Lue keskustelun säännöt.
Sairaalasta ei kerrottu kuolemasta soittaessa
10.05.2017 |
Olen ekaa kertaa tällaisten asioiden äärellä, mutta tätini puoliso vietiin viime yönä ambulanssilla sairaalaan. Matkalla oli tapahtunut jotain, jonka seurauksena tämä puoliso oli menehtynyt ambulanssiin. Tätini soitti aamulla kahdeksan aikaan sairaalaan kysyäkseen tietoja puolisonsa voinnista ja hänelle oli kerrottu, ettei puhelimeen vastannut ole ollut sairaalaan joutuneen hoidossa mukana, joten valitettavasti hänellä ei ole antaa tietoja. Oli annettu ymmärtää, että tätini ilmoitetaan tiedustelleen asiaa ja välitetään pyyntö ottaa yhteyttä. Puolenpäivän jälkeen tädilleni oli soitettu, että puoliso oli kuollut jo matkalla sairaalaan. Ambulanssi oli lähtenyt heidän pihastaan jo kello kymmenen jälkeen illalla. Onko tämä jollakin tapaa "normaali" käytäntö tämä, että omainen saa ensin soittaa tiedustellakseen läheisensä vointia, ei saa kuin ympäripyöreää pakoilua ja puolta vuorokautta tapahtuneesta myöhemmin, lääkäri (ei edes tilannetta hoitanut) ilmoittaa vasta kuolemasta.
Tämä epätietoisuus lisäsi tätini surua entisestään ja haluaisin nyt hänen puolestaan selvittää, onko tällaisesta valituksen tekeminen liioittelua vai tapahtuuko tätä alituisenaan?
Kommentit (60)
siis huonosti hoidettu sairaalan puolelta. törmäsin itse samantyyppiseen sekoiluun tässä, kun soitin omaiseni voinnista päivystysosastolle ja sieltä neuvottiin kaksi kertaa palaamaan myöhemmin asiaan, kun nyt ei tyyliin jaksa joku hakea jotain paperia tai jotain. kolmannella kerrralla sanoin että asian täytyy hoitua nyt asiallisemmin ja paremmin tai teen valituksen, ja hoitua sitten se jotenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella huonosti hoidettu tilanne.
Se siitä seuraa, kun nykyisten hoitajien koulutus on jotain etäkurssiopiskelua ja tervettä järkeähän ei kenelläkään heistä näytä olevan ollenkaan. Ei voida ilmoittaa kuolemasta, kun ilmeisesti kukaan hoitajista ei voi mieltää itseään semmoiseen tehtävään, vaan pitää löytyä lääkäri joka siitä sitten ilmoittaa. Ja kun ne lääkärit ovat pitkin yötä hoitavasssa yleensä vielä eläviä päivystyspotilaita ja aamulla niillä on ensin kierto ja meeting niin tuollainen voi olla lopputulos.
Voi hyvä ihme. Osanottoni.
Tiedän samanlaisen tilanteen. Parikymppinen tyttö tappanut itsensä ja vanhemmat kuulivat seuraavana päivänä kaverilta, joka oli ollut mukana löytämässä tyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän samanlaisen tilanteen. Parikymppinen tyttö tappanut itsensä ja vanhemmat kuulivat seuraavana päivänä kaverilta, joka oli ollut mukana löytämässä tyttöä.
Ihan uskomatonta.
Mekin oltiin jo puhuttu puhelimessa tädin kanssa aamulla ekan soiton jälkeen, että tulen siinä puolenpäivän aikoihin hakemaan tätiä töistä päästyäni ja lähdetään yhdessä parin tunnin matkan päähän sairaalalle mun autolla. Lähtötiedot ambulanssiin mennessä eivät olleet nyt mitenkään ainakaan maallikon silmin erityisen vakavat, toki nyt sen verran erikoiset, että päätös kuljetuksesta oli tehty, mutta missään nimessä en usko kenenkään odottaneen, että perusterve hyväkuntoinen ihminen menehtyisi matkalla. Mitenköhän meihin olisi reagoitu siinä tiskillä kysyessämme oikeaa osastoa, jos tieto ei olisi siihen mennessä tullut tädille asti?
