Lue keskustelun säännöt.
Avioehtokäytänteet maatiloilla
-
13.05.2017 |
Ei ole vielä mitenkään ajankohtaista, mutta tulevaisuutta tässä pohdiskelen ja kuulisin mielelläni ajatuksia ja kokemuksia. Suhde siis jo vakiintunut ja nuoresta oltu yhdessä. Miehen vanhemmilla sukutila, joka vanhemmilta hänelle luultavasti 5-10 vuoden sisällä siirtyy.
Olen käsittänyt että avioehdot ovat tavallisia näissä tapauksissa ja ymmärrän sukutilan miehelle kuuluvankin. En lähtisi myöskään peltoja, koneita ym. ostamaan. Opiskelen itse täysin eri alalla eli tilaa tulisi mies yksin pyörittämään. Mutta jotenkin minua mietityttää, että haluanko tulevaisuudelta sitä että mies omistaisi yksin tulevan kotimme enkä tulisi itse ikinä saamaan omistusasuntoa.
Haluisinko sillon remontoida taloa tai laittaa pihaa? Tai ylipäätään ostaa mitään kiinteää taloon. Tulisiko meistä silloin tasavertainen pariskunta vai onko mies perheen pää ja se joka kaikesta päättää, koska kaikki on hänen? Vai onko sellaisia vaihtoehtoja että koti olisi yhteinen ja ns. maatilaan kuuluva muu miehen? Millaisia ajatuksia tämä teissä herättää ja mitä minun pitäisi huomioida etukäteen?
Miehen vanhemmat molemmat tällä hetkellä työskentelevät tilalla, mutta mies omistaa heillä kaiken. Itsestä se tuntuu hurjalta enkä heitä tasavertaisina näekään. Mies selvästi perheen pää.
Kommentit (137)
Ja jos haluat laittaa pihaa niin laita.. ei ne nyt niin paljoa maksa että sillä olisi vupsien yhdessäolon jälkeen mitään väliä??????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioehto kannattaa ehdottomasti tehdä, ja jättää koti maatilan ulkopuolelle (rakennatte sitten oman kodin tai muutatte maatilalla jo olevaan taloon). Koti ja tontti olisi teidän yhteinen, mutta maatilan omaisuus miehen.
Voi olla vain hyvä asia, että tulet itse työskentelemään aivan eri alalla. Olisi tosiaan huono tilanne asua ja työskennellä vuosikaupalla tilalla, muttei omistaa siitä mitään. Avioeron sattuessa vielä hankalampi.
Puhukaa tulevaisuuden suunnitelmista avoimesti ja hyvissä ajoin, niin että paikalla ovat kaikki, joita asia koskee. Ja tehkää tarvittavat paperit osaavan henkilön kanssa.
Ihana kuulla tuollainen positiivinen näkemys! :) olisihan se kyllä hyvä, että ei tarvitsisi asuntolainaa eläessä maksaa vaan raha jäisi käytettäväksi.
Heillä nainen tekee aivan kaiken kotityön yksin ja olen sen tulkinnut maksuksi asumisestaan. Voihan se tietysti muustakin johtua, en tiedä. Mies myös muutenkin tuntuu kaikesta päättävän. Saatko vaikuttaa remonteissa makutuomarina vai tekeekö mies kaikki päätökset? Ja maksatteko muuten kaiken elämisen puoliksi?
Älä lähde siihen. Mielestäni sun pitää ainakin siitä kodista omistaa 50%. Siis siitä talosta, jossa asutte. Jos samaan kiinteistöön kuuluu maatilat ja koko hässäkkä, niin sitten on kyllä ongelmallinen tilanne.
Mies tietysti saa omistaa sen tilan ja siihen liittyvät asiat, ei haittaa vaikka sinut niistä suljettaisiin pois. Mutta kyllä sun pitää omistaa osa siitä sun kodista, muuten menee ihan helvetin hankalaksi kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Avioehto kannattaa ehdottomasti tehdä, ja jättää koti maatilan ulkopuolelle (rakennatte sitten oman kodin tai muutatte maatilalla jo olevaan taloon). Koti ja tontti olisi teidän yhteinen, mutta maatilan omaisuus miehen.
