Ihastuminen terapeuttiin. Riudun rakkaudessani.

Otsikossa tulikin se oleellisin. Oletteko sitä mieltä, että ns. normaali parisuhde terapeutin ja potilaan/asiakkaan välillä on mahdoton ajatus? Osaakohan terapeutti katsoa potilasta romanttisessa mielessä, vai onko potilas hänelle aina vain se potilas, joka painii ongelmiensa kanssa? Tiedän olevani naurettava tämän ihastumiseni kanssa ja olen tietoinen transferenssi-käsitteestä, mutta jotenkin kuvittelen tämän tunteen olevan jotain ihan muuta. Mitään ajatuksia tästä aiheesta?