Lue keskustelun säännöt.
Millaista teillä oli kotona/ parisuhteessa ennen kun tuli lopullinen päätös erosta?
Korjausta
14.05.2017 |
Me vaan yritetään..ja yritetään. Riidellään vähän väliä...sit menee tosi hyvin kun sovitaan...ja hetken päästä taas riidellään. Kumpikin ollaan väsyneitä tähän riitelyyn, aina sovitaan että nyt yritetään ja taas mennään... alkuvuodesta mies vei erohakemuksen pahan riidan päätteeksi mutta sanoi pian ettö se oli vain hätähuuto tilanteessa missä ei tiedä miten se korjataan. Kun sain tietää hakemuksesta mieheltä, kun vihaisena kertoi, hain välittömästi asuntoa. Olin siinä käsityksessä että mies haluaa eron, siksi toimin. Vasta myöhemmin sanoi että se oli hätähuuto eikä oikeasti halua erota. Järkyttyi myös mun asunnonhakemisesta. Päätettiin vielä yrittää...ja sillä tiellä olemme edelleen. millaista teillä on ollut esim. vuoden aikana ennen kun tuli päätös erosta? Onko tämä edelleen lopun alkua....
Kommentit (16)
Vaimo tuhlasi minun omaisuuden ja petti lukuisien miehien kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuljin seiniä pitkin. Tuntui etten mahtunut samaan tilaan miehen kanssa. Hän tuntui täyttävän koko huoneen henkisesti. Hän suuttui aikaisempaa useammin kun välttelin häntä. En olisi halunnut koskeakkaan häneen. Vaati seksiä, painosti, piti hereillä niin kauan kunnes luovutin, että saisin hetken rauhaa.
Olin jo kauan halunnut eroa, kun uskaltauduin ottamaa asian puheeksi, koitin mahdollisimman rauhallisessa tilanteessa ottaa asian esiin. Mies raivostui ja alkoi uhkailla, jokaisella mahdollisella asialla. Asia jäädytettiin, kun mies ei muuten rauhoittunut. Ajattelin että mies saa hetken aikaa sulatella ja työstää ero asiaa. Otin taas parin kuukauden päästä asian esiin. Seuraus sama uhkailu ja raivo. Parikertaa vielä erosta samaa raivoa, tosin miehen itse ottaessa asian esiin, kun muutenki raivosi mustasukkaisena. Lopulta lähdin miehen ollessa töissä. Ero tuli täytenä yllätyksenä miehelle, ja kun oli tarpeeksi kauan raivonnut, rauhoittui kun käänsi asian niin että minun olisi pitänyt tuoda kunnolla hänellä omat mielipiteeni ja tunteeni esiin, koska olen niin epäsosiaalinen en edes eroa hoitanut normaalisti. Vaan tökerösti, kyllä hän saa loppu elämänsä taivastella minun törkeää katoamista kavereille, sukulaisilleen ja minun sukulaisille.
Mies kosti sivusuhteensa päättymistä minulle juomalla, mököttämällä ja kiukuttelemalla. Kotityöt ja lastenhoidon oli lopettanut jo vuosia aiemmin. Halveksuin miestä ja miehen heikkoutta. Usein toivoin, ettei tulisi juopottelureissuiltaan takaisin.
Meillä kaikki muuttui tosi rennoksi kun lakattiin yrittämästä. Meillä oli tosi hauskaa kämppiksinä. Ennen eropäätöstä me riideltiin jatkuvasti ja kumpaakin ahdisti. Tunnelma keventyi selvästi kun otettiin sormukset pois. Voitiin taas hengittää. Seitsemän vuotta oltiin yhdessä. Autettiin toistemme muutoissakin. Me ollaan hyviä kavereita, mutta puolisoina ei toimittu.
Ap, teidän kannattaa todellakin jatkaa eri suuntiin. Erohakemus ei ole mikään hätähuuto. Se on erohakemus. Jos miehesi ei tarkoittanut erota, se oli puhdasta manipulointia, mikä on hälyttävä merkki. Itse en katselisi sellaista.
Ainakin viimeiset 5 vuotta mies lähinnä vaan istui illat ja viikonloput tietokoneella. Hyvin vähän teki kotona mitään, joskus kävi kaupassa ja teki ruokaa.
Kommunikaatio meillä oli huonoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpikin menimme omia menojamme, emmekä kertoneet toisillemme, missä olemme ja milloin tulemme. Elimme saman katon alla kämppiksinä, mutta viileinä sellaisina. Sellaista pidättyväistä kohteliaisuutta, eri ruuat ja vain vähän puhetta. Kämppä myynnissä ja meillä molemmilla uusien asuntojen etsintä. Itse olin muuttamassa ulkomaille. Ja sitten sanoimme okei, moikka ja pärjäile. Eikä nähty enää koskaan sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Kumpikin menimme omia menojamme, emmekä kertoneet toisillemme, missä olemme ja milloin tulemme. Elimme saman katon alla kämppiksinä, mutta viileinä sellaisina. Sellaista pidättyväistä kohteliaisuutta, eri ruuat ja vain vähän puhetta. Kämppä myynnissä ja meillä molemmilla uusien asuntojen etsintä. Itse olin muuttamassa ulkomaille. Ja sitten sanoimme okei, moikka ja pärjäile. Eikä nähty enää koskaan sen jälkeen.
