Mistä olet surullinen?

Vierailija kirjoitti:

Siitä että olen yksinäinen ja minulla on ollut jo parikymmentä vuotta mielenterveysongelmia.

Ahdistaa, itkettää, välillä ei tunnu miltään. Mietin usein että "miksi minä?". 

Kykenetkö määrittelemään, mistä mielenterveysongelmasi johtuvat?

Vierailija kirjoitti:

Olen huolissani ja surullinen äitini epävakaan terveydentilan ja jaksamisen takia. Tämä jatkuva huolehtiminen nakertaa minua sisältä, se vie voimavaroja ja ahdistaa.

Hui, oletkohan sinä minun tyttäreni? Millä kirjaimella sinun ja minun etunimi alkaa?

Tori.fi myyjä huijasi. :(

Äitini kuoli ennen esikoiseni syntymää. Olis ollut ihana mummi, niinkuin siskoni lapsillekin. :(

Vierailija kirjoitti:

Kun muistelen muutaman vuoden takaista eroa sivusuhteestani johon rakastuin ja kiinnyin. Tuntuu pahalta ikävöidä.

Tämä..

tosin ei edes vuotta.

Olen surullinen huomattuani työkaverin olevan epärehellinen. Ihmisessä kamalinta on epärehellisyys ja toisten hyväksikäyttö.

Vierailija kirjoitti:

Tori.fi myyjä huijasi. :(

Törkeää. Mikä tuote?

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto täysin kuollut, mies kieltää kaikki ongelmat, puhuminen mahdotonta, kaikki fyysinen kuollutta.

Työpaikka vaakalaudalla, ja jos työpaikka menee, en tiedä miten työllistyn? Raha asiatkin kusee.

Olen ollut masentunut jo niin pitkään. Että rehellisesti sanottuna haluaisin tappaa itseni. En pääse ajatuksesta, että meillä on miehen kanssa isot henkivakuutukset, ja olen arvokkaampi kuolleena kuin elävänä... jos laittais muksun edunsaajaksi.

Rehellisesti sanoen, en usko hetkeäkään että kuolemani olisi kellekkään mikään menetys, joten sen puolesta vois antaa mennä vaan.

Mä vaan en yksinkertaisesti kohta enää jaksa!! Olen aivan loppu. Ja joo, mies tietää kyllä kun sille kerroin tuntemuksista, mut ei sillä ole asiaan mitään sanomista. En tajua miten elämä on mennyt näin solmuun?

Hae apua oikeasti.

 

Olen surullinen siitä, että rakkaus aina kiertää minut.

Äitini masennus ei ole ottanut hellittääkseen. Hän on ollut kohta kuukauden osastolla. Lisäksi tunnen surua äitini heikosta kunnosta muutenkin. Raihnastuu ja on pahat kulumat polvissa. Liikkuminen on kivuliasta.

Harmittaa myös se, että äitini syö liian vähän kasviksia. Olen yrittänyt lempeästi kannustaa syömään niitä enemmän.

Surettaa tai ehkä enemmänkin harmittaa myös se, että tulenkohan kipeäksi. Kurkku on kipeä. Mies on ollut nuhassa. Ainakin kolmas kerta hänellä jo tänä vuonna.

Sairastun nuhaan usein miehen vanavedessä.

Onneksi on valoisaa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä että olen yksinäinen ja minulla on ollut jo parikymmentä vuotta mielenterveysongelmia.

Ahdistaa, itkettää, välillä ei tunnu miltään. Mietin usein että "miksi minä?". 

Kykenetkö määrittelemään, mistä mielenterveysongelmasi johtuvat?

Osin varmaan perinnöllisestä alttiudesta (meillä on suvussa monenlaisia ongelmia) ja sitten lapsuudessa ja nuoruudessa oli rankkoja juttuja: pahaa koulukiusaamista, väkivaltaa kotona ja yksinäisyyttä silloinkin. Oireeni alkoivat jo alle kymmenenvuotiaana. Nykyään varmaan yksinäisyys pahentaa. Tuntuu välillä epätodelliselta, etten ole oikeasti edes olemassa, koska en kuulu mihinkään enkä voi jakaa mitään kenenkään kanssa. 8

Selvisi, että ihminen jota luulin hyväksi ystäväkseni sanonut kamalia asioita minusta selkäni takana. Itkettää.