En osaa nauttia juhlapäivistä aidosti.

Lapsuudessa ja nuoruudessa kotona piti aina jännittää, onko äiti taas kännissä ja huutaako, käykö kimppuun repimään. Joka joulu, äitienpäivä, juhannus..

Aina toivoi, että ehkä tällä kertaa on toisin. Ja aina pettyi.

Nyt on omat lapset ja elämä raiteillaan ja hyvää. Mutta kuitenkin nämä juhlapäivät tuntuvat sisimmässä surulliselta. Yritän tehdä lapsille näistä ihania ja rauhallisia. Rakastan lapsiani. Ja kuitenkin tunnen tyhjyyttä tai tuntuu teennäiseltä. Yllättävää itsellekin vuosi toisensa jälkeen, että kaikista lapsuuden varjoista ei pääse eroon.