Lue keskustelun säännöt.
Miksi vanhemmat eivät voi ikinä myöntää pahoittaneensa lapsensa mielen?
11.05.2017 |
Syytin äitiäni mieleni pahoittamisesta siitä syystä, että hän sanoi että on minun syytäni, ettei hänellä ole varaa hammas- eikä silmälääkäriin. Pahoitin mieleni siitä siksi, että se ei ole mitenkään minun syyni, ja äitini ei ollut pyytänyt apua minulta tähän rahapulaansa. Aikaisemmin olen lainannut hänelle 7000 euroa ja 700 euroa. Plus annan aina rahaa kun lapset menevät sinne, etti äidin tarvitse maksaa omista rahoistaan lasten ruokia.
Niin äitini ei osaa pyytää edes anteeksi!
Seuraavaksi alkaa huuto ja syyttely siitä, miten hankala minä olen ja ilkeä häntä kohtaan.
Minusta on paljon ilkeämpää syyttää syytöntä ihmistä oman elämänsä asioista, joita tämä toinen ei ole takuulla aiheuttanut.
Osaavatko teidän vanhempanne ymmärtää, jos ovat pahoittaneet mielenne?
Kommentit (41)
Mitäpä jos ihan suosiolla olisitte erillänne toistenne elämistä, kun on noin hankalaa puolin ja toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ainoastaan halunnut tulla toimeen äitini kanssa, mutta hän haluaa leikkiä vain omilla ehdoillaan! Siinä ei ole tilaa reiluudelle, eikä tasapuolisuudelle ihmisten välissä. Eli minun oikeuksilleni. Nytkin toivoi vain että ollaan yhteydessä!
Ja jos en ole, (enkä sano syytä) alkaa hirveä syyttely ja marttyyrius siitä, miten se on muka minun vikani . Excuse me, ei varmana ole!
ap
Ei toisen mieltä voi pahoitaa, se mielin toisen, ei sinun. Ihan itse sinä mielesi pahoitat ja päätät, miksi milloinkin.
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos ihan suosiolla olisitte erillänne toistenne elämistä, kun on noin hankalaa puolin ja toisin.
Joo, varmaan voimme ollakin, mutta ei niin, että se on muka minun heikkouttani tai vikaani tai syytäni.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ei toisen mieltä voi pahoitaa, se mielin toisen, ei sinun. Ihan itse sinä mielesi pahoitat ja päätät, miksi milloinkin.
Ai niinkö? Ja kaunokaiseni, sinäkö siis päätät jatkaa ihmissuhteessa vaikka toinen pahoittaa mielesi, koska sehän olikin vain oma syysi ihan vain..? Oletpa jalo....
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä vaa kannattaa ottaa etäisyyttä äitiinsä, jos vielä kaivelet vanhoja asioita.
Vierailija kirjoitti:
Ei toisen mieltä voi pahoitaa, se mielin toisen, ei sinun. Ihan itse sinä mielesi pahoitat ja päätät, miksi milloinkin.
Niin, että jos äiti sanoo lastaan epäonnistuneeksi hylkiöhuoraksi, jonka olisi parempi ollut olla runkkumällinä talouspaperissa, niin tästäkö ei saa pahoittaa mieltään? Tai jos joku sanoo sinua tymäksi, rumaksi, läskiksi? Tai jos työpaikalla kyykytetään tai koulussa kiusataan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai niinkö? Ja kaunokaiseni, sinäkö siis päätät jatkaa ihmissuhteessa vaikka toinen pahoittaa mielesi, koska sehän olikin vain oma syysi ihan vain..? Oletpa jalo....
ap[/quote]
Ehkä äitisi on kasvattanut sut kieroon, mutta älä tästä meille kitise jos elät vieläkin menneisyydessä.
Äitihullun kaksiosta lainasummat vaihtelee ketjuissa. Yksi on ja pysyy. Jankkaus ja hulluus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti sanoi tuon ihan äskettäin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos ihan suosiolla olisitte erillänne toistenne elämistä, kun on noin hankalaa puolin ja toisin.