Voi olla vain hyvä asia, että tulet itse työskentelemään aivan eri alalla. Olisi tosiaan huono tilanne asua ja työskennellä vuosikaupalla tilalla, muttei omistaa siitä mitään. Avioeron sattuessa vielä hankalampi.
Puhukaa tulevaisuuden suunnitelmista avoimesti ja hyvissä ajoin, niin että paikalla ovat kaikki, joita asia koskee. Ja tehkää tarvittavat paperit osaavan henkilön kanssa.
Selitätkö, että miten talon voi maatilalla jättää pois avioehdosta?? Avioehtohan tehdään juuri siksi, että mies saa eron tullen pitää maatilansa+tonttinsa ettei mene koko sukutila myyntiin?????? Sehän siinä ideana on, ettei sukutilat menisi myyntiiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kommenteista! Asiasta keskusteltu miehen kanssa ja hän on avoin kaikille vaihtoehdoille. Miehen vanhempien kanssa ei vielä keskusteltu, varmaan vasta sitten kun ajankohtaiempaa.
Talo on tilan yhteydessä, saattaa olla että siihen muutamme tai rakennamme uuden. Mutta noinko se sijainti siihen vaikuttaa miten asuintalon omistajuus jaetaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehto kannattaa ehdottomasti tehdä, ja jättää koti maatilan ulkopuolelle (rakennatte sitten oman kodin tai muutatte maatilalla jo olevaan taloon). Koti ja tontti olisi teidän yhteinen, mutta maatilan omaisuus miehen.
Voi olla vain hyvä asia, että tulet itse työskentelemään aivan eri alalla. Olisi tosiaan huono tilanne asua ja työskennellä vuosikaupalla tilalla, muttei omistaa siitä mitään. Avioeron sattuessa vielä hankalampi.
Puhukaa tulevaisuuden suunnitelmista avoimesti ja hyvissä ajoin, niin että paikalla ovat kaikki, joita asia koskee. Ja tehkää tarvittavat paperit osaavan henkilön kanssa.
Selitätkö, että miten talon voi maatilalla jättää pois avioehdosta?? Avioehtohan tehdään juuri siksi, että mies saa eron tullen pitää maatilansa+tonttinsa ettei mene koko sukutila myyntiin?????? Sehän siinä ideana on, ettei sukutilat menisi myyntiiin!
Tilasta voidaan lohkoa tontti asuinrakennusta varten, maat ja metsät pysyy maatilan (miehen) nimissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja kirjoitti:
Ihana kuulla tuollainen positiivinen näkemys! :) olisihan se kyllä hyvä, että ei tarvitsisi asuntolainaa eläessä maksaa vaan raha jäisi käytettäväksi.
Heillä nainen tekee aivan kaiken kotityön yksin ja olen sen tulkinnut maksuksi asumisestaan. Voihan se tietysti muustakin johtua, en tiedä. Mies myös muutenkin tuntuu kaikesta päättävän. Saatko vaikuttaa remonteissa makutuomarina vai tekeekö mies kaikki päätökset? Ja maksatteko muuten kaiken elämisen puoliksi?
Minä kyllä ylrrnsä siivoan ja hoidan asiat talon sisällä, mies tekee kaiken ylkona+vie roskat, auraa yms. Toki mies välillä minua auttaa siivoamaan ja tekee toki ruokia ihan normaalisti ja käy kaupassa. Näin on ollut meillä aina, eikä ole aiheuttanut närää meille ikinä. Kun asutaan yhdessä niin tehdään päätökset yhdessä, mitä tulee remobtteihin yms. Saamme siis yhdessä sovittua kaikesta. Mies maksaa kaikki taloon liittyvät kulut yms koska mies tienaa myös paremmin kuin itse tienaan.Lisäksi usein liittyy maatilan asioihin kun kotimmehan lasketaan yritystoiminnaksi.Tulemme hyvin toimeen joten ei oikeestaan väliä tuolla raha asialla.. :)
Niin viittaatteko siihen, että jos joskus tulemme eroamaan niin miehen pitäisi koko sukutila myydä, koska minulle kuuluu puolet tilaan kuuluvasta asuintalosta?
