Mikä näistä olisi susta hirveintä menettää: äly, muisti vai todellisuudentaju?

Äly on mielestäni yläkäsite näille kahdelle muulle joten älyä en haluaisi menettää. 

Vierailija kirjoitti:

Äly on mielestäni yläkäsite näille kahdelle muulle joten älyä en haluaisi menettää. 

Ei automaattisesti, älykkäällä ihmisellä voi olla muistiongelmia. Myös todellisuudentajunsa voi menettää vaikkapa psykoosisairauden seurauksena olipa henkilö älykäs taikka ei.

Tuntuu näitä keskusteluja lukiessa, että aika monelta on jo kaikki kolme kateissa. Jäljelle jäi vain pohjaton tyhmyys, viha ja katkeruus

Äly, todellisuudentaju ja muisti saattaa olla muutenkin kateissa, mutta äly auttaisi käsittelemään noita ongelmia

Kaikki on menneet jo. Varmaan seurausta tämän palstan seuraamisesta. 

No eivät dementiaoireet nyt mitään 'toivottavia' sinänsä ole ja tuskinpa niitä nyt kukaan varsinaisesti elämäänsä haluaisi, mutta ne  ns. muistioireethan ovat (sitten elämän loppupuolella varsinkin) ihan tilastollisestikin tarkasteltuina hyvin monella sitten edessä. Kenellä enemmän,kenellä vähemmän elämänsä arkipäivää haittaamassa. Kun sitten saa oikein kohdennettua ja riittävää apua,niin kyllä niiden muistioireidenkin kanssa   moni sentään pystyy suht'  normaalisti sitä  elämäänsä elämään.

Nuo mainitsemasi b- ja c-vaihtoehdot taas viittaavat johonkin varsinaiseen mielisairauteen,joista ainakin tuo b-tapaus johonkin sellaiseen tajunnantulkintansa vääristymiseen,jollainen voi sitten kuulustelujen jälkeisessä oikeuspsykiatrin lausunnossa löytyä esim. jonkun motiiviltaan johonkin aivan impulsiiviseen murhaan tai pahoinpitelyyn syyllistyneen kuulusteltavan taustalta ja hänen luonteestaan.

Ei hyvä vaihtoehto ollenkaan siis tuo b-vaihtoehto. 

Eikä varsinkaan muiden kannalta.

Tuo c-vaihtoehtohan taas edellyttäisi jo puhekykynsäkin menettämistä ja puhekykynsä menettänyttä , nyt taas jälleen  jokeltelemalla puhumaan opettelevaa aikuista on aika vaikea kuvitellakaan,joten ihan kaksivuotiaan tasolle olisi kai aika mahdotonta taantuakaan.

Aivovaurion tai halvauksen tms. kautta menetetty puhekyky taas ei oikein välttämättä anna kuvaa ' kaksivuotiaasta', tai sen ikäisen ihmisen millään mitattavalla 'tasolla' olemisesta sinänsä .

Noista mainitsemistasi vaihtoehdoista ...

a ) On siis maassamme hyvinkin yleistä, eli todellisuutta monelle ja niiden  monien omaisille ja läheisille ja kuuluu sinänsä  aivan normaaliin kykyjemme ja aistiemme heikkenemiseen iän myötä.

b )  Ehkä meidän kaikkien kannalta yhteiskunnassamme onneksi paljon, paljon, harvinaisempaa, mutta niin valitettavan monien potilaslausuntojen ja kuulustelupöytäkirjojen todeksi  vahvistamaa,että aivan yhtä totta se on ,että tuollaisiakin tapauksia valitettavan paljon nykyään on ja sattuu.(jokainen niistä on tietystikin liikaa, mutta silti niitäkin on aina silloin tällöin )

c) Tila,jota on vaikea oikeastaan edes alkaa hahmottaa,saati määritellä ja jota ainakaan minä en edes osaa kuvitellakaan niitä syitä  mikä siihen sellaiseen tilaan jonkun ihmisen olisi voinut johtaa,joten en oikeastaan myöskään osaa ottaa kantaa siihen sellaiseen kuviteltuun tapaukseen minään 'vaihtoehtona' nyt tässä (kuvitteellisessa) vertailussakaan.

En siis pidä sitä edes  kovinkaan ,mahdollisena

Vierailija kirjoitti:

Mikä näistä kuulostaa pelottavimmalta jos on pakko valita?

A. alkaisit unohdella vanhoja asioita etkä pystyisi säilyttämään muistissa uusiakaan asioita

B. todellisuutesi vääristyisi ja alkaisit nähdä pelottavia näkyjä ja kuulla ääniä joita muut eivät kuule

C. kadottaisit älysi ja taantuisit henkisesti 2-vuotiaan lapsen tasolle

Jos C tapahtuisi, niin tapahtuisi vääjäämättä pitkälti myös A ja B. A olisi selvästi vähiten paha näistä. 