Jos potilas on menehtynyt matkalla sairaalaan, ei päivystyksen hoitajalla ole oikeutta kertoa asiasta. Vainajan toteaa lääkäri ja siirto kylmiöön tapahtuu joko lanssin tai hauturin toimesta. Hoitaja ei välttämättä edes näe listalta, onko vainaja tuotu todettavaksi. Ja lääkärin tehtävä on ilmoittaa omaisille.
Mahdollisesti byrokratiaan on mennyt aikaa, esim oikeuslääketieteelliseen avaukseen kaikki lääkärit eivät tee pyyntöjä, vaan on ylilääkärin tehtävä. Ja kotona/matkalla menehtynyt avataan poikkeuksetta aina.. Silti todenneen lääkärin olisi pitänyt soittaa omaisille!
Voimia omaisille suruun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella surullista. vaikka mokia tapahtuukin ja ne tuottaa mielipahaa, niin sairaalassa töissä olevana itse näen asian niin, että kukaan ei toimi ainakaan tahallaan sillä tavalla, että se tuottaisi lisäsurua omaiselle, vaan kyse on monen asian esim tiedotuksen epäonnistumisesta työyhteisössä. ei selittelyjä, mutta oli kuitenkin todettava. hoitajat ja lääkärit tekevät joka päivä kaikkialla toimiessaan parhaansa potilaan hyväksi.
mutta ymmärrän ettei tämä lohduta aloittajaa välttämättä, kun suru on omakohtainen ja mielipahaa tullut huonosta toiminnasta läheisen kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Jos potilas on menehtynyt matkalla sairaalaan, ei päivystyksen hoitajalla ole oikeutta kertoa asiasta. Vainajan toteaa lääkäri ja siirto kylmiöön tapahtuu joko lanssin tai hauturin toimesta. Hoitaja ei välttämättä edes näe listalta, onko vainaja tuotu todettavaksi. Ja lääkärin tehtävä on ilmoittaa omaisille.
Mahdollisesti byrokratiaan on mennyt aikaa, esim oikeuslääketieteelliseen avaukseen kaikki lääkärit eivät tee pyyntöjä, vaan on ylilääkärin tehtävä. Ja kotona/matkalla menehtynyt avataan poikkeuksetta aina.. Silti todenneen lääkärin olisi pitänyt soittaa omaisille!
Voimia omaisille suruun!
Ymmärrän toki sen, että kun näppäilet vainajan henkilötunnuksen järjestelmään ja luet sieltä mitä luet, ei varmaan kukaan osaa improvisoida omaiselle kovin järkevää lauselmaa kertomatta totuutta ja silti valehtelematta. Mutta että menee puoli vuorokautta ennen kuin asiasta edes ilmoitetaan ja silloinkin ei-tilannetta-hoitaneen lääkärin toimesta, ilman tietoa esim siitä, oliko vuorokausi ehtinyt vaihtua ennen kuolemaa, on mielestäni jossain jotakin todella pahasti pielessä. Täti ei edes tiedä, mikä kunta on puolisonsa kuolinpaikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos potilas on menehtynyt matkalla sairaalaan, ei päivystyksen hoitajalla ole oikeutta kertoa asiasta. Vainajan toteaa lääkäri ja siirto kylmiöön tapahtuu joko lanssin tai hauturin toimesta. Hoitaja ei välttämättä edes näe listalta, onko vainaja tuotu todettavaksi. Ja lääkärin tehtävä on ilmoittaa omaisille.
Mahdollisesti byrokratiaan on mennyt aikaa, esim oikeuslääketieteelliseen avaukseen kaikki lääkärit eivät tee pyyntöjä, vaan on ylilääkärin tehtävä. Ja kotona/matkalla menehtynyt avataan poikkeuksetta aina.. Silti todenneen lääkärin olisi pitänyt soittaa omaisille!
Voimia omaisille suruun!
kyllä käsittääkseni kaikesta ja varsinkin kuolemantapauksista raportoidaan itsestäänselvvästi seuraavaan vuoroon, juuri senkin takiakin ,että omaisillekin on ilmoitettava ja huolehdittava sekin puoli mahdollisimman hyvin.