Mikä mahtaisi olla tasavertainen ja molempien kannalta hyödyllisin tapa?
Kyllä minä varmasti laittaisinkin pihaa ja taloa, mutta mietin miten se vaikuttaa asiaan että talo ei minulle loppujen lopuksi kuulu millään mittapuulla?
Onneksi suhde on hyvä ja uskon meille parhaimman ratkaisun löytyvän. Täytyy vaan miettiä mikä se sitten on..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehto kannattaa ehdottomasti tehdä, ja jättää koti maatilan ulkopuolelle (rakennatte sitten oman kodin tai muutatte maatilalla jo olevaan taloon). Koti ja tontti olisi teidän yhteinen, mutta maatilan omaisuus miehen.
Voi olla vain hyvä asia, että tulet itse työskentelemään aivan eri alalla. Olisi tosiaan huono tilanne asua ja työskennellä vuosikaupalla tilalla, muttei omistaa siitä mitään. Avioeron sattuessa vielä hankalampi.
Puhukaa tulevaisuuden suunnitelmista avoimesti ja hyvissä ajoin, niin että paikalla ovat kaikki, joita asia koskee. Ja tehkää tarvittavat paperit osaavan henkilön kanssa.
Selitätkö, että miten talon voi maatilalla jättää pois avioehdosta?? Avioehtohan tehdään juuri siksi, että mies saa eron tullen pitää maatilansa+tonttinsa ettei mene koko sukutila myyntiin?????? Sehän siinä ideana on, ettei sukutilat menisi myyntiiin!
Tilasta voidaan lohkoa tontti asuinrakennusta varten, maat ja metsät pysyy maatilan (miehen) nimissä.
Niin ja eron tullen ainoastaan se asuintalo myydään ja joku ulkopuolinrn asuu tilan vieressä??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehto kannattaa ehdottomasti tehdä, ja jättää koti maatilan ulkopuolelle (rakennatte sitten oman kodin tai muutatte maatilalla jo olevaan taloon). Koti ja tontti olisi teidän yhteinen, mutta maatilan omaisuus miehen.
Voi olla vain hyvä asia, että tulet itse työskentelemään aivan eri alalla. Olisi tosiaan huono tilanne asua ja työskennellä vuosikaupalla tilalla, muttei omistaa siitä mitään. Avioeron sattuessa vielä hankalampi.
Puhukaa tulevaisuuden suunnitelmista avoimesti ja hyvissä ajoin, niin että paikalla ovat kaikki, joita asia koskee. Ja tehkää tarvittavat paperit osaavan henkilön kanssa.
Selitätkö, että miten talon voi maatilalla jättää pois avioehdosta?? Avioehtohan tehdään juuri siksi, että mies saa eron tullen pitää maatilansa+tonttinsa ettei mene koko sukutila myyntiin?????? Sehän siinä ideana on, ettei sukutilat menisi myyntiiin!
Tilasta voidaan lohkoa tontti asuinrakennusta varten, maat ja metsät pysyy maatilan (miehen) nimissä.
Tässä olisi ap:lle aika ideaalitilanne. Eri kiinteistö, jossa sijaitsee teidän talo+pihapiiri ja sitten toinen kiinteistö jolla on maatila ym. Täten ap voisi helposti ostaa 50% tuosta kiinteistöstä jolla koti on ja hänet suljetaan avioehdolla pois miehen sukutilasta.
Mutta jokatapauksessa nämä on niin monimutkaisia juttuja, että juristi on otettava apuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä lähde siihen. Mielestäni sun pitää ainakin siitä kodista omistaa 50%. Siis siitä talosta, jossa asutte. Jos samaan kiinteistöön kuuluu maatilat ja koko hässäkkä, niin sitten on kyllä ongelmallinen tilanne.
Mies tietysti saa omistaa sen tilan ja siihen liittyvät asiat, ei haittaa vaikka sinut niistä suljettaisiin pois. Mutta kyllä sun pitää omistaa osa siitä sun kodista, muuten menee ihan helvetin hankalaksi kaikki.
