Vanhemmat, kieltäkää lasten kiljuminen ja kirkuminen pihalla

Meillä naapurinmamma haravoi hiekkapihaa sillä aikaa kun oltiin koulussa ja valitti kun siihen tuli jälkiä iltaan mennessä. Yksi isä kävi sanomassa vois rouva jo alkaa siirtymään lähemmäs hautuumaata kun sielä ne haravanraidatkin on joku jo hiekkatiehen tehnyt ja kukaan ei hypi ruutua ja sotke raitakuviota.

Juu on kielletty sanoin, että rakas lapseni muistathan olla huutamatta vaikka kuinka innostuisit tai olisit suuttunut, vaikka et vielä osaa säädellä tunteitasi niin pidättele niitä siihen kunnes pääsemme kotiin. Siihen yksivuotiaani vastasi "IIIIIIKÄÄÄÄÄIIIIIIIIIRIIIIIIIIIIKKKIIIÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ".

Mua ei ärsytä lasten kirkuminen pihalla, vaan autotielle juokseminen. Ajan tosi hiljaa meidän kotikadulla (30km/h rajoitus). Silti meinaan saada sydärin joka toinen päivä, kun jalkakäytävällä juokseva lapsi hyppääkin yhtäkkiä auton eteen. Vanhemmat usein lähettyvillä. Meinaan ruveta jatkossa tööttäilemään tai nousemaan autosta ja puhuttelemaan.

Itsellänikin on lapsia enkä todellakaan halua kenenkään jäävän minkään auton alle. Tämä ei ole pihakatu, vaan jalkakäytävä on molemmin puolin tietä. Pari suojatietä kadulla ja päättyvä katu. Autoja on pysäköitynä kadun varrella ja sekin huonontaa näkyvyyttä.

Sellaisia ne mukulat on, tuppaavat välillä huutamaan. On paljon asuinalueita, joilla ei juurikaan ole lapsiperheitä. Suosittelen sellaisen valintaa, jos lasten äänet häiritsevät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollahan ne leikkii ja mä saan somettaa. En varppina kiellä. Antaa lasten meluta ja meuhata.

Olet loistava esimerkki nykypäivän vanhemmista. Kannattaa vähän katsoa sen Sonya-Jennican perään, että missä se oikein meluaa ja juoksentee.

Sun WilleCalle onkin just lopettanut saksan epäsäännöllisten verbien taivutusharjoitukset ja kohta kajahtaa Fur Eliset äänettömästä sähköpianosta.

Mä kiellän mun hoitolapsia kiljumasta ja kirkumasta pihalla. Kyllä he tottelevat, mutta joskus voi innostuessa ääni nousta, ja sitten se loppuu, kun kiellän taas. Talossamme asuu muitakin kuin me ja minusta lasten ei tarvitse kirkua toisten ikkunoitten alla. Leikit sujuvat useimmiten ihan huutamatta. Jos heillä on liikaa virtaa ja on pakko huutaa, menemme läheiselle jalkapallokentälle, jossa saavat huutaa ja mekastaa. Sieltä ääni ei kantaudu toisten koteihin. En minä näe mitään syytä olla kieltämättä kiljumista. Kasvatan lapsia ottamaan toiset huomioon ja monesti jo melko pienetkin tajuavat asian.

Mun mielestä lapset saavat leikkiä, puhua ja nauraa kovaäänisestikin, mutta sellainen kurkku suorana kirkuminen on äärimmäisen rasittavaa. Seinänaapurin lapset kirkuvat ihan kuin olisivat teuraalla. Siinä sitten mietin, että leikkivätkö ne vain, vai tapetaanko niitä.