Todellisuudentaju on jo menetetty joskus, sain sen onneksi takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Mikä näistä kuulostaa pelottavimmalta jos on pakko valita?

A. alkaisit unohdella vanhoja asioita etkä pystyisi säilyttämään muistissa uusiakaan asioita

B. todellisuutesi vääristyisi ja alkaisit nähdä pelottavia näkyjä ja kuulla ääniä joita muut eivät kuule

C. kadottaisit älysi ja taantuisit henkisesti 2-vuotiaan lapsen tasolle

Jos C tapahtuisi, niin tapahtuisi vääjäämättä pitkälti myös A ja B. A olisi selvästi vähiten paha näistä. 

ps. Millähän perusteella tämä viesti poistettiin aiemmin? 

Älyä mulla ei ole ikinä paljoa ollut. Muisti on valikoiva ja universumimme todellisuudesta olen vasta nyt alkanut jotain ymmärtää.

nostan

Vierailija kirjoitti:

No eivät dementiaoireet nyt mitään 'toivottavia' sinänsä ole ja tuskinpa niitä nyt kukaan varsinaisesti elämäänsä haluaisi, mutta ne  ns. muistioireethan ovat (sitten elämän loppupuolella varsinkin) ihan tilastollisestikin tarkasteltuina hyvin monella sitten edessä. Kenellä enemmän,kenellä vähemmän elämänsä arkipäivää haittaamassa. Kun sitten saa oikein kohdennettua ja riittävää apua,niin kyllä niiden muistioireidenkin kanssa   moni sentään pystyy suht'  normaalisti sitä  elämäänsä elämään.

Nuo mainitsemasi b- ja c-vaihtoehdot taas viittaavat johonkin varsinaiseen mielisairauteen,joista ainakin tuo b-tapaus johonkin sellaiseen tajunnantulkintansa vääristymiseen,jollainen voi sitten kuulustelujen jälkeisessä oikeuspsykiatrin lausunnossa löytyä esim. jonkun motiiviltaan johonkin aivan impulsiiviseen murhaan tai pahoinpitelyyn syyllistyneen kuulusteltavan taustalta ja hänen luonteestaan.

Ei hyvä vaihtoehto ollenkaan siis tuo b-vaihtoehto. 

Eikä varsinkaan muiden kannalta.

Tuo c-vaihtoehtohan taas edellyttäisi jo puhekykynsäkin menettämistä ja puhekykynsä menettänyttä , nyt taas jälleen  jokeltelemalla puhumaan opettelevaa aikuista on aika vaikea kuvitellakaan,joten ihan kaksivuotiaan tasolle olisi kai aika mahdotonta taantuakaan.

Aivovaurion tai halvauksen tms. kautta menetetty puhekyky taas ei oikein välttämättä anna kuvaa ' kaksivuotiaasta', tai sen ikäisen ihmisen millään mitattavalla 'tasolla' olemisesta sinänsä .

Noista mainitsemistasi vaihtoehdoista ...

a ) On siis maassamme hyvinkin yleistä, eli todellisuutta monelle ja niiden  monien omaisille ja läheisille ja kuuluu sinänsä  aivan normaaliin kykyjemme ja aistiemme heikkenemiseen iän myötä.

b )  Ehkä meidän kaikkien kannalta yhteiskunnassamme onneksi paljon, paljon, harvinaisempaa, mutta niin valitettavan monien potilaslausuntojen ja kuulustelupöytäkirjojen todeksi  vahvistamaa,että aivan yhtä totta se on ,että tuollaisiakin tapauksia valitettavan paljon nykyään on ja sattuu.(jokainen niistä on tietystikin liikaa, mutta silti niitäkin on aina silloin tällöin )

c) Tila,jota on vaikea oikeastaan edes alkaa hahmottaa,saati määritellä ja jota ainakaan minä en edes osaa kuvitellakaan niitä syitä  mikä siihen sellaiseen tilaan jonkun ihmisen olisi voinut johtaa,joten en oikeastaan myöskään osaa ottaa kantaa siihen sellaiseen kuviteltuun tapaukseen minään 'vaihtoehtona' nyt tässä (kuvitteellisessa) vertailussakaan.

En siis pidä sitä edes  kovinkaan ,mahdollisena

Aikamoisia ennakkoluuloja psykoosisairaista. Suurin osa heistä ei ikinä ole vaaraksi kenellekään muulle kuin korkeintaan itselleen. Ja ne murhajutut nyt ovat äärimmäisen harvinaisia. Olipa nolo viesti.

Vastauksena ap:n kysymykseen, meinasin ensin sanoa, että hirveintä olisi menettää muisti, mutta jos kerran tässä hypoteettisessa tilanteessa  tuo äly vajoaisi noin rajusti alemmalle tasolle niin sitten todellakin se.