Mies valehteli, petti ja jätti- Miten vihantunteesta pääsee yli?

Älä ota tätä negatiivisena vaan positiivisena asiana. Nyt on latu auki ja pääset vaihtamaan parempaan. Profiili tinderiin ja tylsät televisio-illat kaljaa kippaavan exän kanssa ei tule edes mieleen

Mä saan apuja keskusteluissa, joita käyn muutaman ammattilaisen kanssa.

Olisitko pihtaillut liikaa kun vaihtoi toiseen? Meillä on pidetty huoli, että mies ei liiku kassit täynnä kylillä ja parisuhde voi hyvin, eikä mies vilkuile vieraisiin pöytiin.

Ainut vaihtoehto on että käsittelet tunteitasi. puhut, suret ,itket ja vihaat ja manaat miehen alimpaan helvettiin. myös kertominen hänelle, että hän on loukannut sinua syvästi, voisi auttaa. valitettavasti anteeksipyyntöä ei tule. 

pääasia, että otat vastuun omista tunteistasi, olet armollinen ja rakastava itseäsi kohtaan ja sitoudut suojelemaan itseäsi loukkaantumiselta. sitten kun olet taas valmis, aloitat jotain uutta. nyt on sinun aika.

Se ajatusmalli on vain saatava purettua. Eli prosessoi, käsittele, lue vaikka opuksia jotka käsittelevät eroa. Koita saada mielesi tulevaisuuteen ja siihen, että näin oli parempi. Pidä itsesi aktiivisena muualla niin ettei häneen tarvitse uhrata ajatuksia silloin kun et aktiivisesti pura tapahtunutta.

Minulle kävi samoin, paitsi että päällimmäinen tunne oli hylätyksi tuleminen. 

Meillä mies valehteli ja petti, minä jätin. Valehtelee edelleen ja olen aivan raivona edelleen vaikka erosta on yli vuosi. Niin naurettavaa kuin se onkin, toivon että saa joskus samalla mitalla takaisin.

Vähän kai riippuu siitä, kuinka yleensä kelaat asioita.

Minulle, vastaavassa tilanteessa kun olin,  ei olisi sopinut tuo toisen vihaaminen edes ajatuksen tasolla. Surin kyllä tovin mutta toipumiseni alkoin ainoastaan positiivisella psyykkauksella, ja ihan itse keksittynä ja omin aivoin tehtynä. 

Itse aloin ajattelemalla eron olevan minulle mahdollisuus, jonka nyt sain. Nautin vapaudesta ja kaikista sen hyvistä puolista. Ja hyväksyn sen tosiasian, että en tule enää koskaan luottamaan kehenkään 100%:sti. Kaikki suhteet voivat kaatua koska vaan. Jopa tämä nykyinen, jota on kestänyt ko toista kymmentä vuotta.

Tunteet kai menee ohi vain tuntemalla. Sympatiani sinulle, se vihan määrä on kyllä jotain hirveää. Mutta se on täällä hyvästä syystä - sulle on tehty rumasti ja väärin, vihasi on nyt voimaa joka vie sinua eteenpäin.

Aika auttaa, mutta itselläni siihen kyllä kului yli reilusti vuosi, että mies (ja petoskumppani, joka oli myös tuttuni) ei enää herätä tunteita mihinkään suuntaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vähän kai riippuu siitä, kuinka yleensä kelaat asioita.

Minulle, vastaavassa tilanteessa kun olin,  ei olisi sopinut tuo toisen vihaaminen edes ajatuksen tasolla. Surin kyllä tovin mutta toipumiseni alkoin ainoastaan positiivisella psyykkauksella, ja ihan itse keksittynä ja omin aivoin tehtynä. 

Itse aloin ajattelemalla eron olevan minulle mahdollisuus, jonka nyt sain. Nautin vapaudesta ja kaikista sen hyvistä puolista. Ja hyväksyn sen tosiasian, että en tule enää koskaan luottamaan kehenkään 100%:sti. Kaikki suhteet voivat kaatua koska vaan. Jopa tämä nykyinen, jota on kestänyt ko toista kymmentä vuotta.

Kai me kaikki olemme niin erilaisia. Itse en edes ole ollut surullinen, tai pystynyt itkemään, mutta sisälläni kuohuu suunnaton viha. Se meni jo välillä pois, mutta se vihaisuus palasi uudelleen, kun näin miestä ja hän oikein kerskui sillä, miten oli viettänyt upean viikonlopun uuden naisensa kanssa. Olen vihainen, koska hän tiesi ja tietää, että satuttaa minua ja katsoo huvittuneena ilmettäni kun näkee, että loukkaannun. -Ap

Up

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies valehteli ja petti, minä jätin. Valehtelee edelleen ja olen aivan raivona edelleen vaikka erosta on yli vuosi. Niin naurettavaa kuin se onkin, toivon että saa joskus samalla mitalla takaisin.

kostontunne on täysin normaali tapa myös surra ja käsitellä asiaa siltä kantilta. se päästää useimmiten otteestaan ajan kanssa, kun on saanut mielessään kostaa tarpeeksi eli toivoa suomeksi sanottuan huonoa toiselle. itsellä prosessi kesti vaivaiset 20-30 vuotta omaa "isääni" kohtaan. kun se tunne helpottaa ja tilalle tulee anteeksiannon mahdollisuus on oma fiilis aika helpottunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän kai riippuu siitä, kuinka yleensä kelaat asioita.

Minulle, vastaavassa tilanteessa kun olin,  ei olisi sopinut tuo toisen vihaaminen edes ajatuksen tasolla. Surin kyllä tovin mutta toipumiseni alkoin ainoastaan positiivisella psyykkauksella, ja ihan itse keksittynä ja omin aivoin tehtynä. 

Itse aloin ajattelemalla eron olevan minulle mahdollisuus, jonka nyt sain. Nautin vapaudesta ja kaikista sen hyvistä puolista. Ja hyväksyn sen tosiasian, että en tule enää koskaan luottamaan kehenkään 100%:sti. Kaikki suhteet voivat kaatua koska vaan. Jopa tämä nykyinen, jota on kestänyt ko toista kymmentä vuotta.

Kai me kaikki olemme niin erilaisia. Itse en edes ole ollut surullinen, tai pystynyt itkemään, mutta sisälläni kuohuu suunnaton viha. Se meni jo välillä pois, mutta se vihaisuus palasi uudelleen, kun näin miestä ja hän oikein kerskui sillä, miten oli viettänyt upean viikonlopun uuden naisensa kanssa. Olen vihainen, koska hän tiesi ja tietää, että satuttaa minua ja katsoo huvittuneena ilmettäni kun näkee, että loukkaannun. -Ap

kuulostaa narsistiselta tai jopa sadistiselta

sinulla on iso urakka edessäsi työstää tunteitasi, mutta exälläsi taitaa olla vielä isompi urakka edessä.