En koskaan uskonut, että voisin tuntea näin, mutta kai se vaan on mahdollista! :)

Olen teini-iästä saakka ollut masentunut enemmän tai vähemmän. Taustalla vanhempien päihde -ja mielenterveysongelmia. Väkivaltainen koti, sekä keskittymishäiriö, joka diagnosoitiin vastikään.

Päätin pari vuotta sitten aloittaa terapian ja jotenkin ihmeen kaupalla voin nyt todeta, että mä oon oikeesti onnellinen! Ihan itsekseni. Näin on hyvä!

Ei oo enää sellaista loputtoman tuntuista tyhjää oloa, jota ennen pakenin päihteiden tai muiden irtiottojen avulla. Ensimmäistä kertaa mun koko elämässä mulla on "normaali" olo. Sellainen, että tulen toimeen omien ajatuksieni ja tunteideni kanssa.

Ammattilaisen apu loi olosuhteet ongelmien käsittelyn ihan "next levelille". Kiitos siitä, että on olemassa ihmisiä, jotka uhraavat vuosia elämästään ihmismielen opiskelulle ja jaksavat päivästä päivään kuunnella rankkojakin elämäntarinoita.

Olisipa niin, että joku masentunut ihminen saisi tästä kimmokkeen hakea apua. Hyvässä tapauksessa se voi oikeasti muuttaa koko elämän.

Hyvää äitienpäivää kaikille!