Lue keskustelun säännöt.
Taisin hankkia lapsen siksi näin nuorena, ettei mieheni jättäisi minua ihan heti jonkun toisen takia
11.05.2017 |
Olen kai läheisriippuvainen sekä hyvin epävarma itsestäni, vaikka ihan aikuinen nainen olenkin. Aloin miettiä motiivejani lapsenhankinnalle ja kauhistuin, sillä ehkä hankinkin lapsen vain siksi, koska pelkään menettäväni parisuhteeni. Ajatus tuli mieleeni luettuani Minkkisen erosta.
Rakastan tuota miestä niin paljon, että haluaisin pitää hänet loppuelämäni. Tuskin lapsi liimaa häntä kiinni minuun yhtään sen enempää, sillä näköjään mitä vain voi tapahtua, vaikka lapsi olisikin vasta muutaman kuukauden vanha. Toivottavasti saamme elää vielä yhdessä ainakin muutaman vuoden.
Pahoittelen avautumistani. Tulin jotenkin alakuloiseksi tästä Minkkisen kohusta.
Kommentit (28)
Aika ikävää lapselle, että hänet tehty vain siksi ettei äippä menetä isukkia. Säälittävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oho. Aikamoinen oivallus. Toivottavasti teillä menee parisuhteessa hyvin. Oliko sinulla jotain erityistä syytä epäillä, että suhteenne olisi päättymässä?
Halusin kyllä lapsen, mutta jos olisin ajatellut asiaa vähän pidemmälle, olisin ehkä lykännyt hankintaa parilla vuodella. Nyt tein päätöksen vähän liian pikaisesti. Lapseni ei tule tätä saamaan tietoonsa koskaan ja rakastan häntä enemmän kuin ketään muuta. Toivon, ettei hänen tarvitse ikinä kärsiä äitinsä epävarmuudesta ja läheisriippuvuudesta. Ap
Tuo on outo motiivi, koska yleensä se on se lapsi, jonka takia erotaan.
Lapsi laskee radikaalisti vanhempiensa onnellisuutta ja se palautuu vasta sen muuttaessa pois.
Joten lapsen pykääminen on ehkä huonoin idea, jos haluaa pitää sen toisen.
Haussua tämä naisten harhaluulo siitä että lapsi sitoo miehen suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myönnän että minäkin olen aikoinaan tehnyt ensimmäisen lapsen sen takia, että halusin "sitouttaa" miehen itseeni. Hävettää myöntää, mutta noin se on. Nykyään olemme jo eronneet, ja tajusin että tein myös uuden mieheni kanssa lapsen samoista syistä. On vaan jotenkin turvallisempaa että jokin asia sitoo meitä niin vahvasti yhteen, ettei suhteesta voi lähteä vaan jos huvittaa. Tottakai muitakin syitä lasten hankintaan, mutta tämä on yksi syy.
Vierailija kirjoitti:
Myönnän että minäkin olen aikoinaan tehnyt ensimmäisen lapsen sen takia, että halusin "sitouttaa" miehen itseeni. Hävettää myöntää, mutta noin se on. Nykyään olemme jo eronneet, ja tajusin että tein myös uuden mieheni kanssa lapsen samoista syistä. On vaan jotenkin turvallisempaa että jokin asia sitoo meitä niin vahvasti yhteen, ettei suhteesta voi lähteä vaan jos huvittaa. Tottakai muitakin syitä lasten hankintaan, mutta tämä on yksi syy.
Pystytkö vastamaan yhteen kysymykseen? Ja kysyn sen vilpittömästi en provomielessä, tai haukkumismielessä.
Minkä takia sun mielestä oli oikein käyttää niitä lapsia noin? Ajattelitko niiden oikeutta esim. isään? Tai niiden oikeutta olla jotain muuta kuin äitinsä välineitä muiden ihmisten hallintaan?
En oikeasti ymmärrä sunlaisia ihmisiä, siksi kysyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta kyllä tuo lapsi sitoo. Paljastui, että mieheni oli pettänyt muo pitkän aikaa ja käyttäytyi muutenkin muo kohtaan tosi ikävästi.
