Lue keskustelun säännöt.
Onko polyamoria hihhuleiden touhja?
09.05.2017 |
Ystäväni on hurahtanut tällaiseen... Idea on se, että yksiavioisuus on ihmisen luonteen vastaista ja nyt poly voi olla usempien kanssa samaan aikaan ja rakastaa monta ihmistä romanttisessa mielessä.
En kyllä vakuuttunut kun ystäväni perusteli tämän sillä, että yli 50% avioliitoista kaatuu ja monessa liitossa on pettämistä (30%). Onhan tuo tilastollisesti järkevää, mutta kun ne tunteet...
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Vaikka polyjen historia onkin pitkä tahmea ja ei ole varsinaisesti mikään menestystarina, niin katsokaapa miten homoseksuaaleille kävi. Monta vuotta pidettiin sairautena, sitten vain pahana ja lopulta se onkin normaalia ja laillista. Nyt aika saattaa olla kypsä myös polyille kun kissa no nostettu ns. pöydälle? Monet ovat myös turhautuneet parisuhteisiin, tai siitä tuo yli 50% erotilasto ainakin näyttäisi kertovan... Katsotaan tilannetta, saattaa olla, että polyista nousee jonkinlainen uusi menestyvä aalto lähivuosina, tosin tuskin koskaan saavuttavat mitään yli 15% sijaa "suhdemarkkinoilla"... mutta jos nykyään alle 1% on polyjä, niin katsotaan minkälaista kasvua on tulossa, pistäisin rahani siihen että kasvua tulee joka tapauksessa, kuinka paljon, se on eri juttu
Eipä homoseksuaalisuuskaan noin evolutiivisesti mikään menestystarina ole. Tiettävästi yksikään lapsi ei ole vielä syntynyt miehen perseestä, vaikka moni sellaiselta näyttääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä polyamoriasta on ollut julkisuudessa, niin järjestäen on ollut mies ja tähän mieheen sitoutuneita naisia (ei toisiinsa). Eli aivan klassista moniavioisuutta, vaikka mielellään puhvat polyamoriasta.
Olisi piristävää kerrankin nähdä polyamorinen suhde, jossa kaikki rakastavat toisiaan. Oli se sitten trio tai enemmän..
Kyllä on ihan täypäisten hommaa, käykääpä vaikka tutustumassa suomiensi leirin telttoihin. Siellä jaetaan ja saadaan rakkautta. Musuila samam homma, mutta miehellä usseempi vaimo.
Vierailija kirjoitti:
Mitä polyamoriasta on ollut julkisuudessa, niin järjestäen on ollut mies ja tähän mieheen sitoutuneita naisia (ei toisiinsa). Eli aivan klassista moniavioisuutta, vaikka mielellään puhvat polyamoriasta.
Olisi piristävää kerrankin nähdä polyamorinen suhde, jossa kaikki rakastavat toisiaan. Oli se sitten trio tai enemmän..
Niin olisi. Mutta kun kaikesta ylistyksestä huolimatta nämä vaikuttavat olevan yhtä salaperäisiä olentoja kuin riihitontut...
Euroopassa ja isoissa metropoleissa tämä on melko tavallista jo eikä tällaisia yhteisöjä pidetä mitenkään "toisina" tai erikoisina. Suomeen kaikki tulee viiveellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Polyamorisia suhteita on tutkittu useissakin tutkimuksissa ja kaikissa on tultu siihen lopputulemaan että joukosta muodostuu jo melko alkuvaiheessa ensisijainen pari, alfapari, ja kohta sen jälkeen muut saavatkin suksia v*ttuun, ja lopputuloksena on, niin, pari.
Oisko lähdeviitettä kyseisiin tutkimuksiin?
Yksi entinen koulukaveri ja pari opiskelutoveria ovat tällaisia. Ehkä sen takia tutustuin ilmiöön... Mitähän tässä sanoisi... No, heillä oli ainakin kaikilla mt-ongelmia. Onhan noita julkisuudessakin ollut, esim. Marko Hento, Minttu Vettenterä... Onko näillä nyt sitten luonteen vai ulkonäön takia vientiä?!
