Pieni kesäkuinen tyttövauva... :(((
Charlotte poistuu kesäkuun odottajien listalta. Pieni tyttövauvamme " Aija" kuoli mahaani to 23.3.2006 ja syntyi kuolleena la 25.3.2006. Raskausmyrkytys on ehkä yksi syy, mutta syyt kuolemaan ovat epäselvät. Aija oli viikkoihin nähden pieni ja hänellä oli ilm. ollut vaikeuksia ja hätä jo pitkään. Hänellä on ilm. ollut aivoverenvuoto ja aivovaurio. Vielä ei tiedetä juuri mitään. Kaikki on tapahtunut hyvin nopeasti ja lääkärit ovat ymmällään. Tähän ei oltu osattu varautua. Palaan ehkä myöhemmin kertomaan tilanteestamme lisää. Mutta tulosten saaminen ja asioiden läpikäyminen vie aikaa. Luen ehkä kuulumisianne... Onnea muille odotukseen.
Charlotte
Kommentit (38)
olen todella pahoillani puolestanne.
voimia jaksaa jatkaa.
fiikuna
Kevät umpunen pien, untenmaille sut vien.
Siellä nuokkuvan näät, kultakukkien päät.
Perhot leikkiä lyö kunnes joutuvi yö.
Tuutulaulua soi kunnes aamun on koi.
Otan osaa suuressa surussanne
Magdalena
Voi, en osaa sanoa mitään, olen todella surullinen puolestanne.
t. mariadee kesäkertuista
Paljon voimia teille ja halaus suuressa surussanne!
Annu
Kun ihminen lähtee sieltä,
missä asui maan päällä,
jokin lähtee myös sieltä,
missä hän yhä asuu, sisimmästäsi.
Ei hän kokonaan lähde.
Sanat pysyvät, ajatukset,
tunne ja kuva. Muistin kuvat.
Mutta jossakin on suuri autius,
se lävistää maailman.
-Lassi Nummi-
Lämmin halaus ja voimia suuren surun keskellä!
t. Aranja
Olen todella,todella pahoillani puolestasi ja toivon nyt kovasti voimia sinulle ja koko perheellesi!!
Oikein paljon voimia Sinulle ja perheellesi!!!
sokuri
otan osaa lapsen menetykseen. Voimia
Sanoja on vaikea löytää niin lohduttajien kuin menetyksen kokeneenkin. Mutta riittää, että tukea on olemassa... Kiitos siitä kaikille. Tämä on raskasta, mutta me kestämme mieheni ja poikamme kanssa yhdessä. Elämä on julmaa, mutta jokin tarkoitus tällä täytyy olla. Väärältä tuntuu se, että vauva kuoli rv29+6, mutta toisaalta on parempi, että hän kuoli edes silloin, jos kerran elämän edellytyksiä ei ehkä ollut... Lohtua tuo edes pieni poikamme, joka jo on olemassa sekä ajatus mahdollisesta uudesta vauvasta joskus...
Charlotte, mies ja poika 10kk
En voi edes kuvitella kuinka pahalta teistä tuntuu!!! Olen todella pahoillani mentyksenne takia!!
Marieela kerttusista myös
Olen niin pahoillani pienen Aijun poismenon johdosta!!
Voimia ja jaksuja teidän perheelle!
Yahoolla on Tuntematon enkeli-ryhmä meille kohtukuoleman kokeneille.
Jos vain koet olevasi vertaistukea vailla, niin liity sinne kun jaksat.
Et ole yksin kokemustesi kanssa, meitä on siellä jo aikomoinen joukkio.
Me menetimme oman tyttövauvamme aivan yllättäen kesäkuussa 2004 rv42+0, oltiin jo synnytyssalissa ja sitten vain yhtäkkiä ei ktg:ssä sykettä löytynyt. Maailma romahti. Mutta elämä on kuitenkin jatkunut senkin jälkeen.
Hermione-76 Kesäkerttusten taustapiruna myöskin, vaikka harvemmin kirjoittelen
Näin ollen piti miettiä, millä nimellä pikkuista kutsuisimme. Hän syntyi Aijan päivänä. Siitä kutsumanimi. Kaunis nimi sekin. On helpompi, kun on nimi, jota voi käyttää. Sen voi sitten kertoa pienelle pojallemmekin, Casperille.
Charlotte (vielä selventelee)
Puhukaa paljon ja käykää asiaa läpi. Syvä osanottoni! :' (
Kovasti jaksamista teille surun keskelle;(
Pia
ja jaksamista tämän surun keskellä perheellenne.
Kyynelsilmin Neppe05
Itkekää itkunne ja surkaa surunne. Ei voi lohduttaa muuten kuin sillä, että joskus tulee sekin aika, ettei suru enää satu niin paljon vaan värittää kauniisti ne kauniit muistot vauvasta ja siitä ajasta, kun hänet sait sydämesi alla kantaa!
Saman kokeneena myös Summersnow
Otan osaa. olen todella pahoillani menetyksenne johdosta.
mikään ei ole kamalampaa kuin oman lapsen menettäminen.
tiedän että tämä ei nyt auta mutta olen itsekin menettänyt esikoiseni raskausviikolla 26 vuonna 2002.luulin että en siitä koskaan selviä,mutta tässä sitä ollaan.
se ei koskaan unohdu,mutta sen kanssaa oppii elämään.
suru ei koskaan unohdu,mutta se muuttaa muotoaan.
paljon jaksamisia sinulle suuren surusi hetkellä
Kesäkeiju*itkee*