Ei minusta. Jos avioliitto päättyy, on naisella silti oikeus asua kohtuullinen aika 3-6kk eli ketään ei voi kodistaan heittää, jos on kirjoilla. Jos maatilaan kuuluva talo on kokonaan miehen puolen suvulta miehelle tullut niin minusta aivan ok, että nainen ei omista siitä mitään. Hänhän voi ostaa itselleen mieluisan kauniin asunnon, johon sitten ottaakin vuokralaisen mutta joka kuitenkin aina on olemassa häntä varten.
Esimerkki meidän elämästä. Tavattiin ja molemmilla oli omistusasunnot. Miehellä isompi joten muutin hänen luo ja laitoin oman vuokralle. Myytiin miehen asunto ja mies osti talon. En maksa talolainaa ollenkaan ja sijoitan sijoitusasuntoon. Jos ei nainen maksa puolta miehen talosta niin hän voi sijoittaa vaikka mihin ja kartuttaa omaisuuttaan tosi hyvin. Jos mies saa vanhemmiltaan sen talon niin miten se naisen osuus edes määriteltäisi, että kuinka paljon tämän pitäisi maksaa, että omistaisi puolet? Kiinteistönvälittäjä arvioisi, kuinka paljon naisen pitää maksaa? Sen jälkeen naisen rahat olisi kiinni siinä, eikä mahdollisuutta sijoittaa muutoin. Siis jos ei muutoin ole ylimääräistä sen lisäksi. Tämä meidän tapa on minulle kyllä edullisin, kun on vuokratuloa ja se meni sellain luontevasti myös, että kun miehellä oli yksin rahkeita ostaa niin miksipä ei jättäis toiselle eli mulle ns. löysää rahaa ja pääomatuloja. Tää ei tietty toimi, jos miehellä ei ole hyvät tulot, joilla huolehtia talosta ym. jolloin toinenkin joutunee makselemaan yllättäviä remontteja ym. Meillä miehellä sen verran hyvät tulot että minä voin sijoitella.
Kiva kuulla että noin hyvin mennyt! Ehkä se meilläkin tulee sujumaan. Ja kyllä se minunkin vanhemmilla, jotka asuvat normi omakotitalossa, että äiti hoitaa enemmän sisähommat ja isä ulkohommat:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehto kannattaa ehdottomasti tehdä, ja jättää koti maatilan ulkopuolelle (rakennatte sitten oman kodin tai muutatte maatilalla jo olevaan taloon). Koti ja tontti olisi teidän yhteinen, mutta maatilan omaisuus miehen.
Voi olla vain hyvä asia, että tulet itse työskentelemään aivan eri alalla. Olisi tosiaan huono tilanne asua ja työskennellä vuosikaupalla tilalla, muttei omistaa siitä mitään. Avioeron sattuessa vielä hankalampi.
Puhukaa tulevaisuuden suunnitelmista avoimesti ja hyvissä ajoin, niin että paikalla ovat kaikki, joita asia koskee. Ja tehkää tarvittavat paperit osaavan henkilön kanssa.
Selitätkö, että miten talon voi maatilalla jättää pois avioehdosta?? Avioehtohan tehdään juuri siksi, että mies saa eron tullen pitää maatilansa+tonttinsa ettei mene koko sukutila myyntiin?????? Sehän siinä ideana on, ettei sukutilat menisi myyntiiin!
Tilasta voidaan lohkoa tontti asuinrakennusta varten, maat ja metsät pysyy maatilan (miehen) nimissä.
Niin ja eron tullen ainoastaan se asuintalo myydään ja joku ulkopuolinrn asuu tilan vieressä??
Mies maksaisi tietysti ap:n ulos siitä talosta, tietty. Miksi ei maksaisi? Jos on perittynä maatila ja maat ja metsät, niin lainaa saa takuuvarmasti (tuskin edes joutuisi ottamaan).
Vierailija kirjoitti:
Älä lähde siihen. Mielestäni sun pitää ainakin siitä kodista omistaa 50%. Siis siitä talosta, jossa asutte. Jos samaan kiinteistöön kuuluu maatilat ja koko hässäkkä, niin sitten on kyllä ongelmallinen tilanne.