Historia osoittaa sen, että tuollaiset suhteet eivät kestä, ja huonosti käy, jos lapsia on kuvioissa mukana. Jos on lapseton ja haluaa lähteä tuollaista kokeilemaan, niin siitä vain sitten. Itse en ikinä lähtisi. Jos joku kuvittelee, että noissa porukoissa liikkuu ne kauneimmat/komeimmat ja ihanimmat tyypit, joilla on niin paljon vientiä, ettei "tarvitse" sitoutua yhteen, niin siinä on kyllä väärässä.
Kokemukseni mukaan hienoimmat tyypit nimenomaan sitoutuvat normaaliin parisuhteeseen. Jos on oikeasti rakastunut, niin ei siinä muita edes halua. Ja onhan ne muut suhteet ainakin AJAN KÄYTÖN puolesta toisilta pois. Jos miehesi on rakastajattarensa kanssa vapaa-ajalla, silloin hän ei ole sinun (ja lastenne) kanssa. Sitten sopii miettiä, MIKSI mies on mieluummin jonkun toisen kanssa. Voisiko ehkä olla niin, että polyt eivät ole löytäneet tosirakkautta ja useat kumppanit ovat ns. lohdutuspalkintoja. Esim. mainitsemani julkkispolyt voivat löytää useita kumppaneita, mutta millaisia? Tuskin ketä vain. (Myönnän, tylysti sanottu, mutta en jaksa kaunistellakaan)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi entinen koulukaveri ja pari opiskelutoveria ovat tällaisia. Ehkä sen takia tutustuin ilmiöön... Mitähän tässä sanoisi... No, heillä oli ainakin kaikilla mt-ongelmia. Onhan noita julkisuudessakin ollut, esim. Marko Hento, Minttu Vettenterä... Onko näillä nyt sitten luonteen vai ulkonäön takia vientiä?!
Historia osoittaa sen, että tuollaiset suhteet eivät kestä, ja huonosti käy, jos lapsia on kuvioissa mukana. Jos on lapseton ja haluaa lähteä tuollaista kokeilemaan, niin siitä vain sitten. Itse en ikinä lähtisi. Jos joku kuvittelee, että noissa porukoissa liikkuu ne kauneimmat/komeimmat ja ihanimmat tyypit, joilla on niin paljon vientiä, ettei "tarvitse" sitoutua yhteen, niin siinä on kyllä väärässä.
Kokemukseni mukaan hienoimmat tyypit nimenomaan sitoutuvat normaaliin parisuhteeseen. Jos on oikeasti rakastunut, niin ei siinä muita edes halua. Ja onhan ne muut suhteet ainakin AJAN KÄYTÖN puolesta toisilta pois. Jos miehesi on rakastajattarensa kanssa vapaa-ajalla, silloin hän ei ole sinun (ja lastenne) kanssa. Sitten sopii miettiä, MIKSI mies on mieluummin jonkun toisen kanssa. Voisiko ehkä olla niin, että polyt eivät ole löytäneet tosirakkautta ja useat kumppanit ovat ns. lohdutuspalkintoja. Esim. mainitsemani julkkispolyt voivat löytää useita kumppaneita, mutta millaisia? Tuskin ketä vain. (Myönnän, tylysti sanottu, mutta en jaksa kaunistellakaan)
Joo, on tylysti sanottu enkä aivan yhdy tähän lausuntoon tällaisenaan, mutta sama huomio: omassa tuttavapiirissä poikkeuksetta kaikilla polyilla on / on ollut mt-ongelmia, liekö sitten ns. kumpi oli ensin, muna vai kana -juttu, eli: johtuvatko mt-ongelmat siitä, että heidän elämänmuotonsa on "aliarvostettu" ja vähätelty yhteiskunnan ja yleisten normien osalta ja tämä luo mt-ongelmia vai sitten että ensin on mt-ongelmia ja niiden takia päätyy poly-suhteisiin. Mene ja tiedä. Voisin itsekin kokeilla, mutta jotenkin perstuntumalta vaikuttaa että ylimääräinen draama kuuluu asiaan ja en tällaista kaipaa.
nrot 29 ja 30,
Minusta näyttää, että mt-ongelmat ovat aika yleisiä kaikkialla, mutta erilaisia perinteisiin malleihin sopeutumattomia elämäntapoja noudattavat ihmiset ovat ehkä avoimempia tuomaan niitäkin ilmi. Minullakin on taustaa ahdistuksesta ja masennuksesta, mutta en koe, että se olisi koskaan liittynyt kiinteästi polyamorisiin taipumuksiini. Tietty ne varmasti ovat tuoneet osansa kokonaisvaltaiseen kokemukseen sopeutumattomuudesta, joka oli nuorempana musertava. Jännä huomio on kyllä, että pari vuotta terapiassa ravattuani olen vahvoilla ja koen olevani henkisesti terve, ja se näkyy myös uskalluksessani toteuttaa tätä minulle sopivaa elämäntyyliä.