Itselleni terveydenhuoltoalan ammattilaisena ei tule mieleen muuta, kuin että menehtyneen puolison tiedoissa oli ensisijaisena yhteyshenkilönä joku muu kuin tämä tätisi. Muuten tuntuu aika mahdottomalta tilanteelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselleni terveydenhuoltoalan ammattilaisena ei tule mieleen muuta, kuin että menehtyneen puolison tiedoissa oli ensisijaisena yhteyshenkilönä joku muu kuin tämä tätisi. Muuten tuntuu aika mahdottomalta tilanteelta.
Vainaja on lapseton, jo vanhempansa menettänyt ja ollut tätini kanssa yhdessä viimeiset 15-vuotta. En ymmärrä, kuka muu siellä tiedoissa voisi olla, mutta tämäkin selvinnee...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos potilas on menehtynyt matkalla sairaalaan, ei päivystyksen hoitajalla ole oikeutta kertoa asiasta. Vainajan toteaa lääkäri ja siirto kylmiöön tapahtuu joko lanssin tai hauturin toimesta. Hoitaja ei välttämättä edes näe listalta, onko vainaja tuotu todettavaksi. Ja lääkärin tehtävä on ilmoittaa omaisille.
Mahdollisesti byrokratiaan on mennyt aikaa, esim oikeuslääketieteelliseen avaukseen kaikki lääkärit eivät tee pyyntöjä, vaan on ylilääkärin tehtävä. Ja kotona/matkalla menehtynyt avataan poikkeuksetta aina.. Silti todenneen lääkärin olisi pitänyt soittaa omaisille!
Voimia omaisille suruun!
Ymmärrän toki sen, että kun näppäilet vainajan henkilötunnuksen järjestelmään ja luet sieltä mitä luet, ei varmaan kukaan osaa improvisoida omaiselle kovin järkevää lauselmaa kertomatta totuutta ja silti valehtelematta. Mutta että menee puoli vuorokautta ennen kuin asiasta edes ilmoitetaan ja silloinkin ei-tilannetta-hoitaneen lääkärin toimesta, ilman tietoa esim siitä, oliko vuorokausi ehtinyt vaihtua ennen kuolemaa, on mielestäni jossain jotakin todella pahasti pielessä. Täti ei edes tiedä, mikä kunta on puolisonsa kuolinpaikka.
Nämä eivät ole olennaisia tietoja tässä tilanteessa kylläkään. Potilas on kuollut, se on oleellista, ja sen ilmoittaa omaisille vain lääkäri, hoitajalla tai muulla sairaalahenkilökunnalla ei ole lupaa tällaista asiaa paljastaa. Siksi byrokratiaan on mennyt niin kauan aikaa valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos potilas on menehtynyt matkalla sairaalaan, ei päivystyksen hoitajalla ole oikeutta kertoa asiasta. Vainajan toteaa lääkäri ja siirto kylmiöön tapahtuu joko lanssin tai hauturin toimesta. Hoitaja ei välttämättä edes näe listalta, onko vainaja tuotu todettavaksi. Ja lääkärin tehtävä on ilmoittaa omaisille.
Mahdollisesti byrokratiaan on mennyt aikaa, esim oikeuslääketieteelliseen avaukseen kaikki lääkärit eivät tee pyyntöjä, vaan on ylilääkärin tehtävä. Ja kotona/matkalla menehtynyt avataan poikkeuksetta aina.. Silti todenneen lääkärin olisi pitänyt soittaa omaisille!
Voimia omaisille suruun!
kyllä käsittääkseni kaikesta ja varsinkin kuolemantapauksista raportoidaan itsestäänselvvästi seuraavaan vuoroon, juuri senkin takiakin ,että omaisillekin on ilmoitettava ja huolehdittava sekin puoli mahdollisimman hyvin.
Kotiin/matkalle menehtynyt ei varsinaisesti ole ollut vielä sairaalan potilas.