Mies tietysti saa omistaa sen tilan ja siihen liittyvät asiat, ei haittaa vaikka sinut niistä suljettaisiin pois. Mutta kyllä sun pitää omistaa osa siitä sun kodista, muuten menee ihan helvetin hankalaksi kaikki.
Höpöhöpö!! Ai meenaat oikeasti kun on sukutila ja mies tehnyt töitä ilmaiseksi koko lapsuutensa, ottanut kauheat lainat, tehnyt kaikki työt ja hankinnat niin eron tullen viet rahat sekä elinkeinon kokonaan? Huhhuh. sairasta.
[/quote]
Niin ja eron tullen ainoastaan se asuintalo myydään ja joku ulkopuolinrn asuu tilan vieressä??[/quote]
Rakennuspaikkaakin voi katsoa sillä silmällä, ettei sen tarvitse olla aivan vanhan tuvan tai navetan (mitä tilalla onkaan) kyljessä, vaan vaikka 1 km päässä tilakeskuksesta. Nykyään maatiloilla rakennetaankin niin, että tarvittaessa voidaan myydä ulkopuoliselle (esim. navetta on selkeästi erillään ja kauempana kotipihasta).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehto kannattaa ehdottomasti tehdä, ja jättää koti maatilan ulkopuolelle (rakennatte sitten oman kodin tai muutatte maatilalla jo olevaan taloon). Koti ja tontti olisi teidän yhteinen, mutta maatilan omaisuus miehen.
Voi olla vain hyvä asia, että tulet itse työskentelemään aivan eri alalla. Olisi tosiaan huono tilanne asua ja työskennellä vuosikaupalla tilalla, muttei omistaa siitä mitään. Avioeron sattuessa vielä hankalampi.
Puhukaa tulevaisuuden suunnitelmista avoimesti ja hyvissä ajoin, niin että paikalla ovat kaikki, joita asia koskee. Ja tehkää tarvittavat paperit osaavan henkilön kanssa.
Selitätkö, että miten talon voi maatilalla jättää pois avioehdosta?? Avioehtohan tehdään juuri siksi, että mies saa eron tullen pitää maatilansa+tonttinsa ettei mene koko sukutila myyntiin?????? Sehän siinä ideana on, ettei sukutilat menisi myyntiiin!
Tilasta voidaan lohkoa tontti asuinrakennusta varten, maat ja metsät pysyy maatilan (miehen) nimissä.
Niin ja eron tullen ainoastaan se asuintalo myydään ja joku ulkopuolinrn asuu tilan vieressä??
Mies maksaisi tietysti ap:n ulos siitä talosta, tietty. Miksi ei maksaisi? Jos on perittynä maatila ja maat ja metsät, niin lainaa saa takuuvarmasti (tuskin edes joutuisi ottamaan).
Et taida ymmärtää yhtään mitään maatilallisen elämästä.
Vain täysin järjetön idiootti maatilallinen tai ylipäätään minkään laista omaisuutta omistava solmii avioliiton ilman avioehtoa. Jos elämä ei ole vielä opettanut, niin pelkkien tilastojen pitäisi. Suomalainenkin nainen on tänä päivänä äärimmäisen epäluotettavaa puolisomateriaalia.
Etenkin perintönä tai sukupolvenvaihdoksessa saadun maatilan menettäminen avioerossa on helvetin hyvä syy ampua itsensä varoittavana esimerkkinä muille. On täysin käsittämätöntä ja surullista että joku maajussireppana menee naimisiin jonkun anonyymiltä nettipalstalta kaikki elämänohjeensa hakevan uusfeministin kanssa, ja muutaman vuoden päästä löytää itsensä keskeltä taloudellista ja toimeentulollista kriisiä kun se palstalta vinkkinsä nainen haluaa eron koska mies ei ole palstan mielestä osallistunut tarpeeksi, antanut huomiota tai mikä muu syy tahansa.
Kiteytettynä: älkää nyt jumaliste maatilalliset menkö naimisiin ilman avioehtoa. Koskee tietysti tilallisia naisia yhtä lailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä lähde siihen. Mielestäni sun pitää ainakin siitä kodista omistaa 50%. Siis siitä talosta, jossa asutte. Jos samaan kiinteistöön kuuluu maatilat ja koko hässäkkä, niin sitten on kyllä ongelmallinen tilanne.