Mistä sitä tietenkään tietää, liittyykö tarve elää polyamorisesti johonkin kiintymyssuhteiden haavoihin, joita löytyy kaikilta. Kyllähän se turvallisuudentunnetta lisää, ettei tarvitse stressata "kaikkien munien laittamisesta yhteen koriin" (anteeksi irvokas kielikuva tässä yhteydessä :D). Päällimmäisenä on silti ollut vain vilpitön ihmetys, miksi elää monogamisesti, kun ei halua, ja samanmielinen elämänkumppanikin on löytynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kommentti, 31. Mt-jutuista sen verran, että vaikka elämänmuoto olisi jotenkin vähätelty tms., niin ei se ainakaan sen suuntaisia mt-ongelmia voi aiheuttaa kuin mitä olen nähnyt. Asbergeriakin taitaa olla monella? Toisaalta mt-ongelmatkaan eivät "aiheuta" polyamoriaa, koska hyvin harva mt-ongelmainen on polyamoristi... Eli ei välttämättä mitään suoraa yhteyttä.
FB:ssa katselin joskus jotain polyamoristien yhteisöä, jossa pari opiskelutoveria oli, ja jotenkin vain tuntui siltä, että se porukka poikkesi muusta väestöstä muutenkin kuin vain parisuhteiden osalta. Tämä ei ole moraalinen tuomio, lähinnä havainto... Vähän vaikea selittää edes mitä tarkoitan. No, jos katsoo vaikka googlesta tunnettuja polyaktivisteja esim. "Sade Kondelin" tai "Marko Hento", niin voisiko ajatella että he ovat muutenkin kuin suhteidensa osalta hieman erilaisempia?
32,
Tapoja poiketa valtaväestöstä on monia ja varmasti kaikki ovat jollain tavalla vähän outoja. Toiset sitten enemmän kuin toiset. Ehkä eri alakulttuureihin samaistuvilla tai muuten marginaalisia elämäntyylejä noudattavilla ihmisillä on tai on ollut useammin tietynlainen outolinnun identiteetti. Kyllä mäkin luulen, että polyamorisissa ihmisissä on enemmän entisiä "erilaisia nuoria". Iän myötä kysymys outoudesta tai sopeutumattomuudesta onneksi menettää merkityksensä ja voi keskittyä olemaan sitä, mitä on. Jossain ihan tavis, jossain totaalinen friikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Polyamoria ei ole vain henkisesti ja emotionaalisesti epäkypsä käytäntö, vaan se voi johtaa täysin epärealistisiin odotuksiin ihmissuhteista, kun tunnetason syvyys ja sitoutuminen jäävät pinnallisiksi. Usein polyamorisissa suhteissa hämärtyvät rehellisyyden, luottamuksen ja kunnioituksen rajat, mikä altistaa osapuolet mustasukkaisuudelle, epävarmuudelle ja itsetunto-ongelmille, koska emotionaalinen energia hajautuu useille henkilöille kerrallaan. Lisäksi polyamoria rohkaisee parisuhteen osapuolia väistämään oikeaa vastuunottoa ja sitoutumista, mikä on pitkällä aikavälillä haitallista erityisesti lapsille ja koko perhesuhteille, jotka tarvitsevat vakautta ja syvempää yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
nrot 29 ja 30,
Minusta näyttää, että mt-ongelmat ovat aika yleisiä kaikkialla, mutta erilaisia perinteisiin malleihin sopeutumattomia elämäntapoja noudattavat ihmiset ovat ehkä avoimempia tuomaan niitäkin ilmi. Minullakin on taustaa ahdistuksesta ja masennuksesta, mutta en koe, että se olisi koskaan liittynyt kiinteästi polyamorisiin taipumuksiini. Tietty ne varmasti ovat tuoneet osansa kokonaisvaltaiseen kokemukseen sopeutumattomuudesta, joka oli nuorempana musertava. Jännä huomio on kyllä, että pari vuotta terapiassa ravattuani olen vahvoilla ja koen olevani henkisesti terve, ja se näkyy myös uskalluksessani toteuttaa tätä minulle sopivaa elämäntyyliä.