Vierailija kirjoitti:
Todella surullista. vaikka mokia tapahtuukin ja ne tuottaa mielipahaa, niin sairaalassa töissä olevana itse näen asian niin, että kukaan ei toimi ainakaan tahallaan sillä tavalla, että se tuottaisi lisäsurua omaiselle, vaan kyse on monen asian esim tiedotuksen epäonnistumisesta työyhteisössä. ei selittelyjä, mutta oli kuitenkin todettava. hoitajat ja lääkärit tekevät joka päivä kaikkialla toimiessaan parhaansa potilaan hyväksi.
mutta ymmärrän ettei tämä lohduta aloittajaa välttämättä, kun suru on omakohtainen ja mielipahaa tullut huonosta toiminnasta läheisen kohdalla.
En valitettavasti yleistäisi ihan noin voimakkaasti, sillä esim. insuliinihoitajia on ollut, samoin valelääkäreitä ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos potilas on menehtynyt matkalla sairaalaan, ei päivystyksen hoitajalla ole oikeutta kertoa asiasta. Vainajan toteaa lääkäri ja siirto kylmiöön tapahtuu joko lanssin tai hauturin toimesta. Hoitaja ei välttämättä edes näe listalta, onko vainaja tuotu todettavaksi. Ja lääkärin tehtävä on ilmoittaa omaisille.
Mahdollisesti byrokratiaan on mennyt aikaa, esim oikeuslääketieteelliseen avaukseen kaikki lääkärit eivät tee pyyntöjä, vaan on ylilääkärin tehtävä. Ja kotona/matkalla menehtynyt avataan poikkeuksetta aina.. Silti todenneen lääkärin olisi pitänyt soittaa omaisille!
Voimia omaisille suruun!
kyllä käsittääkseni kaikesta ja varsinkin kuolemantapauksista raportoidaan itsestäänselvvästi seuraavaan vuoroon, juuri senkin takiakin ,että omaisillekin on ilmoitettava ja huolehdittava sekin puoli mahdollisimman hyvin.
Kotiin/matkalle menehtynyt ei varsinaisesti ole ollut vielä sairaalan potilas.
Kuolinpaikalla on kuulemma käynyt lääkäri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos potilas on menehtynyt matkalla sairaalaan, ei päivystyksen hoitajalla ole oikeutta kertoa asiasta. Vainajan toteaa lääkäri ja siirto kylmiöön tapahtuu joko lanssin tai hauturin toimesta. Hoitaja ei välttämättä edes näe listalta, onko vainaja tuotu todettavaksi. Ja lääkärin tehtävä on ilmoittaa omaisille.
Mahdollisesti byrokratiaan on mennyt aikaa, esim oikeuslääketieteelliseen avaukseen kaikki lääkärit eivät tee pyyntöjä, vaan on ylilääkärin tehtävä. Ja kotona/matkalla menehtynyt avataan poikkeuksetta aina.. Silti todenneen lääkärin olisi pitänyt soittaa omaisille!
Voimia omaisille suruun!
Ymmärrän toki sen, että kun näppäilet vainajan henkilötunnuksen järjestelmään ja luet sieltä mitä luet, ei varmaan kukaan osaa improvisoida omaiselle kovin järkevää lauselmaa kertomatta totuutta ja silti valehtelematta. Mutta että menee puoli vuorokautta ennen kuin asiasta edes ilmoitetaan ja silloinkin ei-tilannetta-hoitaneen lääkärin toimesta, ilman tietoa esim siitä, oliko vuorokausi ehtinyt vaihtua ennen kuolemaa, on mielestäni jossain jotakin todella pahasti pielessä. Täti ei edes tiedä, mikä kunta on puolisonsa kuolinpaikka.
Nämä eivät ole olennaisia tietoja tässä tilanteessa kylläkään. Potilas on kuollut, se on oleellista, ja sen ilmoittaa omaisille vain lääkäri, hoitajalla tai muulla sairaalahenkilökunnalla ei ole lupaa tällaista asiaa paljastaa. Siksi byrokratiaan on mennyt niin kauan aikaa valitettavasti.
Kyllä ne ovat kovin oleellisia tietoja sille ihmiselle, joka on juuri menettänyt rakkaimman ihmisensä, mikäli tämä sellaisia sattuu puhelun aikana tiedustelemaan.
