3v puhuu kailottamalla, vinkkejä?

Hehe, täällä ihan sama ongelma. Joskus hiljaisina hetkinä hyppään kattoon kun yhtäkkiä toinen alkaa vieressä kilkattamaan niin et korvissa soi :'D

Meidän tyttö on 4v ja edelleen kailoittaa. Mikään ei auta.

Mitä tuo nyt haittaa?

Joillain nyt on vain kovempi ääni. Tempramettikysymys. 

Voi olla haitallista koko ajan hyssytellä lasta ja näin tehdä huonon itsetunnon. 

Odota vaan , tulee vielä pahenemaan kunnes alkaa 4- 5 vuotiaana oppimaan äänen säätelyä joten pitkää pinnaa, kuuluu ikään.

Se ei osaa vielä säädellä äänen voimakkuutta ja jos juttuun liittyy vielä innostuminen niin aina vaikeampaa. Voithan sä koittaa ohjailla, mutta älä hermostu jos ei mene perille. Aikanaan oppii, mutta 3v on vielä tosi pieni.

Kun kailottaa pyydä kertomaan tavallisella äänellä loppuun asti koska kuulet silloin paremmin. Meillä auttaa jos kitinä-äänellä yrittää kertoa jotain.

Kuuluu ikään.

Meidän nyt 4-v kailottajalle on päiväkodissa opetettu käsillä, miten äänenvoimakkuutta säädellään. Kädet laitetaan siis kämmenet vastakkain (kuin alettaisiin taputtamaan) ja mitä kauempana kämmenet ovat toisistaan, sitä kovemmalla äänellä saa puhua. Taas mitä lähempänä kädet ovat toisiaan, sitä julkaisemalla äänellä puhutaan.

Meni ainakin ihan hyvin perille 3-vuotiaalle. Varsinkin kun alkaa kailottamaan jotain kovalla äänellä, äänenvoimakkuuden saa laskemaan alemmas pelkästään näyttämällä käsillä äänenvoimakkuuden. Ja mielestäni myös kovaääninen juttelu on jäänyt vähemmälle.

3v on aika pieni vielä, mutta voisit ehkä kokeilla jotain liikennevalojuttua. Jatkuva ääneen huomauttelu ja toisen jutun keskeyttäminen on kurjaa, mutta jos tekisit sen visuaalisesti, se olisi huomaamattomampaa. Askartele vaikka pahviset liikennevalokiekot, joita pidät kotona jossain saatavilla, vaikka kaulassa roikkumassa. Kun lapsi alkaa kailottaa näytät keltaista kiekkoa, ja jos ei sillä lopu niin punaista kiekkoa, jolloin keskeytät lapsen puheen. Ja sitä vihreää pyrit tietysti näyttämään koko ajan mahdollisimman paljon. Aluksi kannattaa tietty leikin avulla harjoitella, että mitä on normaali puheääni ja mitä huutaminen, esim. niin että lapsi saa näyttää liikennevaloja sinulle.

Sinänsä kailottaminen ei ole mikään pikkujuttu, että väärä äänenkäyttötapa saattaa aiheuttaa esim. äänihuulikyhmyt. Ja myöhemmin vaikuttaa kaverisuhteisiin, jos kaverit ei jaksa sitä huutamista. Joten siitä on ihan hyvä jossain kohtaa harjoitella eroon.

Haha, mun nuorin sisko on aina puhunu kailottamalla, nyt se on kohta 30 ja edelleen kuuluu :DDD Se ei välttämättä lopu ihan heti. Ja toisaalta jos hirveesti hyssyttelet ni se voi kokea olevansa jotenkin epäkelpo sen takia tms, kun aina puhui liian kovalla äänellä vaikka se vaan on osa sen olemusta.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuo nyt haittaa?

Joillain nyt on vain kovempi ääni. Tempramettikysymys. 

Voi olla haitallista koko ajan hyssytellä lasta ja näin tehdä huonon itsetunnon. 

