneet turhasta, mutta siinä mielessä jänkkääjä on oikeassa, että tuollaisen vanhemman kanssa joka ei näe tehneensä lapselle loukkaavaa asiaa ne ovat kylläkin ihan turhia. Eli lapsi jää vaille arvokkuuden kokemusta. En ole arvokas, en ole mitään, minua saa loukata.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi pelkää, niin nielee kiukkunsa. Oikeastaan kaikki tunteensa. Vaihtoehtoisesti ne voivat myös näyttäytyä täysin ylikorostuneina jos lapsi ei voi hyvin. Liian kiltti tai liian intensiivisesti tunteita ilmaiseva lapsi on aihe huoleen. Minä olin tuo ensimmäinen, en uskaltanut kertoa edes kuumeesta tai koskaan itkenyt kenenkään nähden. Pidin kaikki tunteet sisälläni. Siskoni taas veti toiseen suuntaan, pieni pettymys ja älytön huuto. Jos ei saanut kengännauhoja solmittua, saatoi eteisen sisustus mennä uusiksi. Hienosti kasvatettu vanhemmilta.
Tämä. Minä taas olin iloinen. Se iloisin lapsi.
apPaitsi sait jatkuvasti raivareita turhasta
Raivarit tarkoittaisivat että uskaltaa näyttää negatiivisia tunteita. Liian kiltti lapsi ei saa raivareita. Hän voi loukkaantua verisesti, mutta ei näytä sitä, ja menee yksin nuolemaan haavoja.
Raivarit eivät syntyneet turhasta, mutta siinä mielessä jänkkääjä on oikeassa, että tuollaisen vanhemman kanssa joka ei näe tehneensä lapselle loukkaavaa asiaa ne ovat kylläkin ihan turhia. Eli lapsi jää vaille arvokkuuden kokemusta. En ole arvokas, en ole mitään, minua saa loukata.
ap
Totta. Esimerkiksi äiti saa hepulin, kun lapsi herää kaksiossa aamulla kahdeksalta. Ei auta lapsen näyttää tunteita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi pelkää, niin nielee kiukkunsa. Oikeastaan kaikki tunteensa. Vaihtoehtoisesti ne voivat myös näyttäytyä täysin ylikorostuneina jos lapsi ei voi hyvin. Liian kiltti tai liian intensiivisesti tunteita ilmaiseva lapsi on aihe huoleen. Minä olin tuo ensimmäinen, en uskaltanut kertoa edes kuumeesta tai koskaan itkenyt kenenkään nähden. Pidin kaikki tunteet sisälläni. Siskoni taas veti toiseen suuntaan, pieni pettymys ja älytön huuto. Jos ei saanut kengännauhoja solmittua, saatoi eteisen sisustus mennä uusiksi. Hienosti kasvatettu vanhemmilta.
Tämä. Minä taas olin iloinen. Se iloisin lapsi.
apPaitsi sait jatkuvasti raivareita turhasta
Raivarit tarkoittaisivat että uskaltaa näyttää negatiivisia tunteita. Liian kiltti lapsi ei saa raivareita. Hän voi loukkaantua verisesti, mutta ei näytä sitä, ja menee yksin nuolemaan haavoja.
Raivarit eivät syntyneet turhasta, mutta siinä mielessä jänkkääjä on oikeassa, että tuollaisen vanhemman kanssa joka ei näe tehneensä lapselle loukkaavaa asiaa ne ovat kylläkin ihan turhia. Eli lapsi jää vaille arvokkuuden kokemusta. En ole arvokas, en ole mitään, minua saa loukata.
apTotta. Esimerkiksi äiti saa hepulin, kun lapsi herää kaksiossa aamulla kahdeksalta. Ei auta lapsen näyttää tunteita
Sain hepulin miehelle, joka ei ymmärrä, että lapsille pitää opettaa, että äidin unilla on väliä. Äiti herää arkiaamuisin usein tuntia, kahtakin ennen kellonsoittoa, eikä enää nukahda. Äiti siis kärsii unettomuudesta. Se, miten suojella lapsia tuossa kun suutun miehelle asioista, jotka koskevat heitä on haaste.
ap
Ei meillä ainakaan! Viimeksi eilen veti herneet nenään jostain lelusta, mökötti koko illan.