Jännästi tästäkin asiasta syytetään hoitajia, vaikka meidän sairaalassamme on ohjeistus että kuolemasta ilmoittaa aina lääkäri. Sairaalan ohjeistukseen ei vaikuta millään tavalla hoitajien koulutus ja itse en ainakaan sen yli voi hoitajana kävellä. Ensiavussa ja teholla työskennelleenä olen valitettavan useasti joutunut näitä "kiertelypuheluita" hoitamaan kun lääkäri ei ole asiasta vielä ehtinyt omaisille ilmoittaa, eikä se todellakaan ole mikään helppo paikka yhtään kellekkään. Näissä tiedustelupuheluissa tulee myös vaitiolovelvollisuutta pohtia hyvin tarkkaan, en todellakaan voi osaston lankapuhelimeen vastatessani puolisona esiintyvälle naapurin Irmalle, joka on illalla nähnyt naapurin Keijon lähtevän lanssilla sairaalaan, avata potilaan papereita ja todeta että "joo, Keijo kuoli viime yönä, pahoitteluni, heippa." Kuten joku valopää asiaa ehdotti että siitäkun avaa potilaan paperit ja katsoo.
Mutta eiköhän me jätetä tämä keskustelu nyt tähän, aihe on liian raskas spekuloitavaksi. Mietimme muutaman päivän mitä teemme ja otamme sairaalaan uudemman kerran yhteyttä, mikäli koemme sen aiheelliseksi. Nyt meillä ei ole juuri kuin avoimia kysymysmerkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos potilas on menehtynyt matkalla sairaalaan, ei päivystyksen hoitajalla ole oikeutta kertoa asiasta. Vainajan toteaa lääkäri ja siirto kylmiöön tapahtuu joko lanssin tai hauturin toimesta. Hoitaja ei välttämättä edes näe listalta, onko vainaja tuotu todettavaksi. Ja lääkärin tehtävä on ilmoittaa omaisille.
Mahdollisesti byrokratiaan on mennyt aikaa, esim oikeuslääketieteelliseen avaukseen kaikki lääkärit eivät tee pyyntöjä, vaan on ylilääkärin tehtävä. Ja kotona/matkalla menehtynyt avataan poikkeuksetta aina.. Silti todenneen lääkärin olisi pitänyt soittaa omaisille!
Voimia omaisille suruun!
kyllä käsittääkseni kaikesta ja varsinkin kuolemantapauksista raportoidaan itsestäänselvvästi seuraavaan vuoroon, juuri senkin takiakin ,että omaisillekin on ilmoitettava ja huolehdittava sekin puoli mahdollisimman hyvin.
Kotiin/matkalle menehtynyt ei varsinaisesti ole ollut vielä sairaalan potilas.
Kuolinpaikalla on kuulemma käynyt lääkäri.
Ensivasteyksikön lääkäri ei silti ilmoita potilaan kuolemasta vaan hänen tehtävänsä on ainoastaan hoitaa potilasta. Hänellä voi olla kiire esim. toisen potilaan luo, tosiaanko ajattelet että pitäisi jäädä vainajan ääreen soittelemaan omaisille, joiden tietojakaan tuskin ambulanssissa mukana on?
Ja onko tosiaan potilas edes päässyt päivystykseen jos on kuollut matkalla. Ei ole itselläni kokemusta ambulanssissa työskentelystä mutta oman kokemukseni mukaan se taho ilmoittaa kuolemasta joka kuoleman on todennut. Ja ihan hoitajakin sen voi tehdä, vuodeosastolla varsinkin aina hoitaja ilmoittaa kuolemasta. Ja sanottakoon vielä että itse aina odotan että lääkäri on todennut kuoleman ennen kuin siitä omaisille ilmoitan. Ja varsinkin päivystysaikana siinä menee helposti tunteja.
ensinnäkin, erittäin tökerösti hoidettu, ja osanottoni menetyksestänne. tällaista valitettavasti tapahtuu välillä erinäisistä syistä. tietenkin tuottaa teille suurta mielipahaa kaiken keskellä. ehkä valitus asiasta olisi paikallaan ja voisi estää jatkossa vastaavanlaista tapahtumasta.