Sepä se, en haluaisi latistaa lasta huomauttelemalla asiasta koko ajan. Mutta kun muu perhe kärsii siitä, siinä missä kovaäänisyys on osa temperamenttia niin on myös aistiärsykkeiden kuten kovan äänen väsyttävyys. Lapsi esim. pelaisi mielellään lautapelejä, mutta se on aikuiselle raskasta kun lapsi huutaa koko ajan innostuksissaan, ja sisko jättää välillä leikit kesken kun hermostuu meteliin ja päälle puhumiseen. Iltasadulla kun sisarus alkaa olla jo väsy ja herkkä niin menee usein itkuksikin kun havainnot kirjan kuvista tehdään yhtäkkiä huutamalla - voin eläytyä sisaruksen fiilikseen kun itselläkin kroppa säikähtää.

Tää nyt kuulostaa siltä että meillä ei muusta puhuttaisi kuin moitittaisiin lasta äänenkäytöstä, mutta niin ei todellakaan ole. Lapsen innostusta ja puheliaisuutta ja kerrontataitoa arvostetaan ja ihaillaan. Ja tarvittaessa ohjataan lempeästi (esim. keskustellessa puhutaan itse selkeän rauhallisesti jolloin lapsi saattaa itsekin vaimentaa, tai esim. tänään kyläpaikassa pyysin lasta kertomaan jutun loppuun kuiskaamalla mulle kun muilla oli keskenään juttu kesken).

Jos tuolle ei mitään voi niin sit se kestetään, mutta ainahan sitä voi kysyä jos jollain on ässä hihassa :)

Meillä 4v jossain vaiheessa kailotti, siis aloitti kaikki jutut säätimet kaakossa. Sanottiin vain tarpeeksi monta kertaa, että lakkaa huutamasta ja puhu hiljempaa. Että silloin voi huutaa, jos kuulija on tosi kaukana, tyyliin toisella puolella peltoa, mutta muuten ei tarvitse kiljua. Vähitellen oppi.

Lapsen leikkikoulussa oli yksi poika, joka huusi joka asian kovalla äänellä. Kuulin kerran eteistilanteessa, kuinka hoitaja kehotti monta kertaa poikaa puhumaan hiljempaa - kaikkien korviin sattui se huutaminen. Pojan äiti, joka oli myös paikalla, totesi vain että juu juu, se on hyvä että puhuu kuuluvasti, tuleepahan kuulluksi. Eli kaikille ei edes opeteta, että kailottaminen on tarpeetonta.

Moi Minttu!

Onko lapsen kuulo tutkittu? Huonokuuloiset usein itse huutaa, koska eivät kuule omaa ääntään niin kovana kuin muut.

Vierailija kirjoitti:

Moi Minttu!

Salainen paheeni paljastui :) Minulla on heikot hetkeni (ja akuutilta tuntuvat kysymykseni).

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsen kuulo tutkittu? Huonokuuloiset usein itse huutaa, koska eivät kuule omaa ääntään niin kovana kuin muut.

Mietin tätä, ja tarvittaessa tutkitutan uudelleen, mutta tosiaan neuvolassa tammikuussa kuulo moitteeton ja kuulee kyllä hyvin viereiseen huoneeseen jos yritän puhua vaimealla äänellä jäätelöstä, Ryhmä Hausta tai pyöräilystä :D

Ap.

nosto kohtalotoverilta, meillä 5v megafoni

Hep

Sanot "äitiä sattuu korviin kun huudat, käytä ison tytön/pojan ääntä"

Yrität siis muokata lapsen perusluonnetta toiseksi? Et hyväksy häntä suurieleisenä, rempseänä ja innostuvana itsenään, vaan hänen pitäisi muistaa esittää toista koko ajan? Voin kertoa, että ei onnistu ja lisäksi lapsen itsetunto heikkenee.

Sinulla on tyyli näppäillä viestisi. Mieti, jos sinun pitäisi jokaista asiaa kirjoittaessa yrittää tehdä se luontaista tapaasi nopeammin tai hitaammin ja tuottamalla kovempi naputusääni tai olla tuottamatta näppiksestä ääntä lainkaan. Kuinka kauan jaksat?