Sekin on helpommin sanottu kuin tehty. Ja vaikka katkaisisikin välit, olisi tämäkin todella kipeä asia loppuelämän ajan. Alkuperäiselle en oikein osaa vastata kuin muuta, että minulla on samantapaisia ongelmia, ja niin on ikätovereillanikin äitinsä kanssa. 2000-luvun aikuiset ovat ottaen avarakatseisempia ja parempia puhumaan ja kuuntelemaan kuin vanhemman polven ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äiti sanoi tuon ihan äskettäin.
ap
Suoraa sanoen. En yhtään ihmettele miksi äidilläsi on mennyt hermot koska nalkutat AINA samasta. Tulet tänne joka kerta puhumaan tästä samasta aiheesta. En ihmettele äitisi ei ymmärrä mistä olet suuttunut, koska et selitä muuta kuin äidistäsi. Herää tähän päivää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti sanoi tuon ihan äskettäin.
apSuoraa sanoen. En yhtään ihmettele miksi äidilläsi on mennyt hermot koska nalkutat AINA samasta. Tulet tänne joka kerta puhumaan tästä samasta aiheesta. En ihmettele äitisi ei ymmärrä mistä olet suuttunut, koska et selitä muuta kuin äidistäsi. Herää tähän päivää!
Ei, vaan jankutan tätä, koska minä vasta äskettäin olen alkanut tajuta asioita, jotka oikea äiti opettaa lapsilleen viimeistään 7-vuotiaana. Kuten että jos äiti syyttää lastaan sellaisesta, mikä ei ole lapsen syy, niin äiti pyytää anteeksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos ihan suosiolla olisitte erillänne toistenne elämistä, kun on noin hankalaa puolin ja toisin.
Joo, varmaan voimme ollakin, mutta ei niin, että se on muka minun heikkouttani tai vikaani tai syytäni.
ap
Nouse asian yläpuolelle. Päästä irti, mene eteenpäin. Oma pääsi sairastuttaa sut, mutta oma pää voi myös päästää sut vapaaksi.
Mulla oli samanlaista. Yhtäkkiä tajusin, että olen jäänyt lapsena vailla hänen rakkauttaan ja huomiota, ja kerjään ja kerjään sitä alitajuisesti aikuisena. Mutta ei sitä voi saada enää! Se aika on ikuisesti mennyttä. Ja roikkuminen ja inttäminen ei tekisi äitiini koskaan mitään muutosta.
Päätin katkaista välit. Vieläpä tavalla, joka tuotti paljon tyydytystä: lähettelen hänelle viestejä, joissa toivon hänen kuolemaansa oikein ikävästi ja graafisesti. Ei hän minua koskaan tule rakastamaan, joten voin ainakin aiheuttaa hänelle vähän sitä samaa, kuin hän on aiheuttanut minulle: riittämättömyyden tunteita ja pahaa mieltä.
Hän ei sure siksi, että rakastaisi minua, hän suree oman kuvansa murenemista: hän on niin hirveä äiti, että oma lapsi toivoo kuolemaa.
Taidanpa etsiä jonkun arkun kuvan hälle lähetettäväksi äitienpäiväksi... :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti sanoi tuon ihan äskettäin.
apSuoraa sanoen. En yhtään ihmettele miksi äidilläsi on mennyt hermot koska nalkutat AINA samasta. Tulet tänne joka kerta puhumaan tästä samasta aiheesta. En ihmettele äitisi ei ymmärrä mistä olet suuttunut, koska et selitä muuta kuin äidistäsi. Herää tähän päivää!
Ei, vaan jankutan tätä, koska minä vasta äskettäin olen alkanut tajuta asioita, jotka oikea äiti opettaa lapsilleen viimeistään 7-vuotiaana. Kuten että jos äiti syyttää lastaan sellaisesta, mikä ei ole lapsen syy, niin äiti pyytää anteeksi.
ap
No hyvä kun olet nyt tajunnut, voit sitten elää oikein omien lastesi kanssa. Äitisi toimintaa et voi enää muuttaa, joten anna nyt vaan sen olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei toisen mieltä voi pahoitaa, se mielin toisen, ei sinun. Ihan itse sinä mielesi pahoitat ja päätät, miksi milloinkin.