Mistä sitä tietenkään tietää, liittyykö tarve elää polyamorisesti johonkin kiintymyssuhteiden haavoihin, joita löytyy kaikilta. Kyllähän se turvallisuudentunnetta lisää, ettei tarvitse stressata "kaikkien munien laittamisesta yhteen koriin" (anteeksi irvokas kieliku
Kaikkea hyvää teille! Mielestäni kuitenkin kuulostaa siltä, että teillä on puolisosi kanssa parisuhde, joka perustuu kahdenväliseen luottamukseen. Kuulostaa siltä, että muut suhteilut ovat sille alisteisia, eivätkä yhtä tärkeitä. Kuulostaa enemmän avoimelta suhteelta kuin varsinaisesti polyamorialta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun puolestani kaikki ihmiset saavat tehdä tässä asiassa kuten haluavat ja parhaaksi katsovat, kunhan kukaan ei kärsi asiasta.
Epäilen kyllä että tuollainen polyamorisuus suhdemuotona harvemmin oikeasti toimii. Luulen että se on useimmiten todellisuudessa hirveätä draamaa.
Itse olen yksinkertainen ihminen joka haluaa että elämä on simppeliä ja vailla turhaa draamaa, en koskaan lähtisi mukaan tuollaiseen polyilyyn. Arvostan liikaa kiireettömyyttä ja yksinkertaisuutta ja asioiden tekemistä kunnolla että ajatuskin siitä että joutuisin osaksi tuollaista kuviota on hyvin ahdistava.
Niin kauan kun pariutuminen tapahtuu himojen perusteella niin apinasekoilu on taattua. Polyamoria, polygamia, haaremi, ihan sama miksi sitä haluaa kutsua
Monogamisissa yhteisöissä pariudutaan mm. järjestettyihin avioiliittoihin ja vaimoja saatetaan kunnioittaa jopa niin pajlon, ettei mies koske tähän kuin sen kerran, kun tehdään lapsi. Liekö tuo tarpeellista nykypäivänä ollenkaan esim. suomen kaltaisessa yhteiskunnassa, missä naisilla on mahdollisuus asua myös itsekseen, ilman miehen elatusta. Siemen kuppiin ja naiselle jos haluaa syystä tai toisesta lisääntyä
Vierailija kirjoitti:
Euroopassa ja isoissa metropoleissa tämä on melko tavallista jo eikä tällaisia yhteisöjä pidetä mitenkään "toisina" tai erikoisina. Suomeen kaikki tulee viiveellä.
Niin Sodomassa ja Gomorrassa vai? Tiedetty on vuosituhansia. Kaupungeissa on tilaa kaikille kukille kukkia ja niissä on myös paljon yksin asuvia naisia sekä miehiä, joita ei kiinnosta siitosten simulointi edes vähää alusta. Sitten on tuo hinkuttajasegmentti. Kyllähän joka kylässäkin on aina joku prosentuaalinen osuus ihan legittejä pervoja, he vaan harvemmin perustavat kulttia sen ympärille kun ovat niin pieni vähemmistö
Vierailija kirjoitti:
Polyamoria ei ole vain henkisesti ja emotionaalisesti epäkypsä käytäntö, vaan se voi johtaa täysin epärealistisiin odotuksiin ihmissuhteista, kun tunnetason syvyys ja sitoutuminen jäävät pinnallisiksi. Usein polyamorisissa suhteissa hämärtyvät rehellisyyden, luottamuksen ja kunnioituksen rajat, mikä altistaa osapuolet mustasukkaisuudelle, epävarmuudelle ja itsetunto-ongelmille, koska emotionaalinen energia hajautuu useille henkilöille kerrallaan. Lisäksi polyamoria rohkaisee parisuhteen osapuolia väistämään oikeaa vastuunottoa ja sitoutumista, mikä on pitkällä aikavälillä haitallista erityisesti lapsille ja koko perhesuhteille, jotka tarvitsevat vakautta ja syvempää yhteyttä.