Mies ei tahdo eroa ja kieltäytyy lähtemästä. Itse lähtisin samantien jos ei olisi lapsia. Olisi todella helppoa etsiä jostain asunto ja vain häipyä. Lapset teinejä ja on koulut/kaverit/harrastukset. Enhalua romuttaa heidän elämäänsä.
Minun tapauksessani kyse ei nyt ollut siitä, etten olisi halunnut lapsia, vaan siitä, että hankinko lapsen vääristä syistä "liian aikaisin". Jotenkin olen jokaisessa parisuhteessani pelännyt jätetyksi tulemista. Minulla ei ole erityisen hyvä itsetunto, joten olen melko varma, että siitä tämä kaikki johtuu. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myönnän että minäkin olen aikoinaan tehnyt ensimmäisen lapsen sen takia, että halusin "sitouttaa" miehen itseeni. Hävettää myöntää, mutta noin se on. Nykyään olemme jo eronneet, ja tajusin että tein myös uuden mieheni kanssa lapsen samoista syistä. On vaan jotenkin turvallisempaa että jokin asia sitoo meitä niin vahvasti yhteen, ettei suhteesta voi lähteä vaan jos huvittaa. Tottakai muitakin syitä lasten hankintaan, mutta tämä on yksi syy.
Pystytkö vastamaan yhteen kysymykseen? Ja kysyn sen vilpittömästi en provomielessä, tai haukkumismielessä.
Minkä takia sun mielestä oli oikein käyttää niitä lapsia noin? Ajattelitko niiden oikeutta esim. isään? Tai niiden oikeutta olla jotain muuta kuin äitinsä välineitä muiden ihmisten hallintaan?
En oikeasti ymmärrä sunlaisia ihmisiä, siksi kysyn.
En ymmärrä mitä tarkoitat oikeudella isään? Lapset on syntyneet onnellisiin parisuhteisiin ja saavat olla isiensä kanssa. Tottakai halusin lapsen/lapsia myös muista syistä, mutta myös siksi, että se loi turvallisuudentunnetta, että olisimme enemmän yhtä, kun on yhteinen lapsi. Ei se tarkoita sitä että lasta jotenkin kohdeltaisiin huonosti, vaikka mun motiivit on olleet "väärät".
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta kyllä tuo lapsi sitoo. Paljastui, että mieheni oli pettänyt muo pitkän aikaa ja käyttäytyi muutenkin muo kohtaan tosi ikävästi.
Mies ei tahdo eroa ja kieltäytyy lähtemästä. Itse lähtisin samantien jos ei olisi lapsia. Olisi todella helppoa etsiä jostain asunto ja vain häipyä. Lapset teinejä ja on koulut/kaverit/harrastukset. Enhalua romuttaa heidän elämäänsä.
Romutatte lapsienne elämän olemalla onnettomia ja ketkeria vanhempia. Erotkaa mielummin, oikeasti. Tätä minäkin toivoin lapsena, kun katselin äitiäni, joka kuvitteli tarjoavansa "ehjän" kodin. Oikeasti meillä oli vain onneton koti. Kaikki oli sen jälkeen paremmin, kun ero sitten vääjäämättä tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirjoitti:
Minun tapauksessani kyse ei nyt ollut siitä, etten olisi halunnut lapsia, vaan siitä, että hankinko lapsen vääristä syistä "liian aikaisin". Jotenkin olen jokaisessa parisuhteessani pelännyt jätetyksi tulemista. Minulla ei ole erityisen hyvä itsetunto, joten olen melko varma, että siitä tämä kaikki johtuu. Ap
Hyvin todennäköistä. Mulla on yksi ystävä joka on hankkinut kolme lasta kamalan puolison kanssa. Mutta on niin läheisriippuvainen, ettei uskalla päästää irti.
Halusiko mieskin lapsen? Puhut koko ajan siitä, miten sinä halusit ja teit. Tulee vaan mieleen mieheni ex, joka hankkiutui raskaaksi (pillerit syömättä) ja kuvitteli, että lapsen avulla sitoisi miehen. Ei onnistunut. Enkä nyt tarkoita, että sinä olisit tehnyt samoin, mutta onko lapsenhankintaa kuitenkin suunniteltu yhdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap hyvä.
