Uskotko alkoholismin olevan sairaus?

Alkoholismi on riippuvuussairaus. Ei voi osoittaa toista sormella ivaillen , et olen parempi, sillä meillä kaikilla on jokin riippuvuus. Eli riippuvuussairaus. Pelihimo, ylensyönti, liiallinen shoppailu, kalorien liiallinen tarkkailu, omaisuuden keräys vaikka pätäkkää olis muillekin antaa. Kaikki mikä ei sovi kohtuullisuuteen on riippuvuutta, sairautta.

Kaikkien addikioiden takana sanotaan olevan jonkun tuskan. Addiktit pyrkivät turruttamaan tuskaansa jollakin. Suomessa se on useimmiten alkoholi, tosin muutkin aineet tulevat enemmän ja enemmän saataville. Entisajan puli-ukot ovat korvautuneet nykyajan vastineillaan eli sekakäyttäjillä ja narkomaaneilla.

Jos olet elänyt turvallisen lapsuuden, koet että sinua arvostetaan ja rakastetaan ja pidät itseäsi arvokkaana, addiktoitumisen vaara on melko olematon.

Kroonisen fyysisen kivun takia on myös mahdollista addiktoitua.

Taipumus tulla juopoksi on varmaan pitkältikin perintötekijöistä kiinni (samoin kuin esimerkiksi kokea herkästi mustasukkaisuutta). Sen sijaan juopottelun aloittaminen ja jatkaminen on pitkälti kiinni juopon mahdollisuuksista saada alkoholia ja tahdosta pyrkiä päihteettömyyteen. 

Ihan nyt oma kokemus.tulen rikkinäisestä perheestä,mt-ongelmia ja väkivaltaa.ekat kännit join teininä ja oikeastaan eka tunne oli jee,tässä on ratkaisu mun pahaan oloon,pelkoihin ja ahdistukseen.alkoholi ei riittänyt,muutaman vuoden päästä käytin huumeita.monta vuotta kielsin ongelman vaikka samalla huomasin et vaikka kuinka päätin ja päätin en vaan pystynyt lopettamaan.kun pohja tuli vastaan,oli helpottavaa käsitellä riippuvuutta SAIRAUTENA jota voi hoitaa.eli en oo paska selkärangaton luuseri tms sitoudun hoitamaan tätä sairautta (kuten vaikka diabetestä tms) jolloin se ei aiheuta mulle oireita.tärkeintä on olla käyttämättä YHTÄÄN MITÄÄN päihteitä,terapia,vertaistuki...

En tiedä olisinko sitoutunut hoitamaan "selkärangattomuutta"

Vierailija kirjoitti:

Taipumus tulla juopoksi on varmaan pitkältikin perintötekijöistä kiinni (samoin kuin esimerkiksi kokea herkästi mustasukkaisuutta). Sen sijaan juopottelun aloittaminen ja jatkaminen on pitkälti kiinni juopon mahdollisuuksista saada alkoholia ja tahdosta pyrkiä päihteettömyyteen. 

Mistä näitä geenijankkaajia oikein tulee? Kyllä alkoholismiin sairastuu ihan kuka vaan joka juo liikaa. Kyse ei ole mistään geeneistä, vaan sitä kuinka paljon ja kuinka usein juo. Sama muiden aineiden kanssa.

Vähän paskahomma kun maailmassa ei ole sellaista määrettä kuin kohtuus.

Vierailija kirjoitti:

Vähän paskahomma kun maailmassa ei ole sellaista määrettä kuin kohtuus.

Ei niin. Mutta päihderiippuvuudelle on kyllä määritelmä ja se pystyttiin todistamaan sairaudeksi jo 50-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Ei se mikään sairaus ole, riippuvuus se on. Ei tupakointikaan mikään sairaus ole, riippuvuus nikotiiniin, kuten alkoholismissakin, riippuvuus alkoholiin. Alkoholismin väittäminen sairaudeksi, poistaa vain sen tosiasian että itseppä pullon huulillesi aikanaan nostit ja koukkuun näin jäit. Sairaudella siinä ei ole mitään tekemistä. On vain mukavampaa syyttää sairautta, kuin ottaa itse  vastuu tekemisistään.

JUURI NÄIN.

 Itseasiassa tupakasta vieroittautuminen on ihan eri luokan asia kuin alkoholista. Nikotiinista vieroittautuminen korkeasta addiktoitumisriskistä huolimatta ei sisällä sellaisia riskejä mitä juomisen lopettaminen alkoholistille merkitsee. Niitä ovat mm. verenpaineen nousu, pulssin kiihtyminen, tajuttomuus- ja kouristuskohtaukset, delirium eli ns.juoppohulluus sen "normaalin" vapinan ja hikoilun lisäksi. Kaikki nämä voivat johtaa sydämen tai aivojen toiminnan pysähtymiseen, keuhkojen pettämiseen tai muuhun hengenvaaralliseen tilaan.

 Toisekseen, ihmisestä ei tule alkoholistia pelkästään pullon huulille nostamalla. Suurin osa ihmisistä kykenee käyttämään alkoholia kohtuudella, eikä kukaan voi etukäteen tietää onko itse alkoholiriippuvainen vai ei. Jo perinnölliset tekijät ovat pitkälti arvailua (ellei sitten testaa itseään vaikkapa GABRA2 ja ADH4-geenien varalta), ja riippuvuuden voi laukaista myös moni muu psykologisista tai sosiaalisista syistä johtuva alkoholin pitkäaikainen suurkulutus.

On myös herttaisen yhdentekevää kenen syytä on, mikäli ihminen on tilanteessa jossa ei kykene lopettamaan juomista vaikka haluaisi. Aika moni kun on kuollut sen takia, että syyttävät itseään ja kokevat, ettei kenenkään tule auttaa heitä ongelmassaan vaan se pitää kestää yksin. Aika hienoja tukipilareja taidatte olla lähipiirillenne...