Ainoat caset missä olen itse törmännyt polyamoriaan ovat olleet miehiä, jotka halusivat 2 naista kerralla. Kun toinen nainen irtisanoutui sekoilusta, mies jätti sen toisenkin naisen. Osalla naisista diagnooseja ja vakavia mt-ongelmia. Melkoista hyväksikäyttöä siis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt oikein ymmärsin, niin tarkoitetaanko tällä polyamorialla moniavioisuutta?
Vai voiko se tarkoittaa myös sitä, ettei ole avioliitossa, mutta on itsellä enemmän, kuin yksi kumppani?
Mutta olen samaa mieltä siitä, että en usko, että moniavioisuus voisi käytännössä toimia.
Joissakin uskonnoissahan sitä harkoitetaan, mormoneilla etenkin ja joissakin islaminuskoisissa maissa on miehellä oikeus ottaa monta vaimoa. Kyllä siinä yleensä tulee mustasukkaisuutta, vihamielisyyttä ja riitaa eri jäsenten kesken. Joten ei kannata. Voi olla monenlaisia kuvitelmia monessa asiassa, mutta yleensä jo maalaisjärkikin sanoo, ettei moniavioisuus käytännössä pelitä.
Tiedän kyllä joitakin ihmisiä, jotka harrastavat s*ksiä useamman kumppanin kanssa. Harvemmin tosin yhtä aikaa kaikkien kanssa samassa makuukammarissa. Hippiaikana oli joitakin yhteisöjä, jotka harrastivat
Idea polyamoriassa onkin juuri se, että kaikesta on sovittu niiden kumppaneiden kesken ja kaikki ovat hyväksyneet tämän sopimuksen.
Helt bullshit. Har ens partner kommit på idén att köra polyamoriskt, tar förhållandet slut rakt av. Då man själv har gjort detsamma, är resultatet identiskt. Man kan inte knulla runt och vara trogen samtidigt. Utan tillit byggs inget.
Omassa tuttavapiirissä nimenomaan muutama nainen, joilla on useampi mies. Toistaiseksi kuviot ovat toimineet mutta vaativat paljon työtä. Kaikkien osapuolten täytyy lukea aiheesta perusteellisesti, on erilaista terapeuttista työstämistä jne eli kaikenlaiset ihmissuhteisiin liittyvät haasteet moninkertaistuvat, kun kommunikaatiossa pitää ottaa huomioon enemmän ihmisiä. En itse pystyisi mutta jotkut näköjään pystyvät, ei ole minulta pois.
En ole se, jolle vastasit, mutta pitää tarkentaa:
Evoluutio on muokannut meidät kaikista voimakkaimmin sarjamonogamiseksi lajiksi. Seksuaalinen kiinnostus ja ihastuminen keskittyy tavallisesti yhteen kumppaniin, mutta lopahtaa tyypillisesti muutaman vuoden jälkeen, naisilla nopeammin kuin miehillä, ja uudet lajikumppanit alkavat taas kiinnostaa.
Yksiavioisuus on siinä mielessä uutta, että aiempi normi on ollut "don't ask, don't tell" -tyyppiset suhteet, etenkin miesten osalta. Syrjähyppyjä/rakastajien pitämistä ei pidetty sen kummempana kuin miehisen luonnon välttämättömänä pahana. Tietysti naisilla ei ole ollut varaa vaatia parempaakaan, sillä eiväthän he olisi pärjänneet ilman perheen taloudellista turvaa.
Mustasukkaisuustaipumus on myös hyvin geneettinen (kytköksissä vasopressiini-nimisen hormonin määrään). Jotkut menevät ihan tolaltaan, jos ajattelevat kumppania toisen kanssa, ja joitakin ei ahdista ollenkaan.
Minä koen polyamorian yhtenä mahdollisena vastauksena ikuisuusongelmaan, että ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella ja se on meillä niin lajityypillistä. Luo turvallisuudentunnetta, ettei eron tarvitse ainakaan johtua siitä, että itse tai kumppani tapaa jonkun uuden. Tämä järjestely saa minut ja kumppanini luottamaan toisiimme erityisellä tavalla. Kaikille se ei tietenkään sovi, kuten sanottua. Joillekin sopii pidättäytyminen elinikäisessä monogamiassa, joillekin sopii kumppanin vaihtaminen muutaman vuoden välein, joillekin vaikka sitten ikisinkkuus ja joillekin tämä.