Ooops, nyt meni mun vastaus ihan aiheen vierestä. Me siis elimme noin, kun eropäätös oli tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero ei ole ratkaisu vaan riitojen loppuminen.
Siihen haette apua tai yritätte ratkaista sen yhdessä.
Meillä ajanjaksoja, kun riidellään paljon ja yleensä syynä teinejen asiat tai raha.
21 vuotta yhdessä ja ei aiota erota.
Samaa mieltä viitosen kanssa, ei erohakemus voi mieheltä olla "hätähuuto", sehän on konkreettinen virallinen ensimmäinen askel eron saamiseksi. Kun kerrot millä tavalla mies asian teki ja mikä hänen reaktionsa oli, kuulostaa että hakemuksella oli tarkoitus manipuloida ja järkyttää sinua, että tekisit mitä tahansa estääksesi eron eli suostuisit niihin asioihin mitä teillä sitten on erimielisyytenä ollutkin.
Minulla ja ex-miehellä molemmilla vierähti kivi sydämeltä kun toinen ilmoitti haluavansa eron, toinen suostui ilomielin, ja sovittiin konkreettinen aikataulu asunnon myymiseksi. Sen jälkeen ei enää ollut hankalaa asua yhdessä vaan päinvastoin tilanne ja kummankin mieliala parani dramaattisesti. Meillä ei ennen erosta sopimista enää oltu varsinaisesti riidelty vuosikausiin, sen sijaan vaan ei tehty mitään enää yhdessä vaan elettiin kämpän eri päissä, ei seksielämää, toisen käytöksen inhoamista, masennusta, ahdistusta. Ero oli valtava helpotus molemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
riitelyä,toinen oli paljon poissa eikä ilmotellut itestään,oli sekasin välillä josta tuli lisää riitaa. oltiin tavallaan kuin kavereita vaan. mua ahdisti ja ärsytti jo toisen naamakin. ei läheisyyttä
Mekin aina riideltiin ja sit "yritettiin". Toistuvana kehänä. Kunnes tajusin, ettemme me mitään enää edes yritä. Emme vaan osanneet lopettaa, joten sen sanan taakse oli helppo piiloutua tekemästä sitä viimeistä päätöstä.
Sen oivallettuani ja kun mietin, haluanko olla tässä onnettomassa oravanpyörässä vielä vuoden päästä, enkä halunnut, niin miksi olisin enää tuhlannut hetkeäkään loppuelämästäni. Siitä alkoi eroprosessi (konkreettisesti, toki sitä oltiin molemmat tehneet mielissämme jo pitkään, siksi noin tunnepuolella asia ei ollut mikään suuren suuri).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No se oli sellaista jatkuvaa takkuamista, rämpimistä ja pelkoakin. Eropäätöksen jälkeen kuukauden verran oli ahdistusta, kiusallisuutta, väsymystä, vatvomista, ihan hirveän raskas kuukausi. Ennen eroa halusin puhua miehen kanssa, mutta se oli vuosikausia vain sitä, että minä avauduin (nalkutin) ja mies istui tuppisuuna. Kun olin tehnyt lopullisen eropäätöksen, mies oli se, joka halusi puhua, ja minä käskin häntä olemaan hiljaa, kun en jaksanut kuunnella enää. Oli jo liian myöhäistä eikä minua enää kiinnostanut jauhaa asioista, joista olin pitänyt monologeja vuosia.
Kylmä ilmapiiri. Mies lopetti kaiken fyysisen suhteen pari vuotta sitten. Ei seksiä, ei kosketuksia. Ei suostunut yhteiseen tekemiseen. Ei meillä mitään riitoja ole ollut muusta kuin esim. siitä, että mies kieltäytyi, kun yritin ehdottaa esim kävelylenkkiä. Jotenkin sitten itse ahdistuin ja lopetin miehelle puhumisen enkä enää yrittänytkään halata. Siitä on nyt kaksi viikkoa, kun sanoin haluavani avioeron. Mies sanoi vain, että oli asiaa epäillytkin. Mitään hätää tai puolustusta tai oikeastasn muutakaan reaktiota ei tullut mieheltä. Vielä en ole hakemusta jättänyt, mutta piakoin, sillä yhteiselo mahdotonta, kun olen ihastunut toiseen mieheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6kk sotaa. Mies petti, minä petin, riitoja päivittäin, lapset kärsi. Nostin kädet pystyyn ja ilmoitin että nyt menee lusikat jakoon, minä ja lapset muutetaan pois.
Kaikki huojentui, halattiin, kerrottiin että rakastetaan vielä toisiamme mutta ei vaan pysty enää yrittämään.
Nykyään ollaan ystäviä.
Kylmää, ahdistavaa, halveksivaa, kaikki oli minun syytäni, omituisia kohtuuttomia raivokohtauksia pienistä turhista asioista, riidoissa haluttiin vain loukata.