Ai niinkö? Ja kaunokaiseni, sinäkö siis päätät jatkaa ihmissuhteessa vaikka toinen pahoittaa mielesi, koska sehän olikin vain oma syysi ihan vain..? Oletpa jalo....
ap
Ymmärrätkö sitä, että sinä olet vastuussa tunteistasi, ei kukaan muu! Vain sinä voit tuntea omat tunteesi ja sinä voit päättää, mikä sinua satuttaa ja mikä ei.
Kukaan ei voi pahoittaa mieltäsi, jos ei siihen suostu. On aika törkeää siirtää vastuu omasta elämästään muille ja nyyhkyttää, että muut päättävät, miltä sinusta tuntuu.
Kasvat aikuiseksi! Tai sitten anna muiden päättää, että elämäsi on erittäin hyvä. Ai niin, siitähän pääätätkin sinä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos ihan suosiolla olisitte erillänne toistenne elämistä, kun on noin hankalaa puolin ja toisin.
Joo, varmaan voimme ollakin, mutta ei niin, että se on muka minun heikkouttani tai vikaani tai syytäni.
apNouse asian yläpuolelle. Päästä irti, mene eteenpäin. Oma pääsi sairastuttaa sut, mutta oma pää voi myös päästää sut vapaaksi.
En tiedä ettekö te muut ole ns. taistelleet saadaksenne pitää äitisuhteenne hyvänä? Miten mun suhde äitiini voi olla hyvä, jos äidin ei tarvitse kuunnella missä asioissa on loukannut minua? Äitini on KOKO ELÄMÄNI syyttänyt MINUA siitä, jos tämä tai ihan mikä tahansa ihmissuhteeni ei ole hyvä. Onko se oikein, kun hän itse tekee mitä tekee?
ap
Minä oikeasti ymmärrän sinua ja ajattelutapaasi aika paljon. Minun on tosi vaikea päästää irti muiden tekemistä vääristä asioista, varsinkin jos ne kohdistuvat minuun ja tekijä ei pyydä anteeksi. Se vihan ja vääryyden tunne on niin voimakas, että sen kanssa on vaikea olla. Minulla on Asperger. Siihen liittyy usein sellaista että epäoikeudenmukaisuudesta kärsii paljon enemmän kuin muut. Ja paljon voimakkaampi tunne-elämä kuin muilla. Voisiko sinullakin olla? En aidosti sano tätä loukatakseni. Sinulla on usein hyvin samankaltaiset ajatuskulut kuin minulla ja tuntemillani muilla AS-ihmisillä. Juuri se, että joku ajatus jää junnaamaan koska sitä ei voi yksin ratkaista. Tavallisten ihmisten on tosi vaikea ymmärtää, miksi ei vain "mene eteenpäin", koska he eivät ymmärrä miten Aspergerina kokee eri asiat.
Minun äitini on ilkeä, ja hänen pitäisi pyytää minulta anteeksi. Minä sanoin hänelle, etten halua enää olla hänen kanssaan tekemisissä tämän takia, koska hän pahoitti mieleni, eikä välitä korjata sitä. Ja voisin vielä päästä asioista ylikin, ellei äitini aina kun sanonkin hänelle että hän pahoiti mieleni (pakkohan se on sanoa, jos haluaa olla sovussa jossa toiseen voi luottaa jne.) alkaisi syyttää minua oman mielensä pahoittamisesta. Siis mistä?!?! Miten mä pahoitan hänen mielensä, kun hän syyttää minua asioista, jotka eivät ole minun syytäni?!! Suuttuminen siitä, että minua kohdellaan väärin ja syyttään asioista, jotka eivät ole minun vikaani, on aiheellista, jos tämä hypokriitti haluaa pitää välit kanssani, kuten sanoo.
ap