Mies tietysti saa omistaa sen tilan ja siihen liittyvät asiat, ei haittaa vaikka sinut niistä suljettaisiin pois. Mutta kyllä sun pitää omistaa osa siitä sun kodista, muuten menee ihan helvetin hankalaksi kaikki.
Ei minusta. Jos avioliitto päättyy, on naisella silti oikeus asua kohtuullinen aika 3-6kk eli ketään ei voi kodistaan heittää, jos on kirjoilla. Jos maatilaan kuuluva talo on kokonaan miehen puolen suvulta miehelle tullut niin minusta aivan ok, että nainen ei omista siitä mitään. Hänhän voi ostaa itselleen mieluisan kauniin asunnon, johon sitten ottaakin vuokralaisen mutta joka kuitenkin aina on olemassa häntä varten.
Esimerkki meidän elämästä. Tavattiin ja molemmilla oli omistusasunnot. Miehellä isompi joten muutin hänen luo ja laitoin oman vuokralle. Myytiin miehen asunto ja mies osti talon. En maksa talolainaa ollenkaan ja sijoitan sijoitusasuntoon. Jos ei nainen maksa puolta miehen talosta niin hän voi sijoittaa vaikka mihin ja kartuttaa omaisuuttaan tosi hyvin. Jos mies saa vanhemmiltaan sen talon niin miten se naisen osuus edes määriteltäisi, että kuinka paljon tämän pitäisi maksaa, että omistaisi puolet? Kiinteistönvälittäjä arvioisi, kuinka paljon naisen pitää maksaa? Sen jälkeen naisen rahat olisi kiinni siinä, eikä mahdollisuutta sijoittaa muutoin. Siis jos ei muutoin ole ylimääräistä sen lisäksi. Tämä meidän tapa on minulle kyllä edullisin, kun on vuokratuloa ja se meni sellain luontevasti myös, että kun miehellä oli yksin rahkeita ostaa niin miksipä ei jättäis toiselle eli mulle ns. löysää rahaa ja pääomatuloja. Tää ei tietty toimi, jos miehellä ei ole hyvät tulot, joilla huolehtia talosta ym. jolloin toinenkin joutunee makselemaan yllättäviä remontteja ym. Meillä miehellä sen verran hyvät tulot että minä voin sijoitella.
Tärkein jäi eli tietysti on avioehto. Kokonaan poissulkeva jos liitto päätyy eroon ja taas vastaavasti ei ole voimassa, jos liitto päättyy jomman kumman kuolemaan. Minusta avioehto on tosi selkeä, kukin osallistuu avioliitossa kykyjensä mukaan eli isompitulonen maksaa enemmän silloin mutta erossa kukin pitää oman omaisuutensa. Tällöin ei tule mitään epäreiluja että isompituloinen kartuttaa omaa omaisuuttaan vaan isompituloinen oikeasti maksaa selvästi enemmän yhteisiä menoja, oli se sitten mies tai nainen ja erossa avioehto. Esim. minä olen mielelläni maksanut enemmän miehen ollessa kotona lapsen kanssa ja tietty myös toisinpäin.
Itse olen naimisissa maatilallisen miehen kanssa. Mies omistaa tilan ja minut on avioehdolla suljettu pois tilalta.. En osallistu maatilan töihin tai muuhun itse ollenkaan ja minulla oma ammatti. Minua ei kyllä haittaa yhtään, päin vastoin. Ei stressiä, ei asuntolainaa yms..En myöskään maksa mistään taloon liittyvistä remonteista yms.Mitä nyt on talossa aika paljon tehty. mibähän se tässö voittava osapuoli olen, jos näin voi sanoa :) Itse omistan sijoituskämpän jota vuokralainen makselee.. Voi sitä omaisuutta kerätä muutenkin kun omaa kotia makselemalla.
Ja mitä tulee perheen päähän mistä puhuit niin me olemme tasavertaisia eikä ikinä olla ajateltu asiaa edes noin??? En nyt oikein ymmärtänyt.