Etkö ole tiennyt että lapsen saaminen on iso riski parisuhteelle.
Hyvin moni eroaa pikkulapsiaikana. Se on aika raskas elämänvaihe joka heijastuu parisuhteeseen tavalla tai toisella.
Omassakin suhteessa käytiin melko pohjilla kun lapset olivat alle kouluikäisiä. Ihan tosissaan piti alkaa panostamaan suhteeseen että sai pidettyä perheen kasassa.
Tsempit sinulle ap.
Hae apua läheisriippuvaisuuteesi, sillä takertumalla vain tuhoat ihmissuhteitasi. Lapsillekin takertuva äiti on raskas taakka.
Kyllä miehenikin halusi lapsen. En nyt sentään niin säälittävä ole, että olisin tehnyt sen salaa. Olimme kuitenkin päättäneet hankkia lapsen vasta +30-vuotiaina, eikä vielä nyt. Jotenkin kai sain hänet kuitenkin ylipuhuttua aikaistamaan asiaa. Ap
Toisaalta mietin myös sitä, että jos niitä lapsia haluaa, miksi pitää viivytellä. Myöhemmin saattaa parisuhde olla jo niin loppuunajettu, ettei perhettä enää perusteta, vaan haetaan suoraan eroa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Aika ikävää lapselle, että hänet tehty vain siksi ettei äippä menetä isukkia. Säälittävää.
Ei tuo minusta sen huonompi syy ole kuin että hankitaan lapset eksistentialistista kriisiä helpottamaan, joka on syy 90% tapauksista. Ehkä jopa parempi syy.
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta kyllä tuo lapsi sitoo. Paljastui, että mieheni oli pettänyt muo pitkän aikaa ja käyttäytyi muutenkin muo kohtaan tosi ikävästi.
Mies ei tahdo eroa ja kieltäytyy lähtemästä. Itse lähtisin samantien jos ei olisi lapsia. Olisi todella helppoa etsiä jostain asunto ja vain häipyä. Lapset teinejä ja on koulut/kaverit/harrastukset. Enhalua romuttaa heidän elämäänsä.
Voihan helvetti sun kanssas.
Kuulostat aivan äidiltäni.
Hänkin kitui huonossa suhteessa "lasten takia", ja muisti kyllä mainita asiasta. Oikeasti siitä perhehelvetistä kärsi kaikki, eniten me lapset.
Nyt kun ollaan aikuisia ja meillä on omat perheet niin äiti roikkuu meissä. Soittelee jatkuvalla syötöllä ja vaatii kyläilyjä ja on tunkemassa kylään aivan liian usein. Asiaan kuuluu myös jatkuva sekaantuminen ihan kaikkeen.
Alkaa vituttaa aina kun näkee telkkarista sen mainoksen missä äiti on tunkenut tyttärensä ruoat pakasteeseen ja heittänyt uudet mekon pois. Joku valmisruokamainos se on. Siinä on oikea malliesimerkki raivostuttavasta läheisriippuvaisesta äidistä. Varmaan hassua niiden mielestä jotka eivät joudu sitä kokemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika ikävää lapselle, että hänet tehty vain siksi ettei äippä menetä isukkia. Säälittävää.
Ei tuo minusta sen huonompi syy ole kuin että hankitaan lapset eksistentialistista kriisiä helpottamaan, joka on syy 90% tapauksista. Ehkä jopa parempi syy.
Niin :D Kiinnostaisi tosiaan tietää että mikä on se hyväksytty ja hieno syy hankkia lapsia?
Ikävää, juuri tämän takia pitäisi olla joku "ajokortti" jne. sen takia että niitä lapsia ei tehtäisi vääristä syistä. Toki vaikka sen lapsen alunperin olisi "väärästä" syystä tehnyt eihän se sitä tarkoita että lapsella olisi huono elämä. Toivottavasti teillä menee hyvin ja lapsi on rakastettu. Kaikkea hyvää!